Onko mielestänne ehdoton valtaosa suomalaisista naisista hyviä ja sellaisia, että voisivat kelvata hyvälle miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Näin sanoisin myös, ihan vaan oman tuttavapiirini perusteella.

Naiset ovat kilttejä ja hyväntahtoisia, panostavat parisuhteeseen ja perheeseen, arvostavat puolisoaan. Miehet taas ovat sovinisteja, joiden elämä koostuu kaljan juonnista ja pleikkarista + pitävät peliä vieraiden naisten kanssa heti jos mahdollisuus tulee eteen. Noin niinkuin kärjistettynä. Tunnen kyllä poikkeuksiakin molemmista sukupuolista.

 

Mun mielestä aika huono peruste, koska naiset pettävät nykyään aika paljon, eivätkä mitenkään merkittävästi vähemmän kuin miehet. Ja veikkaan että tähän on tultu lähinnä sen takia, että naisilla on nykyään enemmän mahdollisuuksia siihen ja eivät ole taloudellisesti niin riippuvaisia miehistään kuin 50-luvulla.

 

Empatiakyvyssäkään ei ainakaan psykologisten häiriöiden osalta ole valtavia eroja. Eli sanotaan vaikka että jos tapaat vuodessa kuusi narsistia, nykytiedon valossa niistä 3-4 on miespuolisia. Uskotko todella, että on perusteltua väittää, että naiset ovat SE kiltti ja hyväntahtoinen sukupuoli, eikä niin että erot ovat suureksi osaksi yksilöllisiä? Eli miehet tuolla haukkuvat ja sortavat toisia, kun taas naiset ovat yleensä mukavia ja eivät satuta toisia?

ap

En ole edellinen, ja tosiaan suurin osa sekä naisista että miehistä on käsittääkseni kunnollista ja mieleltään tervettä porukkaa, mutta jos nyt eroja lähdetään etsimään niin tutkimusten mukaan naiset ovat keskimäärin

-empaattisempia

-parempi ja motivoituneempia katsomaan asioita toisen näkökulmasta

-tunnollisempia (<- ominaisuus, joka yllättävää kyllä ennustaa parisuhdetyytyväisyyttä)

kuin miehet. Lisäksi naiset ovat vähemmän todennäköisesti narsisteja, tosin tämä ei liene olennaista, koska narsisteja on niin vähän ylipäätään.

Tätä en kiistä (toki joitain tilannekohtaisia erojakin on tutkimuksissa löydetty, eli miehet ovat tietyissä tilanteissa paremmin kykeneviä empatiaan). Kysyisin kuitenkin, että onko tämä SE mittari? Eikö miesten ja naisten eroja olisi hyvä arvostaa? Väitän, että tyypilliset miehiset ominaisuudet ovat myös tärkeitä esim. lastenkasvatuksessa, monista ammateista puhumattakaan. Uskon että on hyväksi lapselle myös saada kokea sitä ns. tyypillistä miehistä läsnäoloa kotona. Eri sukupuolet ovat hyviä opettamaan eri asioita lapselle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä on "hyvä" on liian epämääräistä, että tähän voisi vastata. Mutta suurin osa ihmisistä on mieleltään terveitä ja asiansa hoitavia, elämänhallinta kunnossa. Tilastojen valossa naisissa näitä on ehkä hieman enemmänkin kuin miehissä. Tämän perusteella siis kyllä.

Ok. Mun mielestä taas miehelle, jolla on elämässä asiat todella hyvin, eli ei riippuvuusongelmia, talous kunnossa, pitää naisista (vrt. halveksii naisia vähintään alitajuisesti), reilu, hyväntahtoinen, tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa... tällaiselle miehelle suurin osa naisista on jo luonteensa puolesta ei-kelvollisia. Siinä missä on paljon miehiä jotka jollain tasolla halveksivat miehiä, on myös todella paljon naisia, jotka jotenkin halveksivat miehiä. Sen lisäksi naisilla on paljon masennusta, persoonallisuushäiriöitä, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia jne. 

Sanoisin siis, että loppupeleissä ei näitä aidosti hyviä naisiakaan mitenkään puussa kasva. Naisilla on keskimäärin parempi elämänhallinta ja vähemmän väkivaltana tai päihdeongelmina näkyvää tasapainottomuutta. Tämä ei kuitenkaan missään määrin tee vielä naisesta ns. hyvää naista. Nuo ovat lähinnä "välttämättömät edellytykset". Jos kodistaan huolehtiva nainen on esim. katkera juorukello, ei hän ole hyvä nainen.

ap

Jos hyvä tarkoittaa keskivertoa niin kyllä, hyvät eli suurinosa naisista kelpaa hyville (=keskiverto/enemmistö) miehille ja toisin päin. Parhaat ja huonot kuuluvat aina vähemmistöön, se on luonnonlaki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Näin sanoisin myös, ihan vaan oman tuttavapiirini perusteella.

Naiset ovat kilttejä ja hyväntahtoisia, panostavat parisuhteeseen ja perheeseen, arvostavat puolisoaan. Miehet taas ovat sovinisteja, joiden elämä koostuu kaljan juonnista ja pleikkarista + pitävät peliä vieraiden naisten kanssa heti jos mahdollisuus tulee eteen. Noin niinkuin kärjistettynä. Tunnen kyllä poikkeuksiakin molemmista sukupuolista.

 

Mun mielestä aika huono peruste, koska naiset pettävät nykyään aika paljon, eivätkä mitenkään merkittävästi vähemmän kuin miehet. Ja veikkaan että tähän on tultu lähinnä sen takia, että naisilla on nykyään enemmän mahdollisuuksia siihen ja eivät ole taloudellisesti niin riippuvaisia miehistään kuin 50-luvulla.

 

Empatiakyvyssäkään ei ainakaan psykologisten häiriöiden osalta ole valtavia eroja. Eli sanotaan vaikka että jos tapaat vuodessa kuusi narsistia, nykytiedon valossa niistä 3-4 on miespuolisia. Uskotko todella, että on perusteltua väittää, että naiset ovat SE kiltti ja hyväntahtoinen sukupuoli, eikä niin että erot ovat suureksi osaksi yksilöllisiä? Eli miehet tuolla haukkuvat ja sortavat toisia, kun taas naiset ovat yleensä mukavia ja eivät satuta toisia?

ap

En ole edellinen, ja tosiaan suurin osa sekä naisista että miehistä on käsittääkseni kunnollista ja mieleltään tervettä porukkaa, mutta jos nyt eroja lähdetään etsimään niin tutkimusten mukaan naiset ovat keskimäärin

-empaattisempia

-parempi ja motivoituneempia katsomaan asioita toisen näkökulmasta

-tunnollisempia (<- ominaisuus, joka yllättävää kyllä ennustaa parisuhdetyytyväisyyttä)

kuin miehet. Lisäksi naiset ovat vähemmän todennäköisesti narsisteja, tosin tämä ei liene olennaista, koska narsisteja on niin vähän ylipäätään.

 

Tätä en kiistä (toki joitain tilannekohtaisia erojakin on tutkimuksissa löydetty, eli miehet ovat tietyissä tilanteissa paremmin kykeneviä empatiaan). Kysyisin kuitenkin, että onko tämä SE mittari? Eikö miesten ja naisten eroja olisi hyvä arvostaa? Väitän, että tyypilliset miehiset ominaisuudet ovat myös tärkeitä esim. lastenkasvatuksessa, monista ammateista puhumattakaan. Uskon että on hyväksi lapselle myös saada kokea sitä ns. tyypillistä miehistä läsnäoloa kotona. Eri sukupuolet ovat hyviä opettamaan eri asioita lapselle.

ap

Muistatko mitään viitettä tuohon tutkimukseen, jossa miehillä oli joissain tilanteissa korkeampi empatia (olen alan tutkija, enkä muista nähneeni tuollaista tutkimusta)?

Tuohon muuhun: toisaalta naisparien lapset eivät eroa mitenkään heteroparien lapsista onnellisuuden, elämääntyytyväisyyden, ystävien määrän, koulukiusaamisen ja koulumenestyksen osalta. Eli siinä mielessä nimenomaan miehen läsnäolo kotona ei vaikuta olevan välttämättömyys lapsen hyvinvoinnille, vaikka tietysti isä on tärkeä lapsille, jotka ovat kasvaneet isän hoivassa.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä on "hyvä" on liian epämääräistä, että tähän voisi vastata. Mutta suurin osa ihmisistä on mieleltään terveitä ja asiansa hoitavia, elämänhallinta kunnossa. Tilastojen valossa naisissa näitä on ehkä hieman enemmänkin kuin miehissä. Tämän perusteella siis kyllä.

Tilasto paremmista ihmisistä? Pintapuolisesti monilla on asiat suhteellisen hyvin. Sisäinen maailma on aivan eri asia ja naisissa on näitä ehkä piirun verran vähemmän joilla se on kunnossa. Mutta voihan sitä tyytyä ja tottua tietenkin monenlaiseen ongelmatapaukseen niin miehissä kuin naisissakin. Mikä sen määrää niin ei ehkä kuitenkaan tilasto kerro minulle sitä vaikka sinulle sekin voi riittää. Joillekin tietokone kertoo sen yhden oikean onko se sitten näin ehkä jollekulle muulle kuin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Tämmöistä johtopäätöstä on muuten mun nähdäkseni aika mahdotonta tehdä, ellei hyvän miehen kriteereihin kuulu jotakuinkin se, että on pitkä, aika komea, itsevarma, loistavat sosiaaliset taidot ja hyväpalkkainen työ. Näitä ominaisuuksia ei suurin osa naisistakaan täytä.

Suurin osa miehistä on työssäkäyviä, jotenkin kykeneviä empatiaan, kohtalaisella elämänhallinnalla ja jonkinlaisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Suunnilleen samaa mitä naisistakin suurin osa. Jos ajattelee että suurin osa naisista on hyviä, mutta hyviä miehiä ei juuri ollenkaan, täytyy olla aika korkeat odotukset miesten suhteen, jolloin suuri osa tavallisista miehistä karsiutuu heti pois.

Käytännössä kuitenkin suurin osa naisistakin on ns. taviksia, joten ajatus että naiset ovat laatua ja miehet niitä vihanneshyllyn mädäntyneitä tomaatteja, on vähän... no... hassu. Tai sanotaan että naisen pitää itse olla jotain aika ihmeellistä jos voi näin väittää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä; ei. Muutama kymmenen vuotta sitten asiat olivat vielä toisin, kun naiset osasivat kokata ja pitää huolta miehestään. Nykyisin kun mies tulee töistä kotiin, on vastassa pieruverkkareissa sohvalla röyhtäilevä vanhapiika. Ennen vanhaa koti tuoksui töistä tullessa vastapaistetulta omenapiirakalta ja nainen oli viimeisen päälle laitettu, tiskit hoidettu, pyykit pesty, olkkari imuroitu jne.

Persujen jytky meni jo. Seuraavaksi vuorossa pökäle.

Suurinosa naisista on hyviä, mutta hyviä suomalaismiehiä on himpun verran vähemmän. Näin ajattelisin sen perusteella millaisia ihmisiä olen elämäni aikana kohdannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Näin sanoisin myös, ihan vaan oman tuttavapiirini perusteella.

Naiset ovat kilttejä ja hyväntahtoisia, panostavat parisuhteeseen ja perheeseen, arvostavat puolisoaan. Miehet taas ovat sovinisteja, joiden elämä koostuu kaljan juonnista ja pleikkarista + pitävät peliä vieraiden naisten kanssa heti jos mahdollisuus tulee eteen. Noin niinkuin kärjistettynä. Tunnen kyllä poikkeuksiakin molemmista sukupuolista.

 

Mun mielestä aika huono peruste, koska naiset pettävät nykyään aika paljon, eivätkä mitenkään merkittävästi vähemmän kuin miehet. Ja veikkaan että tähän on tultu lähinnä sen takia, että naisilla on nykyään enemmän mahdollisuuksia siihen ja eivät ole taloudellisesti niin riippuvaisia miehistään kuin 50-luvulla.

 

Empatiakyvyssäkään ei ainakaan psykologisten häiriöiden osalta ole valtavia eroja. Eli sanotaan vaikka että jos tapaat vuodessa kuusi narsistia, nykytiedon valossa niistä 3-4 on miespuolisia. Uskotko todella, että on perusteltua väittää, että naiset ovat SE kiltti ja hyväntahtoinen sukupuoli, eikä niin että erot ovat suureksi osaksi yksilöllisiä? Eli miehet tuolla haukkuvat ja sortavat toisia, kun taas naiset ovat yleensä mukavia ja eivät satuta toisia?

ap

En ole edellinen, ja tosiaan suurin osa sekä naisista että miehistä on käsittääkseni kunnollista ja mieleltään tervettä porukkaa, mutta jos nyt eroja lähdetään etsimään niin tutkimusten mukaan naiset ovat keskimäärin

-empaattisempia

-parempi ja motivoituneempia katsomaan asioita toisen näkökulmasta

-tunnollisempia (<- ominaisuus, joka yllättävää kyllä ennustaa parisuhdetyytyväisyyttä)

kuin miehet. Lisäksi naiset ovat vähemmän todennäköisesti narsisteja, tosin tämä ei liene olennaista, koska narsisteja on niin vähän ylipäätään.

 

Tätä en kiistä (toki joitain tilannekohtaisia erojakin on tutkimuksissa löydetty, eli miehet ovat tietyissä tilanteissa paremmin kykeneviä empatiaan). Kysyisin kuitenkin, että onko tämä SE mittari? Eikö miesten ja naisten eroja olisi hyvä arvostaa? Väitän, että tyypilliset miehiset ominaisuudet ovat myös tärkeitä esim. lastenkasvatuksessa, monista ammateista puhumattakaan. Uskon että on hyväksi lapselle myös saada kokea sitä ns. tyypillistä miehistä läsnäoloa kotona. Eri sukupuolet ovat hyviä opettamaan eri asioita lapselle.

ap

Muistatko mitään viitettä tuohon tutkimukseen, jossa miehillä oli joissain tilanteissa korkeampi empatia (olen alan tutkija, enkä muista nähneeni tuollaista tutkimusta)?

Tuohon muuhun: toisaalta naisparien lapset eivät eroa mitenkään heteroparien lapsista onnellisuuden, elämääntyytyväisyyden, ystävien määrän, koulukiusaamisen ja koulumenestyksen osalta. Eli siinä mielessä nimenomaan miehen läsnäolo kotona ei vaikuta olevan välttämättömyys lapsen hyvinvoinnille, vaikka tietysti isä on tärkeä lapsille, jotka ovat kasvaneet isän hoivassa.

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014062418435730_lz.shtml

Muistan myös lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan naiset ovat julmempia vangin kidutustilanteessa, mutta en nyt löydä sitä.

Nostetaas vähän...

Eli mun mielestä naisissa on aika paljon esim. sellaisia, jotka halveksivat jollain tasolla miehiä. Syyt tähän voivat olla hyvinkin inhimillisiä, mutta siitä tulisi joka tapauksessa naisen päästä eroon. Sitten on nämä erilaiset, väliaikaiset tai pysyvät, mielen ongelmat. Käytännössä siis kun hyvä mies lähtee treffailemaan hänen ulkonäköhaarukkaansa sopivia naisia, hän joutuu oikeastaan suuren osan dumppaamaan syystä tai toisesta, mikäli osaa naisia yhtään lukea ja odottaa naisen olevan henkisesti jonkinlainen vastinkappale itselleen, mikä on mun mielestä jo käytännössä edellytys tasapainoiselle rakkaussuhteelle.

Lähinnä siis haastan tässä ajatuksen, että ns. hyvälle miehelle hyviä naisia olisi mielin määrin. Oikeasti mun mielestä, ikävä kyllä, asiat on mennyt ja menee koko ajan enemmän siihen suuntaan, että naisissa on paljon miehille katkeria tai muuten ilkeäluonteisia tai mielenterveysongelmaisia. Jos haluaa useamman oikeasti hyvän naisen tavata, joutuu käymään todella monilla treffeillä. Ja toki miestenkin laatu laskee tässä maassa koko ajan, mitä toki alkoholinkäytön väheneminen nuorten (etenkin miesten) keskuudessa hieman hidastaa.

ap

Siitä toki ei pääse mihinkään, että miesten on helpompi löytää hyvä nainen kuin naisten hyvä mies. Tai että mukiinmeneviä naisia on enemmän kuin mukiinmeneviä miehiä. Tää johtuu pitkälti biologisista eroista: miesten henkiset ongelmat näkyy enemmän sosiaalisena syrjäytymisenä, päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Siinä missä moniongelmainen nainen voi olla lähinnä hankala mutta silti kyetä jotenkin kasvattamaan lapsensa, moniongelmainen mies voi olla todella tuhoisa lähisuhteissaan.

Kyllä 

Vierailija kirjoitti:

Siitä toki ei pääse mihinkään, että miesten on helpompi löytää hyvä nainen kuin naisten hyvä mies. Tai että mukiinmeneviä naisia on enemmän kuin mukiinmeneviä miehiä. Tää johtuu pitkälti biologisista eroista: miesten henkiset ongelmat näkyy enemmän sosiaalisena syrjäytymisenä, päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Siinä missä moniongelmainen nainen voi olla lähinnä hankala mutta silti kyetä jotenkin kasvattamaan lapsensa, moniongelmainen mies voi olla todella tuhoisa lähisuhteissaan.

Millä helvetin logiikalla miesten on helpompi löytää "hyvä nainen" jne., jos samalla oletetaan, että miehiä yleisemmiin pidetään ei-hyvinä? Yleensä siihen ei-hyvänä pitämiseen liittyy nimittäin syrjintä, myös parisuhdemielessä, ja eiköhän se vaikeuta sitä löytämistä silloin.

En kyllä myöskään tiedä, millä perusteella väität, että miesten mielestäsi yleisempi ei-hyvyys johtuisi "pitkälti biologisista eroista", muuten. Etpä kai millään kunnollisella perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Siitä toki ei pääse mihinkään, että miesten on helpompi löytää hyvä nainen kuin naisten hyvä mies. Tai että mukiinmeneviä naisia on enemmän kuin mukiinmeneviä miehiä. Tää johtuu pitkälti biologisista eroista: miesten henkiset ongelmat näkyy enemmän sosiaalisena syrjäytymisenä, päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Siinä missä moniongelmainen nainen voi olla lähinnä hankala mutta silti kyetä jotenkin kasvattamaan lapsensa, moniongelmainen mies voi olla todella tuhoisa lähisuhteissaan.

"Moniongelmainen" nainen voi myös päästä paljon helpommin hyvään yhteiskunnalliseen asemaan avioliiton avulla. Mies ei, sillä esimerkiksi intti jää helposti käymättä, ja se on jo yllttävän monelle naiselle turn off, ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta ajatelkaapa jos esim. syömis- tai paniikkihäiriöistä saisi nuori nainen samanlaisen negatiivisen leiman...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Näin sanoisin myös, ihan vaan oman tuttavapiirini perusteella.

Naiset ovat kilttejä ja hyväntahtoisia, panostavat parisuhteeseen ja perheeseen, arvostavat puolisoaan. Miehet taas ovat sovinisteja, joiden elämä koostuu kaljan juonnista ja pleikkarista + pitävät peliä vieraiden naisten kanssa heti jos mahdollisuus tulee eteen. Noin niinkuin kärjistettynä. Tunnen kyllä poikkeuksiakin molemmista sukupuolista.

Pleikkaria.... minkä ikäinen olet? Oikea mies ei edes tiedä mikä on pleikkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä toki ei pääse mihinkään, että miesten on helpompi löytää hyvä nainen kuin naisten hyvä mies. Tai että mukiinmeneviä naisia on enemmän kuin mukiinmeneviä miehiä. Tää johtuu pitkälti biologisista eroista: miesten henkiset ongelmat näkyy enemmän sosiaalisena syrjäytymisenä, päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Siinä missä moniongelmainen nainen voi olla lähinnä hankala mutta silti kyetä jotenkin kasvattamaan lapsensa, moniongelmainen mies voi olla todella tuhoisa lähisuhteissaan.

Millä helvetin logiikalla miesten on helpompi löytää "hyvä nainen" jne., jos samalla oletetaan, että miehiä yleisemmiin pidetään ei-hyvinä? Yleensä siihen ei-hyvänä pitämiseen liittyy nimittäin syrjintä, myös parisuhdemielessä, ja eiköhän se vaikeuta sitä löytämistä silloin.

En kyllä myöskään tiedä, millä perusteella väität, että miesten mielestäsi yleisempi ei-hyvyys johtuisi "pitkälti biologisista eroista", muuten. Etpä kai millään kunnollisella perusteella.

Mä katson että persoonaltaan ja elämänhallinnaltaan hyvälle miehelle on tarjolla enemmän naisia, joita ei rasita esim. alkoholin suurkulutus, narsismi tai väkivaltaisuus. Se on totta, että hyväitsetuntoisia, sinut itsensä kanssa olevia on molemmissa sukupuolissa about yhtä vähän, mutta naisissa on enemmän niitä joilla ei ole ns. major dealbreakereita. 

Biologisista syistä naiset tappavat vähemmän, alkoholisoituvat vähemmän, ajavat vähemmän kännissä tai muuten vaarallisesti, tuhlaavat vähemmän rahojaan uhkapeleissä, osallistuvat todella paljon vähemmän järjestäytyneeseen rikollisuuteen jne. Vaikka nainen olisi hyvinkin fucked up, hän on kuitenkin usein parempi kumppani ja vanhempi, kuin periaatteessa yhtä fucked up mies, jonka ongelmat näkyvät alkoholismina ja perheen hakkaamisena.

Otanpa yhden esimerkin: Stalinin isästä tuli väkivaltainen (vaimoaan ja poikaansa hakkaava) juoppo, kun kylällä alkoi liikkua (ilmeisesti hyvin todenperäisiä) huhuja että hänen poikansa Stalin olisi jonkun muun alullepanema. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, niin todennäköisesti Stalinin äiti ei olisi alkanut väkivaltaiseksi juopoksi (vaan purkanut pahan olonsa jotenkin muuten) ja luultavasti Stalinistakin olisi kasvanut huomattavasti terveempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Niitä hyviä naisia on vielä harvemmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä toki ei pääse mihinkään, että miesten on helpompi löytää hyvä nainen kuin naisten hyvä mies. Tai että mukiinmeneviä naisia on enemmän kuin mukiinmeneviä miehiä. Tää johtuu pitkälti biologisista eroista: miesten henkiset ongelmat näkyy enemmän sosiaalisena syrjäytymisenä, päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Siinä missä moniongelmainen nainen voi olla lähinnä hankala mutta silti kyetä jotenkin kasvattamaan lapsensa, moniongelmainen mies voi olla todella tuhoisa lähisuhteissaan.

Millä helvetin logiikalla miesten on helpompi löytää "hyvä nainen" jne., jos samalla oletetaan, että miehiä yleisemmiin pidetään ei-hyvinä? Yleensä siihen ei-hyvänä pitämiseen liittyy nimittäin syrjintä, myös parisuhdemielessä, ja eiköhän se vaikeuta sitä löytämistä silloin.

En kyllä myöskään tiedä, millä perusteella väität, että miesten mielestäsi yleisempi ei-hyvyys johtuisi "pitkälti biologisista eroista", muuten. Etpä kai millään kunnollisella perusteella.

 

Mä katson että persoonaltaan ja elämänhallinnaltaan hyvälle miehelle on tarjolla enemmän naisia, joita ei rasita esim. alkoholin suurkulutus, narsismi tai väkivaltaisuus. Se on totta, että hyväitsetuntoisia, sinut itsensä kanssa olevia on molemmissa sukupuolissa about yhtä vähän, mutta naisissa on enemmän niitä joilla ei ole ns. major dealbreakereita. 

Biologisista syistä naiset tappavat vähemmän, alkoholisoituvat vähemmän, ajavat vähemmän kännissä tai muuten vaarallisesti, tuhlaavat vähemmän rahojaan uhkapeleissä, osallistuvat todella paljon vähemmän järjestäytyneeseen rikollisuuteen jne. Vaikka nainen olisi hyvinkin fucked up, hän on kuitenkin usein parempi kumppani ja vanhempi, kuin periaatteessa yhtä fucked up mies, jonka ongelmat näkyvät alkoholismina ja perheen hakkaamisena.

Otanpa yhden esimerkin: Stalinin isästä tuli väkivaltainen (vaimoaan ja poikaansa hakkaava) juoppo, kun kylällä alkoi liikkua (ilmeisesti hyvin todenperäisiä) huhuja että hänen poikansa Stalin olisi jonkun muun alullepanema. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, niin todennäköisesti Stalinin äiti ei olisi alkanut väkivaltaiseksi juopoksi (vaan purkanut pahan olonsa jotenkin muuten) ja luultavasti Stalinistakin olisi kasvanut huomattavasti terveempi ihminen.

Toisin sanoen naisissa on vähemmän tapauksia, joiden kanssa kenenkään ei pitäisi harkita parisuhdetta ja jälkikasvun hankkimista missään tilanteessa ja enemmän niitä, jotka ovat ongelmistaan huolimatta jotenkin ok seuraa ja joiden kanssa voi saada ehkä onnellisenkin parisuhteen. Miehissä on siis enemmän niitä, joiden ongelmat purkautuvat niin negatiivisilla tavoilla, jotka polkevat alleen kaikki heidän hyvät ominaisuutensa ja tekevät heistä kelvottomia kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Ongelma on siinä, että Suomessa niitä hyviä miehiä ei juurikaan ole.

Niitä hyviä naisia on vielä harvemmassa. 

Nimenomaan näin. Ahnetta naista riittää pilvin pimein, mutta ei sitten oikein mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä toki ei pääse mihinkään, että miesten on helpompi löytää hyvä nainen kuin naisten hyvä mies. Tai että mukiinmeneviä naisia on enemmän kuin mukiinmeneviä miehiä. Tää johtuu pitkälti biologisista eroista: miesten henkiset ongelmat näkyy enemmän sosiaalisena syrjäytymisenä, päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Siinä missä moniongelmainen nainen voi olla lähinnä hankala mutta silti kyetä jotenkin kasvattamaan lapsensa, moniongelmainen mies voi olla todella tuhoisa lähisuhteissaan.

Millä helvetin logiikalla miesten on helpompi löytää "hyvä nainen" jne., jos samalla oletetaan, että miehiä yleisemmiin pidetään ei-hyvinä? Yleensä siihen ei-hyvänä pitämiseen liittyy nimittäin syrjintä, myös parisuhdemielessä, ja eiköhän se vaikeuta sitä löytämistä silloin.

En kyllä myöskään tiedä, millä perusteella väität, että miesten mielestäsi yleisempi ei-hyvyys johtuisi "pitkälti biologisista eroista", muuten. Etpä kai millään kunnollisella perusteella.

Biologisista syistä naiset tappavat vähemmän, alkoholisoituvat vähemmän, ajavat vähemmän kännissä tai muuten vaarallisesti, tuhlaavat vähemmän rahojaan uhkapeleissä, osallistuvat todella paljon vähemmän järjestäytyneeseen rikollisuuteen jne. Vaikka nainen olisi hyvinkin fucked up, hän on kuitenkin usein parempi kumppani ja vanhempi, kuin periaatteessa yhtä fucked up mies, jonka ongelmat näkyvät alkoholismina ja perheen hakkaamisena.

Millä perusteella nuo erot johtuvat biologiasta eivätkä vaikkapa yhteiskunnan rakenteista ja sukupuolirooleista, joissa miehelle opetetaan kovempia arvoja ja väkivaltaa jo ihan valtionkin puolesta (armeija)? Aika paksulta tuntuu heittää ilman perusteita vain yksi syy eroille: biologia (lue: miesten lähtökohtainen huonommuus). Laita nyt edes yksi linkki jonkun asiantuntijan mielipiteeseen aiheesta, jos kerran noin innolla jaksat paasata, ettei ihan pelkällä mutuilulla mennä.

ohis