Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (643)
Silloin kun joku yrittää leikkiä jotain fiksua ottamalla kantaa monimutkaisiin kysymyksiin vaikka todistaa ettei tiedä näistä asioista mitään. Yleensä otetaan kantaa ilmastonmuutokseen, talouspoliittisiin kysymyksiin etc. ja oikesti luullaan että "kyllä minä tiedän tämän asian!" Muutenkin en voi sietää ihmisiä jotka ovat jonkun luokan besserwissereitä. Ovat yleensä todella sivistymättömiä eivätkä tiedä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkiekon nuorten MM-voittoa juhlivat pelaajat, jotka laulavat nuotin vierestä Den glider in. Pahempaa on vain noita pelaajia juhlivat katsojat, jotka laulavat samaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.
Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.
Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap
Toisin sanoen projisoit häpeäsi toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Itselle koko myötähäpeä-käsite on negatiivinen. Joskus nuoruudessa minulla oli ystävä, joka myötähäpesi kaikkea minussa. Hän häpesi murrettani, vaatteitani, puheitani yms. Jos pudotin jotain meidän ollessamme vaikkapa ravintolassa, hän häpesi silmät päästään ja sanoi ettei kestä tätä tätä myötähäpeää.
Kyllä minäkin osaan hävetä, mutta nuo hänen häpeämänsä asiat oli kyllä mielestäni ihan normaaleja juttuja joita ei ole syytä hävetä.
Kaikkea "myötähäpeävät" ihmiset ovat kyllä rasittavaa seuraa. Olen muutaman sellaisen tuntenut/tunnen. Minusta siinä on kyse vain ja ainoastaan kyseisen häpeävän henkilön omasta epävarmuudesta, olemattomasta itsetunnosta. He olettavat muiden kiinnittävän huomiota juuri heihin ja heidän seuralaiseensa, ja julkisilla paikoilla liikkuminenkin on lähinnä "täydellisyyteen" pyrkivä esitys ja suoritus. Itse en jurikaan häpeile toisten puolesta tai toisia. Minusta myötähäpeä on lähinnä pissisten juttu ja siitä pitäisi päästä yli jo siinä 16 ikävuoden tienoilla. Ja joillakin siinä vaikuttaa olevan kyse halveksunnasta, itsensä parempana pitämisestä, mutta silti taustalla on se oma epävarmuus.
Toivoisin sydämestäni, että nämä myötähäpeilijät saisivat itsevarmuutta, se helpottaisi heidän elämäänsä, kun ei tarvitsisi jatkuvasti stressata että "mitä ne muut ny ajattelee" ja "katsookohan ne meitä ja huomaskohan ne nyt tän ja tonkin mokan tai epäkohdan..."
Olen varmaan kamala ihminen kun en tunne myötähäpeää. Lähinnä ärsyttää sosiaalisesti kömpelöt ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku aukoo päätään mahtaillen (esim. töissä), että "meillä on suvussa juristi, se kyllä hoitaa..." niin tekisi mieli kysyä että oletko varma? Hoitaako hän kenties ilmaiseksi sinun riitojasi? Onko hän erikoistunut tämän alan asioihin, tietääkö hän edes mitään niistä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.
Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.
Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap
Aika outoa että tunnet myötähäpeää tuossa tilanteessa. Itse tunnen myötätuntoa, ja ehkä vaivautuneisuutta, mutta en myötähäpeää.
Tunnen hyvin harvoin myötähäpeää mutta jonkun täällä mainitsema luokattoman huono stand up-show tai esiintyminen ja tyrkyllä olo joskus aiheuttaa sitä.
Miksi se on outoa? Kyllä se esitelmän pitäjäkin tietää, että nyt ei mee hyvin ja luultavasti hävettää sönköttää siellä edessä. Tietysti siinä tuntee myötähäpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kertoo äänestävänsä Huhtasaarta tai muita Persuja.
Tässä asiassa on puolensa. Niin iso prosentti suomalaisista on nyk. samoilla linjoilla persujen kanssa siinä yhdessä asiassa. Siksi juuri vihreitä haukkuvat "kaikki". Itse tunnen myötähäpeää pelkästä ajatuksestakin, että vihreä naishenkilö, lainsäädäntöneuvos : ) uhmaa virkavaltaa ja ottaa selfietä itsestään lentokoneessa kunnes poliisi vie naishenkilön.
En tiedä tunsivatko tämän mies ja lapsi myötähäpeää vai mitä. Itsellä vihreiden kaikki esiintymiset tuovat mieleen tämän tapauksen ja megakoon myötähäpeän.
Vierailija kirjoitti:
Kun näen Cheekin esiintyvän. (Ja tämä ei ole vitsi.)
Ja Antti Holma tuhlaamassa kykyjään esittäessään röh-röh-röppääjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sekoitetaan häpeä ja myötähäpeä.
Myötähäpeää voi tuntea ihan tuntematonta ihmistä tai sellaista ihmistä jota kohtaan ei todellisuudessa tunne kiintymystä tai ystävyyttä.
Esimerkiksi jonkun ihmisen härskiä käytöstä, ahneutta tai pihiyttä ja nuukuutta kohtaan voi tuntea myötähäpeää. Vaikka ei koko ihmistä sen paremmin edes tuntisi.
Esimerkiksi eräs pomoni oli erittäin röyhkeä käyttämään kaikkia firman (sekä myös muita mahdollisia) etuja hyödykseen, jopa niin ilmiselvästi ja pienemmissåkin assioissa että tunsin monesti myötähäpeää hänen puolestaan.
Varsinkin kun hän ei ollut köyhä tai tarvinnut niitä asioita. Ja varsinkin kun nauraa hörötti tai rehvasteli siitä, kuinka taas *onnistui* jossain asiassa hyötymään, vaikka ei asialla ollut mitään järkevää merkitystä hänelle.
Vaikea selittää niille ihmisille, jotka eivät myötähäpeää tunne tai eivät huomaa, että itse aiheuttavat myötähäpeää muille.
Onko myötähäpeä siis oikeastaan mielipide, eikä tunne. Jos on sitä mieltä, että tässä kontekstissamme vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan toinen henkilö käyttäytyy sopimattomasti.
Minä en tunne kyllä minkäänlaista myötähäpeää, jos joku mokaa, mitä se minulle kuuluu? Vai pitäisikö nyt jo siitäkin alkaa tunteä häpeää, ettei tunne "myötähäpeää"?
Sensijaan tunnen, ja haluankin tuntea myötätuntoa sellaista kohtaan, jota on kohdannut onnettomuus/vääryys jne. Se on normaalia inhimillisyyttä. Kuten myös halu auttaa tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan joutunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin selfiekuvista tunnen myötähäpeää. Kun kuvattu henkilö on meikannut ja laittautunut kuvaan kovasti ja huonolla maulla.
Kun jossain vastaanottokodissa lesbot, lapsettomat tai katkeroituneet hoitajat asettuvat väkivaltaisen miehen puolelle vaikka sokea reetakin näkisi kumpi pitää huolta lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.
Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.
Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap
Aika outoa että tunnet myötähäpeää tuossa tilanteessa. Itse tunnen myötätuntoa, ja ehkä vaivautuneisuutta, mutta en myötähäpeää.
Tunnen hyvin harvoin myötähäpeää mutta jonkun täällä mainitsema luokattoman huono stand up-show tai esiintyminen ja tyrkyllä olo joskus aiheuttaa sitä.
Miksi se on outoa? Kyllä se esitelmän pitäjäkin tietää, että nyt ei mee hyvin ja luultavasti hävettää sönköttää siellä edessä. Tietysti siinä tuntee myötähäpeää.
Ei se ole mikään tietysti. En minä häpeä änkyttävää esiintyjää tms. Olen itsekin epätäydellinen, miksi häpeäisin toisen vajavaisuutta? Lähinnä katson ja kuuntelen pyrkien viestittämään hyväksyntää ja tsemppiä, toivoen että esiintyjä saa itsensä rauhoitettua. Yrittäen keskittyä olennaiseen eli asiaan.
Viimeksi tunsin mahdottoman paljon myötähäpeää kun kävin viime vuoden Vain elämää- konsertissa. Sanni soitti, lauloi ja veti kännit. Ainoa vain, että hänen elämöintinsä lavalla oli pelkkää elämöintiä, eli hänen laulu- ja soittotaitonsa todellinen tila jäi aika pahasti taka-alalle. Huomasin sitten että vieressä situva puolisoni piiloutui takkinsa sisään ja näppäili puhelinta - en siis ollut meistä kahdesta ainoa, jolle teki todella tiukkaa katsoa sitä julkista nolaussessiota.
Mölytä ja riehua saa, kunhan se perustuu taitojen esittelyyn eikä ohjelmanumeron pääpointti ole siinä loputtomassa itsekeskeisyydessä.
Lisäksi Sanni veti vissiin vahvat fisu vai jägerpaukut kesken shown (he kertoivat kyllä mitä se oli ja näinkin pullon pöydällä) ja kyllä huomasi että neidillä oli noussut alkoholi päähän. Ne ilmeet kun hän näppäili kitaraa ja ihan kuin hän olisi n...ssinut soitintaan. Toisekseen Kaija K. yritti sanoa hänelle jotain, niin Sanni mölysi omiaan koko ajan päälle selkä Kaijaan päin eikä älynnyt ollenkaan että häntä puhutellaan. Lopulta sanni kysyi, että mitä, ja Koosta huomasi että oli huumori kaukana kun hän toisti pitkän puheenvuoronsa.
ei enää koskaan Sannin keikalle, koska musikaallisuus ei asu hänessä.
Yksi kenen puolesta tunnen vahvaa myötähäpeää on Märät säpikkäät- artisti siinä julkkisten keskustelu/visailuohjelmassa. Puhui koko ajan päälle pitkiä puheenvuoroja, ja ihmettelen miten kukaan tuotannonpuoleltakaan hihkaise korvanappiin että nyt se pää kiinni siellä lavalla. Monesti noissa ohjelmissa ei voi kertoa miten isosedän vaarin ajoilta on tehty jotain, vaan noissa huumori perustuu lyhyisiin reploihin ja nopeisiin heittoihin. Hän ei siis selkeästi soveltunut ohjelman genreehen, mutta melko monta kautta tuotakin ohjelmaa tehtiin ja jokainen jakso meni pieleen kun neiti puhekone oli äänessä vaikka vierailijoilla olisi ollut mitä tahansa sanottavaa. Nolotti niin että käänsin kanavaa.
Veljen vaimoke on viiskymppinen, suoraan sanottuna melko lihava naikkonen. Joskus nuorena ollut varmaan tosi hyvännäköinen, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Tämä ei estä naista postaamasta nettiin kuvia, joissa poseeraa kuin parikymppinen instabeibe.
Kun näin näitä "seksikkäitä kuvia", minulle tuli kyllä suunnaton myötähäpeä veljeni puolesta..
Tunsin aikoinaan vahvasti myötähäpeää, mutta tajusin myöhemmällä iällä että se kaikki perustui siihen, että vastuutin itseni tilanteissa. En siis ole vastuussa toisten käytöksestä, valinnoista saati mistään, joten en nolostu herkästi toisten puolesta.
Aiemmin nolostuin aina siitä, että joku alkaa holhota kuin lasta tai alkaa päsmäröimään koko sakkia kuin olisimme aina väärässä paikassa väärään aikaan. Ex-mieheni oli lahjakas tässä. Kadulle ei olisi saanut pysähtyä juttelemaan, koska kadulla kuuluu kävellä. Autoja ei saa ohittaa, ja tunsin suunnatonta myötähäpeää kun hän roikotti minua kuin lasta käsipuolessaan. Kerrankin taistelimme parkkihallin edustalla, kun olin jo ohittamassa citymaasturia, niin mies on kantamassa minua kuin lasta takaisin sille puolelle tietä mistä olin tulossa. Tuolloin häpesin. Mitähän se kuskikin ajatteli, ja mahtoko mennä hermot?
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimoke on viiskymppinen, suoraan sanottuna melko lihava naikkonen. Joskus nuorena ollut varmaan tosi hyvännäköinen, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Tämä ei estä naista postaamasta nettiin kuvia, joissa poseeraa kuin parikymppinen instabeibe.
Kun näin näitä "seksikkäitä kuvia", minulle tuli kyllä suunnaton myötähäpeä veljeni puolesta..
Olen 50v nainen..laitanko paperipussin päähän?
Mitä pahaa siinä on? En ole koskaan tehnyt niin mutta radio-ohjelmiin kuuluu kilpailut ja keskustelut.