Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Järkyttävän huonot muusikot

Uskon, että hän jonka tähden kärsin myötähäpeää ei itse sitä älyä, ei huomaa. Kun henkilökohtaisesta tilanteesta kerron hänelle, hän mitätöi sen. Tai kerron vaatteesta tai kengistä jotka olen ostanut, hän kertoo aina ostaneensa paremmat jotakin merkkiiä ja paljon kalliimmat. Silloin minua puolestaan hävettää, siis tunnen myötähäpeää leuhkimisestaan, sanojensa tai puheidensa tähden. Kuin esim. haettiin seinällensä koristetta, sisustusliikkeestä, tietysti, kalleimmasta. Hän löysi jotakin ja vei sen kotiin kokeeksi, se oli jo lähtöaselemissa liian suuri ja älyttömän hintainen, mutta olin hiljaa, koska ei se minulle kuulu. Hän oli palauttanut ja ostanut pienemmän desingiä, kallista ja suomalaista. Ok se on hyvä. Mutta tuollainen luonnetyyppi haluaa aina parhaita kalleimpia merkkejä, taatusti kalliimpaa kuin kaverilla vaikka on kaulaansa myöden veloissa. Minulla kun ei ole velkaa ja haluan elää tulojeni mukaan, siis vaatimattomasti. Mutta ainahan näitä on joille näyttäminen on elinehto, että on hienompaa ja kalliimpaa kuin toisilla. On se niin turhaa!

Kun katson salkkareita ja uutta päivää (rip up), niin usein tunnen sellaista myötähäpeää joidenkin hahmojen toiminnasta tai näyttelijän suorituksesta yleensäkin, että joudun ihan pausettamaan myötähäpeän vuoksi. :D

Hassua, mutta mulle tulee juuuri nyt myöthäpeästä ekaksi mieleen kun näin eilen jonkun uusinnan Vain elämää -jaksosta, jossa eniten sitä aiheuttivat Jari S ja Cheek juttuineen ja ilmeineen, hieman myös muiden ei-niin-aidon-tuntuiset pään notukuttelut. Itselle myötähäpeään liittyy vahvasti tunne siitä, että toivoisin (sekä oman itseni että sen, jonka myötä häpeän vuoksi) sen ihmisen toimivan toisin, vähemmän nolosti. Olen tosi empaattinen ihminen eli tuo tunne voi olla vahva, vaikka muuten ajattelinsinkin että liekö tuo niin vakavaa.

Kansallista myötähäpeää miltei traumaksi saakka ovat edustaneet äärimmillään rehteinä pidettyjen urheilijoiden doping-tapaukset ja etenkin Lahden 2001 jälkeiset tiedotustilaisuudet. Ne ilmeet... Myös Martti Vainion doping-tiedotustilaisuus on jäänyt mieleen.

Tosielmässä pahin myötähäpeä lienee, jos joku jä valehtelusta kiinni ja tajuaa & häpeää sitä itse.

Myötähäpeä on joidenkin TV-sarjojen ainesta, amerikkalainen voi tuntea esim. sarjat The Office tai Curb Your Enthusiasm.

Tämä Meghan & Harryn haastattelu!

En ole koskaan voinut katsoa tätä kokonaan. Meghan puhuu Harryn keskustelun päälle.

Olen itse joskus tuollainen lapsellinen ja innokas keskustelija ja tulee oma teini ikä mieleen.

Apua, niin kauhea myötähäpeä! 😱

Myötähäpeä on juuri se fiilis, kun häpeää sen puolesta, joka ei tajua hävetä vaikka syytä olisi. Sopimattomalla hetkellä kovaan ääneen mölisijät, keinolla millä hyvänsä keskipisteeksi pyrkivät ja etenkin limaisten seksivitsien kertojat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei taideta ymmärtää mitä myötähäpeä tarkoittaa. Silloin siis tuntee sen toisen ihmisen häpeän ja hankaluuden siinä tilanteessa. Itse tunnen sitä paljonkin. Viimeksi uutisvuodossa Reetta Rädystä.

Myötähäpeä on toisen tai toisten puolesta tunnettu häpeä esim. Suomen mäkihypyn taso aiheuttaa myötähäpeää.

Monet suomalaiset tv-sarjat, esim Syke. Niin luokattoman kökköä tv:tä että siinä tulee sellainen olo, että miten kukaa kehtaa omalla naamallaan ja nimellään tehdä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Järkyttävän huonot muusikot

Miten sä tällasta löysit??? Ihan hirveetä kuraa...

En lukenut kuin muutaman vastauksen.

Ehkä siksi joku voi tuntea myötähäpeää vuokseni. ;)

Tunnen syvää myötähäpeää tilanteissa, joissa ihmisen (yleis)sivistymättömyys korostuu ja/tai tulee ilmi hyvin vahvasti riippumatta siitä, olenko itse läsnä tai en.

Tietenkin silloin, jos olen itse paikalla, voisin vetää lattiassa olevan suuresti toivomani vetoketjun auki ja hypätä.

Minun tuttuni lähtee joillekin ihmekierroksille kun hän joutuu kohtaamaan vieraampia ihmisiä. Hänestä kuoriutuu yliystävällinen hössöttäjä, höpöttää puutaheinää kierroksilla ja ei anna muille suunvuoroa, usein höpöttelee suht typerää juttua. Sitten hänet paremmin tunteva näkee käytöksen läpi, että täysin falskia yliampuvaa käytöstä. Ärsyttää ja herättää myötähäpeää, riittäisi köröttely pienemmällä vaihteella niin eikun lusikka pohjaan. Ärsyttää se teatteri koska kun vieraampi ihminen häipyy niin hänellä valahtaa naama taas ilmeettömäksi. Ihan kuin tunnetila menisi päälle napista.

Osaksi myötähäpeä johtuu siitä kun hän pokkuroi ja esittää typerämpää kuin onkaan. Luulee ilmeisesti eijavilpasmaisen kälätyksen rikkovan jään ja hän e s i t t ä ä aitoa, helposti lähestyttävää kansanihmistä. "Minä en oo mitään ja tämmönen ihan tavallinen ihminen olen niin onpa hienoa kun sinä juttelet minulle ja sanoit oikein päivää niin nythän se minun päivä kirkastui kun sinä minulle tuollaista sanoit ai että on hienoa nyt kun minä olen tämmöinen vaan" - ja tämä kaupan kassalla vastauksena kun kassa sanoo päivää. Kiemurtelen myötähäpeästä jonossa. Tunnustan, vetäydyn tilanteesta kauemmaksi ja yritän peitellä inhoa, jota valitettavasti tunnen, ja myötähäpeää.

Huoh....... kirjoitti:

Kun joku ihminen tekee jotain niin tunnen myötähäpeää. Minä olen tunneälyltäni niin korkealla tasolla, että melkein kaikki ihmiset aiheuttavat myötähäpeää.

N 25

Minä myötähäpeän nyt sinua.

Kun joku kertoo äänestävänsä Huhtasaarta tai muita Persuja.

Mikä myötähäpeä? Kyseenalaistan koko käsitteen. Empatia voisi olla oikeampi, paitsi että se edellyttäisi, että itsensä nolaava tajuaisi mokansa. Kuten epäonnistumaan tuomitun sananmukaisen käännöksen tuosta sanaviritelmästä.

En muista, että olisin kokenut koskaan myötähäpeää. Jos joku ihminen mokaa, niin yleensä se naurattaa. En tarkoita epäonnistumista, vaan sellaista mokaa, jota hänen pitäisi kenties hävetä. En silti pysty häpeämään muiden kuin itseni puolesta. Pitäisikö?

Olen tuntenut myötähäpeää:

- yhdessä tv:n laulukilpailussa nuorella teinitytöllä oli aivan överi-contourit naamalla

- ylen au pairit -ohjelmassa ne hukassa olevat pissistyypit, jotka ei osaa kommunikoida lasten kanssa, eivätkä sovellu hommaan muutenkaan yms. nolo draamailu

- sosiaalisissa tilanteissa moukkamaisesti käyttäytyvät eli ne, jotka puhuvat toisten päälle, rehvastelevat puheissaan, rohmuvat ruokaa pöydästä niin, että joku toinen jää ilman ja puhuvat ruoka suussaan

- kun joku luulee, että hänen jaarittavaan tyyliin kerrottavat kuivaakin kuivemmat puujalkavitsinsä ja kuluneet juttunsa viihdyttävät muita. Pahinta on, jos kyseessä on ihan virallinen esiintyminen (luento, puhe tms.) ja näitä käytetään johdantona johonkin tärkeämpään asiaan, johon pääsy kestää sitten ikuisuuden. Puhujalla itsellään on tietysti tyytyväinen virne naamallaan. Tässä kohtaa painan katseeni lattiaan ja yritän olla kiemurtelematta tuolissani ja toivon, että jossain olisi kampi, jota veivaamalla voisin jouduttaa puhujan juttua eteenpäin.

Eihän siis narsistilla (juhtavaari) ole oikeaa tunne-elämää!

Ehkä häpeät hänen puolestaan, kun hän ei itse osaa.

Vain sellaisen kanssa, sellaisen myötä voi hävetä, joka häpeää itse.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä

Mielestäni taas asia saattaa olla enneminkin täysin päinvastainen. Empatiahan on myötäelämisen taitoa. Ei myötähäpeä ole (käsittääkseni tai ainakaan omalla kohdallani) mitenkään negatiivista pohjimmiltaan. En osaa oikein selittää, mutta myötähäpeän tuntemisen pohjalla on kuitenkin halu hyvästä muille, tälle ketä kohtaan tuntee myötähäpeää.

Enkku7 kirjoitti:

Eikö "secondhand embarrassment" tarkoita juuri myötähäpeää. Ainakin olen sen tähän asti niin mielessäni suomentanut.

Tarkoittaa ja joku sen jo ensimmäisellä sivulla mainitsikin. Sana ”cringe”, jota tässä parissa vähän uudemmassa kommentissa on tarjottu, on nykyajan ”nuorison” muoti-ilmaus. Secondhand embarrassment on juurikin se täsmällinen termi.

Se kun työkaveri humaltuu yhteisellä työpaikan illallisella ravintolassa. Ja aina kun saa annoksensa alkaa kyselemään ja jankuttamaan tarjoilijalta annoksestaan. Yleensä tilaa jotain listan ulkopuolista ja sitten äänekkäästi ihmettelee miksi puuttuu sitä ja sitä annoksesta. Saattaa myös näyttää ivamaisia ilmeitä. Ja tämä tapahtuu aina, kun humaltuu.