Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Up

Nämä kauneusleikkauksen jälkeen kuminaamaiset naiset, huulet kuin polkupyörän sisäkumista tehty, vanhemmilla posket luonnottoman pinkeinä. Puseroista pursuvat silikonit ja jättikokoiset räystäspeffat. Tulee mieleen entisaikojen sirkukset, joissa ihmiskummajaisia esiteltiin.

Hävettää olla nainen.

Kun joku perustelee mielipiteensä raamatulla. Ja selvästi odottaa vastapuolen olevan vakuuttunut, jos hänet vain saa ymmärtämään, että "näin raamatussakin sanotaan". 

Mulla myötähäpeä kyllä toimii juuri niin, että se on häpeäntunne, joka leviää muhun jostain toisesta ihmisestä, joka häpeilee ensin. Se ei aina ole se sama henkilö, joka mokaa, vaan voi olla joku toinenkin paikalla olija. Esim. en tunne mitään myötähäpeää jos joku alkaa riehumaan kaupan kassalla, paitsi jos se kassan takana oleva henkilö menee siinä tilanteessa ihan noloksi ja lukkoon, jolloin se hänen häpeä leviää muhun. Usein siinä sitten tulee halu puuttua jotenkin ja päästää se toinen pinteestä, kun itsellä on niin piinallinen olo.

Silloin on ihan kamalaa jos siinä tilanteessa on jumissa eikä sitä voi saada loppumaan, esim. jos on katsomassa esitystä joka menee pahasti pieleen ja esiintyjäkin tietää sen, mutta on vaan jatkettava.

Sitten jos joku mokaa eikä itse häpeile eikä kukaan paikalla olija häpeile, niin en mäkään silloin häpeile.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myötähäpeää appiukkoni huonoista käytöstavoista. Hän on kovaääninen, keskeyttää muut puhumalla päälle, kertoo kiusallisia juttuja läsnäolijoista, kyselee liian suoraan yksityisasioista seurassa ja tunkee juhlissa seisovaan pöytään hakemaan ensimmäisenä kukkuralautasellisia huutaen perhettään ottamaan kunnolla, kun nyt kerrankin saa ja kannattaa syödä koko lahjarahan edestä.

Että mua hävettää olla moukan matkassa!

Tämä on tavallista häpeää, kuten itsekin lopussa toteat. Häpeät sitä, että seurueessasi on nolo ihminen. Myötähäpeä tulee tilanteessa, johon itse et liity mitenkään, olet vaikka anonyyminä yleisössä seuraamassa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Cringe on aika lähellä vastaavaa.

Cringe ei vastaa lainkaan tätä, sehän tarkoittaa ilmettä, sitä, kun kiristelee hampaitaan tai kasvoille nousee väkisinkin pidätelty irvistys. Tämän ilmeen voi aiheuttaa muukin kuin myötähäpeä ja vaikka se taphatuu helposti (ainakin kuvannollisesti) juurikin myötähäpeän vuoksi, se ei tarkoita pelkästään sitä eikä sitä tunnetta ylipäänsä. Jonkun mainitsema second hand shame tms. on jo suoraan tunnetta itseään kuvaava termi.

Näitä onneksi sattuu enää vain harvoin mutta kun joku kertoo omakohtaisena tai sukulaisen tms. oikeana juttuna jotain klassista kaupunkitarinaa. Hyvä luoja sitä myötähäpeän määrää...

viimeksi olen kuullut näin käyvä Basso-radiokanavalla, kun miespuolinen juontaja kertoi yhtä klassikkoa tutun oikeana kokemuksena. Naispuolinen juontajapari selvästi myös tiesi, että kyseessä on kaupnkitarina, ja hänen diplomaattista sujutteluaan siinä tilanteessa oli ihan hauskakin seurata :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötähäpeää tunnen silloin, kun joku, johon en oikein tunne voivani samaistua tai josta en henkilökohtaisesti välitä, tekee jotakin todella kiusallista ja noloa. Jos taas pidän ihmisestä joka töppäilee, tunnen lähinnä sääliä.

Moni TV-sarja toimii juuri katsojan tunteman myötähäpeän varassa (Solsidan jne.)

Solsidan aiheuttaa minussa, ammattimyötähäpeän tuntijassa pelkästään positiivisen reaktion.

Näyttelijätyö ja roolivalinnat ova niin nappisuoritus ja ohjaustyö ammattimaista ettei myötähäpeään ole aihetta.

Kummeleiden elokuvia pystyy katsomaan ehkä 7 minuuttia, kuten luokkakokouksiakin, ennenkuin sen myötähäpeän määrä kasvaa niin suureksi, että ohjelma on pakko sulkea.

Elokuvissa ja sarjoissa on kaksi eri myötähäpeää, eli se mitä tunnetaan hahmojen puolesta, koska joutuvat noloihin tilanteisiin, joka on yleensä ihan hauska tunne. Toinen on taas tekijöiden puolesta, jos tuotos on aivan luokattoman huono. Tyyliä miksi ihmeessä tämä on edes tehty.

savolainen huttu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Tunsin heti myötähäpeää puolestasi kun sinun täytyi tulla tälle sivustolle pätemään amerikkalaisella tutullasi.

Kaikki muut taas tuntee sitä sinun  puolesta, jos kuvittelet, että amerikkalaisen henkilön tunteminen on kellekään jokin pätemisen aihe. Kai se sitten on niin, että sinun mielestä amerikkalaiset on jotenkin hienoja ja ihmeellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku tosissaan uskoo koronarokotteisiin.

Tämä.

En tiedä miksi mutta tietynlaiset tanssit, sellaiset ilman paria vedettävät "olen niin seksikäs" setit, yleensä aiheuttavat hirveän myötähäpeän itsellä.

Esim. paritanssi taas ei.

Olen alkanut tuntemaan myötähäpeää tuntemattomien eläkeläisnaisten sekoilujen takia. Kaikki alkoi kesällä, kun kuulin kuinka eläkeläisnainen selitti toiselle, että merivedestä tulee naisilla tiettyyn ruumiinaukkoon muka matoja, jos siellä käy uimassa ilman uimapukua. Koko maailmassa ei tietääkseni ole olemassa kuvatunlaisia loismatoja, joten se oli inhottava harhakuvitelma. Nainen vaikutti päällisin puolin muuten tavalliselta, joten tuo oli aikamoinen yllätys. Myöhemmin kesällä jouduin näkemään Helsingissä yleisellä uimarannalla elokuussa uimavalvojien valvonnan päätyttyä alastoman eläkeläisnaisen. Harkitsin soittoa hätänumeroon mutta sitten päätin olla sekaantumatta asiaan, kun nainen oli kuitenkin turvassa sen aikaa kun uimarannalla oli muitakin ja sinne saapui myös muita uimareita, joten vähän matkan päässä tirkistelleistä vieraskielisistä ei tarvinnut olla huolissaan. Nainen myös lopetti rannalla seisoskelun ja meni veteen, joten muut eivät huomanneet enää alastomuutta.

Syksyllä olen liikuntapaikassa osunut jo kahdesti kuulemaan kuinka eläkeläisnaiset (luultavasti eri naiset eri kerroilla, tosin en ole aivan varma) ovat komennelleet siivoojia. Ensin yksi neuvoi siivoojaa laittamaan viemäreihin putkenavaajaa hajun takia aika ikävällä äänensävyllä (kyseisessä paikassa on viemärit haisseet välillä jo vuosien ajan vaikka niitä varmasti puhdistetaan) ja toisella kerralla samanlainen nainen äyski siivoojalle, että tämä olisi muka ollut vähällä ajaa tämän päälle lattioiden siivouskoneella, eikä suostunut siirtymään koneen tieltä. En pidä tuollaisesta asenteesta työtään tekeviä henkilöitä kohtaan. Ikä ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti vaan päinvastoin, silloin pitäisi lopultakin osata käyttäytyä.

It's called second-hand embarrasment. It's the actual feeling i feel now, because you were so dumb or lazy to not even google it.

Tuttavan outoilut.

Kaverini outoilee usein, tekee sosiaalisesti poikkeavia asioita.

Ystäväni mässyttää/maiskuttelee syödessä. Se on noloa, etenkin julkisella paikalla.

- Rippa

Myötähäpeä iskee aina kun A. Stubb avaa suunsa.

Kun luen temppareiden otsikot tai temppareiden osallistujien esittelyt. Yäk,

Vierailija kirjoitti:

Kun luen temppareiden otsikot tai temppareiden osallistujien esittelyt. Yäk,

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Kaverini outoilee usein, tekee sosiaalisesti poikkeavia asioita.

Välillä hävettää kovasti