Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Monesti myötähäpeä on asennettu ja häpeän kokija satuttaa itseään. Lyö itseään päähän. Onko se kannattavaa tarjota viholliselle energiaa?

Vierailija kirjoitti:

Monesti myötähäpeä on asennettu ja häpeän kokija satuttaa itseään. Lyö itseään päähän. Onko se kannattavaa tarjota viholliselle energiaa?

Hyvä myyntimies heikentää asiakasta aiheuttamalla myötähäpeää ja asiakas ostaa pääsemällä tilanteesta pois. Keinoja on monia. Näin autoja myydään. Kyse on psykologiasta ja ei mitään henkilökohtaista.

Tunnen myötähäpeää, suurta, kun ylen aamu tv:n naishaastattelija haastattelee Erkki Vuokilaa. Tuo nainen on niin tyrä.

Täällä ilmoittautuu yksi myötähäpeän kourissa helposti kiemurteleva!

Myötähäpeää aiheuttavat mm.

- Sosiaalinen kömpelyys eli ihmiset, jotka eivät osaa olla luontevasti seurassa, möläyttelevät, käyttäytyvät oudosti ja saavat aikaan vaivautuneita ja hämmentyneitä tilanteita

- Monet viihteeksi tarkoitetut ohjelmat, en pysty esimerkiksi katsomaan mitään Tempation Islandia ja mitä näitä nyt on, koska ne ihmiset siellä vaikuttavat niin järkyttävän tyhmiltä

- Viimeksi tuli sellainen hirveä myötähäpeän aalto, kun eräs puolituttu rouva, keski-ikäinen perheenäiti, oli laittanut itsestään twitteriin oikein vanhan kunnon pyllistyskuvan, siis perse suurin piirtein kameran linssissä kiinni, ja saatetekstinä oli, että "minkälainen paita sopisi näiden uusien trikoiden kanssa, meinasin ostaa mustan, mutta ehkä valkoinen olisi parempi...". Tunsin hirveää myötähäpeää paitsi naisen, myös muutaman tutun miehen puolesta, jotka olivat kuvasta tykänneet ja sitä kommentoineet. 

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.

Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.

Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap

Tunnen suurta myötähäpeää tästä kejusta ja kaikista muiden vastauksista täällä. Kumma juttu.

Turha tunne tällainen myötähäpeä. Tosin aika iso osa eri tunteista on täysin turhia.

Aina kun suomalainen toimittaja kysyy ulkomaalaiselta, mitä tämä tietää Suomesta.

Kun luen kokoomuslaisten mielipiteitä siitä, miten köyhän pitäisi elää ja miten yhden ihmisen monen viikon ruuat saa parilla kympillä.

Vierailija kirjoitti:

Kun luen kokoomuslaisten mielipiteitä siitä, miten köyhän pitäisi elää ja miten yhden ihmisen monen viikon ruuat saa parilla kympillä.

Jotenkin samaistut tuon mielipiteen esittäjään siis? Itse kun vain paheksun moista ylimielisyyttä.

Se kun jonu on saatu uskomaan itsestäni jotain, mikä ei ole totta ja sitten lähtevät velä suhmuroimaan jotain tuon perusteella.

Kun katon Teeman klassikkoelokuvien esittelyä, joissa suomalaisnäyttelijä lausuu britti-suomalais-korosteisellä aksentilla amerikanenglanniksi alunperin tehdyn jonkun Humphrey Bogartin monologin ja sitten elokuva-alustuksen juontaja kyselee amerikkalaisittain etunimellä "Leena, mitä sinä ajattelet..."

Siis ihan hyvät näyttelijät ja asiantunteva kriitikko on laitettu tekemään moista paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tilanteet, joissa keskustellaan monimutkaisista ilmiöistä tilastotieteen tai teorian tasolla, ja joku ilmoittaa että ei pidä paikkaansa, kun minun sukulaiselle kävi niin tai minuunkaan ei päde tuo. Tätä tapahtuu usein. Tällä paljastaa tyhmyytensä, joten siksi tulee iso myötähäpeä.

Ei varsinaisesti esimerkki myötähäpeästä, mutta samoin ärsyttää, kun jonkun mielipide perustuu "kaveri kertoi" ja sitten ollaan niin varmoja, että asia on niin. Kun kyselen lisää, kaverin kertomus ei ollut niin tarkka, että siitä olisi voinut vetää kovin tarkkoja johtopäätöksiä. Kun kyselen lisää esim. kysyitkö näin tai oliko näin, käy ilmi, että oikein mitään tietoa miten asiat oli kaverin kohdalla loppujen lopuksi, ei ollut. Oli vaan heitetty joku lause, jonka pohjalta tehtiin päätelmä tyyliin: kaveri sai ison asuntolainan, vaikka tulot xxxx. Ja kun kaivellaan lisää, ei se ihan niin mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään todella, todella, todella usein vajoan valtavan myötähäpeän suohon somekommentteja lukiessani. On täysin ala-arvoista kirjoitustaitoa, on itsensä korostajia, draamailijoita... Ihmisiä, jotka avautuvat kaiken kansan nähden henkilökohtaisista asioistaan... Ylipäätään se monien kirjoitustyyli hävettää liikaa 😂😂😂 ollaan niin v....n virallista jossain hel....tin sosiaalisessa mediassa. HÄPEÄN!!!

Päivi, sinäkö se olet?

Siis ala-arvoista ja henkilökohtaista, mutta virallista?

Mutta eikö se mene myös niin, että anonyyminä tehdyt kirjoitukset eivät aiheuta myötähäpeää ja nimellä tehdyt kyllä. Näin ainakin itselläni. Eikä oikeastaan haittaa, vaikka joku sattuisi ip:nkin onkimaan. Pointti on siinä, onko se alunperin tarkoitettu anonyymiksi vai ei.

Sen sijaan, vaikka juttu ei olisi niin kamala, saattaa se aiheuttaa myötähäpeää, kun omalla naamalla tai nimellä laitetaan.

Uuno elokuvat.

En voi katsoa Vikings -sarjaa.

Tulee niin kova myötähäpeä koska tyypit näyttää mun mielestä jotenkin samalta kuin Sons of anarchyn ihmiset (siis ihmistyyppinä, en osaa selittää tarkemmin, tajuajat tajuaa )

Ja sons of anarchya en voi katsoa koska iskee niin kauhea myötähäpeä siitä, että moottoripyörät ja junttius on jonkun mielestä siistiä.

Nää eri realityissä pillittävät ja kaikki traumansa puolelle kansasta avaavat ihmiset ikään katsomatta. 

Eilen just piti kääntää kanavaa kun siinä huippumalli sarjassa taas paapottiin jotain pillittävää osallistujaa. 

Tunnen sympatiaa kyllä, mutta siis pliis ei tarvii mennä parkumaan ja avautumaan telkkariin voimaantuakseen. Säästäkää meidät katselijat näiltä noloilta tilanteilta.

Tunnen jatkuvaa myötähäpeää Suomen kansan takia. Menimme ja valitsimme maamme presidentiksi tulipunaisen vasemman äärilaidan DDR-diktatuurin suuren ystävän ja myöhemmin Venäjän mielistelijän. Ja vain ja ainoastaan siksi, kun hän oli nainen. Jos Elisabeth ei olisi sivakoinut latua auki, niin mitään mahdollisuuksia ei olisi ollut. Jos olisi ollut mies, niin ei olisi päässyt noine taistoineen edes ehdolle.

Ja tämän me teimme jopa kahdesti, joten anteeksikaan ei voi erehdyksenä antaa.

Tarja Halonen - Suomen kansan suuri syntiinlankeemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti myötähäpeä on asennettu ja häpeän kokija satuttaa itseään. Lyö itseään päähän. Onko se kannattavaa tarjota viholliselle energiaa?

Hyvä myyntimies heikentää asiakasta aiheuttamalla myötähäpeää ja asiakas ostaa pääsemällä tilanteesta pois. Keinoja on monia. Näin autoja myydään. Kyse on psykologiasta ja ei mitään henkilökohtaista.

Totta! Tämän takia varmaan myös kiinteistövälittäjät pukeutuvat varakkaannäköisesti ja puhuvat hinnasta, kuin se olisi vain pikkurahaa. Ostajaehdokkaan pitää leikkiä mukana eikä kehtaa tinkiä.

Tunnen myötähäpeää appiukkoni huonoista käytöstavoista. Hän on kovaääninen, keskeyttää muut puhumalla päälle, kertoo kiusallisia juttuja läsnäolijoista, kyselee liian suoraan yksityisasioista seurassa ja tunkee juhlissa seisovaan pöytään hakemaan ensimmäisenä kukkuralautasellisia huutaen perhettään ottamaan kunnolla, kun nyt kerrankin saa ja kannattaa syödä koko lahjarahan edestä.

Että mua hävettää olla moukan matkassa!

Tunnen välillä myötähäpeää. Mm. Swedis idol numa numa ja haluatko miljonääriksi-ohjelmassa kun Antti holma sanoi: suomalaisten suosikkisanonta:nyt kävi näin. Ei varmasti ole:D.