Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (643)
Vierailija kirjoitti:
Se kun vaikka jossain juhlissa tai tilaisuudessa joku henkilö haluaa esittää jonkin taiteellisen esityksen; laulu, runo, tanssi, soittimen soitto, mutta ei ole siinä kovin hyvä vaikka niin itse luuleekin. Siitä tulee myötähäpeä ja toivoo esityksen loppuvan pian.
Ei kukaan ole seppä syntyessään, ja karaokemokailu on ihan oma taiteenlajinsa, ei sitä pidä hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi nainen tyrkyttää itseään joka miehelle !Naimisissa parin lapsen äiti ja nyt jo mummi. Hävettää hänen puolestaan , kun ei tajua miten vastenmielistä on itsensä tyrkyttäminen . Aviomies ei sano mitään asiasta.
Millä tavoin hän tyrkyttää itseään? Mitä hän tekee
Pukeutumisella ja flirttailulla antaa jakorasia vaikutelman "tavaraa tarjolla".
Noloa ja aiheuttaa kyllä myötähäpeää.🙄Karita Mattila? Minusta hän on hauska. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Kun Mika Poutala rallattelee tv:ssä "tittit-tittit-tittit-tii, tidittii"
Jos ei juo maitoa niin kaljahapoille voi mennä.
Tilanteet, joissa keskustellaan monimutkaisista ilmiöistä tilastotieteen tai teorian tasolla, ja joku ilmoittaa että ei pidä paikkaansa, kun minun sukulaiselle kävi niin tai minuunkaan ei päde tuo. Tätä tapahtuu usein. Tällä paljastaa tyhmyytensä, joten siksi tulee iso myötähäpeä.
Tunnen myötähäpeää kun iäkäs äitini selostaa seuraamiensa tosi-tv ohjelmien (hengenvaarallisesti lihava, 90 päivää morsiamena) juonenkäänteitä vierailleen.
Tunnen myötähäpeää, kun pomoni yhteistyökumppaneita tavatessamme small talk-vaiheessa paljastaa kommenteillaan, ettei hänellä juurikaan ole yleissivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Slut - shamingiä harrastava tuttu, joka tekee sitä ympäristössä, jossa se ei saa vastakaikua.Itse ei ymmärtärrä, että kuulijat pitävät häntä vanhakantaisena naisena, jolla ei ole mitään ammatillisia ansioita.
Tämä palsta aiheuttaa myötähäpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala kysymys, mutta myötähäpeä on jotenkin kyllä tutuhko tunteena ja olotilana.
Ei siitä kaukana ole oma itsehäpeä, kun pitäisi suu avata jossain tai vaikka esiintyä tmv.
Minä en kehtaa mennä stand up - tilaisuuksiin, koska pelkään ja jännitän sairaasti sitä, etten naura jutuille ja alan hävetä sitä, että saatan olla ainoa vakavikko joukossa, joka on niin tyhmä, ettei käsitä koomikon jutuista mitään tai koko stand - upista.
Siksi yleensä koenkin mielummin myötähäpeää jo etukääteen näitä koomikoita kohtaan, etten vaan löytäsi itseäni niistä tilaisuuksista posket punaisina ja nolona.
Huomaan myös, että herkkyys hävetä muita tai muiden puolesta tekee sairaan ylikriittiseksi ja kyyniseksi.
Se syö kaiken välittömyyden kaikissa tilanteissa, kun on ihmisten parissa.
Sen tähden juon aina itseni letkeään kuntoon, jolloin en edes huomaa enää mitä ympärillä tapahtuu.
No, myös kun luen näitä kirjoituksia täällä koen monien puolesta myötähäpeää.
Mutta toisaalta tiedän, että se on vain sitä omaa sairasta kriittisyyttä muita kohtaan ja melkein ihan kaikkea avoimuutta ja välittömyyttä kohtaan.
Istun yleensä teatterissakin aina takarvissä, koska sieltä näen kokonaisuuden ja saan rauhassa kokea myötähäpeää esiintyjien puolesta ja koko esitystä kohtaan.
Todellisuudessa olen äärimmäisen kateellinen aina kaikille esiintyjille ja syvästi katkera siitä, etten itse ole koskaan uskaltanut esiintyä millään lavalla.
Nykyisin käyn karaokebaareissa harrastamassa tätä myötähäpeilyä ja arvostelemassa huonoja suorituksia kulmat kurtussa ja ivallinen virne naamassa.
Mutta pakko todeta lopuksi, että tämä palsta ja sivusto on erittäin hyvä kanava päästellä ulos höyryjä ja kaikenlaisia lioitteluja.
Kun katsoin joskus Salkkareita 5 minuutin ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoin joskus Salkkareita 5 minuutin ajan.
Niin, näyttelijä lahjakkuuksista ei voi puhua, tulee lähinnä mieleen Vintiöiden Tervasaaren kesäteatteri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana aika moni asia aiheutti myötähäpeää. Nykyään ei yhtään mistään. Ehkä hyväksyin viimein, ettei olla täydellisiä ja ei ole varaa arvostella muita? Arvosteluahan tuo myötähäpeä on.
Kyllä. Ja monesti nuorempana häpesin juuri sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät oikein osanneet käyttäytyä. Nyt suhtaudun samantyyppiseen toimintaan paljon myötätuntoisemmin ja monet niistä nuorina sekoilleista ovat kypsyneet ihan fiksuiksi ihmisiksi. Eli enää ei tule cringe-efektiä melkeinpä mistään muiden ihmisten pöljäilyistä - ajattelen, että vielä ne nuokin oppii, ja jos eivät opi, niin entä sitten.
Sama juttu muuten. Ennen hävetti myös ihmisten pukeutumistyyli tai mahdollisesti tyyli ylipäätänsä, mutta nyt ei hetkauta yhtään. Olkoot kaikki mitä haluavat olla 🤗💗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötähäpeää saatan tuntea tilanteissa, jossa joku tuttuni käyttäytyy vähän törpösti, moukkamaisesti eikä osaa ottaa muita huomioon.
Aina kun ympärilläni on suomalaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun joku teini idiootti kyselee vanhalta naiselta ikää. :D
Pientä myötistä tulee sosiaalisissa tilanteissa joissa joku ei ymmärrä sosiaalisia vihjeitä tai "osaa lukea huonetta". Mutta kas kummaa, sosiaaliset tilanteet ovat myös joskus itselleni vaikeita ja häpeän toisinaan itseäni niissä vaikka ei tarvis. Ollaan ihmisiä vain.
Mulla on eräs tuttu, joka ei osaa hillitä lasinkin viiniä otettua yhtään itseään. Aikuinen nainen mutta tekee ja puhuu typeriä asioita.
Viimeksi kesällä häpesin silmät päästäni kun eräs melkein selvinpäin oleva tuttuni tuli moikkaamaan minua ja hyvä että ehdin saada itse sanaa suustani niin tämä kaverini alkoi liehitellä tätä miestä ja letkautteli muka hauskoja vitsejä. Mies katsoi avuttomana minua ja yritti päästä juttelemaan kanssani. No ei onnistunut. Lopulta sovimme näkevämme pikaisesti vielä myöhemmin uudelleen. Tilanne eskaloitui nopeasti niin että yhtäkkiä tämä kaverini olikin vetänyt housunsa alas ja kirjaimellisesti työnsi takapuoltaan tämän miehen naamaan ja tverkkasi.
Se oli niin kiusallista minulle että pyytelin mieheltä monesti vielä jälkeenpäin anteeksi. Tämän kaverini kanssa en ole enää sattuneesta syystä suostunut ulos lähtemään.
Joku raja sentään! Ei kaikkia miehiä tarvitse heti olla vokottelemassa!
Joskus tulee niin kauhea myötähäpeä tv-sarjaa katsoessa, että on pakko pitää taukoa. Siis kun tietää, että joku sanoo/tekee jotain todella typerää ja siitä tietenkin seuraa jokin tyhmä ketjureaktio, niin ei vaan pysty katsoa, joten keskeytän katselun hetkeksi ja kokoan itseni, kunnes pystyn jatkaamaan.
Kyllä. Ja monesti nuorempana häpesin juuri sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät oikein osanneet käyttäytyä. Nyt suhtaudun samantyyppiseen toimintaan paljon myötätuntoisemmin ja monet niistä nuorina sekoilleista ovat kypsyneet ihan fiksuiksi ihmisiksi. Eli enää ei tule cringe-efektiä melkeinpä mistään muiden ihmisten pöljäilyistä - ajattelen, että vielä ne nuokin oppii, ja jos eivät opi, niin entä sitten.