Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Toisen ihmisen nolaaminen....

Kaverini,joka on kyllä mukava ja ihana selvinpäin,AINA ollessamme jossain ulkona kailottaa,huutaa ja kälättää niin lujaa,ettei takarivin Penallakaan varmasti jää kuulematta. Auta armias,jos asiasta sanot,niin alkaa kahta kauheempi:

MITÄÄÄ?? EN MÄ EES OOO KOVAÄÄNINEN,KUULISIT KUN HUUDAN!! KUI SUA MUN PUOLESTA HÄVETTÄÄ,HAHAHHAHAHA!!!

Eipä käydä kauheesti enää ulkona,kun ei sitä yhden naisen showta vaan jaksa...

Musta on omituista tuntea paljon myötähäpeää. Jos joku nolaa itsensä niin ei se mua oikeastaan häiritse. Jos jotain jännittää esiintyminen tunnen sympatiaa enkä häpeää jne. Onko teillä myötähäpeäjillä kaikki ihan kunnossa muuten elämässänne?

Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä

Isäni aiheuttaa usein junttiudellaan myötähäpeää.

Tilanne, jossa tunsin myötähäpeää (ja suurta noloutta) oli seuraavanlainen: Tulimme vanhan äitini luo yöksi mieheni kanssa. Kävimme ensin yhdessä kolmisin veljelläni. Kun palasimme, saatoin ensin muorin sisään ja palasin alas autosta hakemaan tavaroita. Mieheni siis odotti alhaalla auton luona. Kun palasimme sisään, muori oli WC:ssä jalat levällään suorittamassa alapesua. Ovi oli auki ja ovi on ulko-ovea vastapäätä. Niinpä tämä näkymä piirtyi verkkokalvollemme, ikuisiksi ajoiksi varmaan. Myötähäpeän määrä oli todella suurta enkä kai ole toipunut siitä vieläkään 😪😫😒

Esimerkiksi

- jotkut sitcomit kuten frendit tai solsidan (näissä tosin myötähäpeän tunne on tarkoitettu), pidän kyllä sarjoista silti

- suomalainen tosi-tv, viimeisimpänä bachelorette. En sano että jenkkiversiot olisivat sisällöllisesti yhtään parempia, mutta ihan vaan se luontevampi ulosanti ja lörpöttelyn taito pelastaa mut myötähäpeältä niissä vaikka muuten oliskin huono ohjelma

- känniset suomalaisseurueet matkoilla, etenkin Tallinnassa

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä

Sama täällä, varsinkin joidenkin tämänkin keskustelun vastausten perusteella. Osa taas ihan hyväksyttäviä myötähäpeän tuntemuksia, mutta ei todellakaan kaikki, vaan ennemminkin osoitus empatia- ja tunnetaitojen vähyydestä. 

Mä tunnen myötähäpeää suomalaisten huonoista käytöstavoista.

Nykyään on sellainenkin ilmiö vielä, että jos henkilö mokaa ja kerrot sen hänelle, hän ei tajua olevansa se joka teki virheen, ei osaa pyytää anteeksi vaan rupeaa jankkaamaan vastaan sekä jopa haukkumaan asiasta huomauttanutta.

Tulee mieleen, että tuollaiset ihmiset ovat kasvaneet täysin omaan napaansa tuijottamaan eivätkä ymmärrä että säännöt julkisilla paikoilla koskevat myös heitä. Kutsun näitä mää-mää -sukupolveksi.

Myötähäpeää aiheuttaa esim. teinien vaatetus. Toinen toistaan idioottimaisempia muoti-ilmiöitä, kuten pipon käyttö kesälläkin ja roikkuvat housut.

Noloa on myös kun aikuinen mies pukeutuu kuin 12-vuotias poika, typerä lippis päässä ja 12-vuotialle sopivat kuteet muutenkin 🤦‍♂️

Puolisoni alkoholinkäyttö tuottaa minulle myötähäpeän tunteen useinkin. Hän juo nopeammin kuin muu seurue, kaataa lisää vain omaan lasiinsa ja tietysti humaltuu. Sitten keskustelussa suuna päänä öyhöttää eikä kuuntele muiden mielipiteitä. Monesti jutut on jos nyt ei suoranaista valehtelua niin vahvaa liioittelua kun koittaa päteä tietämyksellään.

Humalassa myös mieluusti esiintyy soittaen kitaraa, joka ei sitten kovin hyvin suju. Tekisi mieli lähteä kotiin tilanteesta.

Saara Aalto telkkarissa tai missä vaan aiheuttaa hirvittävän myötähäpeän tunteen.

Täällä ei taideta ymmärtää mitä myötähäpeä tarkoittaa. Silloin siis tuntee sen toisen ihmisen häpeän ja hankaluuden siinä tilanteessa. Itse tunnen sitä paljonkin. Viimeksi uutisvuodossa Reetta Rädystä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni alkoholinkäyttö tuottaa minulle myötähäpeän tunteen useinkin. Hän juo nopeammin kuin muu seurue, kaataa lisää vain omaan lasiinsa ja tietysti humaltuu. Sitten keskustelussa suuna päänä öyhöttää eikä kuuntele muiden mielipiteitä. Monesti jutut on jos nyt ei suoranaista valehtelua niin vahvaa liioittelua kun koittaa päteä tietämyksellään.

Humalassa myös mieluusti esiintyy soittaen kitaraa, joka ei sitten kovin hyvin suju. Tekisi mieli lähteä kotiin tilanteesta.

Tuo ei ole myötähäpeää vaan sitä että häpeät puolisoasi.

Minusta myötähäpeä on aika lailla just sitä, että nolostuu toisen puolesta. Esim. jos joku ei-niin-älykäs naisihminen tyrkyttää itseään ja tissejään vaikka kaveri-miehelle baarissa. Se vaan on niin noloa.

Tai jos seurueesta joku alkaisi vouhkaamaan kovaan ääneen vaikka jotain rasistista, no tätä ei onneksi tapahdu omissa porukoissani, mutta varmasti jossain porukassa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä

Juuri päinvastoin.

Yliempaattiset häpeää toistenkin puolesta.

Mä tunnen myötähäpeää takeltelevista esiintymisistä ja sosiaalisesta kömpelyydestä, koska olen itse just sellainen punasteleva änkyttäjä

Kun joku nettivihaaja "kumoaa" väitteitä kateudesta ja omasta pahasta olosta

Vierailija kirjoitti:

Tilanne, jossa tunsin myötähäpeää (ja suurta noloutta) oli seuraavanlainen: Tulimme vanhan äitini luo yöksi mieheni kanssa. Kävimme ensin yhdessä kolmisin veljelläni. Kun palasimme, saatoin ensin muorin sisään ja palasin alas autosta hakemaan tavaroita. Mieheni siis odotti alhaalla auton luona. Kun palasimme sisään, muori oli WC:ssä jalat levällään suorittamassa alapesua. Ovi oli auki ja ovi on ulko-ovea vastapäätä. Niinpä tämä näkymä piirtyi verkkokalvollemme, ikuisiksi ajoiksi varmaan. Myötähäpeän määrä oli todella suurta enkä kai ole toipunut siitä vieläkään 😪😫😒

Voi ei, ymmärrän täysin tunteesi. Nauroin kyllä juttua lukiessa.😂

Esim kun katsoo huonoja tosi-tv ohjelmia, joita riittää. Melkein kaikki ovat huonoja, mutta on joukossa joku hyväkin. Kuten esim radalla. Josta tulee uusi kausi. Ainakin eka oli hyvähkö.