Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Sinun äidinkielen kirjoitustaito...

Vierailija kirjoitti:

Sinun äidinkielen kirjoitustaito...

Possessiivisuffiksin puuttuminen kielioppinatseilussa.

Outoa, että aika moni potee myötähäpeää, jos joku on sosiaalisesti vähän heikkolahjaisempi tai muuten huono sosiaalisissa tilanteissa. Sille ei aina oikeasti voi mitään ja sitten on vain entistä pahempi kun tilanteessaolijat häpeilee ja suunnilleen pyörittelee silmiä vieressä.

Mulle usein myötähäpeää aiheuttaa, jos joku tekee jotain noloja teinien muotijuttuja, esim "däppää," "flossaa" jne. Ihan karmeeta ja en vaan voi sietää tollasia. Tuntemattomassa sotilaassa oli myös sellainen kohtaus, jossa joku lottajoukko marssi eteenpäin hoilaten jotakin "silmien välliin, silmien välliin, silmien välliin ryssää juu" tai jotain sinne päin. Tollaset myös aiheuttaa mulla myötähäpeää ja pahasti

Yksi tuttuni aiheuttaa myötähäpeää. Hän on ihana ihminen, mutta ei osaa kertoa juttuja niin että ihmiset jaksaisivat kuunnella minuuttia pidempään. Selittää kaiken todella yksityiskohtaisesti mennen asian ohi ja ei edes tajua että kukaan ei kuuntele. En halua olla ilkeä joten yritän kuunnella loppuun asti ja kommentoida jotain.

Myötähäpeä voisi olla englanniksi "cringe"

"experience an inward shiver of embarrassment or disgust.

"I cringed at the fellow's stupidity" 

sanoo Google Dictionary. 

Olin katsomassa cosplayn suomenmestaruuskisoja. Puvut olivat ihan hienoja mutta näytelmät ja tanssi- ja lauluesitykset saivat tuntemaan myötähäpeää. Ja pahvilavasteet.

En silti tarkoita että osaisin itse paremmin tai ettei heidän kannattaisi jatkaa harrastustaan :) Ei millään pahalla siis.

kun opiskelukaveri vastaa täysin väärin/ ei osaa vastata kysymykseen johon olisi pitänyt voida vastata kuukausia sitten. yhtä tuskaa aina kun tuli sen vuoro vastata mihin tahansa kysymykseen

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Cringe on aika lähellä vastaavaa.

Olen sosiaalisesti tollo, joten ei ole tullut vastaan tilannetta jossa olisin ymmärtänyt tuntea myötähäpeää. Eiköhän muut tunne myötähäpeää minun toilailuistani.

Amerikkalaiset komedia, kuten Jäitä hattuun, on sitten ihan toinen juttu.

Niissä komiikka tulee enimmäkseen toisten nolaamisesta, ja ai että meikä kiemurtelee ja kärsii.

Ei pysty katsomaan, eli vain elokuvat ja tv saavat minut tajuamaan hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tosi paljon myötähäpeää. Esim töissä yksi vanha sydämellinen hupakko puuhasteli jotain ihan typerää kun meillä oli koko konsernin toimitusjohtaja paikalla ja hänellä oli johdolle vakavia uutisia niin tämä hölmö alkoi touhottaa jotain kahvin keiton kanssa kun kahvia ei ollut valmiina. Tässä tilanteessa olisi pitänyt kysyä ensin haluaako isoherra kahvia - jos kyllä niin sitten sanotaan että hetkinen, keitän - jos ei niin OK - kaikkien olisi pitänyt välittömästi lopettaa touhut, tulla paikalle ja istua alas turpa kiinni. Huomasi oikein että äijällä verisuoni sykki päässä siinä tekohymyä pidellessä.

 

Yleensäkin kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa niinkun joku taisi ylempänä mainita. 

Niin, joku voisi tuollaisessa tilanteessa jopa vähän ohjeistaa tietämätöntä, kuinka toimia oikein.

Itse kärsin juuri tuosta sosiaalisesta epävarmuudesta enkä yrityksistä huolimatta saa neuvoja, kuinka parantaa sosiaalisia taitojani. Joku voisi sanoa tuota kiusaamiseksikin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni aiheuttaa myötähäpeää. Hän on ihana ihminen, mutta ei osaa kertoa juttuja niin että ihmiset jaksaisivat kuunnella minuuttia pidempään. Selittää kaiken todella yksityiskohtaisesti mennen asian ohi ja ei edes tajua että kukaan ei kuuntele. En halua olla ilkeä joten yritän kuunnella loppuun asti ja kommentoida jotain.

Kannattaisko sanoa jotain hänen itsensä takia???!!!

Eikö kenelläkään täällä ole empatiaa sen verran, että sanoisi tästä ääneen?

Kummallista tai ei mutta teatteriesitystä katsoessani tunnen usein myötähäpeää.

Suomalainen tositeevee, varsinkin Maajussille morsian, aiheuttaa kyllä kiemurtelua ja punottavia poskia!

Vain suomalaiset keksivät hävetä muidenkin puolesta.

savolainen huttu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Tunsin heti myötähäpeää puolestasi kun sinun täytyi tulla tälle sivustolle pätemään amerikkalaisella tutullasi.

Kommenttisi kertoo, että sinun mielestäsi siinä, että on amerikkalaisia tuttuja, on jotain hienoa. Noloa.

Myötähäpeälle löytyy englanniksi selitys "shared sense if shame".

Eli jaettu häpeän tunne.

Mutta oikeastihan nämä, jotka myötähäpeää kokevat, häpeävät esimerkiksi sitä toisen ihmisen toimintaa ilman, että tämä kokee minkäänlaista häpeää itse.

Onko siis koko sana tai sen käyttö virheellinen? Pitäisikö kyseisen sanan käyttäjää kohtaan tuntea (virheellisesti) myötähäpeää?

Kun laulutaidoton laulaa ja oikeasti luulee osaavansa laulaa ja olevan siinä hyväkin. Tällainen tyyppi on suvussa ja pitää lauluesityksiä esim. suvun juhlissa.

Esityksen raikaessa toivon aina, että olisi joku luukku mihin kadota.

Eräs tuttuni on tosi blondi. Hän toilailee ja postaa toilailunsa hekottelun kanssa facebookiin ja instagramiin. Jutut ovat tyyliin ”Kutsuin kodinkonekorjaajan, joka painoi virtanappia. Olinpa hömelö.” tai ”Voi voi, mitähän syön loppukuun, piti ostaa 3 uutta baarimekkoa ja parit korkkarit.” tai ”Vessanpönttö meni tukkoon. Eikö sinne voikaan kaataa kuusesta varisseet neulaset”.

Samoin joka biletyksestä pitää laittaa känniääliökuvia.

Joltain nuorelta menisi, mutta tuttu on 40v ja kouluikäiset lapsensa ovat seuraajia somessa. Tämä ei hillitse känni- ja muita toilailupostauksia.

Yksittäisinä juttuina olisivatkin hauskoja, mutta jatkuvana virtana aiheuttavat vain myötähäpeää.

Vierailija kirjoitti:

Myötähäpeälle löytyy englanniksi selitys "shared sense if shame".

Eli jaettu häpeän tunne.

Mutta oikeastihan nämä, jotka myötähäpeää kokevat, häpeävät esimerkiksi sitä toisen ihmisen toimintaa ilman, että tämä kokee minkäänlaista häpeää itse.

Onko siis koko sana tai sen käyttö virheellinen? Pitäisikö kyseisen sanan käyttäjää kohtaan tuntea (virheellisesti) myötähäpeää?

*of

Amerikkalaiset käyttävät verbiä "cringe" kuvaamaan kyseistä tunnetta.