Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Itse voisin mainita, että olen hyvin altis myötähäpeälle. Esimerkiksi opiskeluaikoina kompuroivien esitelmien seuraaminen oli hyvin vaikeaa. Sosiaalinen kömpelyys laukaisee tunteen helposti, samoin tyhmyys tai ns. hitaalla käyminen. Jos joku inttää ilmeisellä tavalla väärää mielipidettä, ja huomaan kaikkien muiden tietävän asian oikean laidan, myötähäpeän voimakkaasti.

Viimeksi päivällisillä eräs hieman juopunut tuttuni alkoi pitää jaarittelevaa, hyvin juustoista puheenvuoroa poikaystävälleen. Ele oli romanttinen, mutta punastelin ja painoin kynnen kämmeneeni, jotten olisi kiemurrellut paikallani.

Itse joudun esiintymään paljon työkseni, enkä tunne juurikaan häpeää töppäilyistäni. Ainoastaan muiden. Kumma juttu... -ap

Jääkiekko-otteluista tutut Kiss Camit ovat hirveitä. -ap

Esim. tällä sivustolla oli linkki jonkun tytön profiiliin, jossa oli tissikuvia. Tunsin myötähäpeää ihan aidosti.

Kun näen Cheekin esiintyvän. (Ja tämä ei ole vitsi.)

Ruokottoman huonoa stand-up komediaa seuratessa tulee todellinen myötähäpeä.

PS. Se on englanniksi second-hand embarrassment.

Just tuli telkkarista joku tatuointiohjelma,jossa 35- vuotias nainen tatuoi alaselkäänsä "daddy's girl"

myötähäpeän tunteen aiheutti se.

Kun näen naisen teeskentelevän tyhmää, heikkoa tai avutonta saadakseen miehen huomion. Olin aikanaan töissä sairaalassa, jossa ambulanssimiesten poikkeaminen päivystyksessä sai keltanokkahoitajat solmuun. Vaivaannuttavaa katsottavaa ja kuunneltavaa.

Kun asiantuntematon esimieheni nolaa itsensä näyttämällä julkisesti, ettei ole tehtäviensä tasalla. On jotakin aivan hirveää joutua tuntemaan sekä myötähäpeää että häpeää samanaikaisesti, koska hän nolaa siinä samalla myös meidät muut, jotka tiedämme asioiden oikean laidan!

Aika pahan laitoit...Pitkän miettimisen jälkeen löysin kuitenkin tilanteita, joissa myötähäpeän:

- Muiden ihmisten lomakuvia katsellessani.

- Usein tunnen myötähäpeää, jos lihava nainen käyttää hihaonta paitaa tai mekkoa

Tunnen tosi paljon myötähäpeää. Esim töissä yksi vanha sydämellinen hupakko puuhasteli jotain ihan typerää kun meillä oli koko konsernin toimitusjohtaja paikalla ja hänellä oli johdolle vakavia uutisia niin tämä hölmö alkoi touhottaa jotain kahvin keiton kanssa kun kahvia ei ollut valmiina. Tässä tilanteessa olisi pitänyt kysyä ensin haluaako isoherra kahvia - jos kyllä niin sitten sanotaan että hetkinen, keitän - jos ei niin OK - kaikkien olisi pitänyt välittömästi lopettaa touhut, tulla paikalle ja istua alas turpa kiinni. Huomasi oikein että äijällä verisuoni sykki päässä siinä tekohymyä pidellessä.

Yleensäkin kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa niinkun joku taisi ylempänä mainita. 

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Tunsin heti myötähäpeää puolestasi kun sinun täytyi tulla tälle sivustolle pätemään amerikkalaisella tutullasi.

Kun joku ihminen tekee jotain niin tunnen myötähäpeää. Minä olen tunneälyltäni niin korkealla tasolla, että melkein kaikki ihmiset aiheuttavat myötähäpeää.

N 25

Myötähäpeää tunnen silloin, kun joku, johon en oikein tunne voivani samaistua tai josta en henkilökohtaisesti välitä, tekee jotakin todella kiusallista ja noloa. Jos taas pidän ihmisestä joka töppäilee, tunnen lähinnä sääliä.

Moni TV-sarja toimii juuri katsojan tunteman myötähäpeän varassa (Solsidan jne.)

Monesti se iskee kun yrittää katsella kotimaista viihdeohjelmaa.

Putoukset ja ne ohjelmat joissa joukko raatilaisia hihttelee muiden puhuessa ovat pahmpia.

Niitä ei yksinkertaisesti kykene katsomaan montaa minuuttia kerrallaan.

Kaupallisen radion juontajat aiheuttavat sitä, sillä aikuisten puhuessa ja hihittäessä alapääjutuille julkisesti kuin alakoululaiset, on vaan kestämätön tilanne kuunneltaessakin.

Ihmeellistä kyllä, vaikka edellisistä toisin voisin itsekin olettaa, en koe häpeää muiden ihmisten puolesta livenä.

Julkista puhetta kuunnellessa samaistuu voimakkaasti puhujan tunnetilaan ja antaa anteeksi suuriakin mokia, sillä tietää kuinka vaikeaa siinä tilanteessa voi olla.

Ehkä esim. standup "koomikkojen" esitystä hetken katsellessa vertailukohtia on liikaa ja miettii halventaako tuo ihminen tahallaan yleisöään vai onko yleisö vain liian tyhmää kuunnellessaan näin ala-arvoista "komiikkaa". Ristiriita herättää voimakkaan myötähäpeän tunteen, eikä tiedä kohdistuuko se esiintyjään vai yleisöön.

Vierailija kirjoitti:

Myötähäpeää tunnen silloin, kun joku, johon en oikein tunne voivani samaistua tai josta en henkilökohtaisesti välitä, tekee jotakin todella kiusallista ja noloa. Jos taas pidän ihmisestä joka töppäilee, tunnen lähinnä sääliä.

Moni TV-sarja toimii juuri katsojan tunteman myötähäpeän varassa (Solsidan jne.)

Solsidan aiheuttaa minussa, ammattimyötähäpeän tuntijassa pelkästään positiivisen reaktion.

Näyttelijätyö ja roolivalinnat ova niin nappisuoritus ja ohjaustyö ammattimaista ettei myötähäpeään ole aihetta.

Kummeleiden elokuvia pystyy katsomaan ehkä 7 minuuttia, kuten luokkakokouksiakin, ennenkuin sen myötähäpeän määrä kasvaa niin suureksi, että ohjelma on pakko sulkea.

Kun Mika Poutala rallattelee tv:ssä "tittit-tittit-tittit-tii, tidittii"

pari esimerkkiä myötähäpeä tilanteista. Olen töissä kansainvälisessä yrityksessä. Kohtullisen korkean aseman omaavan henkilön surkea englanninkielentaito.

Meillä on mahdollisuus tarvittaessa käyttä firman aikaa ja rahaa kielikursseihin, mutta tämä henkilö ei ollut siihenpanostanut.

Erään sukulaisen yleissivistyksen puute. Ei siinä mitään, mutta kun hän alkaa selittää varmana tietona asioita ihan päin mäntyä. Siis sellaisista asioita jotka jo ihan yläasteella opetetaan. 

Tunnen myötähäpeää käytöstapojen puutteesta.

Klo 20:30 uutisten leikkausratkaisut klipeissä missä käsitellään tiettyä suosiota saanutta ja viime aikoina vaalivoitosta voittoon lentänyttä puoluetta.

Flash-mobit saavat tuntemaan myötähäpeää ja sitten ne ihmiset, jotka alkavat kuvata puhelimella vielä niitä.