Jos laitatte meille köyhille jouluna jonkun paketin, muistakaa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Myös meidän lapsemme haluavat muotileleuja mm minecraft legoja, tabletteja yms ei mitään suklaata ja villasukkia. Kiitos.

Jos on oikeasti köyhä,ei ne muotilelut paljon lämmitä kun ei ole esimerkiksi varaa vaatteisiin.Jos taas on "köyhä",jolla on varaa esittää tuollaisia toivomuksia,ei luultavasti ole varsinaista köyhäinapua vailla.

Minusta ap:n huomautus oli ihan asiallinen. Kyllä ne köyhän lapset tykkäävät ihan samanlaisista leluista kuin varakkaammatkin, aikuinen voi osata arvostaa niitä villasukkiakin muttei ne lasta ehkä niin lämmitä (ja niitä saa kirpparilta puoli-ilmaiseksi, käyttämättömiäkin!!). Lahjaa antaessa voi olla ihan hyvä pysähtyä miettimään, ketä sillä haluaa ilahduttaa. Haluaako sillä "ostaa" itselleen hyvää mieltä vai oikeasti ilahduttaa sitä saajaa. Ja en ole itse köyhä, olen pikemminkin se antava osapuoli (tosin en tänä vuonna, koska lama on puraissut myös minua pahasti).

Vierailija kirjoitti:

Hassua. Meillä ihan hyvätuloisessa suvussa joululahjat ovat usein näitä halveksittuja villasukat ja suklaa-tyyppisiä, lapsille kirjoja ja vesivärejä. Ihan iloisia ovat kaikki. Usein ostetaan isompia lelu- tai tavarahankintoja käytettyinä. Lapsilla ei ole merkkivaatteita, kännyjä tai legoja. Arjessakin eletään suht nuukasti, rahat menevät harrastuksiin, sijoituksiin tai perheen purjeveneeseen, ei materiaan.

 

Kyllä pistää miettimään.

Sijoitukset ja vanhempien purjevene tärkeämpi, kuin lapsille legot. Legot ovat kaikkein paras lelu mielestäni lapsille. Kehittää niinmontaa osa-aluetta, että en jaksa edes kaikkia mainita.

Mutta kukin tavallaan. Meillä poikien lempileluja oli juuri legot. Vielä 13 vuotiaina rakentelivat niistä vaikka mitä, vaikka olivat jo "isoja poikia".  Ovat nyt säästäneet kaikki legonsa, jotta voivat antaa omille lapsille, jos joskus perustavat perheen.

Kattelin tuolla jouluapua ryhmässä ja etin perhettä kelle olis ostanu jotain. Mut sit hoksasin että mielumminhan mä lahjotan johonkin löytöeläinkeskukseen. Viattomia raasuja, evätkä osaa olla netissä naukumassa kalliita lahjoja. Saa ehdottaa lahjoituspaikkaa, jos jollain kokemusta eläinten auttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kattelin tuolla jouluapua ryhmässä ja etin perhettä kelle olis ostanu jotain. Mut sit hoksasin että mielumminhan mä lahjotan johonkin löytöeläinkeskukseen. Viattomia raasuja, evätkä osaa olla netissä naukumassa kalliita lahjoja. Saa ehdottaa lahjoituspaikkaa, jos jollain kokemusta eläinten auttamisesta.

Mä laitan säännöllisesti apua Viipurin Koirat ry:lle. Tunnen henkilökohtaisesti yhden yhdistyksen jäsenen, joka käy parin viikon välein viemässä ruokaa, lääkkeitä, ravintolisiä, huopia yms Viipuriin koiratarhalle. Toinen, mitä avustan, on Elämä koirille ry. He vievät apua Pietariin. Oma koirani on tuon jälkimmäisen yhdistyksen kautta. Lisäksi avustan Hesyä eli Helsingin elänsuojeluyhdistystä. Suomessa useilla isommilla paikkakunnilla on eläinsuojelyhdistys.

Me saimme yksi joulu seurakunnan kautta pienen paketin lapselle. Paketissa yksi pehmolelu, joka olikin mieluisa lapselle. Lisäksi oli dvd, joka oli niin naarmuinen ettei toimi. Kukahan tuollaisia kehtaa lahjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattelin tuolla jouluapua ryhmässä ja etin perhettä kelle olis ostanu jotain. Mut sit hoksasin että mielumminhan mä lahjotan johonkin löytöeläinkeskukseen. Viattomia raasuja, evätkä osaa olla netissä naukumassa kalliita lahjoja. Saa ehdottaa lahjoituspaikkaa, jos jollain kokemusta eläinten auttamisesta.

Mä laitan säännöllisesti apua Viipurin Koirat ry:lle. Tunnen henkilökohtaisesti yhden yhdistyksen jäsenen, joka käy parin viikon välein viemässä ruokaa, lääkkeitä, ravintolisiä, huopia yms Viipuriin koiratarhalle. Toinen, mitä avustan, on Elämä koirille ry. He vievät apua Pietariin. Oma koirani on tuon jälkimmäisen yhdistyksen kautta. Lisäksi avustan Hesyä eli Helsingin elänsuojeluyhdistystä. Suomessa useilla isommilla paikkakunnilla on eläinsuojelyhdistys.

Ja lisään vielä, että eläimille pienikin apu on arvokas. 

Mäkin lahjoitan yleensä jouluna löytöeläimille. Yleensä olen antanut Hesylle mutta nyt tuli mieleen että voisin antaa saman summan jollekin toiselle eläinsuojeluyhdistykselle joka on huonoissa varoissa/ eläimiä joudutaan lopettamaan ylläpitokulujen vuoksi tms. Hesyllä taitaa olla kohtalaisen hyvä lahjoittajakunta. Vinkkejä saa antaa!

Tuosta köyhien lapsille antamisesta... Mä kyllä periaatteessa allekirjoitan tuon että lapsen lahja pitäisi yrittää valita niin että on mieleinen, mutta mua on kyllä yllättänyt miten kalliita leluja ihmiset antaa lapsilleen ja pitää ihan kohtuullisina toiveina! Me ollaan keskituloinen työssäkäyvä pariskunta mutta ei meidän omatkaan lapset saa kalliita yli 50 e leluja kuin max yhden per lapsi ja niitä harkitaan tarkkaan. Suurin osa lasten paketteja on sellaisia 10-25 e tavaroita (meiltä vanhemmilta pari tällaista ja samaa hintaluokkaa myös isovanhempien ja muiden sukulaisten antamat lahjat). Lapset on kyllä olleet iloisia muistakin kuin siitä "päälahjasta", esim. 5-6 euron dvd oli 4-v. kuopukselle yksi mieluisimpia lahjoja viime vuonna. Mielelläni lahjoittaisin pientä kivaa joillekin lapsille joilla on vähemmän paketteja kuusen alla kuin omillani, mutta en mä mikään haltiakummi ole joka tuottaa elämää suurempia elämyksiä ja hyvittää hulppealla lelulla köyhän lapsen kaikki alemmuudentunteet. Odotukset ovat kohtuuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat köyhät perheet, tai perheenjäsenet ei täällä kirjoittele, koska heillä ei ole  tietsikoita, ja harva töissä, mikäli työpaikkaa ylipäänsä on, kirjoittelee mammapalstalle valituksia lahjojen pienuudesta, surkeudesta ja pipon pienuudesta ja sen kiristämisestä. Itse satun tietämään, kun tuttavani on mukana erään järjestön toiminnassa joka jakaa lahjoja, että tarve on välillä aivan huutava!

Tarve on varmasti joillakin huutava ja köyhyys todellista. Silti haluan kiinnittää huomiota siihen, että onko köyhän tyydyttävä vähempään kuin rikkaan tai hyvätuloisen? Lähtökohtaisesti köyhyys ei oikeuta tyytymistä vähempään. Köyhän lapsi toivoo kallista muotilelua, koska muutkin toivovat. Mitä väärää toiveessa on?

Tarkoitat varmaan, että velvoita? Tottakai köyhä saa toivoa, mutta pitäähän se nyt ymmärtää, että jos ei omat rahat riitä, niin ei kukaan muukaan ole velvoitettu ostamaan. Kurjaa, mutta todellisuutta, toisilla on rahaa ja toisilla ei. Jos tarvitsisin apua joululahjoihin, niin olisin onnellinen suklaasta ja villasukista.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin lahjoitan yleensä jouluna löytöeläimille. Yleensä olen antanut Hesylle mutta nyt tuli mieleen että voisin antaa saman summan jollekin toiselle eläinsuojeluyhdistykselle joka on huonoissa varoissa/ eläimiä joudutaan lopettamaan ylläpitokulujen vuoksi tms. Hesyllä taitaa olla kohtalaisen hyvä lahjoittajakunta. Vinkkejä saa antaa!

Tuosta köyhien lapsille antamisesta... Mä kyllä periaatteessa allekirjoitan tuon että lapsen lahja pitäisi yrittää valita niin että on mieleinen, mutta mua on kyllä yllättänyt miten kalliita leluja ihmiset antaa lapsilleen ja pitää ihan kohtuullisina toiveina! Me ollaan keskituloinen työssäkäyvä pariskunta mutta ei meidän omatkaan lapset saa kalliita yli 50 e leluja kuin max yhden per lapsi ja niitä harkitaan tarkkaan. Suurin osa lasten paketteja on sellaisia 10-25 e tavaroita (meiltä vanhemmilta pari tällaista ja samaa hintaluokkaa myös isovanhempien ja muiden sukulaisten antamat lahjat). Lapset on kyllä olleet iloisia muistakin kuin siitä "päälahjasta", esim. 5-6 euron dvd oli 4-v. kuopukselle yksi mieluisimpia lahjoja viime vuonna. Mielelläni lahjoittaisin pientä kivaa joillekin lapsille joilla on vähemmän paketteja kuusen alla kuin omillani, mutta en mä mikään haltiakummi ole joka tuottaa elämää suurempia elämyksiä ja hyvittää hulppealla lelulla köyhän lapsen kaikki alemmuudentunteet. Odotukset ovat kohtuuttomia.

Loistavasti sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa enää ole niin köyhiä lapsiperheitä, että heitä kannattaisi avustaa. Itse olen läheltä seurannut, kun monet perheet kiertävät kaikki mahdolliset paikat läpi ennen joulua (sossu, seurakunta, joulupuu, hope yhdistys, pari facebook ryhmää), joten eiköhän sieltä ihan hyvä lahjasaalis kerry joka tapauksessa omaa surkutarinaa kertomalla (tai jättämällä kertomatta muutamia faktoja...). Itse olen pyrkinyt auttamaan mutta en enää jaksa kiittämättömyyden takia. Kyllä on ihmisellä kuitenkin asiat aika hyvin, jos vain tabletti ja minecratf legot kelpaa...

 

Olen itse ollut lasten kanssa siinä tilanteessa, että mikä tahansa lahja olisi kelvannut (hometta tuli ilmi 2kk talokauppojen jälkeen, irtaimisto kaatopaikalle, maksettavana vuokra+asuntolaina+ suuren perheen kulut jne.) eli oikeasti tiedän mitä on olla köyhä. Me emme saaneet apua yhtään mistään - ei olisi silloin ollut edes voimia selvittää mitä/mistä voisi saada. Onneksi sentään on sukulaisia ja lapsilla kummit, joten ihan täysin ilman lahjoja lapset eivät jääneet. Mutta kyllä vain olisi villasukat ja suklaa kelvanneet - ja kelpaa edelleen. Meillä lapset eivät tämän kokemamme jälkeen ole pitäneet lahjoja itsestään selvinä vaan osaavat iloita pienistäkin lahjoista.

 

Minun auttamishaluni on kokemani jälkeen vähentynyt, kun olen tajunnut etteivät ne oikeasti apua tarvitsevat siellä fb-ryhmissä ja muissa kinua apua vaan ne ovat niitä, jotka jaksavat yrittää hyötyä muiden auttamishalusta (kun on sellaiseen kivasti aikaa ja voimavaroja)... Ei ole tyhmä se joka pyytää, vaan se joka antaa...

Viime joulun jälkeen oli iltapäivälehdessäkin juttua yksinhuoltajaäidistä, joka oli hakenut avustuksia eri järjestöiltä ja eri FB-ryhmistä. Sai ison kasan lahjoja, jouluruuat, joulukoristeet ja muistaakseni vielä joulukuusenkin ilmaiseksi. 

Heh, tämä mainitsemasi perheen äiti joka rohmusi joka puolelta paljon kaikkea ajattelematta, että osan olisi voinut antaa muille on sittemmin vaihtanut sukunimensä hieman eksoottisemmaksi ja ottanut ex-miehensäkin takaisin. Se varmaan kerjää sillä uudella nimellä taas avustuksia ajatellen ettei kukaan huomaa.=)

Tämä ketju paljastaa hyvin miksi köyhät ovat köyhiä ja köyhinä myös pysyvät. Koskee myös heidän lapsiaan eli köyhyyden periytymistä. Ymmärrys taloudesta ja rahasta on silkka nolla. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkoa, en laita kun ei kerran kelpaa.

Laita AP:n mainitsema hyvä lahja äläkä jotain turhaa huonoa lahjaa, niin eiköhän kelpaa. Saituri. ^_^

Mennään nyt provoon mukaan, mutta en ymmärrä alkuunkaan miksi pitäisi jotain lahjoja antaa muitten kakaroille. Ei se ole minun syy, että persaukiset lisääntyy. Olisivat miettineet aikaisemmin mihin ryhtyvät.

Porvoossa ,porvoossa.

Lähtökohta on ap:lla väärä. Lapset eivät ole tasa-arvoisess asemassa keskenään, koska syntyvät eriaisiin olosuhteisiin ja erilaisiin perheisiin. On siis turha olettaa, että olisi jonkun muun tehtävä tarjota köyhille lapsille kiva joulu.

Olen itse köyhän perheen lapsi ja me lapset tiesimme kyllä jo ennen joulua, ettei mitään kohtuuttomia vaatimuksia voi esittää. Muutama kirje joulupukille on tallella ja jokainen pyysi yhtä lelua ja yhtä vaatetta (4-8-vuotiaita). Aika usein toiveet eivät toteutuneet, mutta muistan kyllä, että joskus toteutui. Saimme runsaasti paketteja vaikka yksikään ei yleensä ollut muotilelu. Paketeista löytyi karkkia, pähkinöitä, pörrösukat, hiuslenksuja, vähän hienommat sukkahousut, lapaset, villasukat. Yhtenä jouluna sain ihanan myssyn, joka joulu myös jonkun kirjan, jota aattoiltana luin karkkien tai pähkinöiden parissa. Minulla oli ystävänä varakkaan perheen tyttö, ja kyllähän vähän huokailin Kaalimaan kakaroiden yms. muotijuttujen äärellä, mutta en ollut surullinen, koska olin jo pienestä pitäen oppinut, että kaikilla on erilaiset lähtökohdat.

Ihmisen voi kasvattaa kateelliseksi tai sitten tyytymään siihen, mitä on ja uurastamaan, jotta saisi sitä, mitä toivoo. Joskus kortit ovat huonot, mutta ei se silloinkaan ole sen varakkaamman vika. Olen ihan tasan tarkkaan uurastanut, jotta lapseni saavat tänä jouluna kännykän ja legopaketin. En voi sietää ajatusta siitä, että minun pitäisi automaattisesti lahjoittaa vastaavat tuntemattomille lapsillekin. Heidän vanhempiensa tehtävä on ostaa sen ykköslelun säästämällä vuoden verran siihen. Sitten ne pikkulahjat tulee lahjoittajilta, ne värikynät, muovailuvahat, kirjat ja palapelit. Lahjoitettu lahja on ylimääräistä, mukava lisä, mutta vastuu sen lapsen onnesta on tasan tarkkaan niillä vanhemmilla, jotka ovat sen lapsen maailmaan halunneet. Jos tätä tehtävää ei osaa tai pysty hoitamaan, niin siihenkin löytyy hyvinvointivaltiostamme keinot.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tullut mieleenkään avustaa näitä vähävaraisia perheitä, kun en tosiaan tiedä ketä ne ovat. Millä määritellään se vähävaraisuus?

Kun meidän perhe oli vähävarainen, niin eipä apua herunut mistään suunalta. Mistä nämä perheet löytyvät joille paketit menee? Ilmeisesti jotain sosiaalitapauksia joille muutenkin syydetään verorahoja.

Jos ei kunnollista köyhää perhettä olla valmiita tukemaan, niin eipä ole niitäkään halua tukea joilla on elämänhallinta hukassa, mutta rahaa varmasti löytyy enemmän.

Sama juttu. Kun olimme ilman omaa syytämme edellisen laman aikana joutuneet tosi pienituloisiksi niin kukaan eikä mikään taho auttanut meitä. Sitä ennen olin antanut rahaa esim sata markkaa Pelastusarmeijan joulupataan mutta sen jälkeen mitä itse koimme en ole antanut yhtään mihinkään mitään. Enkä anna.

Osin ymmärrän ap:ta. Köyhän lapsi todellakin haluaa niitä samoja juttuja kuin muutkin lapset. Ja tiedän että monet hyväntekijät ajattelevat että on oikeastaan ihan sama mitä sinne joulupakettiin laittaa. Köyhän pitää olla kiitollinen kun kerran sai lahjan, oli se mitä tahansa. Vaikka se lahja olis saajalleen täysin turha eikä tuottais mitään iloa. Antaja ei halua oikeasti ilahduttaa saajaa vaan haluaa vaan itselleen hyvän mielen ja olla hyväntekijä. Eli esim. lahjoittaja laittaa pakettiin värikynät ja villasukat. Saajalla on jo parit värikynät ja useammat sukat. Ei tuo lahja siis tuo mitään ylimääräistä se köyhän lapsen elämään eikä edes ilahduta saajaa. Silti pitäis kyynel silmänurkassa kiitellä antajaa, eikä vahingossakaan sanoa että ei toi nyt oikein natsannut. Pahimmillaan nää hyväntekijät antaa jopa rikkinäisiä juttuja, koska kyllähän se köyhä niistäkin ilahtuu. Saa kuitenkin edes sen rikkinäisen lelun. Ja taas pitäis kiitellä ja jos et kiittele olet kiittämätön paska. Usein antajat tuntuu luulevan ettei köyhillä ole yhtään mitään, että ihan kaikki heidän antamansa on siten aivan mahtavaa. Vaikka se rikkinäinen lelu. Kuvitellaan että se lapsi on aivan haltioitunut kun saa tämän lelun, eikä haittaa vaikak se on vähän rikki. Sitten suututaan kun se oma kuvitelma menee rikki. Tajutaan ettei tässä nyt ollakaan mikään suuri hyväntekijä. Ehkä jopa vähän nolostutaan kun tajutaan että lahja oli oikeasti tarpeeton. Sitten se käännetään saajan viaksi. Tämä on kiittämätön paska ja mitään en anna enää kenellekään. Onhan toi toki ihan inhimillistä ajattelua, molemmin puolin.

Ja ei, mitään tabletteja ei kenenkään tarvi ostella, mutta hetken vois miettiä. Ei ostaa sinne mitä tahansa krääsää mitä halvalla alekorista löytää saadakseen itselleen hyvän mielen vaan miettiä mistä se saaja oikesti tykkäisi. Mieluummin ostaa yhden hyvän kuin monta halpaa ja suoraan sanottuna turhaa lahjaa. Niitä halpoja juttuja se lapsi saa jouluna jo perheeltä. Ehkä joku lahjakortti vois olla paras, sillä saaja voi itse ostaa sen mitä haluaa ja mitä tarvii. Noi joulupuu ym. keräykset on siinä mielessä huonoja, että niistä ei oikeesti tiedä mitä saaja tarvis tai haluais, aina menee vähän arvaamalla. Joskus osuu joskus ei.

Toisaalta onhan näitä köyhiäkin, jotka haluavat ne kaikkein kalleimmat lahjat. Mikään halvempi ei kelpaa. Ei tajuta että antajalla ei ole varaa ostella tabletteja ja kännyköitä, ne kun kuitenkin maksaa useamman satasen. Ja sitten kiukutellaan vaikka saatais ihan kiva, keskihintainen lahja. Eli saajapuolellakin on vähän väärä kuva antajasta, tätä luullaan rikkaamaksi kuin mitä hän onkaan.

Eli joku kultainen keskitie lienee se joka olis paras. Paketteihin ei mitään turhaa halpaa krääsää. Jos sulla ei muuhun ole varaa niin jätä ostamatta. Äläkä yritä saada rahojas riittämään kymmeneen pakettiin, mieluiten yksi hyvä lahja, ei kymmentä krääsäpakettia. Lahjan saajan taas pitäis käsittää, ettei kenellekään ole varaa satojen eurojen lahjoihin jollekin tuntemattomalle. Sitä himoittua tablettia ei sieltä paketista tule, eikä siitä tarvi hernettä nenään vetää. Kohtuus kaikessa.

Kimppaan edellistä (118.)! Hyvin kiteytetty!!

Miten marraskuun alussa voi tietää varmaksi, että jouluna ei ole ruokaa pöydässä? Perinteinen jouluvalmisruoka eli laatikot yms. ovat vielä varsin edukasta ja viimeistään aattona alessa.

Kalliiden lahjojen kerjääminen ja vielä perään huutelu, kun luvattua viestiä ei ole kuulunut, on puistattavaa. Ehkä on perheitä, jotka tarvitsevat apua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo lahjoittaminen on eräänlainen perinne ja osa hyvää joulumieltä. Itse en vilkuile sivuille, en peräpeiliin, en muiden kommentteihin, en provoihin enkä mihinkään: annan oman lahjoitukseni täysin niistä riippumatta, sillä kenttätyötäkin tehneenä tiedän, että enin osa lahjoituksista/lahjoista menee tarpeeseen!

Noin mäkin sen nään, henkilökohtainen juttuhan tuo antaminen on, siis haluaako antaa sydämestään vai ei!