Joulun yövieraat
Onko muita, joita joulun yövieraat pienessä kodissa ahdistaa? Meille on tulossa kolme aikuista ja kaksi vauvaa yökylään kolmioon. Kaksi aikuisista vauvoineen tarvitsee omat huoneet eli jäljelle jää olkkari, johon me talonväki evakuoimme itsemme. Jotkut ihmiset sitten kai vaan ovat sellaisia sardiinit purkissa viihtyviä...minä en :( Minusta olisi kiva, kun koti olisi siisti ja nätti jouluna, mutta eihän se mitenkään voi olla, kun olkkari on makuuhuoneena :(
Kommentit (85)
Miksi suostut? Itse suostuisin majoittamaan, mutta makkarista en luopuisi
Turhaa meuhkaamista, jos itse on kaiken takana!
Miten ihmeessä teille on tulossa noin paljon vieraita pieneen kotiin? Miksi eivät mene hotelliin tai jollekin muulle sukulaiselle/tuttavalle?
Meillä vieraat ei vie mun sänkyä koskaan. Tai vanhojen vanhempieni kohdalla voin tehdä poikkeuksen kerran vuodessa, jos kyläilevät
En kyllä yhtään tykkäisi, tosi ahdistavaa. En tiedä, nauttiiko tuosta kukaan? Miksi tuollainen järjestely, onko pakko olla yhdessä. Aikuistenkin kesken ahdistavaa, jos joku hiippailee yöllä juomassa tai vessassa tai herää aikaisemmin. Puhumattakaan, kun tuossa on vielä nuo vauvat!
Ei kai ne väkisin teille tuuppaudu? Olisko lähistöllä majataloo? Toki jouluna on majatalot täynnä, mutta eiköhän vieraat voi talliinkin laittaa yöksi, vauvat voi nukkua seimessä:)
Sukujoulusta voi viettää hotellissakin.
Ovatko kutsuneet itse itsensä teille vai kutsuitko sinä? Jos ensimmäinen vaihtoehto, ihan hyvin voi vielä sanoa, että tarkemmin asiaa ja asuntonne kokoa ajatelleena sinusta kaikille mukavampaa olisi sittenkin jos he yöpyisivät hotellissa. Jos alkuperäisenä kutsuja olet sinä, asialle ei oikein enää voi mitään.
Minä majoitin aikoinaan yhtä aikaa sekä äitini että sisareni 22 neliön yksiööni. Se oli jo aika ahdasta.
Onko siis kyseessä sinun kotisi? Jos näin on, niin miten ihmeessä ne vieraat voivat luoksesi tuppautua, jos et heitä ole kutsunut.
No kun en oo kaikkia kutsunut, mutta toinen puolisko ei raaski sanoa, ettei ihan kaikki mahdu...meillä on vähän erilaiset käsitykset asioista. Toiselle sopii niin monta kuin lattioillae vaan mahtuu vaikka sitten keittiöön :( Ja kyllähän niitä vauvoja yölläkin ruokitaan ja siihen tarvitaan keittiötäkin, kun on pulloriokinnassa. Aattelin katsoa yhden joulun ja jos sama meno jatkuu, lähden itse evakkoon. Ei voi majataloon mennä, vaikka sellainenkin ois, kun siellähän joutuu olemaan yön ihan yksin! Ja ideana on viettää joulu yhdessä (alkaa olla mulle kirosana koko yhdessäolo). No, ei sitten nukuta vissiin kovin hyvin kukaan. Ja ei muuten ihan varmasti oo mikään provo, vaan totisinta totta!
On arvatenkin kyse sukulaisista, sillä vain sukulaiset ja täysin ymmärtämättömät moukat voivat änkeytyä yhteen noin.
Meillä vietetään joulu alusta loppuun oman perheen kesken. Tuollaista tilannetta ei mitenkään pääsisi syntymään - ellei sukulaisilta palaisi talo jouluaattona ja he tarvitsisivat hätämajoitusta.
Siinä on jouluaamuna tunnelma katossa, kun vauvat ovat nukkuneet huonosti vieraassa paikassa ja vielä herätelleet toinen toisiaan. Jokaiseen vessassa käyntiin ja pullon lämmitykseen on havahtunut koko porukka.
Olen nykyään tosi allerginen yövieraille. En ole aamuihminen, enkä varsinkaan jos illalla on valvottu. Omat siskot ja vanhemmat vielä menee.
Ei ole todellista..me asutaan miehen kanssa kaksistaan 4 h + keittiön huoneistossa ja maks. 2 ihmistä otettaisiin yökylään.
Tuskin vieraat teille kuitenkaan väkisin tunkisivat, kun oppisit sanomaan sen kuuluisan "Ei".
Ovatko monta yötä? Eihän teillä siellä olkkarissakaan ole kiva viettää porukalla aikaa jos siinä on isäntäperheen makuuhuone. Olohuone rauhoitetaan oleilulle, te nukutte omassa huoneessanne ja kaikki vieraat siellä samassa vierashuoneessa (ja sitten voivat itsekseen pohdiskella, että kannattaako ensi jouluna tuppautua toisten nurkkiin).
Minun appivanhemmat asuvat kolmiossa yhden peräkammarin pojan kanssa. Meitä on ollut siellä jouluna 11 henkilöä. Eli meidän perhe neljä henkilöä + kolmannen veljen perhe neljä henkilöä. Paikat on olleet täynnä ja vessaan on jonotettu. Ahtaus on varmaan vaivannut vain minua. Hienoa on ollut tuntea se miten anoppi on aina avosylin ottanut vastaan. Ja auttanut lasten kanssa öisin kun he ovat heräilleet.
Apua... En suostuisi, en mitenkään päin.