Miten aikuinen voi olla surkea englannissa???

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että mitä vaikka aloituksessa pidetään "surkeana".

Suomalaisilla on kova itsekritiikki. Meillähän on ihan hyväksyttyä moittia esimerkiksi poliitikkojen tai julkkisten ääntämystä, kun he puhuvat itselleen vierasta kieltä. Sillähän ei moittijoille tunnu olevan väliä, että tuleeko asia hoidettua, mikäli puhuja puhuu vahvalla aksentilla.

Tunnen kieltenopettajan, joka ei pidä omaa kielitaitoaan erinomaisena, vaikka kyseinen kieli on ollut päivittäisenä kotikielenä noin 15 vuotta, hän on asunut kyseisessä maassa ja opiskellut kielen pääaineenaan. Silti hän ei pidä tämän toisen kielen laajaa osaamistaan erittäin hyvänä, vaikka muiden mielestä se varmasti näin on.

Ja vastaavasti joku toinen voi arvioida kielitaitonsa erittäin hyväksi, koska on käyttänyt paljon englanninkielisiä sivustoja netissä.

Minä asuin lapsuuteni kodissa, jossa väkivalta ja alkoholi näyttelivät suurta osaa.

Koulussa ei mennyt hyvin, olisin halunnut olla koulussa hyvä ja kadehdinkin niitä kympin oppilaita. Englanti kun alkoi, niin innoissani opin niitä perus dog, cat, cake jne. ja toisinaan tutustuin jo etukäteen kotona enkunkirjan kappaleisiin, jotta osasin tunnilla paremmin. 

Mutta sitten vaan kävi kuin muissakin aineissa, putosin totaalisesti kärryiltä. Eteenpäin mentiin hurjaa vauhtia, en enää ymmärtänyt sanaakaan mitä tunneilla puhuttiin.

Tunsin itseni koko kouluajan huonoksi, tyhmäksi, vajaaksi ja oppimishäiriöiseksi. Kotona tätä tuntemusta buustattiin, kun sain kirjaimellisesti turpaan ja käskyn tappaa itseni kun toin huonon koenumeron näytille.

Nyt aikuisena onneksi viimein käsitän, että niissä kotioloissa oppiminen oli käytännössä mahdotonta. Kun suurin osa energiaa meni siihen hengissä pysymiseen, niin oppimiseen ei jäänyt tarvittavaa energiaa. Koulusta valmistuessa en osannut englantia käytännössä sanaakaan, enkä liioin ruotsiakaan. Matikasta, fysiikasta ja kemiasta oli turha puhuakaan.

Onneksi aikuisena on voinut opetella ja oppia. Englantia olen oppinut ihan hirveästi korvakuulolla tv-sarjojen ja elokuvien kautta, kielioppiasioitakin tuli käytyä läpi, ja koin todella suurta iloa kun tajusin ja opin miten asiat ilmaistaan preesenssissä, imperfektissä tai futuurissa. 

Ruotsiakin opettelen nyt ihan alkeista lähtien, tarkoitus saada ainakin välttävälle tasolle. 

Että meillä jokaisella on oma taustamme ja siitä ilkkuminen tekee ihmisestä huonon, ei se ettei osaa kaikkea. On minuakin suomalaisten toimesta katsottu ivallisesti ja jopa naureskeltu avoimesti, kun olen puhunut ulkomaalaisen kanssa tönkköenglannilla ja takuulla on tullut välillä jotain aivan vääriä aikamuotoilmauksia jne. mutta olen vain yrittänyt sulkea nuo ilkkumiset pois mielestä ja ajatella, että niin kauan kun tuo englantia puhuva vastapuoli ymmärtää, niin olen oikeilla jäljillä.

Ja olen ylpeä siitä, että kaiken jälkeen uskallan puhua englantia. Moni ei välttämättä uskalla, vaikka osaamista on paljon enemmän kuin minulla.

Mä olen ihan umpisurkea englannissa niin kuin kaikissa muissakin vieraissa kielissä. Olen aina ollut. En tiedä mistä johtuu, olen lukenut englantia kolmannelta luokalta lähtien ja kuuntelen paljon musiikkia. Ymmärrän tekstiä jonkun verran, mutta puhua en osaa sanaakaan. Lisäksi lausumiseni on kamalaa, kukaan ei saa selvää kun yritän sanoa esim. jonkun biisin nimen. En tiedä missä on vika, varmaan jossain mun aivoissa.

Opiskellaanhan koulussa matematiikkaakin kaikki vuodet ja silti vain harva sitä osaa hyvin aikuisiällä. Ihan samalla tavalla eivät kaikki ole hyviä kielessä. Kyllä kaiken unohtaa helposti, jos sitä tietoa ei joudu käyttämään. En minäkään paljoakaan muista kouluajan maantiedoista sun muista, joita ei ole tarvinnut aikuisiällä enää muistella. Matematiikastakin muistan vain perus plus/minus/kerto/jakolaskut. Muuta ei ole aikuisiällä tarvinnut aktiivisesti käyttää. Kielissä olen ollut lahjakas, mutta en kyllä silti enää osaisi kirjoittaa juurikaan kymmenen vuotta sitten opettelemaani saksaa, vaikka jonkin verran puhetta yhä ymmärrän.

Ei se kenestäkään tyhmää tee, jos ei osaa enkkua. Enemmän kuin älystä, on kyse altistumisesta. Jos ei katso telkkaria, tai altistu kielelle, ei sitä opi. Ja monet ei opi koulussa englantia, koska se on niin kielipppipainotteista.

Mut oikeasti suomalaiset osaa aika hyvin, ja ääntäminen on selkeää. Mutta suomalaiset ovat arkoja, kun aina jaksetaan enkkua arvostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän olisin huolissani matematiikan tasosta. Sitä ei näytä osaavan edes korkeakouluja käyneet.

 

Edes perus prosenttilaskuja ei osata ilman kynää, paperia ja laskinta. Jos silloinkaan. 

Niinpä! Jotenkin säälittävää, kun vaatekaupassa  myyjä laskee laskimella alennusvaatteen hinnan, jonka 50+ ikäinen on laskenut päässään.

Englannin osaamattomuuteen niin nuorilla kuin aikuisilla on yllättävän yksinkertainen syy: luokaton englanninopetus! Varsinkin aikuisille eli joskus viime vuosituhannella on opetettu enemmän kielioppia kuin tavallista puhekieltä. Siksi ei uskalleta puhua eikä ymmärretä englantia, eikä mitään muutakaan vierasta kieltä kun pelätään kielioppivirheitä ja väärinkäsityksiä.

Meillä ei saa laskea päässä vaan kaikki tapahtuu laskimella. Esimiehen ohje.

Kuulun niihin jotka eivät koulussa oppineet juurikaan vieraita kieliä. En oikein pysynyt kärryillä. Yliopistossa opin jonkun verran, mutta vasta myöhemmin työelämässä taidot ovat parantuneet. Puhun mieluummin kuin hyvin, mutta en ole ainakaan tuppisuuna ja kaikki ymmärtävät kuitenkin. Usein tulee maahanmuuttajien kanssa korvattua joitakin sanoja suomella, ja niin vaan kaikki oppivat ja ymmärtävät.

Vierailija kirjoitti:

Krhm, ei tarvitse olla 60+ että ei ole lukenut koulussa englantia, vaan esimerkiksi saksaa. Eikä kaikki ole hyviä kielissä, joku ne vitoset ja kutosetkin saa.

Kyllä ne melkein 60+ on. Vuonna 1956 syntynyt isoveljeni luki saksaa, mutta oli viimeisiä ikäluokkia. Vuonna 1959 syntyneelle veljelläni se oli englanti, sksa ei enää ollut valikoimassa. Jossain lyseoissa se oli vielä mahdollista 1970- luvulla, mutta niitä oli vain muutama.

Äitini taisi lukea pitkän ruotsin ja kakkoskielenä saksan joten englannintaito on edelleen aika surkea vaikka sitä on koitettu opiskella vanhemmiten.

Miten ei voisi olla? Eihän kaikki osaa kunnolla suomen kieltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ryhmä, jolla on ongelmia englannin kanssa, vaikka koulumenestys olisikin muuten hyvä, on lestadiolaiset ja muut uskovaiset, jotka eivät katso tv:tä eivätkä kuuntele maallista musiikkia. Kun kieltä ei kuule missään, on sen oppiminen huomattavasti vaikeampaa. Etenkin ääntäminen jää heikommaksi. Suomessa osataan englantia verrattain hyvin, koska ohjelmia ja leffoja ei ole dubattu.

Voin lestadiolaisperheeseen syntyneenä sanoa että tämä on niin totta! Tästä on paljon puhuttu kun asutaan kaupungissa jossa joka koululuokassa oli puolet lestoja ja tämä kodin vaikutus englannin osaamiseen ja varsinkin ääntämiseen oli ihan hurja. Itekki olin kasin-ysin oppilas mutta englanti oli ihan kamalaa enkä vielä ammattikorkeassakaan sitä oiken osannut ja olin selkeästi huonoin vaikka seassa oli oppilaita jotka näin muuten ei meinannut päästä kursseja läpi.

Mutta siskoni on ulkomaalaisten ystävien ja rohkeuden avulla oppinut loistavasti englannin et kyllä mullakin on vielä toivoa.

Englanti ei ole pakollinen kouluaine. Joku vieras kieli on ja useimmiten se on englanti, mutta itse tunnen ainakin nelikymppisen, joka ei ole lukenut lainkaan koulussa englantia. 

Onko ap itse kaikessa hyvä ja muistaako kaiken? Toiset on matikassakin surkeita, vaikka matikkaa on joka päivä vastassa. Eikä ole edes peruslaskuja opittu. Se minusta on oikeastaan oudompaa. 

Mua ihmetyttää ihan sama. Suomeen on tullut miltei 20 000 mamua joista vain alle 100 puhuu auttavaa englantia eikä loput sanaakaan. Mitä ihmettä?

Mä olen valmistunut ylioppilaaksi Helsingissä vuonna -94 enkä lukenut ollenkaan englantia. Mulla oli pitkä saksa, lyhyt ruotsi ja valinnaisena espanja.

Osaan ruotsia sekä ranskaa paremmin. Molempia olen lukenut kauemmin. Englanti menettelee. Minusta on outoa ettei suomalaiset osaa ruotsia, kun kaikki kuitenkin lukee sitä koulussa. Ja se on myös kielenä helppo.

Enemmän minä ihmettelen jos joku teini ei osaa englantia.

-N20

Vierailija kirjoitti:

Osaan ruotsia sekä ranskaa paremmin. Molempia olen lukenut kauemmin. Englanti menettelee. Minusta on outoa ettei suomalaiset osaa ruotsia, kun kaikki kuitenkin lukee sitä koulussa. Ja se on myös kielenä helppo.

Englantia opiskellaan, jos aloittaa kolmannella, 9 vuotta. Ruotsia peruskoulussa 3 vuotta ja lukiossa pari kurssia vuodessa. Ei siinä hirveen syvällistä kielen osaamista ehdi välttämättä saada jos kielet ei ole se vahvuus, kun välissä on kuitenkin välillä kokonaisia jaksoja, kun sitä ei opiskele eikä käytä yhtään.

Ihmettelen itsekin, miksi olen niin surkea englannissa. Olin koulussa hyvä oppilas ja englantikin oli jatkuvasti ysiä ja kymppiä, koska osasin oikein hyvin sanaston ja kieliopin. Silti en osaa sitä puhua enkä kunnolla lukeakaan ja varsinkaan en hahmota kuultua. Vaikutan varmasti tosi tyhmältä, kun englanninkielisestä puheesta suurin osa menee mulla ohi, mutta ei voi mitään. Olen kuitenkin tenttinyt englanninkielisiä kirjojakin aikoinaan yliopistossa, ja silti esim. 13-vuotias tyttöni ymmärtää ja puhuu englantia paremmin kuin minä.

Suomessa koulussa kieliä opetetaan liikaa kielioppi edellä. Monet ihmiset oppii paremmin jos opiskelee puhuminen ja kuunteleminen ensin.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kieltä on opiskeltu kaikki kouluvuodet ja siltikää ei osata tarpeeksi hyvin, että voisi hoitaa asioita englanniksi! Kielitaito rajoittuu suomiporukalla Turkkiin lähtemiseen, jossa suomalaiset oppaat hoitaa kaiken. Huhhuh, ei tossa maailma pääse kyllä avartumaan...

(Jätetään laskuista 60+ ihmiset)

Eli jätetään huomiotta se ikäluokka, jolle The Beatles-yhtye oli suorastaan henki ja elämä, Carnaby Street muodin keskus ja jolle Jussi Raittinenkin lauleli ,että " Suunta maailman nuorison on Lontoo..." ???!!!

Toinen suunta oli tietysti Haight Ashbury San Franciscossa minne kokoontuivat kaikki hipit....

Dylan oli sille ikäpolvelle profeetta, Janis Joplin papitar, Jimi Hendrix ylienkeli sähkökitara kädessään  jne.

Kesäksi haluttiin mansikanpoimintaleirille Englantiin, tai pyrittiin au-pairiksi Lontooseen, tai Englantiin yleensäkin  ja moni sitten sille tiellensä jäikin.

Interrailille tähtäsi vielä useampi ja englannin opettajat kouluissa yleensä niitä pidetyimpiä ja arvostetuimpia kaikista opettajista.

Moni osti niitä silloisia  ' Linguaphone' -kursseja ,että olisi oppinut lisää jne.

1970-luvun alkuun mennessä englanti oli jo saavuttanut ehdottoman  ylivoimaisesti ykköskielen aseman oppikouluissa ja yhteislyseoissa ja se aloitettiin silloin jo kaikissa kansakouluissammekin (... jos ette tiedä,niin se vastasi nykyistä ala-astetta,mihin tuolloin koulutuksessa  jo oltiinkin  pikkuhiljaa siirtymässä)

Siitä, kun nykyiset 60- vuotiaat olivat 15-vuotiaita on nyt  kulunut 45 vuotta. Silloin oli vuosi 1970, eikä Suomessa tosiaankaan enää eletty savupirteissä pärevalkean loisteessa tuohivirsut jalassa rohdinmekko päällä muusta maailmasta  ja sen menosta autuaan tietämättöminä ja vain omia varpaanvälejä ehkä katsellen,(ellei sitten jotain oravaa puussa tai jänönjälkiä maassa  tarkkaillen.) .....

....vaan  nk. 'kylmän sodan' aikakauden kaksinapaisessa maailmassa ja siinä 'uudessa sodanjälkeisessä Euroopassa' jonka suuntaviivoista sovittiin jo silloin kun länsiliittoutuneet ja neuvostojoukot olivat kohdanneet Elbellä.

Tarkemmin sanoen Potsdamin kongressissa v.1945 , eli siis  jo 10 vuotta ennen tuon ikäluokan syntymää. Ikäluokan joka 14-vuotiaana katseli Armstrongin ja Neillin kuukävelyä suorana satelliitti lähetyksenä perheen televisiosta vanhempiensa kanssa tai oli mielenosoituksissa  vastustamassa Vietnamin sotaa jota uutislähetyksissä nähtiin täälläkin päivittäin. 

USA:lla oli siinä maailmassa johtava tiedotusrooli

Ei Suomessa  silloin missään tunkkaisessa tiedotus-umpiossa eletty,  vaikkei silloin  ollut mitään 'nettiäkään' koko maailmassa .

Nykyisin kun ollaan vain  nenä näppäimistöllä jo joka paikassa voi tilanne olla jo toinen.

Avara maailma ihmisineen  ja sen laaja historia jää jo kokonaan huomiotta kun pääasia onkin  tämän hetken  'some'....

Ehkä tarvitaan niitä 60-vuotiaita sen kertomiseksi ja nuorten tietoisuuteen saattamiseksi & muistissa pitämiseksi että jotain  muunkinlaista mailmaa on joskus ollut.

Ja ettei englannin kieltä ihan vasta  nyt netin myötä ole keksitty ja luotu.

Että sitä on puhuttu jo 60-vuotiaiden lapsuudessa ja 160 vuotta sitten syntyneiden lapsuudessa myös...