Vanhempi tyttö söi pikkusiskon 4v joulukalenterin tyhjäksi, annanko vanhemman koskemattoman kalenterin pienemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Lapselle suklaakalenteri on melkein kuin joululahjat. Jätätkö lapsen lahjat ostamatta, jos lapsi on ollut tuhma?

Väärä vertaus.

Jos lapsi aukoisi etukäteen vaatehuoneessa olevat lahjat ja ottaisi ne käyttöönsä, niin en todellakaan ostaisi hänelle jouluksi uusia lahjoja, ettei vaan piltille tule paha mieli.

Se syöty kalenteri on nyt sitten vanhemman lapsen kalenteri ja ostat pienemmälle uuden. Ja sitten kovat ukaasit sittä että jos menee availemaan pikkusiskon kalenterista luukkuja, niin siitä tulee sitten rangaistus.

Ehkä sen isomman kalenterin voisi ottaa perheen yhteseksi, josta jokainen saa vuoron perään avata yhden luukun.

Pikkusiskolle uusi toivomansa kalenteri ja isosiskolle ilman suklaata oleva kalenteri. T. Lastenpsykan työntekijä

Ihme ketju ja ihme rankaisuja. Ihan kuin se 7-vee olisi kasvattanut kukkaa ja myynyt munuaisia joulutorilla. Kyse on kuitenkin joulukalenterista, ei kai se 7-vee mihinkään maanlaajuiseen rikollisjärjestöön ole liittynyt...

Naura ja paina villaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka asia on periaatteessa pieni niin olemme kuitenkin kasvattamisen perimmäisten kysymysten äärellä. Jo hyvin pieni lapsi ( alle 2 v. ) oppii ymmärtämään oikean ja väärän teon kun se hänelle opetetaan. Tähän riittää useimmiten vakavalla ilmeellä tehty sanallinen huomautus. Jo tämän ikäiselle voi ja pitää opettaa ettei toista saa lyödä, toisen leikkejä ei saa rikkoa tai ottaa tavaraa luvatta toisen kädestä jne.

Näiden asioiden opettaminen pienestä pitäen ja tarvittessa toistaen on helppoa, mutta vaikeutuu kun lapsi kasvaa vanhemmaksi. Teini- ikäiselle oikean ja väärän opettaminen voi olla hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta jos niitä ei ole aiemmin opetettu.

 

Joissakin kommenteissa on puhuttu joidenkin sosiaaliluokkien huonosta lasten kasvatuksesta mutta kriisiperheen vanhempana olen huomannut, että lasten kanssa voi olla vaikeuksia missä sosiaaliluokassa tahansa. Tavallista on se, miten lapsilta ovat kotona puuttuneet turvalliset rajat ja säännöt joka sitten näkyy monenlaisena häiriökäyttäytymisenä.

 

7 vuoden ikäinen on jo niin iso että lapsi ymmärtää mitä on tekemässä. En ymmärrä niitä kommentteja joissa lapsen tekoa silotellaan ettei hänelle vain tulisi paha mieli. Tulihan varmasti pikkusiskollekin paha mieli kun isosisko söi hänen kalenterinsa. Eli siis jokin tuntuva seuraus väärästä teosta pitää olla, muuten lapsi saa sen virheellisen  viestin että vääriä tekoja voi tehdä ilman että sillä on seuraamuksia. Jos lapsi saa tällaisen käsityksen, on vaarana että hän jatkaa vastaavanlaista toimintaa jolla on sitten vaara laajentua.

 

Mielestäni työ ei ole hyvä rangaistus, sillä meidän kaikkien tulisi aikuisena tehdä työtä ja sen olisi parempi olla miellyttäväksi kuin rangaistukseksi koettua. Sen sijaan voisi jättää jotain mukavaksi koettua asiaa pois, kuten esimerkiksi ruutuaikakielto määräajaksi tai muuta vastaavaa. Pääasia on että lapsi ymmärtää sen että jos tekee väärin sillä on seuraamuksensa.

Kotitöillä voi hyvin tienata korvaavan kalenterin siskolle, jos kotitöillä on mahdollisuus muutenkin tienata. Ei niin, että muuten tehdään hommia ilmaiseksi ja sitten rangaistuksen yhteydessä saa rahaa, jonka heti menettää. Näin säilyy sekä positiivinen ote työhön, että työnteon ja rahantulon yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte? Vanhempi 7v oli tarkkaillut mihin kaupasta tullessamme piilotimme kalenterit. Salaa ottanut ja syönyt siskon suklaat.

Miten kalenterit oli yksilöity kuukausi ennen käyttöönottoa?

Mitä vittua te tätä miinustatte. Vastasin avausviestiin ja oletin että kalenterit on samanlaisia, jos niillä voi korvata toisen.

Jos kummallekkin oli hankittu erilaiset kalenterit, niin ei tietenkään väärintekijän kalenterilla voi korvata sen kalenteria, joka oli halunnut eri kalenterin ja se oli hänelle hankittu.

Väärin tekijä saa pitää sen kalenterin jonka on jo syönyt, eli ei periaatteessa saa edes mitään rangaistusta ja toinen saa tietysti uuden kalenterin tilalle.

Vaikka väärntekijä ei suoranaisesti saanut edes mitään rangaistusta, niin varmaan oppii jotain siitä että väärin tekemällä ei kuitenkaan saavuta suoranaista etua.

 

Sitä "vittua" että et lukenut ketjua, missä selvisi useaan otteeseen että kalenterit olivat erilaiset.

Onko täällä joku sääntö että saa kommentoida vasta kun on lukenut kaikki viestit, varmaan myös muista ketjuista? Tehkää parempia avauksia.

Kuuluu ihan perushyviin nettitapoihin, että perehdytään menossa olevaan keskusteluun ennen kommentointia. Oletko koskaan kuullut netiketistä?

Sori jos toistoa, ei jaksa lukea koko ketjua... Minusta rangaistuksen pitää sopia hyvin tekoon. Eli tässä kun on otettu toisen omaa niin se on korvattava. Näinhän se menisi jos lapsi olisi vaikkapa rikkonut kaverinsa lelun. Eli lapsi omilla rahoilla ostaa uuden kalenterin, jos rahaa ei ole niin tienaa kotitöillä. Anteeksipyyntö tietenkin. Ja kun on luvatta syönyt karkkia niin seuraava karkkipäivä pois. 

Ei ole mitään järkeä rangaista lasta lähes kahta kuukautta. Esimerkkinä, jotkut antaa pelikieltoa joka ikisestä asiasta. Kieltoa kertyy viikkoja eikä kukaan muista parin päivän päästä mistä ne on tulleet ja lapsi jatkaa hölmöilyä. Rangaistuksen kannattaa olla mahdollisimman välitön että lapsikin pystyy sen yhdistämään väärintehtyyn asiaan.

Ap muistuttaa että sisko saa halvan ja vaatimattomamman näköisen kalenterin jouluksi. Heitä molempia rakastan ihan yhtä paljon ettei nyt ole varmasti kyse siitä että pienempi olisi jotenkin paremmassa asemassa :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuvaavaa, että neuvoani (4) nuhdellaan ja olen tässä ketjussa kaiketi ainoa, joka on lukenut kasvatustieteitä. Itsetunto on paras lahja, minkä vahnemmat voivat antaa lapselle. Kurin ja tuollaiset nöyryytysrangaistukset ehtii saamaan koulu- ja työmaailmassa. Parempi, mitä vanhempi ihminen on ennen kuin tuohon joutuu. 

 

Et ole. Ja varastaminen ei ole sallittua. Teoilla täytyy olla seuraukset.

Miten itsetunto kasvaa siitä, että saa varastaa pikkusiskolta?

Sinulla itselläsi se vasta ihme ratkaisu on. Käyttäytymiselläsi hyväksyisit väärän teon. Juuri tällaisia kasvatusperiaatteita käytävien vanhempien takia lastensuojelussa riittää töitä. Varhaisen puuttumisen ja nollatoleranssin merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten itsetunto kasvaa siitä, että saa varastaa pikkusiskolta?

Itsetunto kasvaa siitä, kun lapsi saa anteeksi pahan teon ja voi hyvittää sen esimerkiksi ostamalla omilla rahoillaan uuden. Itsetunto laskee siitä, että lapsi koko kuukauden miettii tekoaan ja kokee itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi vanhempien silmissä. Pitää osata antaa anteeksi ja hyvittää teon.

Ap teki hyvin kun osti halvemman kalenterin kinderin tilalle ja siskolle uuden.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla itselläsi se vasta ihme ratkaisu on. Käyttäytymiselläsi hyväksyisit väärän teon. Juuri tällaisia kasvatusperiaatteita käytävien vanhempien takia lastensuojelussa riittää töitä. Varhaisen puuttumisen ja nollatoleranssin merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Äitini on kasvattanut meidät niin että voi saada myös anteeksi eikä kaikki ole niin vakavaa. Jokainen meistä on hyvinkäyttäytyvä ja pärjää elämässään, vaikka ollaan eri luonteisia.

Tunnen taas monia perheitä, joissa on tiukka kuri ja lapset ovat joutuneet lastenkotiin, on ollut ongelmia ja elämä mennyt alamäkeen.

Tottakai se ei mene automaattisesti näin päin, mutta kuri ja rangaustukset ei ole hyvän kasvatuksen tie vaan rajat ja rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä yksi kasvatustietelijä ja ope, jonka mielestä 7-vuotiaalle on opetettava tekojen seuraukset. Vanhemman tärkeä tehtävä on myös opettaa sietämään pettymyksiä.

Paras esitetty ratkaisu on mielestäni melko välitön rangaistus eli karkkipäivän rahan käyttö siskon uuteen kalenteriin. Pikkusisko saa normaalisti karkkipäivän karkit + uuden kalneterin. Tällöin yksi viikonloppu menee isosiskolla ilman namuja ja joulukuussa ei joka päivä tarvitse muistuttaa virheestä.

Tämä ei ole mikään häpeärangaistus kuten tuo yks kasvatustietelijä ajattelee!

Jos se aiheuttaa häpeää se on häpeärangaistus. Jos olet opettaja niin mitä sitten, väärässä olet kuitenkin

Mua aina ahdistaa perheet, joissa eletään kuin armeijassa ja tollasella pikkurepsahduksella olisi jo suuren luokan rikollinen äidin silmissä.

Tällaisista taustoista tulee paljon masentuneita ja huumeisiin vetoa tuntevia. Tehdään sitten kotoa päästyä kaikki paha. Tuon 7 v tilanteessa yrittäisin varmaan karkumatkaa ruotsiin tai pääsyä lastenkotiin. Ap:sta piirtyy kuva pikkusiskon suosijana ja rangaistuksista nauttivana jääpuikkona. Elämä on lyhyt lahja, siihen pitää suhtautua kevyesti, se voi olla ohi jo huomenna.

Tämä ketju paljastaa paljon nykyisestä lastenkasvatuksesta.

Oikeasti nykyään lapset juoksevat, riehuvat ja rääkyvät julkisilla paikoilla, eivät kunnioita aikuisen sanaa ja auktoriteettia ja kokevat oikeudekseen saada ihan mitä vaan sattuvat pyytämään, mielellään heti äsken eikä kohta.

Nöyryyttäminen on väärin, pieni häpeä ihan tervettä. Rangaistus pitää tulla, jos sääntöjä, minkä olemassaolon lapsi hyvin tietää, rikotaan. Rangaistuksella ei tarvitse mässäillä tai kostaa mitään lapselle, eikä se sulje pois keskustelua siitä, miksi lapsi teki niin kuin teki ja mitä tunteita se kenessäkin herättää.

Lapsi ei kärsi siitä, ettei saa joulukuussa lisää suklaata. Hänen kanssaan pitää jutella ja kysyä lapselta itseltään, olisiko reilua, että hän saisi lisää suklaata kun taas sisko malttoi odottaa sitä yhtä kierrosta. Ja kertoa, että säästämisen idea on juuri siinä, että kivaa riittää monelle päivälle, eikä kaikkea ahmita kerralla. Jos ahmii, jää ilman verrattuna siihen joka säästää. Ja miksi söi juuri siskon suklaat?

Kalenteri on todellakin pieni ja harmiton juttu, mutta asia olisi hyvä käydä läpi pienessä mittakaavassa ja kärsiä pienen mittakaavan seuraukset, eikä opetella vasta sitten kun on iso ja tosi kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ahdistaa perheet, joissa eletään kuin armeijassa ja tollasella pikkurepsahduksella olisi jo suuren luokan rikollinen äidin silmissä.

Tällaisista taustoista tulee paljon masentuneita ja huumeisiin vetoa tuntevia. Tehdään sitten kotoa päästyä kaikki paha. Tuon 7 v tilanteessa yrittäisin varmaan karkumatkaa ruotsiin tai pääsyä lastenkotiin. Ap:sta piirtyy kuva pikkusiskon suosijana ja rangaistuksista nauttivana jääpuikkona. Elämä on lyhyt lahja, siihen pitää suhtautua kevyesti, se voi olla ohi jo huomenna.

Ohhoh... omassa lapsuudessa sain sellaisen halvan euron kalenterin jouluna tai kuvakalenterin -muita kalliimpia ei tainnut vielä ollakaan. Ei ollut kertaakaan tiukkaa olla syömättä kuin yksi kerrallaan. Koululaisena tein itse pienemmälle sisarelle tavarakalenterin.

Kyllä normaalissa perheessä minkä ikäinen tahansa tajuaisi itse hävetä varastamista. Jos on tarpeeksi iso kävelemään ja toimimaan ja tietämään missä on herkkua, niin tajuaa myös hävetä.

Ja normaalissa perheessä päivänselvää olisi että asiasta ei tehdä numeroa jos tekee virheen mutta tietenkään siitä ei normaalin perheen lapsi myöskään mitään palkintoa odota- siis uutta kalenteria.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa paljon nykyisestä lastenkasvatuksesta.

Oikeasti nykyään lapset juoksevat, riehuvat ja rääkyvät julkisilla paikoilla, eivät kunnioita aikuisen sanaa ja auktoriteettia ja kokevat oikeudekseen saada ihan mitä vaan sattuvat pyytämään, mielellään heti äsken eikä kohta.

Nöyryyttäminen on väärin, pieni häpeä ihan tervettä. Rangaistus pitää tulla, jos sääntöjä, minkä olemassaolon lapsi hyvin tietää, rikotaan. Rangaistuksella ei tarvitse mässäillä tai kostaa mitään lapselle, eikä se sulje pois keskustelua siitä, miksi lapsi teki niin kuin teki ja mitä tunteita se kenessäkin herättää.

Lapsi ei kärsi siitä, ettei saa joulukuussa lisää suklaata. Hänen kanssaan pitää jutella ja kysyä lapselta itseltään, olisiko reilua, että hän saisi lisää suklaata kun taas sisko malttoi odottaa sitä yhtä kierrosta. Ja kertoa, että säästämisen idea on juuri siinä, että kivaa riittää monelle päivälle, eikä kaikkea ahmita kerralla. Jos ahmii, jää ilman verrattuna siihen joka säästää. Ja miksi söi juuri siskon suklaat?

Kalenteri on todellakin pieni ja harmiton juttu, mutta asia olisi hyvä käydä läpi pienessä mittakaavassa ja kärsiä pienen mittakaavan seuraukset, eikä opetella vasta sitten kun on iso ja tosi kyseessä.

Ihan totta. Kyllä tämä ketju paljastaa oikein hyvin sen kuinka monilla vanhemmilla lasten kasvatus on pahasti hukassa ja tämä näkyy arjessa siinä miten lapset käyttytyvät. Välillä tuntuu sille että ei voi sanoa että on huonosti kasvatettuja lapsia, vaan että pitäisi sanoa että on kasvattamattomia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuvaavaa, että neuvoani (4) nuhdellaan ja olen tässä ketjussa kaiketi ainoa, joka on lukenut kasvatustieteitä. Itsetunto on paras lahja, minkä vahnemmat voivat antaa lapselle. Kurin ja tuollaiset nöyryytysrangaistukset ehtii saamaan koulu- ja työmaailmassa. Parempi, mitä vanhempi ihminen on ennen kuin tuohon joutuu. 

 

Itsetunto on paras lahja mitä voi antaa lapselle?

Oikein. Myös käsitys oikeasta ja väärästä eli moraali on aika hyvä lahja ĺapselle mutta se vaatii viitseliäisyyttä tuo kasvattaminen.

Mä söin oman kalenterini alakouluiässä ennen aikojaan, ja hävetti teko kun isoveli sen huomasi. Ei kyllä käynyt mielessäkään että olisin voinut alkaa kinuta uutta kalenteria syömäni tilalle. Kyllä lapsi nämä asiat tajuaa, älkää jaksako jauhaa mistään henkisestä väkivallasta tässä yhteydessä älkääkä antako lasten vedättää.