Vanhempi tyttö söi pikkusiskon 4v joulukalenterin tyhjäksi, annanko vanhemman koskemattoman kalenterin pienemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuvaavaa, että neuvoani (4) nuhdellaan ja olen tässä ketjussa kaiketi ainoa, joka on lukenut kasvatustieteitä. Itsetunto on paras lahja, minkä vahnemmat voivat antaa lapselle. Kurin ja tuollaiset nöyryytysrangaistukset ehtii saamaan koulu- ja työmaailmassa. Parempi, mitä vanhempi ihminen on ennen kuin tuohon joutuu. 

 

Itsetunto on paras lahja mitä voi antaa lapselle?

Oikein. Myös käsitys oikeasta ja väärästä eli moraali on aika hyvä lahja ĺapselle mutta se vaatii viitseliäisyyttä tuo kasvattaminen.

Sitähän se kasvattaminen vaatii. Sitkeyttä, johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuuden tajua.

Eikö olisi parasta, että pikkusisko jäisi ilman kalenteria kokonaan (suklaathan jo syötiin) ja isosisko saisi omansa. Näin kukaan ei kärsi, koska pitäähän isonsiskon itsetuntoa pitää koholla, jotta hänestä tulee reipas kansalainen ja on väärin viedä häneltä pois jotain omaa. Pikkusiskolle tämä on hyvä opetus siitä, että täytyy pitää puolensa. Hyvä muistutus joulukuun jokaisena päivänä. Ja kivat naurut saadaan siitä, kun muistellaan, miten isosisko söi pienemmän suklaat.

Tämä on siis sarkasmia, ei minun ajatuksiani, mutta tuntuu oudosti olevan osalla palstailevia pääajatuksena.

Kaikkein keljuinta tässä keississä oli se, että tyttö söi pikkusiskon suklaat. Se oli tahallinen teko. Siltä ei voi sulkea silmiä. Isoa siskon kanssa pitää käydä asiasta kunnon pohdinta lapsentasoisesti siten, että vain tämä iso sisko on läsnä. 

Trolli. Miten kukaan koululainen edes kehtaisi sanoa kavereille, että söin pikkusiskon suklaat? Kyllä tuollaiset asiat opitaan varhaislapsuudessa 1-3v)

Keskustelisin rauhassa sen ison tytön kanssa ja kysyisin, mitä hän ajatteli, kun söi suklaat? Kuuntelisin vastausta ja puhuisin sen mukaan. Hyvä tilaisuus opettaa, miten hänellekin kuuluu ja kaikille omat tavarat eikä niihin saa koskea. Sanoisin, että nyt saat leipoa keksejä pikkuiselle ja ohjaisin pyytämään anteeksi keksien ja halauksen kanssa. Itsekin söisimme niitä ja näin tulisi sovinto. Ostaisin uuden kalenterin toiselle. Sitten eteenpäin:)

Oikeasti 11 sivua suklaiden syönnistä!

Ap:han kertoi jo että isosiskolta jää karkkipäivä väliin ja rahoilla pikkusisko saa uuden haluamansa kalenterin. Isä syö isosiskon kalenterin ja isosisko saa halpissuklaakalenterin tilalle. Eli isosisko joutuu katsomaan kun muut mussuttaa tyytyväisinä karkkia kun meni syömään kalenterin, joten ei saa palkintoa vaikka saakin uuden kalenterin. Sekään ei ole se minkä isosisko olisi tahtonut, muttei tarvi joka aamu joulukuussa harmistua kun pikkusisko syö suklaata ja itse ei saa kun on harmistellut jo aiemmin.

Pakko kommentoida tuohon näkökulmaan, että isosisko kiusaisi pikkusiskoa siksi, että saisi vähemmän huomiota kuin pikkusisarensa.

Meillä oli lapsena isosiskon kanssa aikalailla sama asetelma, eli keksi kiusaa ja tahallista härnäämistä. Ja sitten ihan sellaistakin käytöstä, jota voisi pitää halventavana. Esim. kerran oltiin pesty meidän koulureput (olisiko ikää meillä ollut silloin 13-14) ja piti laittaa kuistin katosta roikkuviin koukkuihin kuivimaan. Laitoin ohimennen omani koukkuun kuivumaan ja menin tekemään jotain muuta.

Illalla olin menossa hakemaan repun sisään, kun näin että koukut olivat irti katosta. Siskoni oli jotain sählännyt ja saanut ne irti. No mikä oli hänen ratkaisunsa: laittaa minun reppuni likaiselle portaalle ja oma reppunsa siihen minun reppuni päälle, jottei se likaantuisi.

Sitten kun kokeisiin luin, niin tuli huoneeseeni tahallaan ärsyttämään. Äänteli ja kiusasi, koitti kaikella tapaa häiritä, jotten saisi luettua. Monta kertaa pyysin lähtemään, mutta ei. Hän vaan jatkoi. Kun lopulta ärähdin kunnolla, että antaisi minun nyt lukea, niin äiti tuli sitten huutamaan minulle miten paska ihminen olen kun siskolleni huudan :))

Että nämä nyt esimerkkeinä, tuollaista käytöstä oli koko ajan. Ja siskohan oli äidin lempilapsi, eli ei tosiaan ole tuollainen kiusaaminen välttämättä oire mistään huomioimattomuudesta. Päinvastoin, hän koki oikein oikeudekseen härnätä ja kiusata, minähän ne haukut sitten sain kun lopulta suutuin tai aloin itkeä. Ja silloin siskoni näytti oikein itseensä tyytyväiseltä, kun äiti tuli haukkumaan minut tuon itkemisen johdosta.

Ja tuohon kalenterikeissiin, isosisko ostamaan kaupasta kaksi kalenteria: yksi Frozen pikkusiskolle ja itselleen kuvakalenteri. Hän söi jo yhden, joten pärjää nyt loistavasti kuvakalenterilla.

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ahdistaa perheet, joissa eletään kuin armeijassa ja tollasella pikkurepsahduksella olisi jo suuren luokan rikollinen äidin silmissä.

Tällaisista taustoista tulee paljon masentuneita ja huumeisiin vetoa tuntevia. Tehdään sitten kotoa päästyä kaikki paha. Tuon 7 v tilanteessa yrittäisin varmaan karkumatkaa ruotsiin tai pääsyä lastenkotiin. Ap:sta piirtyy kuva pikkusiskon suosijana ja rangaistuksista nauttivana jääpuikkona. Elämä on lyhyt lahja, siihen pitää suhtautua kevyesti, se voi olla ohi jo huomenna.

Voi lässynlää.

En enää ihmettele joidenkin kakaroiden käytöstä, jos osa vanhemmista pitää tuollaista "kasvatus"metodia. Tuohan ei siis todellakaan mitenkään kasvata, koska kasvatukseen kuuluu opettaa oikean ja väärän ero, ja se että teoilla on seuraukset. 

Kun niitä ei sitten opita, niin elämä kodin ulkopuolella on todella vaikeaa. Koulussa lapsi ei saakaan ihan vaan huvikseen kiusata muita oppilaita, kukaan ei ole opettanut että kaupasta varastaminen voisi olla väärin yms. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuvaavaa, että neuvoani (4) nuhdellaan ja olen tässä ketjussa kaiketi ainoa, joka on lukenut kasvatustieteitä. Itsetunto on paras lahja, minkä vahnemmat voivat antaa lapselle. Kurin ja tuollaiset nöyryytysrangaistukset ehtii saamaan koulu- ja työmaailmassa. Parempi, mitä vanhempi ihminen on ennen kuin tuohon joutuu. 

 

Nyt on kyllä pakko nauraa, kun tuntuu ristiriitaiselt. Olet lukenut kasvatustieteitä, mutta esim. kuuluisa vaahtokarkkiteoria (viivästetty tarpeentyydytys) on sinulle täysin merkityksetön? Siitäkin huolimatta, että sen paikkansapitävyys on melko aukottomasti todistettu yhä uudelleen ja uudelleen? "Ei lapsi osaa hillitä itseään kuten aikuinen". Kyllä muuten osaa, ja sillä on myös korrelaatioita pitkälle tulevaisuuteen. Ympäristö on uusien tutkimusten mukaan yksi osatekijä viivästetyn tarpeentyydytyksen ilmiössä, ja mitäpä veikkaat kun tämän tarpeitaan viivästyttämään kykenemättömän lapsen äiti vielä tukee näitä lapsen kehnoja valintoja.

T: Kasvatustieteen maisteri

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida tuohon näkökulmaan, että isosisko kiusaisi pikkusiskoa siksi, että saisi vähemmän huomiota kuin pikkusisarensa.

Meillä oli lapsena isosiskon kanssa aikalailla sama asetelma, eli keksi kiusaa ja tahallista härnäämistä. Ja sitten ihan sellaistakin käytöstä, jota voisi pitää halventavana. Esim. kerran oltiin pesty meidän koulureput (olisiko ikää meillä ollut silloin 13-14) ja piti laittaa kuistin katosta roikkuviin koukkuihin kuivimaan. Laitoin ohimennen omani koukkuun kuivumaan ja menin tekemään jotain muuta.

Illalla olin menossa hakemaan repun sisään, kun näin että koukut olivat irti katosta. Siskoni oli jotain sählännyt ja saanut ne irti. No mikä oli hänen ratkaisunsa: laittaa minun reppuni likaiselle portaalle ja oma reppunsa siihen minun reppuni päälle, jottei se likaantuisi.

Sitten kun kokeisiin luin, niin tuli huoneeseeni tahallaan ärsyttämään. Äänteli ja kiusasi, koitti kaikella tapaa häiritä, jotten saisi luettua. Monta kertaa pyysin lähtemään, mutta ei. Hän vaan jatkoi. Kun lopulta ärähdin kunnolla, että antaisi minun nyt lukea, niin äiti tuli sitten huutamaan minulle miten paska ihminen olen kun siskolleni huudan :))

Että nämä nyt esimerkkeinä, tuollaista käytöstä oli koko ajan. Ja siskohan oli äidin lempilapsi, eli ei tosiaan ole tuollainen kiusaaminen välttämättä oire mistään huomioimattomuudesta. Päinvastoin, hän koki oikein oikeudekseen härnätä ja kiusata, minähän ne haukut sitten sain kun lopulta suutuin tai aloin itkeä. Ja silloin siskoni näytti oikein itseensä tyytyväiseltä, kun äiti tuli haukkumaan minut tuon itkemisen johdosta.

Ja tuohon kalenterikeissiin, isosisko ostamaan kaupasta kaksi kalenteria: yksi Frozen pikkusiskolle ja itselleen kuvakalenteri. Hän söi jo yhden, joten pärjää nyt loistavasti kuvakalenterilla.

Jos syy on pienemmän lelliminen, niin siihen pitää vanhempien kiinnittää huomiota vastaisuudessa ja pitää pienelle kuri ja rajat? Mutta suklaat on nyt syöty, jos nyt tuolla verukkeella saa uuden, niin oppii että aina voi syyttää epäreiluutta ja tehdä mitä tahansa.

En kyllä ymmärrä narinaa että ei tule joulua ilman suklaakalenteria, minkä ikäinen on ihminen joka sanoo noin? Mulla oli lapsena vaan kuvakalenteri, ekan suklaisen sain varmaan 10-vuotiaana ja joulua tuli aina silti, innokkaasti availin kuvakalenteriakin. Ja ei, en oo syntynyt 50-luvulla vaan 90-luvulla. Ei lapsi kaipaa jotain mistä ei tiedä. 

Mitä lapseen tulee niin tosiaan suklaathan on jo syöty, ei kai lasta nyt pidä palkita toisen kalenterin tyhjäämisestä antamalla tuplaten suklaata. Asiasta voi ja pitääkin keskustella lapsen kanssa ja sitten antaa vaikka sen kuvakalenterin. Niitä lapsia kannattaa kasvattaa kun siihen on vielä mahdollisuus, ei sitten kun ne on 15 ja aivan pitelemättömiä. 

Pikkusiskolle sulkaakalenteri. Isosiskolle se tyhjä kalenteri, oppii itsehillintää (ei tee toisten).

Vierailija kirjoitti:

Isosisko on muutenkin pienemmän kimpussa jatkuvasti. Jos ostan kuvakalenterin niin ehkä oppisi ettei toisia voi kohdella noin?

Ap

Tai ehkäpä olet opettanut hänelle, että toisia voi kohdella noin ja tämä olisi eka kerta, kun siitä seuraa jotain.

Kysy isosiskolta, miten on hän on ajatellut hyvittää asian. Kai hänellä jotain ideoita on. Ja pitääkö hän kohtuullisena, että asiasta seuraa se etteihän saa toista suklaakalenteria, mutta sisko saa tilalle uuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla itselläsi se vasta ihme ratkaisu on. Käyttäytymiselläsi hyväksyisit väärän teon. Juuri tällaisia kasvatusperiaatteita käytävien vanhempien takia lastensuojelussa riittää töitä. Varhaisen puuttumisen ja nollatoleranssin merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Äitini on kasvattanut meidät niin että voi saada myös anteeksi eikä kaikki ole niin vakavaa. Jokainen meistä on hyvinkäyttäytyvä ja pärjää elämässään, vaikka ollaan eri luonteisia.

Tunnen taas monia perheitä, joissa on tiukka kuri ja lapset ovat joutuneet lastenkotiin, on ollut ongelmia ja elämä mennyt alamäkeen.

Tottakai se ei mene automaattisesti näin päin, mutta kuri ja rangaustukset ei ole hyvän kasvatuksen tie vaan rajat ja rakkaus.[/quote]

Tuossa viimeisessä lauseessa ei ollut järkeä.Mitenköhän tämän kommentin kirjoittaja ymmärtää sanan "rajat"? Kun se rajat ja rakkaus on juurikin sitä,että lapselle asetetaan rajat käyttäymiselle,jos tekee väärin,siitä on seuraamuksensa jotka lapsi tietää etukäteen.Lapsi tietää myös että häntä rakastetaan vaikka ihan mitä tahansa ei saakaan tehdä.Lapsella on turvallinen olo,kun tietää että vanhemmat asettavat rajat=pitävät kuria,pellossa kasvaneista lapsista tulee hunningolla olevia aikuisia.Ja vaikka mokaa ja joutuu sovittamaan virheensä,virheet annetaan anteeksi ja vanhemmat rakastavat silti.Ei se että lapsi tekee pahaa ja pääsee kuin koira veräjästä ole "rakkautta ja anteeksiantamista" vaan pikemminkin vanhempien välinpitämättömyyttä  ja laiskuutta.Ei viitsitä kasvattaa kunnolla,joten kuitataan koko kasvatustyö "liian tiukkana kurina joka jonka takia lapset joutuvat lastenkotiin".

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä narinaa että ei tule joulua ilman suklaakalenteria, minkä ikäinen on ihminen joka sanoo noin? Mulla oli lapsena vaan kuvakalenteri, ekan suklaisen sain varmaan 10-vuotiaana ja joulua tuli aina silti, innokkaasti availin kuvakalenteriakin. Ja ei, en oo syntynyt 50-luvulla vaan 90-luvulla. Ei lapsi kaipaa jotain mistä ei tiedä. 

Mitä lapseen tulee niin tosiaan suklaathan on jo syöty, ei kai lasta nyt pidä palkita toisen kalenterin tyhjäämisestä antamalla tuplaten suklaata. Asiasta voi ja pitääkin keskustella lapsen kanssa ja sitten antaa vaikka sen kuvakalenterin. Niitä lapsia kannattaa kasvattaa kun siihen on vielä mahdollisuus, ei sitten kun ne on 15 ja aivan pitelemättömiä. 

Toisinaan tuntuu, että osa vanhemmista on henkisesti lapsia. Ei kestetä sitä, että toisinaan lapsi vaan joutuu pettymään, eikä vanhempi voikaan olla jatkuvasti lapsensa huippukaveri.

Olin ennen myyjänä ja tuo joulukalenteriahdistus on jotain aivan käsittämätöntä. Siis vanhempien joulukalenteriahdistus.

Sen sijaan, että olisi vaan joku joulukalenteri, niin täytyy olla se the hittijoulukalenteri, ilman sitä ei tule joulua. Jos sitten on liikkeellä myöhään ja tämä The Hitti on myyty loppuun, niin se on muuten vanhempi joka vetää ne itkupotkuraivarit... Haukutaan myyjät huoriksi ja homoiksi, sekä syytetään heitä hänen lapsensa joulun pilaamisesta, kun ei tajuttu vilkaista kristallipalloa ja tätä lasta varten laittaa varastosta yhtä kalenteria jemmaan.

Kertaakaan en muuten nähnyt yhdenkään lapsen näitä kiukutteluja vetävän, ainoastaan vanhempien. 

Ja lisäys:  vappuna aivan sama homma vappupallojen kanssa. Jos ei ole sitä The Tiettyä, niin huudetaan naama punaisena myyjälle, että miksi se muka on loppu. Ja ajetaan satoja kilometrejä toisiin liikkeisiin, jotta lapsi saa varmasti sen The Tietyn mallisen pallon.

Aika sairasta, näin suoraan sanoen.

-175-

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä narinaa että ei tule joulua ilman suklaakalenteria, minkä ikäinen on ihminen joka sanoo noin? Mulla oli lapsena vaan kuvakalenteri, ekan suklaisen sain varmaan 10-vuotiaana ja joulua tuli aina silti, innokkaasti availin kuvakalenteriakin. Ja ei, en oo syntynyt 50-luvulla vaan 90-luvulla. Ei lapsi kaipaa jotain mistä ei tiedä. 

Mitä lapseen tulee niin tosiaan suklaathan on jo syöty, ei kai lasta nyt pidä palkita toisen kalenterin tyhjäämisestä antamalla tuplaten suklaata. Asiasta voi ja pitääkin keskustella lapsen kanssa ja sitten antaa vaikka sen kuvakalenterin. Niitä lapsia kannattaa kasvattaa kun siihen on vielä mahdollisuus, ei sitten kun ne on 15 ja aivan pitelemättömiä. 

Juuri tämä,suklaakalenteria verrataan lahjoihin ja kinkkuun. Kyllä ainakin -90-luvulla kuvakalenteri oli ihan yhtä hyvä ja jos oli suklaakalenteri,se oli sellainen halpispukkikalenteri jossa oli pahaa suklaata ja hyvin onnistui joulunvietto.Nykyään pitää olla joku hieno Kinder/Dumle/Lego-kalenteri,muuten ei tule joulua.On se hyvä opettaa lapsille pienestä pitäen mikä elämässä on tärkeää :D Hyvä että ap:n ongelma ratkesi,mutta näiden curlingmammojen lapsia käy sääliksi,tulevat kohtaamaan vielä paljon vastoinkäymisiä elämässä kun viimeistään koulussa huomaavat ettei äiti voikaan siloittaa kaikkia elämänepäkohtia loputtomiin.

Moni tuntuu sekoittavan tavaran ja tunteen. Ei tytön tarvitse tuntea saaneensa rangaistuksen ja jääneensä ilman uutta hienoa suklaakalenteria ja että äiti sen lisäksi vihaa häntä. Kyllä tuossa tilanteessa lapsikin voi ymmärtää, että äitikin on myätätuntoisesti pahoillaan siitä, että joulukuu mennään ilman suklaita kun ne syötiin jo marraskuussa.

Muutama kommentti tässä ketjussa oli kuin kymmenvuotiaan kirjoittama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isosisko on muutenkin pienemmän kimpussa jatkuvasti. Jos ostan kuvakalenterin niin ehkä oppisi ettei toisia voi kohdella noin?

Ap

Onko mitenkään mahdollista, että et anna isommalle positiivista huomiota vaan hän on aina pahiksen roolissa? Näin käy usein perheissä, joissa on kaksi pienehköä tai pientä lasta. Jos oikein mietit miten oletkaan halannut ja sanallisesti ilmaissut isommalle lapsellesi rakkauttasi, niin onko se mielestäsi riittävä määrä? 

Usein kiusaaminen ja kiukuttelu johtuu huonosta olosta ja rakkaudettomuudesta. Paras lahja pienemmällä lapsellesi on laittaa suhteesi kuntoon isomman lapsen kanssa. Toinen lapsi on esikolle iso trauma. Kuvaavaa on ajatella, että oma miehesi toisi kotiinne jalkavaimon. Se sama myräkkä tapahtuu esikoisesi päässä, olkoonkin että toinen lapsi on tavanomaisempi ilmiö kuin jalkavaimo. :)

 

Voi esikoisparkaa, on ensin saanut olla ainut lapsi perheessä ja sitten joutuu vielä jakamaan vanhempien huomion muiden sisarusten kanssa! Yksikään muu lapsi ei saa vanhempien huomiota yksin itselleen missään vaiheessa elämää toisin kuin esikoinen. Ja esikoista pitäisi aina sääliä ja katsoa hänen ilkeitäkin tekoja vaaleanpunaisten silmälasien läpi, kun onhan se nyt aivan kamala että hänen paikkansa ainoana lapsena on syrjäytetty? Nyt haloo, kaikille lapsille samat oikeudet ja velvollisuudet, myös esikoisen pitää oppia kantamaan vastuu teoistaan. Kyllä 7-vuotias tietää jo ettei toisen omaa saa ryöstää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuvaavaa, että neuvoani (4) nuhdellaan ja olen tässä ketjussa kaiketi ainoa, joka on lukenut kasvatustieteitä. Itsetunto on paras lahja, minkä vahnemmat voivat antaa lapselle. Kurin ja tuollaiset nöyryytysrangaistukset ehtii saamaan koulu- ja työmaailmassa. Parempi, mitä vanhempi ihminen on ennen kuin tuohon joutuu. 

 

Et ole ainoa, mutta ei kasvatustieteiden lukeminen valmista vanhemmaksi.

- myös lukenut

Kyllähän se aika paljon lisää tietoutta, jota voi soveltaa omassa vanhemmuudessa. Olen ainakin itse kokenut näin vanhempana. Monta kertaa ystävät kysyvät apua ja olen iloinen voidessani neuvoa heitä ja kertoa, mitä tutkijat sanovat aiheesta. Aika paljon nykyään korostetaan itsetunnon merkitystä ja hiljalleen kaikki häpeärangaistukset, kuten jäähyt, ovat jäämässä pois asiantuntijoiden esimerkillä. 

4

Minäkin olen lukenut kasvatustiedettä ja tutkintokin löytyy. Olen pohtinut tätä häpeäasiaa, enkä ymmärrä, miksi lapsen ei pitäisi joutua koskaan kokemaan häpeäntunnetta. Eikö ole päinvastoin tervettä, että tahallista huonoa käytöstä pitääkin hävetä? Eikö se juuri opeta arviominaan omaa toimintaansa? Kun hävettää ja on huono omatunto omasta törttöilystä, niin itse näkisin, että lapsi ottaa silloin opikseen, toimii seuraavalla kerralla toisin? Vahingot, virheet ja ylipäätään ymmärtämättömyyttä tehdyt tyhmyydet ovat eri juttu eikä niistä kuulu rangaista. Mutta jos lapsi itse tajuaa tekevänsä väärin, ja silti tekee (siis valitsee tehdä väärin), niin eikö hänen silloin kuulukin hävetä? Häpeä on inhimillinen tunne, ja silläkin luulisi olevan tarkoituksensa ja tehtävänsä. En ymmärrä tätä ajattelua, jossa lapsi pitäisi ihan täysin suojella häpeän tunteelta. Jos tähän on jotain hyvää tutkimusta, niin lukisin mielelläni.