Vanhempi tyttö söi pikkusiskon 4v joulukalenterin tyhjäksi, annanko vanhemman koskemattoman kalenterin pienemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4, olet oikeassa.  Näin minäkin tekisin, mutta av on täynnä duunareita joiden lapsi kasvatetaan kurissa ja nuhteessa. Itsetunnosta viis. Tulet huomaamaan.;)

a 

 

niinpä parempi kasvattaa, tissiposia ja peräkammarin poikia joilla ei ole miään kunnioitusta eikä kuria, näinhän te parempi varaiset toimitte. kyllä minulla on kasvatuksessa rakkaus ja kuri. oikeassa suhteessa.

 

Näin läheltä katsottuna wt alueilta tulleet pitävät lapsilleen kovaa kuria ja lapset ovat huonokäytöksisiä. Hyvätuloiset perheet taas kasvattavat lapsensa ilman huutoa jatkuvaa rankaisemista. Heillä jutellaan, on rajat, mutta koskaan ei pidetä lasta mitenkään huonompana kuin vanhempaa, eikä jatkuvasti hoeta sitä, miten itse on vanhempi ja vanhempi on joku kuningas, jonka ainoa tehtävä on pitää kuria ja huutaa vähän väliä, jos lapsi tekee vähänkin jotain väärin. 

 

Missä olet nähnyt niitä varakkaiden ihmisten huonokäytöksisiä lapsia? 

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/02/28/tutkimus-rikas-huijaa-ja…

Osta kullannupulle uusi kalenteri, ja syö se salaa tyhjäksi ennen joulukuun ensimmäistä. Sieluni silmin nään tästä syntyvän riemuisan reaktion.

Itse söin yleensä pienenä veljen suklaakalenterista puolet useista suklaista ja laitoin luukut kiinni. Veli ei tästä valittanut, joten en saanut kärsiä minkäälaisia seurauksia.

Kyllä tässä ketjussa ihmetystä herättää jotkut näistä jotka ilmoittavat lukeneensa kasvatustieteitä, niin miten niillä periaatteilla voi käytännön kasvatustyötä tehdä. Tosin joukossa on ihan hyviäkin kommentteja. Jotenkin joistakin kirjoituksista paistaa se, että omakohtainen kokemus on aika ohuella pohjalla.

Kun näitä kirjoituksia lukee taustalla johon kuuluu kuuden oman lapsen ja perheessä erilaisten hoitomuotojen ja erilaisten taustojen kautta olleita lapsia joiden lukumäärä kirjoitetaan kolminumeroisella luvulla kokemuksen kautta, ei voi muuta kuin todeta että kaikki opit eivät käytännössä ihan toimi. Lapset ja erilaiset tilanteet ovat niin vaihtelevia että niihin ei löydy mitään kaavamaista oppia, vaan ns. maalaisjärjen käyttö on hyvä muistaa ja sen käyttö on jopa sallittua. Maalaisjärkeä ei kukaan ole täällä maininnut. Lienee katoava luonnonvara. Aina on myös hyvä muistaa se että kukaan ei ole varsinkaan kasvattajana täydellinen. Virheitä sattuu aivan väistämättä ja niistä voi aina yrittää ottaa oppia.

Toinen kummastusta herättävä ryhmä ovat ne joiden mielestä lapselle ei saisi tulla paha mieli jossa silotellaan lapsen tietä (ns. gurlingvanhemmuus). Eikö ole parempi että lapsi jo pienenä oppii siihen että kaikki ei sujukaan niin kuin hän haluaa ja että hän oppii kohtaamaan pettymyksiä ja saa niiden kautta ja vanhempien opastamana oikeanlaisia keinoja selvitä niistä? Itku kiukuttelu ja pettymykset kuuluvat lapsen normaaliin kasvuun. Viimeistään koulussa ei sitten kaikki menekään oman mielen mukaan ja silloin pettymys voi jo tulla melko kovassa muodossa.

Sadistista.oletkohan vähän väsyksissä tai ylikuormittunut?

En jaksanu lukea koko ketjua mutta itse tekisin niin, että isompi saisi itse keksiä miten korvaa varastelunsa pienemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen lukenut kasvatustiedettä ja tutkintokin löytyy. Olen pohtinut tätä häpeäasiaa, enkä ymmärrä, miksi lapsen ei pitäisi joutua koskaan kokemaan häpeäntunnetta. Eikö ole päinvastoin tervettä, että tahallista huonoa käytöstä pitääkin hävetä? Eikö se juuri opeta arviominaan omaa toimintaansa? Kun hävettää ja on huono omatunto omasta törttöilystä, niin itse näkisin, että lapsi ottaa silloin opikseen, toimii seuraavalla kerralla toisin? Vahingot, virheet ja ylipäätään ymmärtämättömyyttä tehdyt tyhmyydet ovat eri juttu eikä niistä kuulu rangaista. Mutta jos lapsi itse tajuaa tekevänsä väärin, ja silti tekee (siis valitsee tehdä väärin), niin eikö hänen silloin kuulukin hävetä? Häpeä on inhimillinen tunne, ja silläkin luulisi olevan tarkoituksensa ja tehtävänsä. En ymmärrä tätä ajattelua, jossa lapsi pitäisi ihan täysin suojella häpeän tunteelta. Jos tähän on jotain hyvää tutkimusta, niin lukisin mielelläni.

Varmaan semantiikkaa, mutta näin insinööripohjalta olen käsittänyt, että se mitä kuvailet, on syyllisyyden tunne: tein huonosti ja väärin, joten muutan toimintaani. Häpeällä taas tarkoitetaan kokonaisvaltaista huonouden tunnetta: minä olen huono ja paha, en kykene parempaan. Jälkimmäinen ei auta muuttamaan toimintaa.

Mutta isosiskohan laskelmoiden söi vain pikkusiskon kalenterin. Jos kyse olisi itsehillinnän puutteesta, ensin olisi mennyt oma kalenteri ja mahdollisesti myöhemmin häpeillen vielä osa siskon kalenterista. Muistan itse syöneeni salaa omaa kalenteria ja sille vanhemmiten hyväntahtoisesti naureskeltiin, minä mukaan lukien. Seurauksia olisi alkanut satelemaan pikkuveljen kalenteriin koskemisesta. Ap:n ratkaisu on mielestäni ihan hyvä, koska vielä on aikaa joulukuuhun. Itse olisi ollu kuitenkin vielä asteen verran tiukempi, koska teko oli niin laskelmoitu.

Häpeärangaistus olisi mielestäni salaa tyhjentää isosiskon kalenteri ja antaa se joka tapauksessa joulukuussa. Sitten oikein porukalla ihmeteltäisiin miten se on tyhjä ja painostettaisiin lapsi tunnustamaan -> kauhistelut päälle. Pikkusiskolla tietysti olisi uusi haluamansa kalenteri. Häpeärangaistus ei ole asiallisesti kertoa suklaiden omalta osalta olevan syöty (lapsi varmasti ymmätää miksi) ja tarjoamaan kuvakalenteri tilalle.

Isosisko saa kaupasta sen halvan 1.50e maksavan suklaakalenrerin. Sanot, että rahat eivät riitä enää uuteen kalliiseen. Mutta kotitöillähän tyttö ehtisi vielä ansaita uuden kalenterin. Pikkusiskolle uusi tai siskon jos kelpaa. Jaatte sitten vaikka jouluna sen kinder kalenterin perheen kesken.

Isosiskolta karkkipäivä peruttu (rangaistus), pikkusiskolle ostaa omilla rahoilla uuden ja pyytää anteeksi (anteeksipyyntö ja korvaus) ja joulukuuksi halpiskalenteri (menetti etuoikeuden valita kalenteri mutta koska hyvitti tekonsa ollaan sujut).

Mulla on vasta 4-vuotias ja toinen tuloillansa, ja aika tiukan kurin ja nuhteen mamma olen, mutta virheistä pitäisi ensi sijassa oppia uutta etiikan ja udein turvallisuudenkin saralta. Rangaistusten pitää olla kohtuullisia, ei rangaistus itsessään opeta muuta kuin että oli ikävää jäädä kiinni.

Itse oli kiusaava isosisko, joka oppi vain salailevammaksi ja kierommaksi välttääkseni rangaistukset. Vasta teini-iässä opin toisen ihmisen asemaan asettumista, ja onneksi ei ollut liian myöhäistä korjata välejä siskoon. Omien muksujen kanssa yritön painottaa sitä, että yhteisöön (perhe, ystävät, tarhaporukka, yhteiskunta you name it) kuuluminen arvostettuna ja luotettuna jäsenenä edellyttää reilua käytöstä puolin ja toisin ja monesti on hyvä miettiä miltä tuntuisi, jos omalle kohdalle sattuisi.

Ei tämäkään takaa mitään kunnon kansalaista tai edes siedettävää koululaista varmasti, mutta yritän. Ja en ole kasvatustiedettä lukenut, jos sillä nyt on mitään merkitystä.

7v on jo niin vanha, että ymmärtää tekojensa seuraukset. Curling-mammat täällä neuvoo, että ei saa pikku-piltin mieltä pahoittaa, pitää ostaa niin paljon uusia kalentereita kuin lapsi ehtii syömään.

Meillä on 6v lapsen joulukalenteri pöydällä, ei tarvitse piilottaa mitään. Se on jo ostettu, koska a) niitä oli jo kaupassa, b) suklaakalenterin kuva miellytti lasta, c) ei ne marraskuun viimeisenä päivänä ostetut ole yhtään sen tuoreempia.

Vierailija kirjoitti:

Jos se aiheuttaa häpeää se on häpeärangaistus. Jos olet opettaja niin mitä sitten, väärässä olet kuitenkin

Minua hävetti lapsena hirveästi, jos jouduin pyytämään anteeksi. Jos kaikki häpeän tunteita aiheuttava luokitellaan häpeärangaistukseksi ja kielletään lapselle vahingollisena, niin silloin lapselle ei saisi sanoa edes soo soota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No arvaa nyt kiinnostaako lasta jos tietää kaapissa olevan herkullista suklaata? Minusta olisi julmaa jos vain pikkusisko saa suklaakalenterin. Kai tiedät, että isompasi syö sen toisenkin? Ei lapsi osaa hillitä itseään kuten aikuinen. Voi tehdä aikuisellekin muuten tiukkaa..;)

 

Mit vit? Ainakin meillä 7-vuotias tietää, että sitä kalenteria ei avata ennen joulukuuta. Jos ei tuon vertaa ole itsehillintää, niin sitten kannattaa hieman skarpata siinä kasvatuksessa.

:) Minäkin olen ihan pienestä lapsille opettanut myös suklaakalenterin kautta itsehillintää. Eli kalenterit ovat olleet esillä ja nuhdeltu on, jos on yritätnyt syödä etukäteen niitä. Kerran on tapahtunut, toista kertaa ei. 

En lukenut ihan koko ketjua loppuun. Tuliko täällä esille sitä vaihtoehtoa lainkaan, että lapsi itse määrittelee rangaistuksensa. Eli että lapsen kanssa keskusteltaisiin, mitä tuli tehtyä, miksi tehty on väärin ja hän itse sitten miettisi, mikä olisi kohtuullinen rangaistus. Minusta puhuminen on kaiken a ja o.

Miten ihmeessä ei kenelläkään särähdä korvaan, että nyt sai lapsi tuplarangaistuksen. Ensin peruttiin karkkipäivä ja niillä raholla ostettiin siskolle uusi kalenteri. Tämä oli oikein ja järkevää, olihan lapsi jo muutenkin saanut sen viikon karkit kalenterista. Seuraus tuli pian teon jälkeen, ja siihen varmaankin liittyi keskustelua yms.

Mutta miksi tämä lapsi sitten vielä menettää sen oman kalenterinsa ja saa pahaa suklaata tilalle? Eli tätä mokaa on kumminkin tarkoitus muistella ja muistuttaa ihan jouluun asti.

Ekaluokkalainen on vielä tosi pieni lapsi, vaikka esikoista jotkut vanhemmat luulevatkin isoksi heti pikkusiskon synnyttyä.

Mä antaisin kuvakalenterin isommalle enkä hankkisi muutamaan vuoteen suklaakalentereita. Pienemmältä kysyisin että kelpaako se syömätön kalenteri ja jos ei, niin hankkisin alkuperäisen näköisen tilalle ja söisin toisen itse.

Mies taas kuulemma tekisi niin, että ostaisi pienemmälle uuden kalenterin ja isompi jäisi kokonaan ilman kalenteria.

Pikkusisko saa uuden kalenterin ja isosisko ei mitään. Kinderin voi säilyttää ens jouluun tai jakaa aattona kaikkien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Osta kullannupulle uusi kalenteri, ja syö se salaa tyhjäksi ennen joulukuun ensimmäistä. Sieluni silmin nään tästä syntyvän riemuisan reaktion.

Kirjoitin viestin hiukka provotarkoitus mielessäni.. :) Totta puhuen, itselläni on neljä lasta, ja kalenterit on ostettu etukäteen aina. En voisi kuvitella, että joku lapsista olisi syönyt toisen kalenterin, tai ylipäänsä mitään, joka on toiselle ostettu eikä ole omaa. Karkitkin ostetaan karkkipäiväksi valmiiksi, koskaan ei niihin ole kajottu ilman lupaa.

Osa vastauksista on saanut minut ymmärtämään, miten joka koululuokkaan mahtuu nämä muutama lapsi, joille ei mikään sanominen mene perille. Kuten joku aiemmin ketjussa totesi, jos ei kotona opeteta ettei toisen omaa oteta, niin sitten se jää viranomaisten tehtäväksi teininä. Valot päälle kotona.

Itse ostaisin pienemmälle uuden kalenterin ja isosisko joutuisi tekemään asioita ansaitakseen joulukalenterin. Esim.kotitöitä tai karkkipäivän peruuntuminen.

No, mä tekisin näin; Kinderiä en roskiin heittäisi - hyvää suklaata eikä ihan ilmainenkaan, 14-15 euroa. Pienemmälle uusi Frozen sekä isommalta kysyisin, haluaako kuvakalenteria tai sitten ei ollenkaan. Vaihtoehtoisesti jos on tosi kiltti siskolleen marraskuun ajan niin vähän ennen joulua uusi mutta halpa suklaakalenteri (niitä kahden euron) kindereitä vois käyttää vaikka joulukarkkeina.

Vierailija kirjoitti:

Mä tekisin niin että antaisin 4 vuotiaan syödä pikkuhiljaa marraskuun aikana myös kalenterista suklaa ja sitten ostaisin tavalliset kalenterit joulukuuksi. Ja sanot että jouluna tulee taas herkkuja ja että teemme nyt näin.

Lapset on lapsia.

-mummi

Eli kummallekaan ei tämä asia toimisi minkäänlaisena opetuksena ja pienemmältäkin olisi jo maku mennyt koko hommaan marraskuun aikana.