Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (85)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Sarjassa tärkeitä tutkimuksia.

on maailmassa turhempiakin tutkimuksia, mutta silti mielenkiintoisia

  • ylös 42
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mun kissa olisi jo tappanut mut, jos se haluaisi. 

Me olemmekin toistemme elämän valo:D

  • ylös 65
  • alas 3
Vierailija

Arvasin tämän, kyllähän sen huomaa kun kissa tuijottaa ja kehrää että jotakin se nyt juonii, saati silloin kun se harjoittelee ja hyökkäilee muka leikillään kohti :3

  • ylös 79
  • alas 0
Vierailija

Tukholman syndroomasta täälläkin kärsitään, sillä kissa on minulle rakkain maailmassa. 14,5 vuotta on siis kissani selkeästi murhaani suunnitellut, mutta edelleenkin jaksaa vain tyytyä istumaan sylissä, kehräämään ja nukkumaan joka yö vieressäni. Olen niin kiintynyt häneen, etten edes tahdo saada nukuttua esim. hotellissa, kun kissa ei ole mukana. Todella pahasta Tukholman syndroomasta täälläkin siis kärsitään, aika sadistinen tapaus tuo kissani, kun ei vieläkään ole keksinyt tarpeeksi kamalaa tapaa tappaa minua.

  • ylös 80
  • alas 3
Vierailija

Uskomatonta soopaa.

Ovatkohan tutkineet mitä norsun kokoinen orava tekisi ihmiselle?

  • ylös 95
  • alas 6
Vierailija

Onneksi me jalot ihmisrodun edustajat emme koskaan hennoisi tappaa yhtään ketään tai mitään. Kauheaa miten nuo eläimet meitä alistavat!

  • ylös 80
  • alas 1
Vierailija

Ehkä kerran viikossa herään aamulla siihen että kissa hyökkää jalkoihin ja pakenee sitten vauhdilla.

Sillä loppuu ilmeisesti usko kesken; Miettii, että nyt minä tapan tuonkin paskiaisen. Mutta usko loppuu varpaisiin, ja sitten alkaa pako.

Kun tulen alas, se tuijottaa pettyneen näköisenä.

  • ylös 92
  • alas 1
Vierailija

Minulla on ollut kolme kissaa ja on aika vaikeaa uskoa, että olisivat isompina tappaneet minut. Sellaisia mammanpoikia kaikki. Tuskin olisivat muitakaan ihmisiä tappaneet. Eihän kaikki villipedotkaan tapa, jos ovat jonkun ihmisen hyväksyneet hoitajakseen ja perheenjäsenekseen. 

  • ylös 42
  • alas 4
Vierailija

Mun kissani on yrittänyt useasti laittaa mut lihoiksi. Ainahan se pyörii jaloissa ja koittaa kampata.🐈

  • ylös 60
  • alas 0
Vierailija

Kissa on sellainen opportunisti, että tekisi mitä kulloinkin mieleen juolahtaisi. Jos sitä leikittäessäni yhtäkkiä kutistuisin hiiren kokoiseksi, niin epäilemättä listisi minut. Mutta kun tulen töistä kotiin ja kissa kellahtaa eteisen lattialle selälleen, sillä tuskin on tappomietteet, vaan haluaa vatsarapsutuksia :)

  • ylös 54
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tukholman syndroomasta täälläkin kärsitään, sillä kissa on minulle rakkain maailmassa. 14,5 vuotta on siis kissani selkeästi murhaani suunnitellut, mutta edelleenkin jaksaa vain tyytyä istumaan sylissä, kehräämään ja nukkumaan joka yö vieressäni. Olen niin kiintynyt häneen, etten edes tahdo saada nukuttua esim. hotellissa, kun kissa ei ole mukana. Todella pahasta Tukholman syndroomasta täälläkin siis kärsitään, aika sadistinen tapaus tuo kissani, kun ei vieläkään ole keksinyt tarpeeksi kamalaa tapaa tappaa minua.

Voi, mulla on ihan samanikäinen kisuli. Ihana karvakasa joka nukkuu vieressäni.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Jos kissat olisivat sen kokoisia, että pitäisivät ihmisiä saaliseläiminään, ei niistä olisi tullut kotikissoja. Monet asiat tässä maailmassa perustuu siihen, mikä on, ei siihen, mikä olisi jos asiat olisivat toisin.

  • ylös 44
  • alas 0
Vierailija

Koiralta saa aitoa kumppanuutta. Koirani ei takuusti tappaisi minua vaikka pystyisi. 

Ja sitä paitsi pystyisi. On saksanpaimenkoira. 

  • ylös 12
  • alas 34
Vierailija

Heh. En koskaan voisi uskoa tuollaista minun lihavasta pojastani, ei, se ei saata olla totta. :I

En nyt valitse uskoa tähän nonsenseen ihan siten missä muodossa se halutaan lukijamassoille tuossa tarjoilla, vähän turhahko juttu mun mielestäni edes tutkia, eikö muuta tutkittavaa muka löydy enää... Samalla tavalla kuin esim. vastasyntynyt orvoksi jäänyt leijonanpoikanen leimaantuu voimakkaasti ihmishoitajaansa (jos sitä hoidettaisiin siten että ajateltaisiin kesyttää se mahdollisimman hyvin eikä sitä silmällä pitäen että se tulee vapautumaan luontoon) ja tuskin yrittää tätä tappaa vaikka geeneistään onkin siihen ja kokoa löytyy myös, mutta kesyyntyminen heikentää niiden mahtia. Vertaa siis villiin joka yrittäisikin aika äkkiä, niin kotikissan oltua aina kesy, eihän sekään taikatempulla kolmekymmenkertaistettuaan kokonsa alkaisi yhtäkkiä tuhota sitä ihmistä joka aina on ruokkinut ja tarjonnut sille hoivan.

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Koiralta saa aitoa kumppanuutta. Koirani ei takuusti tappaisi minua vaikka pystyisi. 

Ja sitä paitsi pystyisi. On saksanpaimenkoira. 


Koirathan ei ole ikinä tappaneet yhtään ihmistä...

  • ylös 40
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Koiralta saa aitoa kumppanuutta. Koirani ei takuusti tappaisi minua vaikka pystyisi. 

Ja sitä paitsi pystyisi. On saksanpaimenkoira. 

Ei kotikissakaan ihmistään tappaisi, jos yhtäkkiä pyrähtäisi isoksi. Vieraita kyllä, mutta ei omaa yhteisöään jossa on kasvanut. Onhan noita yksittäisiä isoja kissapetojakin jotka ovat kasvaneet ihmisten kanssa eivätkä tapa omaa ihmistään vaikka voisivat.

  • ylös 28
  • alas 1

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla