Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä kautta sait viimeksi uuden ystävän? Kuinka kauan siitä on?

Vierailija

Itse muutin heinäkuussa uuteen kaupunkiin ja sain heti kaksi uutta ystävää. En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen, mutta ajattelen että ystävät ovat tärkeitä oman jaksamisen takia, joten laitan itseni vähän epämukavuusalueelle ja tutustun uusiin ihmisiin. Toinen heistä on kaverin kaveri. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä, että me saattaisimme tulla juttuun ja välitti yhteystiedot, otin yhteyttä, kävimme kahvilla ja juttu tuntuu luistavan. Toisen henkilön löysin fb:sta äitiryhmästä. Kerroin siellä että olen uusi kaupungissa ja mielelläni tapaisin uusia ihmisiä ja niin kuin arvata saattaa on muitakin ihmisiä, jotka haluaisivat uusia ystäviä.

Mielestäni tämä ei ole millään tavalla noloa ja sen että kaipaa ystäviä voi sanoa ihan ääneen. Ihmiset muuttaa, vanhat kaverit muuttaa pois, elämäntilanteet muuttuu, monet ihmiset kaipaa uusia tuttavuuksia.

Koska täällä niin usein on ketjuja yksinäisyydestä, voitaisiin ehkä kerätä tähän jonkunlainen ketju siitä mistä kautta ihmiset on saaneet kavereita.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Harva on tutustumisen arvoinen. Harrastukset ovat helppoja reittejä uusiin tuttavuuksiin. Valitettavan monesta ajattelen etten tuon kanssa halua mitään yhteistä.

Vierailija

Koirapolulta puolisen vuotta sitten. 

Koirat tulivat juttuun ja ruvettiin sopimaan tapaamisia. Siitä se laajeni kyläilyiksi ja yhteisiksi menoiksi muutenkin. 

Olemme naisia kumpainenkin. Toinen hoitaa toisen koiraa tarvittaessa, joten tämä on myös hyödyllinen ystävyys. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Harva on tutustumisen arvoinen. Harrastukset ovat helppoja reittejä uusiin tuttavuuksiin. Valitettavan monesta ajattelen etten tuon kanssa halua mitään yhteistä.

Itse en ajattele noin. Vaikka jokaisesta uudesta tuttavuudesta ei tulisikaan mitään sydänystävää, on kuitenkin piristävää olla ihmisten seurassa. Ei minun tarvitse tuntea mitään syvää sielujen sympatiaa kaikkien kanssa, mutta tiedän että kaipaan juttukavereita ja sellaiseksi hyväksyn kyllä monenlaisia ihmisiä. Toisinaan jonkun kanssa sitten huomaa että ystävyys kehittyy. Jos ei anna edes mahdollisuutta, ei todennäköisesti tule niitä syvempiä ystävyyksiäkään.

ap

Vierailija

Viimeisin uusi Ystävä löytyi neljä vuotta sitten vauvamuskarista. Tutustuin siellä moneenkin äitiin, mutta tämän yhden kanssa oli niin sielujen sympatiaa, että ystävyys perustuu kaikkeen muuhunkin kuin saman ikäiseen lapseen. 

Aluksi kävimme yhdessä leikkipuistoissa, pikku hiljaa laajensimme lasten kanssa kyläilyyn toistemme luona, ja nykyään olemmekin lähes päivittäin tekemisissä ihan kaiken maailman jutuista. 

Itse asiassa hän taitaa olla tällä hetkellä paras ystäväni. 

Edellinen paras ystävä löytyi kymmenisen vuotta sitten yhteisen ystävän kautta. 

Vierailija

Töiden kautta viitisen vuotta sitten. Parikin ystävää. 

Yhden ystävän sain aikanaa vauvajumpasta. Toisen naapurista. Kolmannen - uskokaa tai älkää - vauva-palstalta. Kysyin neuvoa, kun olin muuttamassa ulkomaille, ja hän kutsui kylään. Nyt asumme molemmat takaisin Suomessa, mutta ystävyys jatkuu.

Vierailija

Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33

Mistä päin olet?

Vierailija

Töistä ja sitä ennen opiskeluista. Harrastuksista en ole koskaan ystäviä löytänyt. Hyvän päivän tuttavuuksia kylläkin.

Vierailija

Satuhäiden jälkeen tuli muutama todella hyvä ystävä, joita en ennen tuntenut :) Siitä nyt tosin jo muutamia vuosia. Mutta ei niitä monia tarvitse ollakaan!

Vierailija

Lapsen harrastuksen kautta. Alettiin jutella kun odoteltiin poikia harjoituksista muutama vuosi sitten ja siitä se pikkuhiljaa syveni ystävyydeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33

Mistä päin olet?

PK-seudulta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva on tutustumisen arvoinen. Harrastukset ovat helppoja reittejä uusiin tuttavuuksiin. Valitettavan monesta ajattelen etten tuon kanssa halua mitään yhteistä.

Itse en ajattele noin. Vaikka jokaisesta uudesta tuttavuudesta ei tulisikaan mitään sydänystävää, on kuitenkin piristävää olla ihmisten seurassa. Ei minun tarvitse tuntea mitään syvää sielujen sympatiaa kaikkien kanssa, mutta tiedän että kaipaan juttukavereita ja sellaiseksi hyväksyn kyllä monenlaisia ihmisiä. Toisinaan jonkun kanssa sitten huomaa että ystävyys kehittyy. Jos ei anna edes mahdollisuutta, ei todennäköisesti tule niitä syvempiä ystävyyksiäkään.

ap

Eli parempi on teeskennellä pitävänsä siitä, että keskeytetään puheita ja puhutaan tahallisesti suoraan päälle(innostunut vahinko on eri juttu) voin heti nimetä monta junttia viimeisen vuoden aikana jotka säännöllisesti keskeyttävät muut, koska ovat mielestään oikeassa, taikka siitä että pyritään kertomaan oikeampi totuus aiheesta(puhdasta kateellisuutta) josta jo oikeasti tiedän, ettei yhtä sellaista ole, kuten vastauksestasi käy myös ilmi. En tarvitse sitä mainitsemaasi mahdollisuutta katsoa kuinka käy ystävyyden, koska minulle asia on selvä heti kun puhe alkaa rahasta tai vastakkaisesta sukupuolesta, lööpeistä... jne suurin-osa ei valitettavasti aiheuta kuin kolotusta rinnassa ja halua poistua paikalta. Amerikkalainen kirjallisuus osoittaa(minulle) länsimaisen elämän olevan tavoitteetonta klovniutta itsensä ja muiden pettämistä ja liian iso osa nielee tämän heille tuotetun roolin. Aika iso osa on niin heikko-itsetuntoisia ettei heidän kanssaan yksinkertaisesti pysty olemaan. Mikä moraali minun olisi oltava näille omin aivoin ajattelemattomille tai tai välinpitämättömille saastuttaville roskaajille joille tärkeämpää on oma napa ja etu keinolla millä hyvänsä, kuin mikään yhteinen,  eli aivan oikein, isolle joukolle klovneja joiden elämä on muiden samanlaisten kaltainen jossa minusta omaa sokeuttaan ei ymmärretä tai tahallisesti ei haluta ottaa vastuuta omasta tekemistään.

Mutta edelleen kuten jo sanoin, vaikka esität ettet tuntisi samoin ja sitten kuitenkin tunnet, harrastuksien parista löytyy ystäviä, mutta suurin osa ihmisistä ei saa mitään hyvää reaktiota aikaan.

Sähellystä läpi elämän niin moraalissa, konkreettisessa logiikassa kuin itsenäisyydessäkin.

Vierailija

Huoh. Kaipaisin niin aitoa ystävää elämääni. Sellaista ystävää jonka kanssa ei tarvitsisi kilpailla, jonka kanssa voisi molemminpuolin vilpittömästi jakaa ilot ja surut, jonka kanssa voisi pohdiskella syvällisiä asioita, ja jonka kanssa voisi kiusaantumatta viettää myös hiljaisia hetkiä ilman paineita miettien "olenko tarpeeksi viihdyttävä?". Oonko ainut jotka halajaa tällaisia syvempää kontaktia toiseen ihmiseen? Oonko ainut joka toivoisi, että ystävyys kestäisi vuosia, ehkä jopa toisen kuolemaan asti, ilman että toiset 'kiinnostavammat' ihmiset alati syrjäyttää sinut sivuun/unholaan? Joskus minusta tuntuu siltä. :/

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat