Lue keskustelun säännöt.
Mitä kautta sait viimeksi uuden ystävän? Kuinka kauan siitä on?
03.11.2015 |
Itse muutin heinäkuussa uuteen kaupunkiin ja sain heti kaksi uutta ystävää. En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen, mutta ajattelen että ystävät ovat tärkeitä oman jaksamisen takia, joten laitan itseni vähän epämukavuusalueelle ja tutustun uusiin ihmisiin. Toinen heistä on kaverin kaveri. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä, että me saattaisimme tulla juttuun ja välitti yhteystiedot, otin yhteyttä, kävimme kahvilla ja juttu tuntuu luistavan. Toisen henkilön löysin fb:sta äitiryhmästä. Kerroin siellä että olen uusi kaupungissa ja mielelläni tapaisin uusia ihmisiä ja niin kuin arvata saattaa on muitakin ihmisiä, jotka haluaisivat uusia ystäviä.
Mielestäni tämä ei ole millään tavalla noloa ja sen että kaipaa ystäviä voi sanoa ihan ääneen. Ihmiset muuttaa, vanhat kaverit muuttaa pois, elämäntilanteet muuttuu, monet ihmiset kaipaa uusia tuttavuuksia.
Koska täällä niin usein on ketjuja yksinäisyydestä, voitaisiin ehkä kerätä tähän jonkunlainen ketju siitä mistä kautta ihmiset on saaneet kavereita.
Kommentit (33)
Ystävystyin toisen lapseni päiväkotikaverin äidin kanssa. Meistä tuli todella läheisiä ystäviä. Aikaa tästä on noin kymmenen vuotta. Joidenkin kanssa vain synkkaa heti. Aitojen ihmisten kanssa on helppo olla. En jaksa ollenkaan ihmisiä, jotka vetävät roolia tai kulissia. Heitä on yllättävän paljon vielä aikuisissakin ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko siitä 30 vuotta kun minulla oli ystäväksi luokiteltava. Tai ehkä olin hänellekin vain yksi kaveri muiden joukossa.
Ihmiset eivät pidä minusta, tai olen jotenkin omituinen, tylsä tai mitä ikinä, joten minulla ei ole sosiaalista elämää.
No, näillä on menty ja mennään loppuun asti.
Voi ei. Mulla on ihan samat fiilikset. :/ Aina kun luulee löytäneensä ystävän, niin huomaakin ettei tunteet ole molemminpuoliset. Aina tulee joku 'jännittävämpi' ihminen kuvioihin joka syrjäyttää, ja itse joutuu sitten taistelemaan, että saisi edes pienen osan kaverin ajasta ja huomiosta. Lopulta kaveruus vaan hiipuu yksipuolisuudessaan. Minä en sillä tavalla ole mustasukkainen, ettenkö sallisi ystävälle muitakin kavereita. Mutta pitääkö ne vanhat kaverit sitten unohtaa aivan kokonaan? Sitä en ymmärrä. Oon niin lannistavaa aina uudelleen ja uudelleen joutua hylätyksi. Noh... kai se on vaan sitten oma syyni. Mitäs en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33
Mistä päin sinä olet, jos siis haluat kertoa? Itse olen sinua muutaman vuoden vanhempi, mutta se ei varmaankaan olisi ongelma jos muuten synkkaisi. Olen pk-seudulta. :)
Minäkin olen pk-seudulta. Olen myös lapseton. Haittaako se? Laita joku s-posti, niin voisin tänään illalla laittaa viestiä. :) Nainen33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33
Mistä päin sinä olet, jos siis haluat kertoa? Itse olen sinua muutaman vuoden vanhempi, mutta se ei varmaankaan olisi ongelma jos muuten synkkaisi. Olen pk-seudulta. :)
Minäkin olen pk-seudulta. Olen myös lapseton. Haittaako se? Laita joku s-posti, niin voisin tänään illalla laittaa viestiä. :) Nainen33
Ei tietenkään haittaa. Ja minäkin muuten olen lapseton. Palaan illalla myöhemmin asiaan, vaikka 21:00 jälkeen. Tule kurkistamaan vielä silloin! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33
Mistä päin sinä olet, jos siis haluat kertoa? Itse olen sinua muutaman vuoden vanhempi, mutta se ei varmaankaan olisi ongelma jos muuten synkkaisi. Olen pk-seudulta. :)
Minäkin olen pk-seudulta. Olen myös lapseton. Haittaako se? Laita joku s-posti, niin voisin tänään illalla laittaa viestiä. :) Nainen33
Ei tietenkään haittaa. Ja minäkin muuten olen lapseton. Palaan illalla myöhemmin asiaan, vaikka 21:00 jälkeen. Tule kurkistamaan vielä silloin! :)
Tehdään niin. Tulen kurkkaamaan. :) Nainen33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva on tutustumisen arvoinen. Harrastukset ovat helppoja reittejä uusiin tuttavuuksiin. Valitettavan monesta ajattelen etten tuon kanssa halua mitään yhteistä.
Itse en ajattele noin. Vaikka jokaisesta uudesta tuttavuudesta ei tulisikaan mitään sydänystävää, on kuitenkin piristävää olla ihmisten seurassa. Ei minun tarvitse tuntea mitään syvää sielujen sympatiaa kaikkien kanssa, mutta tiedän että kaipaan juttukavereita ja sellaiseksi hyväksyn kyllä monenlaisia ihmisiä. Toisinaan jonkun kanssa sitten huomaa että ystävyys kehittyy. Jos ei anna edes mahdollisuutta, ei todennäköisesti tule niitä syvempiä ystävyyksiäkään.
ap
Eli parempi on teeskennellä pitävänsä siitä, että keskeytetään puheita ja puhutaan tahallisesti suoraan päälle(innostunut vahinko on eri juttu) voin heti nimetä monta junttia viimeisen vuoden aikana jotka säännöllisesti keskeyttävät muut, koska ovat mielestään oikeassa, taikka siitä että pyritään kertomaan oikeampi totuus aiheesta(puhdasta kateellisuutta) josta jo oikeasti tiedän, ettei yhtä sellaista ole, kuten vastauksestasi käy myös ilmi. En tarvitse sitä mainitsemaasi mahdollisuutta katsoa kuinka käy ystävyyden, koska minulle asia on selvä heti kun puhe alkaa rahasta tai vastakkaisesta sukupuolesta, lööpeistä... jne suurin-osa ei valitettavasti aiheuta kuin kolotusta rinnassa ja halua poistua paikalta. Amerikkalainen kirjallisuus osoittaa(minulle) länsimaisen elämän olevan tavoitteetonta klovniutta itsensä ja muiden pettämistä ja liian iso osa nielee tämän heille tuotetun roolin. Aika iso osa on niin heikko-itsetuntoisia ettei heidän kanssaan yksinkertaisesti pysty olemaan. Mikä moraali minun olisi oltava näille omin aivoin ajattelemattomille tai tai välinpitämättömille saastuttaville roskaajille joille tärkeämpää on oma napa ja etu keinolla millä hyvänsä, kuin mikään yhteinen, eli aivan oikein, isolle joukolle klovneja joiden elämä on muiden samanlaisten kaltainen jossa minusta omaa sokeuttaan ei ymmärretä tai tahallisesti ei haluta ottaa vastuuta omasta tekemistään.
Mutta edelleen kuten jo sanoin, vaikka esität ettet tuntisi samoin ja sitten kuitenkin tunnet, harrastuksien parista löytyy ystäviä, mutta suurin osa ihmisistä ei saa mitään hyvää reaktiota aikaan.
Sähellystä läpi elämän niin moraalissa, konkreettisessa logiikassa kuin itsenäisyydessäkin.
No minulle riittää ihan vaan mukava seura. Ei minulla ole tuollaisia vaatimuksia ystäville, että pitäisi olla samaa mieltä ja potea jotain hirvittävää maailmantuskaa. Ei maailma muutu siitä miksikään vaikka pukeutuisin säkkiin ja ripottelisin tuhkaa päälleni, joten sama vain nauttia elämän pikkuiloista, kuten kahvikupillisesta ja hauskoista arkisista keskusteluista.
Ei minulla ole muita vaatimuksia kuin että olisi oma itsensä. Pidä vaan smal talkkisi ja ole rauhassa mielestäsi enemmän oikeassa. Voitte sitten kahvilla kertoa noita totuuksianne toisillenne jos teistä on kovinkin tärkeää tai merkityksellistä.
Ymmärsikö joku muu mistä tässä oltiin oikeassa tai väärässä?
Miksi edes vastaat jos et edes ymmärrä pukeuduit sitten säkkiin tai et. Katsoppa small mind small talk.Vastaa itse itsellesi että kaikki käypi hyvin kahviseuraksesi vaikka ei kuitenkaan näytä käyvän!!!
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kaipaisin niin aitoa ystävää elämääni. Sellaista ystävää jonka kanssa ei tarvitsisi kilpailla, jonka kanssa voisi molemminpuolin vilpittömästi jakaa ilot ja surut, jonka kanssa voisi pohdiskella syvällisiä asioita, ja jonka kanssa voisi kiusaantumatta viettää myös hiljaisia hetkiä ilman paineita miettien "olenko tarpeeksi viihdyttävä?". Oonko ainut jotka halajaa tällaisia syvempää kontaktia toiseen ihmiseen? Oonko ainut joka toivoisi, että ystävyys kestäisi vuosia, ehkä jopa toisen kuolemaan asti, ilman että toiset 'kiinnostavammat' ihmiset alati syrjäyttää sinut sivuun/unholaan? Joskus minusta tuntuu siltä. :/
No juuri tuollaista ystävää minäkin etsit. :) - Se yksinäinen turkulainen M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko siitä 30 vuotta kun minulla oli ystäväksi luokiteltava. Tai ehkä olin hänellekin vain yksi kaveri muiden joukossa.
Ihmiset eivät pidä minusta, tai olen jotenkin omituinen, tylsä tai mitä ikinä, joten minulla ei ole sosiaalista elämää.
No, näillä on menty ja mennään loppuun asti.
Minulla ei ole edellisestä ystävyydestä kuin 12 vuotta. Ystävää ei ole, enkä minäkään tiedä missä on vika. Nyt kriiseilen sitä, kun alan tajuta, että näillä tosiaan mennään luultavasti loppuun asti. Tää elämä on aika pitkälti nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelututtavasta taisin saada, tai täytyy katsoa vielä miten tämä kehittyy. Joka tapauksessa löysin pitkästä aikaa ihmisen, joka olen samalla aaltopituudella ja jonka seurassa viihdyn.
Itse en juurikaan kaipaa satunnaista kahvitteluseuraa, vaan tahtoisin ystävyydeltä jotain enemmän. Vaikka pystyn ihan hyvin rupattelemaan ihmisten kanssa niitä näitä, on se silti jotenkin raskasta enkä hirvästi saa siitä irti joten aika harvan kanssa jaksan nähdä sen tutustumisen vaivan. Kuulostipa jotenkin omahyväiseltä, mutta tarkoitan ehkä sitä, etten todellisuudessa jaksa pitää yhteyttä kovin moniin ihmisiin, joten haluan että ne, keihin pidän yhteyttä, tuntuvat jotenkin oikeilta.
Leikkipuistosta olen löytänyt enemmän ystäviä kuin minulla ennen sitä oli ennestään. Yhden ystävän sain naapurista kun muutimme uuteen asuntoon ennen esikoisen syntymää. Eli perheen perustaminen todella kannatti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään hankaluuksia myöntää, että haluaisin ystävän, ja itseasiassa teenkin paljon töitä sen eteen. Asia taitaa olla vain niin, että minä en jostain syystä ansaitse ystäviä. Ainakin siitä päätellen, että minut aina hylätään lopulta ilman kunnollista syytä. Nytkin oon yksin, vaikka kaikkeni oon yrittänyt, että ihmissuhteet säilyisi. Ei ole enää minun tahdostani kiinni tämä ongelma. Kai mä sit vaan oon liian outo, liian mitäänsanomaton, liian vaikka mitä. :/ Onko muita jotka taistelee jatkuvaa yksinäisyyttä ja toistuvaa hylätyksi sekä torjutuksi tulemista vastaan? Nainen33
Mistä päin sinä olet, jos siis haluat kertoa? Itse olen sinua muutaman vuoden vanhempi, mutta se ei varmaankaan olisi ongelma jos muuten synkkaisi. Olen pk-seudulta. :)
Minäkin olen pk-seudulta. Olen myös lapseton. Haittaako se? Laita joku s-posti, niin voisin tänään illalla laittaa viestiä. :) Nainen33
Ei tietenkään haittaa. Ja minäkin muuten olen lapseton. Palaan illalla myöhemmin asiaan, vaikka 21:00 jälkeen. Tule kurkistamaan vielä silloin! :)
Palasin vastaamaan kuten lupasinkin, mikäli nyt vielä palaat katsomaan ketjua. Tulin siihen tulokseen etten laita edes anonyymiakaan meiliosoitetta tänne, sillä yhden mahdollisesti toivotun (senhän näkisi ajan kanssa) yhteydenoton ohessa tulisi palstan jutut huomioonottaen epäilemättä vaikka mitä epätoivottavaakin yhteydenottoa. En ollenkaan halua alkaa sellaisen seasta etsimään niitä oikeita juttuja. Onnea oikeassa elämässä etsimiseen, tai ennemminkin löytämiseen. Luulen että sulla on ollut vain huonoa tuuria, muttei sellaisen tarvitse olla se miten asiat aina jatkossakin menee. :)
Siitä on 7 vuotta kun viimeksi sain uuden ystävän. Kaverin kaveri.
Olen neljä vuotta sitten muuttanut ulkomailta Suomeen, pienelle paikkakunnalle. On tosi vaikea löytää uusia ystäviä, vaikka olen sosiaalinen ja puhelias. Mikä avuksi? (minulla on se handicappi ettei minulla ole lapsia).
Olen esim. käynyt samassa jumpparyhmässä koko tämän neljä vuotta, ja hyvä kun moikkaavat takaisin...
Kaikki vinkit otetaan vastaan!