Yliopistossa opiskelleet! Voiko ikinä tulla miksikään jos ei opiskeluaikana pääse "piireihin"

Vierailija

Opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa. Ongelma on se, että olen jostain syystä jäänyt ulkopuolelle opiskelupiireistä ja niiden aktiviteeteista. Yritin ekana vuonna osallistua ainejärjestötoimintaan mutta jotenkin mulla ei vain riittänyt energiat siihen, kun eka vuosi oli muutenkin aika rankka. Olen huono isoissa, humalaisissa ihmisjoukoissa, tai sitten mun pitää olla niin humalassa että saatan vaikuttaa ihan urpolta ja jälkeenpäin mua sitten vaan hävettää...

Kysymys kuuluukin, jos muistatte omilta opiskeluajoiltanne kaltaisiani "outsidereita", niin putosivatko he alalta ihan kokonaan? Voiko se riittää että vain yrittää pärjätä opinnoissa hyvin? Arvosanojen kanssa minulla ei ole ongelmaa. Mutta huomaan että meinaan jäädä vähän jälkeen tahdissa koska kampus ja ihmiset ja ne pikkuporukat ahdistavat ja ajattelen heidän kyräilevän minua kun olen hiipunut tällä tavalla taka-alalle.

Pahoittelen jos kuulostan lapselliselta, mutta tämä tunne vaivaa ihan kauheasti, että olen epäkelpo enkä pääsen työelämässä varmaan mihinkään, kun en jaksa noita järjestötouhuja ja markkinoida itseäni siellä. Haluaisin vain keskittyä opiskelemaani alaan ja unohtaa nämä ihmissuhdejutut, mutta onko se vain naula arkun kanteen uralleni... olen ainakin ymmärtänyt että järjestöjyrät ja muut aktiiviset ovat niitä jotka sitten menestyvät...

Mitä mieltä? Kuinka iso merkitys opiskeluajan sosiaalisuudella on työssä menestymiselle? Kannattaako suosiolla lopettaa tässä vaiheessa ennen tutkintoja ja kunnon erikoistumista ja etsiä joku perusduuni jossa saa olla omassa rauhassa?

Kommentit (6)

Vierailija

Riippuu alasta. On sellaisia aloja, joilla suhteittakin selviää aivan ongelmitta, kun taas toisaalla on käytännössä välttämättömyys tuntea oikeita ihmisiä, jotta voi päästä hyviin työpaikkoihin. Ei niistä suhteista koskaan haittaakaan ole, ainakaan jos on antanut itsestään jotakuinkin fiksun kuvan. En mä nyt silti suosittelisi opinnoista luopumista, eikö jossain kandiseminaarissa voisi tutustua ihmisiin vaikkapa? 

Vierailija

Minä en ollut ns. piireissä enkä juossut opiskelijabileissä. Muutaman kurssikaverin kanssa hengasin yo:lla, pidettiin jonkun verran yhteyttä yo:n ulkopuolella, käytiin joskus syömässä tms. Mutta en siis mitenkään verkostoitunut eikä arvosanatkaan olleet mitään vitosen luokkaa.

Minulla oli vähän samanlaiset mietteet, että mitenköhän tästä nyt töitä sun muuta repäisee (yht. kunt. tieteitä opiskelin), etenkin kun olen myös sellainen etten pidä itsestäni muutenkaan meteliä. Että helposti jää näiden järjestöjyrien yms. aktiivisesti itseään framille tunkevien jalkoihin.  Mutta kappas, graduohjaajani näki minussa jotain sellaista mitä minä itse en nähnyt, ja hän auttoi minua eteenpäin oman verkostonsa kautta. (Lisäksi tässä kohtaa auttoi myös graduni jonka tein aiheesta josta ei ole kotimaista tutkimusta ja ulkomaistakin todella rajoitetusti. Eli jo gradua kohtaan oli kiinnostusta). Ohjaajan kautta päädyin yhteen järjestöön joka toimi sitten ponnahduslautana eteenpäin. 

Eli minun tapauksessani tarvittiin vain yksi arvokas kontakti jonka sai ilman, että täytyi juosta bileissä tai muissa.

Vierailija

Ap, minä en opiskeluaikana jaksanut ollenkaan verkostoitua enkä hengata niissä porukoissa. Silti sain hyvän vakiduunin jo ennen valmistumista ja siitä lähtien (yli 15 v) olen ollut nousujohteisella uralla enkä päivääkään työttömänä. Harvalla alalla nykyään pärjää jos on täysin sisäänpäinkääntynyt, mutta kyllä se, että osaat hommasi ja teet duunisi hyvällä asenteella, on tärkeämpää kuin olla joku ainejärjestöaktiivi. Itseään on hyvä välillä törkkiö mukavuusalueen rajojen yli, mutta jos joku juttu ei vaan kertakaikkiaan tunnu omalta, turha väen vängällä yrittää olla jotain muuta kuin mitä sydämessään tuntee oikeaksi/aidoksi. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat