Lue keskustelun säännöt.
Lapsen järkyttävät raivarit
02.11.2015 |
Esimerkki tältä päivältä: Tultuani töistä kotiin neljän jälkeen kyselin 9v pojaltani onko läksyt tehty. Tehty oli kuulemma, joten halusin tarkistaa ne. No, ympäristöopin kappaleen tehtävät olivat tehty jo koulussa, mutta suurin osa vastauksista oli väärin. Poika väitti, että ope oli tarkastanut ne koulussa ja ne ovat oikein. Yritin houkutella poikaani, että luetaan yhdessä rauhassa kappale läpi, niin sitten on helppo vastata kysymyksiin. Ei käynyt. Hän haluaa tehdä ne itse uudestaan ja niitä ei sitten tarvitse tarkistaa. Yritin selittää hänelle, että kun kappaleen lukee kerran niin vastauksiin on helpompi vastata oikein. Että tehtäisiin homma rauhassa yhdessä. Ei käynyt, vaan poika kiihtyi lopulta hurjaan raivariin. Tavaroita alkoi lentämään ja lopulta niitä viskottiin minuakin kohti. Käski painumaan vittuun ja uhkasi tappaa minut. Räkä lensi ja huuto oli kova. Poika kiihdytti itsensä aivan käsittämättömään raivoon, solvaukset, tappouhkaukset ja tavarat lentelivät. Mieheni tulikin juuri sitten sopivasti kaupasta kotiin ja poika alkoi kertomaan isälleen, että äiti oli huutanut, kiroillut, raivonnut ja pakottanut hänet tekemään läksyt uudestaan vaikka ne ovat ihan oikein tehty.
Olen aivan onneton. En tiedä mikä poikaani vaivaa. Näitä raivareita ja muutakin käytösongelmia on ollut enemmän viimeisen puolen vuoden ajan. Ne raivarit voivat alkaa aivan mitättömän syyn takia. Poika saattaa kunnolla raivostuessaan hyökätä esim. kimppuuni ja repiä hiuksiani ja potkia minua. Pahimmillaan hän on hakenut keittiöstä leipäveitsen ja ladellut tappouhkauksia. Tai sitten vaihtoehtoisesti uhannut tappaa itsensä.
Illalla poika muuttuukin sitten hyvin pelokkaaksi pieneksi pojaksi, jonka kanssa täytyy käydä iltapesulla ja hampaanpesulla. Siis konkreettisesti olla ihan vieressä, koska hän pelkää mennä yksin kylppäriin tai vessaan. Nukkumaan hän ei suostu menemään enää omaan huoneeseen, vaan nukkuu meidän parisängyssä. Sinnekään ei mene yksin, vaan hänen kanssaan pitää mennä samaan aikaan, koska häntä pelottaa. Ja nukahtamiseen vaatii selän silittelyä.
Olen aivan loppu. Koko perhe, pojan sisarukset mukaan lukien, kärsivät tilanteesta. Perheneuvolasta on haettu apua ja siellä ollaan muutaman kerran käyty. Lasten psykiatrille ollaan saatu aika, mutta kaikki apu jota ollaan haettu kestää.
En olisi ikinä uskonut, että meille tulee tällaisia ongelmia. Meillä on ihan tavallinen perhe, eikä meillä ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia koskaan. Meillä on mieheni kanssa hyvä ja rakastava suhde. Olemme kasvattajina olleet huolehtivia ja pitkämielisiä. Tykkäämme touhuta lastemme kanssa ja meillä on naurettu ja rakastettu paljon.
Mikä poikaani vaivaa? Onko hänellä alkamassa jokin psyyken sairaus, Asperger, luonnehäiriö??? Hänellä on alkanut ilmaantua myös ns. tic-oireilua eli pakonomaisia äännähdyksiä ja liikkeitä, joita hän ei pysty juurikaan kontrolloimaan.
Koulu on sujunut suht ok ja kokeet ovat menneet melko hyvin. Tosin me vanhemmat olemme joutuneet pitämään huolta hänen läksyistään ja kokeisiin luvuista.
Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, niin mielelläni kuulisin niistä. Mutta jos sinulla on vain ilkeyksiä sanottavana, niin jätä kirjoittamatta. Minulla on nyt muutenkin hyvin raskasta.
Kommentit (58)
Kannattaa käväistä lääkärissä ja pyytää lapselle esim Diapam 5mg kerran päivässä ja Rivatril 2mg tarvittaessa. Lapsi rauhoittuu ja kykenee jälleen normaaliin elämään ilman raivokohtauksia. Ei kannata masentua tästä ongelmasta, sillä apua ja lääkitystä on saatavilla. Tsemppiä aloittajalle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan olisin tarkistanut ettei ole lisääntynyttä unen tarvetta? Meidän narkoleptikolla samanlaisia oireita. Mutta ei esimerkiksi nukahtele mihin sattuu päivittäin, joka yleisesti ihmisten mielissä on se tyypillinen oire. Toki joskus nukahtaa päivälläkin ja autoon useinkin. Mutta tutulta kuulosti käytös.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan olisin tarkistanut ettei ole lisääntynyttä unen tarvetta? Meidän narkoleptikolla samanlaisia oireita. Mutta ei esimerkiksi nukahtele mihin sattuu päivittäin, joka yleisesti ihmisten mielissä on se tyypillinen oire. Toki joskus nukahtaa päivälläkin ja autoon useinkin. Mutta tutulta kuulosti käytös.
Poika on kyllä mielestäni väsynyt, mutta johtunee siitä ettei halua nukahtaa yksin. Joten hän odottaa ( huutaa ja vaatii kovaan ääneen) että jompi kumpi vanhemmista tulee viereen nukkumaan. Aamulla kun pitäis herätä niin uni kyllä malttaisi.
Perheneuvolan suosituksesta olemme alkaneet antamaan melatoniinia illalla. Se onkin auttanut poikaa nukahtamaan aikaisemmin. Tuossa hän nyt nukkuu tuhisten vieressäni.. :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä välttämättä ole kyse kiusaamisesta, toki sekin kannattaa selvittää. Itse oon kohdannut ihan normaali päiväkodissa/eskarissa pieniä vihaisia lapsia, joita kukaan ei varmasti uskaltaisi kiusata. Niin rajua käytös oli.. Lisäselvittely ja apu on nyt tarpeen, tic- ja pakko-oireita on tourettessakin. Vaadi, että poika pääsee tutkimuksiin. Tuollainen paha olo lannistaa itsetunnonkin. Voimia!
Tulee kyllä lähinnä mieleen ocd noista pakko oireista.
Sehän on seurausta siitä, että lapsi on joutunut elämään jollain tapaa ahdistavassa ympäristössä.
Kerrotkohan nyt kaiken tai onkohan joku tehnyt lapsellenne jotain, mistä ette itse tiedä..
Ocd voi kai puhjeta kiusaamisestakin.
Lapsi koittaa ocd oireilla estää jotain pahaa tapahtumasta ts. ritualisoi.
Jos lapsi viihtyy itsekseen, voi olla että hänellä sosiaaliset taidot eivät riitä niin pitkälle että kavereiden kanssa tulisi juttuun koulupäivän jälkeen kun ei ole enää opettajia/välituntivalvojia siinä tukena ja turvana.
Toimintaterapia voisi olla hyvä.
Ja lue ihmeessä kirja nimeltä Tulistuva lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kokemusta lapsista kuin opettajana. Kaikki lapset ja nuoret saavat raivareita, suurin osa on seurausta läheisen, so. vanhempien testaamisesta. Viesti on: rakastatko minua tällaisenakin?
Toki on lapsia ja nuoria ihmisiä, jotka muutakin apua ja tukea tarvitsevat. Eron tekeminen on helvetin vaikeaa.
Olipa kummasta tahansa kyse, niin lehmän hermoja tarvitset. Nimittäin pitkäjänteisyys ja rauhallisuus ovat ainoat "aseet", joita kaltaisellasi hyvällä vanhemmalla on käytössä.
Toivotan voimia.
Pahasti ahdistunut. Ahdistus lisää pelkoja, ei kykene kertomaan, kieltää esim. kiusaamisen, ja vasta 9-vuotias. Näkeekö painajaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi erilainen kokemus. Tämä on kyllä kaukaa haettu mahdollisuus teillä mutta kuitenkin.
meillä lapsi rupesi saamaan 2v iässä kovia raivareita. Ennen rauhallinen lapsi oli välillä ihan sekaisin. Useamman kuukauden jälkeen tajusimme että kohtaukset alkaa aina noin 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Kun pähkinät jätettiin pois ruokavaliosta raivarit katosi. Nyt lapsi 11 v ja edelleen allergisoituu noin 1-2 kertaa vuodessa jollekkin aiemmin sopineelle ruoka-aineella/mausteelle. Onneksi jotkut aikaisemmin sopimattomat sopivat taas.(ja ennen kiviryöppyä nuo allregiat näkyvät meillä myös allergiatesteissä siltä osin kun on testattu vaikka oireita vain käytöshäiriöitä).
Olen nähnyt dokumentin jossa haastateltiin perheitä joissa lasten asberger/ ADHD oireilu oli helpottanut paljon ruokavaliolla( joo ei parantunut kokonaan mutta helpottunut). Eli kannattaa myös seurata vaikuttaako lapsen oloon syönyt ruuat esim mausteet, lisäaineet, pähkinät, sitruksen jne.
Tsemppiä ap toivottavasti löydätte avun lapsellenne!
Ruokavalio oikeasti voi helpottaa, siitä on jo tutkimusta ja yksi väikkärikin tekeillään. Kannattaa selvittää tarkemmin, mutta ainakin rasvahapoilla voi olla positiivista vaikutusta lasten käytöshäiriöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä192 kirjoitti:
Jos lapsi viihtyy itsekseen, voi olla että hänellä sosiaaliset taidot eivät riitä niin pitkälle että kavereiden kanssa tulisi juttuun koulupäivän jälkeen kun ei ole enää opettajia/välituntivalvojia siinä tukena ja turvana.
Toimintaterapia voisi olla hyvä.
Ja lue ihmeessä kirja nimeltä Tulistuva lapsi.
Kyllä, poika on jollakin tavalla sosiaalisesti kömpelömpi kuin monet ikätoverinsa, olen pistänyt sen merkille. Ehkä jollakin tavalla lapsellisempi, päästää outoja ääniä ja mölinöitä nimenomaan innostuessaan. On erityisen herkkä kiusoittelusta ja pahasti suuttuessaan haluaa satuttaa.
Nykyään haluaa harvoin nähdä kavereita koulun jälkeen, mieluummin rakentelee legoilla kotona ja touhuaa omiaan. Jos joku kaveri kysyy, niin sitten kyllä lähtee mielellään. Mutta on aika laiska hankkimaan itse seuraa. Ei kyllä valitakaan ettei olisi kavereita. Vielä vuosi sitten kaipasi enemmän kavereita ja mankui jos niitä ei ollut juuri saatavilla.
Kiitos kirjavinkistä!
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio oikeasti voi helpottaa, siitä on jo tutkimusta ja yksi väikkärikin tekeillään. Kannattaa selvittää tarkemmin, mutta ainakin rasvahapoilla voi olla positiivista vaikutusta lasten käytöshäiriöihin.
Omegaa olen syöttänyt lapsillemme ja monet vuodet. sen olen huomannut, että atooppinen iho on ainakin paremmassa kunnossa. Itse olen myös sitä mieltä, että rasvahapot vaikuttavat myös aivoihin - uskoakseni positiivisella tavalla.
Se, että voisiko muuten ruokavaliolla olla vaikutuksia näinkin rajuun käytösongelmaan, mene ja tiedä. Jos lapseni ruokavalio olisi täysin minun hallinnassani, niin hän söisi vain terveellistä ruokaa. Mutta erittäin voimakkaan oman tahdon ja sinnikkyytensä vuoksi en ole saanut markkinoitua hänelle minun mieleistä ruokavaliota... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkukesästä on TÄYTYNYT sattua jotain, mitä poikanne on säikähtänyt erittäin pahasti.
Ei sen tarvi olla sellainen mitä poika itse on tehnyt tai että pojalle on tehty jotain pahaa, vaan esim. isot pojat on voineet vaikka rääkätä eläintä ja teidän 9v on tästä traumatisoitunut pahasti. Eikä uskalla kertoa koska "me tapetaa sut jos kerrot" ja sitten tää sama ajatustapa tulee teidän pojalla esiin kun hän suuttuu.
Omatunto hänellä kalvaa ihan varmasti ja siksi ei halua yksin käydä nukkumaan, kun illalla tulee traumaattiset fläshbäkit tapahtuneesta.
Tai siis tämä on ainakin oma näkemys asiasta, toki voin olla pahasti väärässäkin..
Jos poika on ollut vaikka yökylässä jonkun luona ja siellä on tapahtunut jotain sopimatonta? Eikä hyväksikäyttöönkään varmaan tarvitse montaa tuntia. TODELLA KUVOTTAVA AJATUS, mutta mahdollinen. Toivon todella että näin ei ole ja poikanne saa tarvittavan hoidon, oli oireilu minkä hyvänsä aiheuttamaa.
Voimia :(
Vierailija kirjoitti:
Alkukesästä on TÄYTYNYT sattua jotain, mitä poikanne on säikähtänyt erittäin pahasti.
Ei sen tarvi olla sellainen mitä poika itse on tehnyt tai että pojalle on tehty jotain pahaa, vaan esim. isot pojat on voineet vaikka rääkätä eläintä ja teidän 9v on tästä traumatisoitunut pahasti. Eikä uskalla kertoa koska "me tapetaa sut jos kerrot" ja sitten tää sama ajatustapa tulee teidän pojalla esiin kun hän suuttuu.
Omatunto hänellä kalvaa ihan varmasti ja siksi ei halua yksin käydä nukkumaan, kun illalla tulee traumaattiset fläshbäkit tapahtuneesta.
Tai siis tämä on ainakin oma näkemys asiasta, toki voin olla pahasti väärässäkin..
Jos poika on ollut vaikka yökylässä jonkun luona ja siellä on tapahtunut jotain sopimatonta? Eikä hyväksikäyttöönkään varmaan tarvitse montaa tuntia. TODELLA KUVOTTAVA AJATUS, mutta mahdollinen. Toivon todella että näin ei ole ja poikanne saa tarvittavan hoidon, oli oireilu minkä hyvänsä aiheuttamaa.
Voimia :(
Toivon totisesti ettei mitään sellaista olisi päässyt tapahtumaan :( Olen itsekin yrittänyt miettiä pääni puhki, voisiko olla jotakin sellaista takana, mitä me vanhemmat emme ole saaneet tietää.
Poika on tavallaan hyvin herkkä ja tunteellinen, rakastaa koiraamme ja hellittelee sitä paljon, eikä itse ainakaan voisi satuttaa mitään eläintä. Sen takia ihmettelenkin niitä tappouhkauksia joita lapseni latelee. Mistä hän on oppinut sellaista, miksi hän uhkailee kaulan viiltämistä veitsellä poikki? Mistä nuo väkivaltafantasiat tulevat?
Sen tiedän, että on erään yökyläkaverin luona vain katsonut vierestä (omien sanojensa mukaan) kun kaveri saa pelata GTA-peliä. Kyseinen peli on sellainen etten itse hyväksy sitä ollenkaan, varsinkin kun se on K18. Mutta jotkut vanhemmat eivät ilmeisesti ymmärrä/välitä mitä lapsensa pelaa.
Kun lapseni on rauhoittunut taas jonkun järkyttävän raivarin jälkeen, niin olen yrittänyt puhuttaa häntä; olen sanonut, että äidistä tuntuu pahalta kun hän uhkailee tappamisella ja kaikella pahalla ja että äiti haluaisi, että elettäisiin sovussa ja oltaisiin hyviä ja rakkaita toisillemme. Lapseni ei pysty puhumaan, sillä hän sanoo, että häntä itkettää puhuminen ja hän ei halua selittää miksi hän puhuu niin pahoja. Ja ettei hän voi sille mitään, että hän on niin paha :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko verensokeri alhaalla? Meillä tyttö uppoutuu helposti johonkin tekemiseen niin et syöminen unohtuu (11v). Periaatteessa on sen ikäinen et pitäis tajuta et on nälkä. Tarjoan toki ruoat säännöllisesti mutta sehän vaihtelee kauanko
edellisellä ruoalla pärjää. Pienempänä sai kiukkukohtauksia kun oli nälkäinen. Toisaalta oli niin vilkas ettei aina malttanut istua pöydässä tarpeeksi pitkään syödäkseen kunnolla.
Ap taas täällä!
No, nyt on sitten käyty lasten psykiatrian polilla. Ja niinpä vaan siinä kävi, että psykiatri kertoi vastaanoton lopulla, että Touretten syndroomasta on selkeästi kyse. Eli diagnoosi tuli kertaheitolla.
Toisaalta ikävää, mutta toisaalta olen helpottunut, että löytyi syy pojan raskaaseen käyttäytymiseen.
Ensiviikolla verikokeiden ja sydänfilmin tarkistuksen jälkeen alkaa Risperidoni lääkekokeilu mm. agressiivisuuteen ja iltapelkoihin. Toivon, että lääkkeellä olisi vain positiivisia vaikutuksia..
Nyt myös tiedän sen, että rangaistuksilla ja ankaralla "kurinpidolla" on tätä poikaa aivan turha kasvattaa, ellei sitten halua tehdä lisähallaa.
Onko täällä ketään Tourette-lapsen vanhempaa paikalla? Olisi mukava saada vertaistukea :)
Ap kiva että tulit kertomaan mistä kyse.
Tsemppiä jatkoon!
T. Allergioista kertonut
Olisiko Tourettesta kärsiviä tai heidän vanhempiaan paikalla?
t: ap
Yrittäkää selvittää kiusaamisasiaa vielä. Mitä hänelle mahdollisesti uhkaillaan ( tapetaan tms.) lapset eivät välttämättä helposti kerro vakavasta kiusaamisesta, joten asia tuskin tulee kuin "apteekin hyllyltä". Noin vakava reagointi ei liity alkavaan esimurkkuikään vaan lapsella on oikeasti joku hätä. Tämä näkyy myös pelkotiloissa. Ottakaa kouluun, opettajaan ja rehtoriin yhteyttä. Jutelkaa terveydenhoitajan/ koulukuraattorin kanssa ja tehkää nämä pian.