Lue keskustelun säännöt.
Lapsen järkyttävät raivarit
02.11.2015 |
Esimerkki tältä päivältä: Tultuani töistä kotiin neljän jälkeen kyselin 9v pojaltani onko läksyt tehty. Tehty oli kuulemma, joten halusin tarkistaa ne. No, ympäristöopin kappaleen tehtävät olivat tehty jo koulussa, mutta suurin osa vastauksista oli väärin. Poika väitti, että ope oli tarkastanut ne koulussa ja ne ovat oikein. Yritin houkutella poikaani, että luetaan yhdessä rauhassa kappale läpi, niin sitten on helppo vastata kysymyksiin. Ei käynyt. Hän haluaa tehdä ne itse uudestaan ja niitä ei sitten tarvitse tarkistaa. Yritin selittää hänelle, että kun kappaleen lukee kerran niin vastauksiin on helpompi vastata oikein. Että tehtäisiin homma rauhassa yhdessä. Ei käynyt, vaan poika kiihtyi lopulta hurjaan raivariin. Tavaroita alkoi lentämään ja lopulta niitä viskottiin minuakin kohti. Käski painumaan vittuun ja uhkasi tappaa minut. Räkä lensi ja huuto oli kova. Poika kiihdytti itsensä aivan käsittämättömään raivoon, solvaukset, tappouhkaukset ja tavarat lentelivät. Mieheni tulikin juuri sitten sopivasti kaupasta kotiin ja poika alkoi kertomaan isälleen, että äiti oli huutanut, kiroillut, raivonnut ja pakottanut hänet tekemään läksyt uudestaan vaikka ne ovat ihan oikein tehty.
Olen aivan onneton. En tiedä mikä poikaani vaivaa. Näitä raivareita ja muutakin käytösongelmia on ollut enemmän viimeisen puolen vuoden ajan. Ne raivarit voivat alkaa aivan mitättömän syyn takia. Poika saattaa kunnolla raivostuessaan hyökätä esim. kimppuuni ja repiä hiuksiani ja potkia minua. Pahimmillaan hän on hakenut keittiöstä leipäveitsen ja ladellut tappouhkauksia. Tai sitten vaihtoehtoisesti uhannut tappaa itsensä.
Illalla poika muuttuukin sitten hyvin pelokkaaksi pieneksi pojaksi, jonka kanssa täytyy käydä iltapesulla ja hampaanpesulla. Siis konkreettisesti olla ihan vieressä, koska hän pelkää mennä yksin kylppäriin tai vessaan. Nukkumaan hän ei suostu menemään enää omaan huoneeseen, vaan nukkuu meidän parisängyssä. Sinnekään ei mene yksin, vaan hänen kanssaan pitää mennä samaan aikaan, koska häntä pelottaa. Ja nukahtamiseen vaatii selän silittelyä.
Olen aivan loppu. Koko perhe, pojan sisarukset mukaan lukien, kärsivät tilanteesta. Perheneuvolasta on haettu apua ja siellä ollaan muutaman kerran käyty. Lasten psykiatrille ollaan saatu aika, mutta kaikki apu jota ollaan haettu kestää.
En olisi ikinä uskonut, että meille tulee tällaisia ongelmia. Meillä on ihan tavallinen perhe, eikä meillä ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia koskaan. Meillä on mieheni kanssa hyvä ja rakastava suhde. Olemme kasvattajina olleet huolehtivia ja pitkämielisiä. Tykkäämme touhuta lastemme kanssa ja meillä on naurettu ja rakastettu paljon.
Mikä poikaani vaivaa? Onko hänellä alkamassa jokin psyyken sairaus, Asperger, luonnehäiriö??? Hänellä on alkanut ilmaantua myös ns. tic-oireilua eli pakonomaisia äännähdyksiä ja liikkeitä, joita hän ei pysty juurikaan kontrolloimaan.
Koulu on sujunut suht ok ja kokeet ovat menneet melko hyvin. Tosin me vanhemmat olemme joutuneet pitämään huolta hänen läksyistään ja kokeisiin luvuista.
Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, niin mielelläni kuulisin niistä. Mutta jos sinulla on vain ilkeyksiä sanottavana, niin jätä kirjoittamatta. Minulla on nyt muutenkin hyvin raskasta.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Miten nukkuu yöt? Heräileekö?
voimia teille ap!
Lähes joka yö herää ja tarkistaa että äiti tai isä on lähellä. Jos on omassa sängyssä niin huutaa meidät viereensä..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuisi vaan niin klassiselta kiusatun käyttäytymiseltä. Jostain kumman syystä uhrit eivät sitä tunnusta. Olisiko mitään keinoa saada selville (joltain muulta kuin opelta), mikä on tilanne oikeasti koulussa?
Onko pojalla kavereita/hyviä ystäviä?
Kuulostaa hieman samalta kuin oma lapseni. Luulen, että omallani on hieman aspergeria taustalla, siis aivan pienestä asti ollut jotain piirteitä: pienenä tietyt asiat piti tehdä aina samalla tavalla ja esim. uloslähtö piti suorittaa samoin tai meni uusiksi. Kun lapsi on kasvanut, niin nuo pakonomaiset teot ovat vähentyneet.
Kaikki paheni pari vuotta sitten, jolloin lapsi ei tuntenut koulussa olevansa hyväksytty, jonkunlaista kiusaamista varmasti myös oli kyseessä. Pahin aika oli juurikin sellaista, että lapsi huusi kurkku suorana, kieri maassa ja huusi, miten vihaa itseään ja muita ja halusi kuolla. Koulussa alkoi mennä sukset ristiin myös opettajan kanssa, päätimme vaihtaa koulua ja pikkuhiljaa elämä parani, poika sai uusia kavereita ja opettaja on pitänyt huolen, että ei jää muiden ulkopuolelle.
Voi johtua lapsen luonteesta, että ei pärjää muiden kanssa. Lapsi jää jankkaamaan asioita, joissa kokee epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan, ei sulaudu muiden sekaan niin kuin sisarensa. Tykkää matikasta, ei muista kouluaineista, ja niiden ei-tykättyjen asioiden tekeminen vaatii suostuttelua. Harrastaa ja on sielläkin kovin vaativainen: jos kaikki ei mene täydellisesti, niin siitä seuraa kiukuttelua. Ikää lapsella 11 vuotta ja tuosta 9-vuotiaasta on hieman menty eteenpäin. Välillä, varsinkin nälkäisenä, on kamalaa tappelua. Ja läksyjenteko on kamalaa taistelua: jos ei osaa vaikkapa vieraan kielen sanoja heti, niin sitten kirjat lentää.
Pahinta oli kuitenkin se kausi, kun lapsella meni huonosti koulukavereiden kanssa ja oli varmasti hieman kiusattu myös. Kaikki tuli ilmi myöhemmin, kun oltiin vaihdettu jo koulua, joten ei sen enemmän selvitelty kaveriasioita. Nyt iloitsee, kun on joku kaveri, jonka kanssa mennä ja olla.
Ehkä mun täytyy tuota kiusaamis asiaa vielä tutkiskella. Poika viihtyy paljon yksin. Ei kovin usein halua nähdä muita poikia vapaa-ajallaan. Synttäteilleen on halunnut aina kutsua kaikki luokan pojat ja rinnakaiseltakin muutaman. Kaikki kutsutut on lähes aina tullutkin ja juhlat ovst olleet hauskat.
Open mielestä poikani on ollut ihan haluttua seuraa koulussa, mutta eihän kaikki ole aina sitä miltä näyttää tietysti. .
ap
Hei nr 24, kuulostaa tutulta! Samoja juttuja kuin meidän pojalla. Varsinkin tuo epäoikeudenmukaisuuteen takertumimen. Niistä tai oletetuista sellaisesta saa pahimmat raivarit.
Meillä myös harrastetaan lattialla kieriskelyä ja kovaan ääneen huutamista: "mä haluan kuolla pois" tai " miksi sä symnytit mut kärsimään tänne" jne, jne
Ja sitten tulee välillä tällaista settiä: " mä tapan ensin teidät js sitten itseni" tai "mä leikkaan sun kaulan poikki" :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole suinkaan ainoa jonka lapsikulta käyttäytyy noin.
Onko AP kauankin ollut tuonsuuntaisia käytösongelmia? Tulevatko ne joissain tietyissä tilanteissa, voiko niitä ennakoida? Vaikuttaako liikunta, verensokeri, unen määrä, ulkoilma, ollaanko julkisella paikalla vai ei?
Oma 9v poikani sai apua, pääsi adhd-tutkimuksiin ja sai lääkityksen, joka pelasti arkemme. Sitä ennen käytimme mm. seuraavia keinoja:
-Kotona selkeästi kirjattu/kuvitettu päiväohjelma. Meillä on iso kartonki johon piirretty koko viikko. Kenellä on mikäkin harrastus, laitetaan ylös kuka tulee käymään minäkin päivänä, mitä ohjelmaa on milloinkin. Ruutuajat laitettiin myös ylös, ja jos oli määrätty 3 päivän kännykkäkielto jollekulle, merkittiin kieltopäivät ylös ja lapsen on helppo nähdä että koska sen kännykän saa takaisin.
-Iltalenkit. Koko porukka kävellen tai potkulaudoilla ja pimeän aikaan taskulampuilla illalla ennen tai jälkeen iltapalan pienelle lenkille. Lapset saavat päättää vuorotellen että mikä on reitti. Aivoille happea, ja kaikilla on parempi mieli illalla.
-Jämäkkä suhtautuminen ja samat säännöt kaikille. Sanon lapsilleni että edes kuningas ei saa tässä talossa lyödä tai potkia ketään. Jos on pakko, pidä kiinni ja estä ettei lapsi pääse pahoinpitelemään ketään.
-Älä muistuta vanhoista törttöilyistä, äläkä syyllistä niistä. Kun lapsi kaipaa sitä syliä ja turvaa, ota aina lähelle ja tarjoa rakkautta ja huolenpitoa. Muistuta lapselle että hän ei pysty tekemään mitään sellaista, mikä saisi äidin lakkaamaan rakastamasta. Yhtä aikaa voit tuomita toisen satuttamisen.
kirjavinkkini: Tulistuva lapsi. Ihmeelliset vuodet.
Selvitä mahdollisuus lapsen päästä ART - vihanhallintaryhmään. Toimintaterapia, koulupsykologi, koulukuraattori ovat myös hyödyksi.
No, minulla ei ole lapsia mutta sitäkin enemmän ymmärrystä ja kokemusta psyykkisistä vaikeuksista. Ja jotain pojallasi on, mihin apua tarvitaan pian. Mulle tuli koulukiusaaminen mieleen, jos kotona ei oikeasti ole henkistä/fyysistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on toisiin ja itseensä kohdistuvaa niinkin vakavaa uhkailua,ihmettelen suuresti ettette ole saaneet apua nopeasti.Suosittelen soittamaan paikkakuntanne lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle ja kysymään sieltä neuvoa miten tulisi toimia ja mistä apu.Tuttavani lapsella oli samanmoista käytöstä ja neuvoin heitä toimimaan edellä mainitulla tavalla.Saivat apua tosi nopsaan ja eritoten lapsi sai apua.Ei ole normaalia että tuon ikäinen noin Voimakkaasti uhkailee toisia sekä puhuu itsensä hengen riistosta.Paljon voimia ja Toivottavasti saatte pian apua!
Ei tässä välttämättä ole kyse kiusaamisesta, toki sekin kannattaa selvittää. Itse oon kohdannut ihan normaali päiväkodissa/eskarissa pieniä vihaisia lapsia, joita kukaan ei varmasti uskaltaisi kiusata. Niin rajua käytös oli.. Lisäselvittely ja apu on nyt tarpeen, tic- ja pakko-oireita on tourettessakin. Vaadi, että poika pääsee tutkimuksiin. Tuollainen paha olo lannistaa itsetunnonkin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja sisaruksillani on aikuisina todettu add. Pikkuveljeni oireili samoilla tavoin kuin poikasi ja pystyn hyvin ymmärtämään mitä poikasi päässä tapahtuu esim. tuossa läksytapauksessa. Lyhyesti: paljon turhautumista ja tunnetta olevansa jotenkin viallinen ja erillinen muihin nähden, myös uupumusta, jatkuvaa väsymystä. Kun näitä tunteita kantaa jatkuvasti mukanaan ja pitää itseään ihan epäkelpona ja samalla epätoivoisesti yrittää peitellä tätä epäkelpoutta, on iltaisin jo ihan puhki itsensä kanssa. Onneksi olette vanhempina antaneet hänelle fyysistä läheisyyttä ja sitä kautta hyväksymisen tunnetta!! Voi kun olisin itsekin saanut niitä pienempänä. Rangaistukset eivät tosiaankaan auta mitään tässä tilanteessa, pahentavat vain.
Ensiavuksi neuvoisin juuri enemmän hyväksyntää, vähemmän painostusta esim. läksyjen suhteen. Painostus lisää (jos tosiaan add) jumitusta (=aivot menevät 'unitilaan'), ja sitä kautta turhautumista entisestään. Kertokaa hänelle, että hän on hyvä tuollaisenaan ja että saa olla turhautunut ja saa olla väsynyt, ja että etsitte yhdessä hänelle apua. Paljon voimia ja rakkautta ap!
Kiinnitin huomiota muutamaan seikkaan joista kannattaa mainita jatkossa mahdollisissa hoitokontakteisssa.
Vapaa-aika ja kaverit? Miksi ei juurikaan halua olla kavereiden kanssa koulun ulkopuolella?
Onko hyviä kavereita? Kykeneekö ylläpitämään ikätovereihin sosiaalisia suhteita?
Onko harrastuksia? Kiinnostaisiko mikään?
Yölliset pelot? Painajaisia? Onko päivät jostainsyystä niin rankkoja että yöllä purkautuu näin?
Onko mahdollista kiristystä esim.vanhempien oppilaiden tms.taholta, eihän ole hyväksikäytön mahdollisuutta? -Näihin liittyy yleensä uhkailua ja pelottelua eteenpäin kertomisesta?
Onko lapsen lähisuvussa ollut samantyyppistä oireilua? Onko fyysiset syyt mietitty? Migreeni, epikohtaukset epätyypillisinä?
Oletko jutellut lapsen kanssa mitä pelkää yöllä ja nukahtamisessa? Kuuleeko tai näkeekö jotain? Voisiko auttaa jos luet edelleen vaikka kirjaa? Onko lapsella vain herkempi temperamentti?
Itsetuhoiset/tuhoavat puheet ovat kuitenkin aina rankkaa kuultavaa lapsen suusta, hyvä että puututte topakasti ja ennenkaikkea ajoissa käytökseen. S yyt voivat vaihdella mutta on aterian yleensä hyvin hoidettavissa kun syitä päästään purkamaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh. Miksi kiihdytät lasta täyteen raivoon? Sulla on älykäs lapsi, anna lapsen itse huolehtia läksyistään. Jos on neuroepätyypillisyyttä niin tavanomaiset alistamiseen perustuvat kasvatusmenetelmät toimivat huonosti, mutta rutiinit pitää olla kunnossa. Sun lapsella kuulostaa olevan tosi vaikeeta. Mulla herää myötätunto sun lasta kohtaan, pitäis sullakin herätä. Nukkumaanmeno lapsen viereen ei luulisi olevan maailmanloppu. Kirjoita ylös minkälaiset tilanteet johtaa lapsen raivostumiseen ja mieti mitä voisit omassa käytöksessäsi muuttaa. Lapsi tarvii APUA ja TUKEA tunteiden säätelyyn ja empatiaa, ei vähättelyä tai epäkunnioitusta. Lopeta kietoutuminen, anna lapselle vapaus tehdä itseään koskevat asiat omalla tavallaan ja vastuu niitä, toki lasta tukien, ei kilpailu tai valta-asetelmassa.
Minulla on 12-vuotias poika, jonka kanssa rampattiin viime talvi tutkimuksissa aggressiivisen käyttäytymisen, mielialan laskun ym. takia. Psykologin mielestä kaikki oli ihan tavallisesti, lääkäri tulkitsi samat tutkimustulokset niin, että voi kirjoittaa pojalle vaikka saman tien Aspergerin syndrooma -diagnoosin (mutta sitä ei käytännössä tarvittu mihinkään) ja hänen mielestään poika on selvästi keskitasoa älykkäämpi. Jos olisin hänen ollessaan 9-vuotias mennyt tarkastamaan läksyjä ja alkanut lastenkasvatusoppaiden "jämäkästi ja lempeästi"-systeemillä inttämään läksyjen teosta uudelleen, seurauksena olisi ollut pirunmoinen raivari. Kaikki mikä saa hänet kokemaan itsensä nurkkaan ajetuksi aiheuttaa jumin ja siitä sitten kilarin, eikä ole ulkopuoliselle mitenkään selvää, mikä on hänelle nurkkaan ajamista. Mitkään rangaistukset eivät ole ikinä auttaneet, kuten eivät juurikaan edes palkinnot. On jotenkin niin itseohjautuva, toisten miellyttäminen ei kiinnosta vähääkään. Toisaalta oikeudentunto on korkea, ei kiusaa koulussa, mutta kotona en vaan jaksaisi. Poika on kyllä skarpannut viime talvesta paljon noissa jutuissa missä mennään epämukavuusalueelle, mutta nyt on taas ollut vaikeampaa. Pikkuveljen kanssa kun alkaa jankuttaa, kohta heiluvat nyrkit kummallakin ja on ihan turha mennä siihen väliin selittämään ja latelemaan rangaistuksia, pakko on fyysisesti repiä irti toisistaan. Ja sehän on taas nurkkaan ajamista ja väärin kohtelua, eli lisää jumia ja raivaria. Lääkäri sanoi, ettei tätä lasta kannata kasvattaa "tavallisesti" ja että helppoa ei varmaan tule olemaankaan, ja olen kyllä sydämestäni samaa mieltä. En ikinä kuvitellut äitiyttä tällaiseksi etukäteen, sillä vaikka kai kaikki lapset rasittavat vanhempiaan, niin itse muistan kyllä totelleeni aika helposti, ei ollut mitään motivaatiota alkaa vääntää ja vääntää ja vääntää, eikä ainakaan lyödä ketään. Myönteistä lapsessa on, että kun tekee asiat omalla tavallaan, niin aika usein tekee kyllä fiksusti, ja ymmärrän, että silloin joku "montako minuuttia luit kokeeseen?"-kysymys tms. tuntuu aliarvioimiselta. Itse taas en edes osannut "käyttää omaa järkeäni" ollenkaan niin paljon, odotin vain ohjeita ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen pohjalta: Kiusataan koulussa ja pahasti.
Oireilin itse juuri tuolla tavalla pitkään, koulusta ei halunnut mitään muistutusta läksyjen muodossa ja vanhempiin kohdistui ja purkautuu kaikki viha koska sinne kouluun ne vanhemmat kuitenkin loppupeleissä pienen mielestä pakottaa. Iltaisin sitten kun oli saatu päivän ahdistus purettua alkoi huolestuttaa jo seuraava päivä eikä kestänyt ajatusta että se tulee.
Tuo kävi kieltämättä mielessä. Milloin ongelmat ovat alkaneet? Kesken kouluvuottako?
Toi sun kirjoitus voisi olla mun kirjoittama. Meillä dg: AD/HD Tourette. Vie lääkäriin ja pyydä lähete lastenneurologille. Tai suoraan yksityiselle jos rahaa. Mua on raivarin aikana uhkailtu leipäveitsellä. Meillä on vaan illaksi lääke mutta pyydetään myös joku lääke päiväksi. Ollaan onneksi päästy lastenpsykalle hoitoon. Kannattaa kuvata noita raivareita sen varalle että joku epäilee. Voimia sinulle!
Kiitos teille kaikille, jotka vaivauduitte vastaamaan minulle! Olen saanut kirjoituksistanne paljon ajattelemisen aihetta!
Jään nyt hauduttelemaan niitä mieleeni. Kiitos, olitte todellakin avuksi ja sydäntäni lämmitti myötätunto ja tsempit!
Ehkä sittenkin lähestymistapani on ollut väärä poikaani kohtaan. Hän on todellakin aika itseriittoinen, mielestäni ajoittain ylimielinen sekä yllättävissä asioissa ja tilanteissa osoittaa älykkyyttä.
Yritän nyt rauhoittaa tilanteen ja yritän ennakoida raivaritilanteet, etten ainakaan omalla toiminnallani provosoisi.
Tuosta Tourettesta.. se on ollut minullakin hyvin vahvana epäilyksenä. Ei ne ticit ole niinkään elämää häiritseviä, mutta ne muut oireet jotka siihen ilmeisesti liittyvät..
Joku kyseli, että milloin käytöksen muutos alkoi näkymään. Se tapahtui viime kesänä, kun kesäloma oli alkanut koulusta. Tuli aggressiivisia raivokohtauksia esim. kavereita kohtaan. Jouduin puuttumaan niihin ja ne tulivat aivan puun takaa. Aiemmin ei ollut vastaavia ollut.
Lapsestamme on tehty lähete lasten psykiatrian polille, mutta jää nähtäväksi kuinka kauan sinne joutuu odottamaan pääsyä. Toivon ja rukoilen, että tilanne ei pääsisi liian pahaksi ennen sitä.
Hei,
Kuulostaa meidän arjelta..
Hyviä neuvoja olet saanut.
Yksi pointti vielä. Onko traumatisoitunut? Uhkailtu, pahoinpidelty tai hyväksikäytetty? Meillä oli yksi näistä.
Voimia! Ja hae apua!
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Kuulostaa meidän arjelta..
Hyviä neuvoja olet saanut.
Yksi pointti vielä. Onko traumatisoitunut? Uhkailtu, pahoinpidelty tai hyväksikäytetty? Meillä oli yksi näistä.
Voimia! Ja hae apua!
Kiitos! Olen lähes 100-varma, että ei ole hyväksikäytetty. Tuosta uhkailusta ja pahoinpitelystä voin vain sanoa, että on ollut kavereiden kanssa nuhjaamista ja joskus pientä "turpiin" saamistakin. Mutta ne on aina selvitetty ja sovittu. Poikamme ei ole aina ollut ihan syytön niitä edeltäviin tapahtumiin..
Meillä vähän sama " ettei kestä mitään". Eli suuttuu herkästi ihsn hyväntahtoisestakin läpästä.
ap