Naisten kotiorjuus on saanut nimen = metatyö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, kuinka paljon löytyy perheitä, joissa mies itsenäisesti syksyllä penkoo lasten vaatekaapit ja kartoittaa talvivaatteet ja tarkastaa luistimien koot ja muut talvivehkeet. Käy itsenäisesti ostamassa uudet vaatteet ja hoitaa vanhat vaatteet kiertoon. Tai jos on vähän köyhempi, kiertää kirppareilta hakemassa ne luistimet ja sukset ja suunnittelee tämän koko homman.

Samoin lukee aktiivisesti wilmaviestit ja sopii opettajan kanssa vanhempainvartit ja kouluterveydenhoitajat. Hoitaa lasten hammaslääkäriajat yms. Siinä muiden hommien sivussa hoitaa anopille ja apelle joululahjat ja joulukortit ja kipaisee herkkukorit koulun ja päiväkodin opettajille ja hoitajille ja muistaa vaimon veljen perheelle laittaa kivan lahjan.

Olen iloisesti yllättynyt, kuinka aktiivisia isiä täällä on.

No ei mun mies näitä ainakaan itsenäisesti hoida (enjä minäkään) vaan me hoidamme tällaiset asiat. Minä ehkä useammin tajuan ajatella vaikka tuollaisia talvivaatejuttuja, mutta otan asian puheeksi miehen kanssa niin sitten sovimme milloin asian hoidamme/kumpi hoitaa. Mutta mies vastaavasti tajuaa ajatella vaikka rännien tyhjennyksiä, polkupyörien talviteloille laittamista, suksien voitelua...ja ottaa puolestaan asian puheeksi minun kanssa.

Siis ihan oikeastiko et ymmärrä itsenäisesti sitä, milloin pyörät viedään talviteloille ja sitä, että sukset pitää voidella (todennäköisesti et myös niitä voitele, jos et ymmärrä tätä asiaa itse) ja et tajua, että rännit pitää tyhjentää ainakin pari kertaa vuodessa.

Miten naiset voi olla näin avuttomia. Jos miehesi kuolisi, sinun olisi pakko hommata pikaisesti uusi mies. Et kyllä pärjäisi yksin.

:D:D:D Ymmärrän kyllä. Jos osaisit lukea, niin sulle olisi selvinnyt että mies usein tajuaa tuoda nämä asiat esille ensimmäisenä.

Ihan tosi?

Itse asiassa olen kyllä tottunut siihen, että minä ja moni ystäväni kyllä voitelee suksensa ja lasten sukset ihan itse, kun huomaavat, että pito on kulunut. Sutaisevat tervaa pohjaan käytön jälkeen ilman, että miehen pitää tulla erikseen sanomaan, että "vaimo hei, otan nyt puheeksi, että olet hiihtänyt 200km ja sinun pitäisi varmaan panna lisää sinistä pohjaan". 

Tai jos pyörät ovat ulkona, niin ihan naisten olen nähnyt itsenäisesti ne vievän varastoon. Ei kai siihen herranen aika tarvi odottaa, että mies tulee ensimäisenä ottamaan puheeksi, että "kulta, oletko huomannut, että polkupyöräsi rengas on puoli metriä lumessa, että se kannattaa viedä varastoon"

Tai jotku rännit. Jos omakotitaloon muuttaa, tällaiset perusasiat pitää olla selvillä ilman, että mies tulee ensimäisenä keskustelemaan, että "kulta, rännit on täynnä, kun vesi roiskuaa tuolla tavalla yli ja seinässä on kosteusvaurio, kun vesi tulee katon kautta yli"

Toiseksi, miksi miehesi ottaa asiat ekana puheeksi. Siksikö, että sinä osaat ne tehdä. Jotku sukset ja rännit kyllä hoitaa se, joka ehtii. Omat sukseni voitelen aina itse.

Tälläisen avautumisen jälkeen en yhtään ihmettele, että naiset saavat joissain perheissä hoitaakin "kaiken", eli mm. nämä metatyöt. "Asiat pitää tajuta ilman että mies tulee ensimmäisenä niistö keskutelemaan". Miksi ihmessä pitää? Siellä omakotitalossa asuu minun lisäksi myös se mies, joka arjesta ihan yhtä paljon vastuussa kuin minäkin. Mutta toinen huomaa toiset asiat ja toinen toiset. Kuten esimerkissäkin sanoit että polkupyörä puolimetriä lumessä ja ylivuotavat rännit pitää tajuta itsekin. Kyllähän ne tuossa vaiheessa huomaa jokainen, mutta meillä nämä asiat huomataan ennen kuin tilanne on tuo.

Ymmärrän. Sinä haluat olla se miehen avuton ja heikko nainen, joka ei ymmärrä tällaisia asioita, jotka itse otit puheeksi eli suksien voitelu, pyörien varastoon vienti ja rännien puhdistus. 

Olisin ymmärtänyt, jos olisit puhunut vaikka (minun on vaikea oikeasti miettiä esimerkkiä, mitä en osaisi tehdä, koska olen elänyt kolmen veljen kanssa ja oppinut tekemään kaikki) hmm..että pitää kohta miettiä tuota rumpua tuossa tien alla, ehtiikö se sulata, ettei sulavedet tulvi pihalle (tämä esimerkikin on sellainen, minkä ymmärrän itse tarkistaa, mutta parempaa en keksinyt)

Sen takia minusta tuntui sinun esimerkit niin käsittämättömiltä. Ei kai kukaan nainen ole noin avuton, mitä itse mainitsit. Anteeksi paasaus, mutta repesin nauruun, kun luin postauksesi.

No ei ole kyllä teillä metatöistä nalkuttavill akoilla helppo :D Jos mies ei tee mitään niin sitten uhriudutaan orjatyöläiseksi ja syyllistetään miestä. Jos mies taas tekee jotain niin sitten uhriudutaan ja syyllistetään naista heikoksi ja avottomaksi joka ei tajua itse mistään mitään :D Eläkää arkeanne aivan niin kuin haluatte mutta jos alkaa tuo ikuinen "metatyöläisyys" tympimään niin kannattaa ehkä vilkaista peiliin...

Mä niin tunnistan tän ilmiön, etenkin mun vanhempieni parisuhteesta. Ennen heidän  eroa he olivat monta vuotta riidelleet juuri tästä aiheesta. Mun äidillä oli huollettavana kolme lasta, joilla oli yhteensä viisi harastusta. Yksi lapsista oli koulukiusattu ja yksi masentunut ja kävi viikoittain nuor.psyk.polilla. Ja äiti hoiti kaiken lapsiin liittyvän. Tai ei, nyt mä vähän liittoittelen... Kyllähän mun isä haki aina yhden lapsen ennakkoon sovittuina viikonpäivinä harrastushallilta, joka on melko kaukana. Niin ja joskus lauantaisin hän kävi viemässä mun veljen lätkäpeliin ja jäi katsomaan sitä. Isä ei tuntunut ymmärtävän äidin valitusta kotitöiden tekemisestä ja yleensä nillitti takaisin kuinka oli "just äsken tyhjentänyt tiskikoneen ja toissapäivänä imuroinut koko yläkerran".  

Kaiken tän seurauksena me lapset myös kiinnyttiin äitiimme enemmän ja jaetaan kaikki edelleen äidille myös niitä vaikeampia huolenaiheita. Se työn määrä kannatti siis loppujen lopuksi äidin kannalta. Kun toinen vanhempi on hoitanut kaiken mun asioihin liittyen, samalla kun toinen ei edes tiedä missä mun harrastuspaikka sijaitsee tai mikä on mun lempiaine koulussa, niin onko ihme, että mä olen nykyään läheisempi sen ensimmäisen vanhemman kanssa...

 Kyllähän mun isä pärjää nyt eron jälkeen oikein hyvin. Se hoitaa omat hommansa, ja pitää talonsa siistinä. Mutta ei se vieläkään tiedä meidän lasten elämästä yhtään mitään. Nuorimman sisaruksen on vielä käytävä isän luona joka toinen viikonloppu, vaikka ei se oikeastaan haluaisi (ja vetovastuu tässäkin on vielä mun äidillä: isä käytännössä tapaa lastaan, mutta äiti hoitaa kaiken muun). Mä tapaan isääni ylipäätään ehkä kaksi kertaa puolessa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosi?

Itse asiassa olen kyllä tottunut siihen, että minä ja moni ystäväni kyllä voitelee suksensa ja lasten sukset ihan itse, kun huomaavat, että pito on kulunut. Sutaisevat tervaa pohjaan käytön jälkeen ilman, että miehen pitää tulla erikseen sanomaan, että "vaimo hei, otan nyt puheeksi, että olet hiihtänyt 200km ja sinun pitäisi varmaan panna lisää sinistä pohjaan". 

Tai jos pyörät ovat ulkona, niin ihan naisten olen nähnyt itsenäisesti ne vievän varastoon. Ei kai siihen herranen aika tarvi odottaa, että mies tulee ensimäisenä ottamaan puheeksi, että "kulta, oletko huomannut, että polkupyöräsi rengas on puoli metriä lumessa, että se kannattaa viedä varastoon"

Tai jotku rännit. Jos omakotitaloon muuttaa, tällaiset perusasiat pitää olla selvillä ilman, että mies tulee ensimäisenä keskustelemaan, että "kulta, rännit on täynnä, kun vesi roiskuaa tuolla tavalla yli ja seinässä on kosteusvaurio, kun vesi tulee katon kautta yli"

Toiseksi, miksi miehesi ottaa asiat ekana puheeksi. Siksikö, että sinä osaat ne tehdä. Jotku sukset ja rännit kyllä hoitaa se, joka ehtii. Omat sukseni voitelen aina itse.

Mies nyt sattuu huomaamaan jotkut asiat ennen minua ja minä puolestani jotkut toiset asiat. Yhdessä ne kuitenkin hoidamme. Tiedätkö miksi? Juuri siksi, ettei sitten tarvitse vauva-palstalla ulista että "yhyy kun mä teen niiiiiin paljon tällaista näkymätöntä orjatyötä, meta-työtä!!!". Eli kun otetaan asiat puheeksi toisen kanssa, niin molemmilla vanhemmilla säilyy käsitys siitä, että miten paljon erilaista työtä tässä arjessa oikein on. Jos tekisimme kuten teillä, että työt vaan tekee se joka ne ensimmäisenä ehtii puhumatta lainkaan toiselle, niin varmaan muakin vituttaisi ;)

Ja ajattele, meilläpä ei tarvitse kummankin osapuolen olla heti kartalla kaikesta mahdollisesta, koska olemme juurikin jakaneet vastuuta mieheni kanssa. Eikä tarvitse mistään raskaasta arjesta ja metatöiden teosta valitaa :)

Minä en ole metatöistä valittanut. Mutta esimerkkisi oli niin korni, että repesin nauramaan.

Itse osaan hoitaa omakotitaloasiat ja autoni itse, että tiedän pärjääväni yksinkin, jos miehelle tapahtuu jotain. Mutta oli niin käsittämätöntä lukea aihevapaa palstalta naisesta, joka ei ymmärrä pyörän varastoon viemisestä syksyllä mitään, ellei mies siitä mainitse.

Jatkakaa rauhassa keskusteluanne. Minun pitää lähteä iltavuoroon.

No kiitos, mutta ei mua tarvitse teititellä. Kyllä minäkin osaan hoitaa nuo hommat (tosiaan jos lukea osaisit niin sovimme miehen kanssa että kumpi hoitaa asiat. Eli jos mulla on vaikka enemmän aikaa niin voin kyllä hyvin tyhjentää ne rännit tai vaihtaa talvirenkaat autoon), mutta mun ei tarvitse organisoida tätä kaikkea. Voin huoletta luottaa siihen että mies hoitaa vaikka nuo autoon liittyvät asiat niin mun ei tarvitse niitä muistaa. Senkin ajan ja energian voin käyttää johonkin muuhun ja paljon mieluisampaan hommaan :)

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että nyt muka löytyy miehiä, jotka suunnittelee ja tekee itsenäisesti kotityöt ja hoitavat lasten juoksevia asioita.

Silti joka päivä mammat ruikuttaa, kuinka mies ei tee mitään ja kaikki kaatuu heidän päälleen.

Niin , nimenomaan ruikuttavat , luokattoman huonolla palstalla, useita tunteja päivässä.

En ole vielä koskaan kuullut, että miehet kerskailisivat sillä, että painoinpa tiski- ja pyykinpesukoneen nappia ja pyyhin keittiön pöydän.

Jostain syistä mammojen mielestä nämä asiat ovat maailmanluokan suorituksia,

jotka pitää erikseen julkituoda keskustelupalstalla "urotöinä" ja suunnattomana uhrautumisena=?

Marttyyrinkruunun kiillotusta ja äitimyyttiä täytyy ylläpitää,

muuhun ei sitten naisilla tunnu palstalla paukut riittävän?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kumma, että nyt muka löytyy miehiä, jotka suunnittelee ja tekee itsenäisesti kotityöt ja hoitavat lasten juoksevia asioita.

Silti joka päivä mammat ruikuttaa, kuinka mies ei tee mitään ja kaikki kaatuu heidän päälleen.

 

 

Niin , nimenomaan ruikuttavat , luokattoman huonolla palstalla, useita tunteja päivässä.

En ole vielä koskaan kuullut, että miehet kerskailisivat sillä, että painoinpa tiski- ja pyykinpesukoneen nappia ja pyyhin keittiön pöydän.

Jostain syistä mammojen mielestä nämä asiat ovat maailmanluokan suorituksia,

jotka pitää erikseen julkituoda keskustelupalstalla "urotöinä" ja suunnattomana uhrautumisena=?

Marttyyrinkruunun kiillotusta ja äitimyyttiä täytyy ylläpitää,

muuhun ei sitten naisilla tunnu palstalla paukut riittävän?

Ja kuinka monen miehen kanssa sä olet ollut parisuhteessa kuuntelemassa tota kerskailua? Sitä nimittäin tapahtuu, mutta vain perheen sisällä. 

Tämä on jo nyt viikon hauskin ketju. Metatyö my ass. Normaalia perhearjen pyörittämistä. Ajatteleminen on ilmeisesti liian vaikeaa joillekin.

Onhan tietysti asioita, joista voisi luopua helpomman elämän nimissä.

Esimerkiksi tuo synttäreiden teema. Pitääkö olla teema ihan vain siksi, että kun muillakin on? Mitä menetetään, jos ei olekaan teemaa?

Ruuan voi tilata juhliin valmiina. Rahaahan se maksaa, mutta jos haluaa laittaa arvon omalle stressilleen, niin se voi hyvin olla sen arvoista.

Itselläni ei kaverisynttäreitä ollut lapsena koskaan. Hengissä selvisin.

Ei muille tarvitse olla lahjoja, ruuathan on jo. Jos joku valittaa, niin hänen ongelmansa.

Myöskään opettajia tai lastentarhaa ei ole pakko lahjoa. Ei kortteja sukulaisille tms.

Jos ei miestäkään kiinnosta lahjojen hankkiminen tai sukulaisten muistaminen, niin miksi sitä pitäisi itsekään hoitaa? Jos se anoppi jotain valittaa, niin kehoita osoittamaan valitus omalle pojalleen.

Kengät eteisessä. Oma äitini muistutti näistä vuosikausia, eikä kengät olleet ikinä järjestyksessä. Jättäisin nekin vaan hujan hajan. Kyllä se mies saattaa ymmärtää kenkien järjestelyn päälle, kun itse tulee väsyneenä töistä ja vetää eteisessä pannut, kun kompastuu niihin. Siinä tosin lähtevät useammat kengät roskiin, mutta mieshän ne sitten maksaa.

Toki neuvolaan, päiväkotiin ja kouluun annetaan miehen numero eikä omaa. Näin mies saa kuulla palautteen, mikäli jokin asia on unohdettu hoitaa.

Miksi lapsilla pitää olla niin monia harrastuksia? Vieläpä samanaikaisesti?

Omassa perheessä, jossa me lapset ollaan synnytty 80-luvulla, kullakin lapsella oli yksi harrastus kerrallaan. Useimmiten sinne mentiin itse, eli harrastus oli jossain lähistöllä: futis, kuvataidekerho jne.

Ei siitä muksusta nyt vaan ole tulossa kerran-viikossa -harjoittelulla seuraavaa huippuviulistia. Varsinkin jos lapsi on väsynyt eikä niiin kiinnostunut, niin antaa mennä vaan. Mä en lapsena suostunut millekkään soittotunneille. Nykyään soitan kitaraa, rumpuja ja pianoa.

Sen sijaan lapset vois työllistää kotona. Ei ne vaatteiden pesulaput ole hepreaa, jos kerran jo parivuotiaana on osattu käyttää älypuhelinta. Opetetaan miten ne koneet toimii. Lapset osallistuu ruuan tekemiseen.

Meidän perheessä lapset laitettiin joka arkipäivä kauppaan kävellen, kun äiti tuli kotiin. Satunnaisesti äiti kävi itse. Mutta tämän aikaa äiskä otti omaa aikaa, joi kahvia ja söi suklaata ja luki hesaria. Kauppaan oli muutama km matkaa ja hakupalkaksi sai valita esim. suklaapatukan.

Ja joka päivä piti leikkiä ulkona. Pelata ehti silloin, kun pääsi itse koulusta ja ennen kuin vanhemmat tuli kotiin. Muuten vanhemmat päätti mitä telkkarista tulee.

Enemmän aikaa riittää tekemiselle, kun perhe luopuu kokonaan telkkarista. Uutiset saa radionkin kautta, samalla voi vaikka tehdä jotain. Sarjat voi katsoa netistä, samoin elokuvat. Ei niihin sarjoihin koukutu, kun ei vaan ala katsomaan.

Välillä kun itsellä on ollut netti poikki viikon, niin on pitänyt ihan keksimällä keksiä tekemistä, samalla ne ikävätkin hommat on hoitunu, mitä ei aikaisemmin saanut tehtyä. Telkkaria ei  mulla olekaan.

Voisiko osan viikon ruuista tehdä yhtenä päivänä suoraa pakkaseen? Vois vaan ottaa sieltä ja lämmittää eikä potea huonoa omaatuntoa eineksistä.

Voisiko joulusiivouksen ostaa ulkopuoliselta? Tekee sitten siihen kuulumattomat asiat vaan itse. Ehkä mies huomaisi paremmin, että se kodin ylläpito on oikeaa työtä, kun siitä maksetaan oikeasti palkkaa jollekin.

Riittäisikö jokaiselle lapselle vain yksi paketti tänä jouluna? Jos se olisi se tavara, mitä eniten haluaa?

Tunnen myös miehiä, jotka ei vaan ymmärrä, miksi pitää käydä suihkussa useamman kerran kuukaudessa tai miksi ei selviä vuotta tasan yksillä kengillä tai miksi pitää käydä jossain neuvolassa, jos se lapsi pysyy hengissä ilmankin. Eivätkä suostu kuuntelemaan perusteluita tai ottamaan itse selvää. Kyseisten ihmisten kohdalla selviää helpommin yksinhuoltajanakin.

Voi luoja. :D Tämä ketju jos mikä on nyt sitä "miesvihaa". Ihan naurettavaa mammojen ininää kun pitäisi olla arvostetumpi koska AJATTELEE. Oletteko jotenkin katkeria miehillenne vai oletteko yhdessä 15v pojujen kanssa ?

T. Kotiäiti itsekkin

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että nyt muka löytyy miehiä, jotka suunnittelee ja tekee itsenäisesti kotityöt ja hoitavat lasten juoksevia asioita.

Silti joka päivä mammat ruikuttaa, kuinka mies ei tee mitään ja kaikki kaatuu heidän päälleen.

Niin , nimenomaan ruikuttavat , luokattoman huonolla palstalla, useita tunteja päivässä.

En ole vielä koskaan kuullut, että miehet kerskailisivat sillä, että painoinpa tiski- ja pyykinpesukoneen nappia ja pyyhin keittiön pöydän.

Jostain syistä mammojen mielestä nämä asiat ovat maailmanluokan suorituksia,

jotka pitää erikseen julkituoda keskustelupalstalla "urotöinä" ja suunnattomana uhrautumisena=?

Marttyyrinkruunun kiillotusta ja äitimyyttiä täytyy ylläpitää,

muuhun ei sitten naisilla tunnu palstalla paukut riittävän?

 

 

Ja kuinka monen miehen kanssa sä olet ollut parisuhteessa kuuntelemassa tota kerskailua? Sitä nimittäin tapahtuu, mutta vain perheen sisällä. 

Niin, ehkä sinun perheesi sisällä? Älä tee typeriä yleistyksiä oman kokemuksesi perusteella.

Miksi naisille ei sitten riitä kerskailu "suorituksistaan" perheen sisällä, vaan niistä sitten täytyy tälläkin palstalla tehdä elämää suurempi asia , ja oikein nimetä nuo NORMAALIT JOKAISEN ELÄMÄÄN KUULUVAT ARKIASIAT oikein metatyöksi?

Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Itsensä korottaminen, uhrituminen ja marttyyrius ovat mielestäni sellaisten ihmisten ongelmia, joilla ei oikeita ongelmia ole koskaan ollutkaan.

Just saying.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. :D Tämä ketju jos mikä on nyt sitä "miesvihaa". Ihan naurettavaa mammojen ininää kun pitäisi olla arvostetumpi koska AJATTELEE. Oletteko jotenkin katkeria miehillenne vai oletteko yhdessä 15v pojujen kanssa ?

T. Kotiäiti itsekkin

Näinpä. Kyllä minäkin miehenä joudun ajattelemaan. Kovin on kummallista että ajatteleminen onkin nyt erikseen mainitsemisen arvoinen suoritus? =D

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Voi luoja. :D Tämä ketju jos mikä on nyt sitä "miesvihaa". Ihan naurettavaa mammojen ininää kun pitäisi olla arvostetumpi koska AJATTELEE. Oletteko jotenkin katkeria miehillenne vai oletteko yhdessä 15v pojujen kanssa ?

T. Kotiäiti itsekkin

 

 

Näinpä. Kyllä minäkin miehenä joudun ajattelemaan. Kovin on kummallista että ajatteleminen onkin nyt erikseen mainitsemisen arvoinen suoritus? =D

On se, jos se mies ei saa edes tavallisia arkipäivän hommia rullaamaan ilman ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. :D Tämä ketju jos mikä on nyt sitä "miesvihaa". Ihan naurettavaa mammojen ininää kun pitäisi olla arvostetumpi koska AJATTELEE. Oletteko jotenkin katkeria miehillenne vai oletteko yhdessä 15v pojujen kanssa ?

T. Kotiäiti itsekkin

Näinpä. Kyllä minäkin miehenä joudun ajattelemaan. Kovin on kummallista että ajatteleminen onkin nyt erikseen mainitsemisen arvoinen suoritus? =D

 

 

On se, jos se mies ei saa edes tavallisia arkipäivän hommia rullaamaan ilman ohjeita.

On se hienoa tuntea olevansa parempi kuin mies, jonka on itse valinnut. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. :D Tämä ketju jos mikä on nyt sitä "miesvihaa". Ihan naurettavaa mammojen ininää kun pitäisi olla arvostetumpi koska AJATTELEE. Oletteko jotenkin katkeria miehillenne vai oletteko yhdessä 15v pojujen kanssa ?

T. Kotiäiti itsekkin

Näinpä. Kyllä minäkin miehenä joudun ajattelemaan. Kovin on kummallista että ajatteleminen onkin nyt erikseen mainitsemisen arvoinen suoritus? =D

 

 

On se, jos se mies ei saa edes tavallisia arkipäivän hommia rullaamaan ilman ohjeita.

Ohjeita? Ohjeistaminen on mielestäni sama asia kuin turhan asian jankuttaminen tai nalkuttaminen. Itse olet roolisi itsellesi ottanut. Kukaan ei sinua siihen pakota.

Mutta tämä on sinun näkemyksesi, saat pitää siitä kiinni.

Minua ei kenenkään tarvitse erikseen ohjeistaa arkipäivän hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. :D Tämä ketju jos mikä on nyt sitä "miesvihaa". Ihan naurettavaa mammojen ininää kun pitäisi olla arvostetumpi koska AJATTELEE. Oletteko jotenkin katkeria miehillenne vai oletteko yhdessä 15v pojujen kanssa ?

T. Kotiäiti itsekkin

Näinpä. Kyllä minäkin miehenä joudun ajattelemaan. Kovin on kummallista että ajatteleminen onkin nyt erikseen mainitsemisen arvoinen suoritus? =D

On se, jos se mies ei saa edes tavallisia arkipäivän hommia rullaamaan ilman ohjeita.

Tarkoitat kai ettei saa tehtyä niitä sinua tavallasi? Vaikea kuvitella yhtäkään arkipäiväistä hommaa jota mies ei osaisi itsekin tehdä.

Miehet pärjää hyvin jäätyään leskiksi. Ihmeesti osaavat hoitaa neuvolat ja yhteydenpidon lasten kavereiden vanhempiin, jotta saa synttärikutsut hoidettua. Samoin harrastukset ja muut.

Mutta tämän ketjun mukaan naiset jos jäävät yksin, ihmettelevät sormi suussa, että mitä tehdään polkupyörälle pihalla, kun tulee talvi.

Tässä ketju kiteytettynä

Ex varmaan hihkui riemusta tämän uutisen luettuaan, "näinhän mä oon aina sanonu."

Totuus on kuitenkin se, että kaltaisensa kontrollifriikki perfektionisti ja oman elämänsä projektipäällikkö kaivaa sen monttunsa ihan itse. Turha sitä on metatöistä itkeä, jos ei muiden niitä anna tehdä,  tai valittaa ettei mies ota vastuuta kun ei itse osaa siitä vastuuta jakaa.

Mitään ongelmia "arjen pyörittämisessä" ei ole ollut ennen eikä jälkeen, mutta tuollaisen ihmisen kanssa se tasaveroinen  osallistuminen arkeen on helvetin raskasta ja kuluttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoisia miehiä teillä. En tiedä ollaanko me vaan jo sen verran eri sukupolvea kuin useimmat vanhemmat, mutta meillä ainakin molemmat huolehtii asioista. Koti ei todellakaan räjähdä jos minä en siivoa, mies on siistimpi osapuoli. Ja jos unohdan jotain hoitaa, niin mies muistaa. Mun mielestä monet naiset tekee myös itsestään korvaamattomia ja miehen tyyli tehdä asioita ei vaan kelpaa. Mutta en tiedä, minä voin kyllä jättää homman kuin homman miehen vastuulle ja ok varma että se hoituu hyvin. Me kyllä ollaan tultu vanhemmiksikin aika nuorina ja jaettu mtös hoitovastuu tasan vauvasta saakka, molemmat on ollut kotona vauvan ja sitten taas isomman lapsen kanssa.

Me taas olemme tulleet vanhemmiksi suht myöhään reilusti yli kolmikymppisinä ja molemmat ovat alusta saakka osallistuneet niin kotitöihin kuin myöhemmin lastenhoitoon. Myös ystäväpiirissä on enemmän niitä vanhempia jotka hoitaa asioita yhdessä kuin "yh-äideiksi" itsensä kokevia, joten minusta kyse ei ainakaan kokonaan ole eri sukupolvien tavoista.

Itselläni aikataulut on paremmin hallussa ja esim. uimakouluihin ilmoittatumiset yms. on ollut minun vastuulla. Toki myös siinä mies osallistuu päätöksentekoon ja pohdintaan mikä olisi paras vaihtoehto/ajankohta.

Vierailija kirjoitti:

Ohjeita? Ohjeistaminen on mielestäni sama asia kuin turhan asian jankuttaminen tai nalkuttaminen.

Minusta miehet (keskimäärin) osaa delegoida tehtäviä. Hyvään delegointiin harvemmin kuuluu se että kerrotaa miten joku asia pitää tehdä, mieluummin kerrotaan mikä on toivottu lopputulos ehkä myös aikataulu.

Vastuualueet voi myös esim perheessä jakaa ilman että kukaan siirtää tehtäviä itseltään jollekin toiselle.

Naurettavia nuo esimerkit: lasten synttäreiden teema tosiaan suunnitellaan ehkä kerran tai kaksi vuodessa, samoin joku uimakouluun ilmoittautuminen. Jos taas äiti on niin tyhmä että rupeaa passaamaan uimakouluikäisiä lapsia niin että kerää mytätyn uimakassin lattialta ja laittaa kamat kuivumaan, niin omapahan on ongelmansa. 

Miksi esimerkeissä ei ole mitään auton tai kodin tekniseen huoltoon liittyviä juttuja, sähköyhtiöiden, vakuutusten jne.? Vai olisko nää sitten kentien sellaisia näkymättömiä töitä, metatöitä, joita kirjoittajan ja ap:n miehet hoitaa...

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nuo esimerkit: lasten synttäreiden teema tosiaan suunnitellaan ehkä kerran tai kaksi vuodessa, samoin joku uimakouluun ilmoittautuminen. Jos taas äiti on niin tyhmä että rupeaa passaamaan uimakouluikäisiä lapsia niin että kerää mytätyn uimakassin lattialta ja laittaa kamat kuivumaan, niin omapahan on ongelmansa.

Miksi esimerkeissä ei ole mitään auton tai kodin tekniseen huoltoon liittyviä juttuja, sähköyhtiöiden, vakuutusten jne.? Vai olisko nää sitten kentien sellaisia näkymättömiä töitä, metatöitä, joita kirjoittajan ja ap:n miehet hoitaa...

Sähköyhtiöihin ja vaktuutuksiin liittyvät jutut taitaa olla vähintään yhtä huono esimerkki kuin uimakoulu tai synttärit jos verrataa miten usein niitä täytyy miettiä/hoitaa.

Ja tiedän kyllä niitäkin naisia jotka varaa auton huollot tai korjaajan kun kodin tekniikka reistailee vaikka talosta löytyy myös mies.

Eniten kuitenkin usein parisuhteissa taitaa silti stressata ja teettää "metatyötä" se että yritetään laskea kumpi tekee enemmän tai enhän mä vain joudu tekemään enemmän kuin puoliso.