Paras synnytys-ikä on 17-22 vuotta
Joo joo, tämähän on iki-aikainen kiistan aihe. Paras hedelmällisyysaika on melkoisen lyhyt. Olen 42, vanhin lapseni on 24, valmistuu syksyllä maisteriksi. Minä olen 15 vuotta ollut yksinhuoltaja 2 lapselle, suorittanut tänä aikana lukion loppuun, saanut ktm-paprut ulot ja oma yritys ollut toiminnass 12 vuotta. Ei lapset ole este hyvälle elämälle, mies oli, onneksi lähti hyvän sään aikana lätkimään.
Kommentit (44)
Mitä väliä?
Syntyvyys sakkaa ihan tosissaan eikä juuri kukaan tee enää lapsia.
Ei ole vaan 17-28v. Ei ollut ainakaan vaikeuksia hankkia. Eka yrityksellä vaimo raskaaksi kummallakin kerralla. Tai ei kait se yrittämistä ollut, kun vaimo vaan sanoi, että nyt pane heti.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on totta mutta siinä jää se kuuluisa nuoruus elämättä, jonka takia monen mielestä täällä ollaan, eli matkailut ja seikkailut ja biletykset ovat sitten ne, joiden perään itketään koko loppuelämä.
Toki osalla on sellainen luonne, ettei niin noita kaipaa ja on siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Äitini alkoi toteuttamaan noita matkusteluja ja muita unelmia sitten nelikymppisenä, kun lapset olivat jo isoja.
Tossa iässä järki on yleensä jo kasvanut päähän, mutta ap se on edelleen kuin teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on totta mutta siinä jää se kuuluisa nuoruus elämättä, jonka takia monen mielestä täällä ollaan, eli matkailut ja seikkailut ja biletykset ovat sitten ne, joiden perään itketään koko loppuelämä.
Toki osalla on sellainen luonne, ettei niin noita kaipaa ja on siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Äitini alkoi toteuttamaan noita matkusteluja ja muita unelmia sitten nelikymppisenä, kun lapset olivat jo isoja.
Erikoista että biletykseen (nyky nuoret ei kuulema enää biletä) ja matkusteluun löytyy rahaa mutta sitten perheen perustamiseen muka ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on totta mutta siinä jää se kuuluisa nuoruus elämättä, jonka takia monen mielestä täällä ollaan, eli matkailut ja seikkailut ja biletykset ovat sitten ne, joiden perään itketään koko loppuelämä.
Toki osalla on sellainen luonne, ettei niin noita kaipaa ja on siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Äitini alkoi toteuttamaan noita matkusteluja ja muita unelmia sitten nelikymppisenä, kun lapset olivat jo isoja.
Se vaan on niin erilaista kokea asioita nuorena ja vapaana, seikkailla elämänriemuisena. Keski-ikäisenä ei voi elää nuoruutta uudelleen, se juna meni jo.
Paras ikä olisi 25 - 35 vuotiaana. Silloin on aivot ja elimistö jo kehittyneet aikuisiksi ja vähän jo elämänkokemusta sekä nuoruus eletty. Jokin tutkintokin on yleensä suoritettuna.
Tuttavani jotka ovat saaneet alle kaksikymppisinä lapsia ovat aina pysähtyneet kehitykseltään sinne teini-ikään ja ikiteinejä eikä mitenkään hyvällä tavalla, vaan lapsellisia ajatuksiltaan ja käytökseltään, vaikka ovatkin huolehtineet lapsista ihan riittävän hyvin. Jotenkin lapsen saaminen liian nuorena keskeyttää aivojen kehittymisen.
Paras synnytysikä on mielestäni 30-vuoden tienoilla. Minusta 17-22 on liian nuori, menohaluja useimmilla on paljon. Itse tein lapset 36v-vuoden tienoilla, olin silloin vasta löytänyt sopivan miehen, jonka kanssa päätettiin tehdä lapset (yrittää ja onnistui kaksi kertaa).
Hedelmällisyyden huippu: Naisen hedelmällisyys on korkeimmillaan 20–25 vuoden iässä.
Siihen on vaikea sovittaa opiskelu ja työelämä. Hyvä, jos olet onnistunut.
Paras ikä raskaaksi tulemiseen ei ole sama kuin synnyttämiseen ja vielä vähemmän lapsen kasvattamiseen. 17 vuotias voi tulla helposti raskaaksi, mutta itse synnyttäminen ei välttämättä ole hyväksi. Puhumattakaan siitä, onko vielä melkein lapsi itsekin valmis huolehtimaan lapsesta. Kannattaa odottaa muutama vuosi ja aikuistua ennen lapsen hankintaa.
Teiniraskaus on aina riskiraskaus. Ei hoppu hyväksi näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on totta mutta siinä jää se kuuluisa nuoruus elämättä, jonka takia monen mielestä täällä ollaan, eli matkailut ja seikkailut ja biletykset ovat sitten ne, joiden perään itketään koko loppuelämä.
Toki osalla on sellainen luonne, ettei niin noita kaipaa ja on siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Äitini alkoi toteuttamaan noita matkusteluja ja muita unelmia sitten nelikymppisenä, kun lapset olivat jo isoja.
Se vaan on niin erilaista kokea asioita nuorena ja vapaana, seikkailla elämänriemuisena. Keski-ikäisenä ei voi elää nuoruutta uudelleen, se juna meni jo.
Noin se vaan on. Nyt tällaisena kuuskymppisenä kaikki on huomattavasti haaleampaa kuin nuorena. Täyttä harhaa ne kuvitelmat, että vanhemmalla iällä voisi korvata nuorena kokematta jääneitä asioita
Ap, käsi sydämellä. Mitä on hyvä elämä?
Ap, opettele oikeinkirjoitus, ja tule sitten jaanaamaan palstalle.
Ei ole. 17-vuotiaat ovat vielä koulussa ja 22-vuotiaatkin opiskelevat. Entä mistä lapsille isä? Tarkoitatko että 17-vuotiaat pojat ovat kypsiä vanhemmuuteen, vai pitäisikö teinityttöjen raskautua iäkkäämmille miehille?
synnytys-ikä
iki-aikainen
Mikä logiikka näissä?
Itse sain lapseni 32 ja 35 vuotiaana. Nyt olen 40v. Paras ikä minulle! Nuorempana olisin hoidattanut lapsiani jatkuvasti mummoloissa (kuten kaikki tuntemani nuoret äidit tekevät), nyt halusin hoitaa heitä mahdollisimman paljon itse. Lisäksi tapasin hyvän miehen vasta 27vuotiaana, kauhea ajatellakaan jos olisin tehnyt lapset nuoruuden exien kanssa. Nyt on kaikki hyvin, ihanat lapset ja ihana liitto ja hyvä työ ja omakotitalo.
Biologisesti paras ikä ei kerro kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi 25 - 35 vuotiaana. Silloin on aivot ja elimistö jo kehittyneet aikuisiksi ja vähän jo elämänkokemusta sekä nuoruus eletty. Jokin tutkintokin on yleensä suoritettuna.
Tuttavani jotka ovat saaneet alle kaksikymppisinä lapsia ovat aina pysähtyneet kehitykseltään sinne teini-ikään ja ikiteinejä eikä mitenkään hyvällä tavalla, vaan lapsellisia ajatuksiltaan ja käytökseltään, vaikka ovatkin huolehtineet lapsista ihan riittävän hyvin. Jotenkin lapsen saaminen liian nuorena keskeyttää aivojen kehittymisen.
Täysin samaa mieltä!
Aloitus on totta mutta siinä jää se kuuluisa nuoruus elämättä, jonka takia monen mielestä täällä ollaan, eli matkailut ja seikkailut ja biletykset ovat sitten ne, joiden perään itketään koko loppuelämä.
Toki osalla on sellainen luonne, ettei niin noita kaipaa ja on siinä mielessä onnellisessa asemassa.