Surkein lahja, jonka olet saanut?

Vierailija kirjoitti:

Kyseinen lahja ei oikeastaan ollut surkein, lähinnä omituinen. Miespuolinen työkaverini oli leski ja hän antoi minulle lahjaksi kuolleen vaimonsa koruja. Yritin ensin kieltäytyä kohteliaasti, mutta huomasin hänen loukkaantuvan. Otin vastaan muutaman korun. Tilanne oli minusta hankala, onneksi korut eivät olleet erityisen arvokkaita. Kun hän ilmoitti antavansa uusia koruja, kieltäydyin päättäväisesti  ja asia oli sillä selvä.

Varakas äitini lahjoitti minulle hyvänhyvyyttään rihkamakorun. Rintaneula, joka oli vielä rikki. Selosti, että tähän liimaa vaan ... En käytä rintakoruja. Hänellä on kyllä ollut aitojakin, mutta ehkä sitten antoi muille. Usein sain myös punalaputettuja keksejä tai vastaavaa kuivatavaraa. Hän piti minua kaatopaikkana. Sisaruksille annettiin pääasiassa rahaa ja järkättiin omaisuutta heidän nimiinsä.

Aikoinaan tykkäsi poimia marjoja. Minä - yh, jolla pieniä lapsia, joita ei voinut ottaa mukaan metsään - sain ehkä litran verran mustikoita, kun muille jaeltiin ämpärikaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Exäni osti minulle aina lahjaksi viinoja.  Siis milloin mitäkin likööripulloja ja olevinaan hienoja lahjoja.  Syy: oli itse jo niin alkoholisoitumassa, että viinalahja oli sen mielestä parasta mitä ihminen saada voi.  Ja tietenkin ne putelit tyhjeni sen itsensä suuhun kaikki.  Minä nimittäin olen aina ollut huono ottamaan alkoholia.  

Viimeisenä yhteisenä joulunamme hän ei edes ollut ehtinyt antaa sitä lahjaa, kun oli jo juonut sen.  Antoi minulle likööripullon, jossa oli vielä vähän jäljellä ja suurieleisesti kaatoi sen juomalasiin minulle lahjaksi.  En juonut sitäkään, piruuttanikaan, vaan laitoin lasin pöydälle, että juonpahan sitten myöhemmin.  Tyhjenihän se lasi lopulta sitten, vaikken minä siitä maistanutkaan.  Että semmoinen mies.

Ystävä piti kekkerit. Itse en ehtinyt kuin nopeasti pistäytyä, mutta hän kertoi exäni tuoneen mukanaan Koskenkorva-pullon. Viinaa oli varattu riittävästi isäntäväen toimesta kuitenkin, mutta exä oli seuraavana päivänä soittanut että tulee hakemaan pois ruokansa pullon.

Mun mies osti mulle kerran lahjaksi, mitään etukäteen tiedustelematta, jonkun hyvin sensuellin alusvaatekaupan alusvaatteita ison pinon.

Siis jotain kirkkaanpunaisia stringejä, pitsipikkareita missä on _siinä_ kohtaa menoaukko, sukkanauhoja jne. 

En tiedä mikä aivopieru toi oli ja otin loukkauksena. Mä en ole mikään hoikka kolmen raskauden jäljiltä ja käytän normaalisti ihan perus puuvillaisia pikkareita. Tuli olo että olen näyttänyt ja pukeutunut rumasti ja nyt pitää saada vähän rouvaan hehkua. Itsetunto raskausarpien peittämänä ei ole kovin korkealla.

Järkkäsin veljelleni tuhansien arvoisen urakan taloyhtiöömme. Vihjaisin, että tarvitsisin uuden kahvinkeittimen. Siis junailupalkkiona.nHän toi MoccaMaster-laatikossa heidän oman vanhan keittimensä, jonka kannu oli reunasta rikki ja vesisäiliön kansi haljennut. Vaimonsa vinkui lasteni vanhoja vaatteita samalla omille lapsilleen.

Lapsen isä antaa lapselle lahjaksi aina omia lapsuutensa juttuja, ihan kiva juttu, jos ne olisi edes hyväkuntoisia ja hyvin säilyneitä. Ikävää että hehkuttaa lapselle monta kertaa jotain tulevaa kivaa juttua kuten autorataa, sitten paljastuukin että autorata on joku 30 vuotta vanha rämä joka ei edes toimi ja vie aivan tajuttomasti kaappitilaa.

Joskus toi lapselle laatikollisen pikkulegoja, ei ollut varmaan tarkistanut niitä sitten oman lapsuutensa, legojen seasta löytyi käytettyjä korvatulppia, ja muuta roskaa... 

Lapsen isovanhemmat myös lahjovat ties missä krääsällä, mullekin tuovat vaatteita, mikä olisi varmaan kiva juttu jos ne olisi edes vähän sopivia. 

Olin lapsena poikatyttö. Tädilläni oli pelkkiä poikia, ja olin ainoa tyttölapsi hänen lähisuvussaan. Sain häneltä ainoastaan pinkkiä prinsessatavaraa, hajustettuja vaaleanpunaisia koriste-esineitä, lasten hiustenlaitto- ja meikkileikkisettejä jne.

Vierailija kirjoitti:

Joku kuivatusta pieneläimen käpälästä tehty avaimenperä. Kammottava. Tulevan exäni tuliainen Lapin-reissulta, kun suhde jo veteli viimeisiään.

Olisiko ollut jäniksenkäpälä? Ennen vanhaan sellainen on ollut onnea tuottava taikakalu.

Eräs nykyään jo entinen kamu antoi mulle synttärilahjaksi divarista ostetun Kirkan elämäkertakirjan. Lensi roskiin heti juhlien jälkeen.

Veljeni saivat mummolta hänen tekemänsä villasukat, minä sain vaaleanpunaisen tyynyliinan, missä oli kuva kahdesta koiranpennusta. Olin tuolloin 26-vuotias.

Olen aina ollut poikatyttö ja feminiinisempi puoli alkoi tulla esiin vasta joskus kolmikymppisenä. Olin 12-vuotias siilitukkainen poikatyttö, kun sain opettajalta(!) lahjaksi kauneudenhoitokirjan. No, mikäs siinä, ajattelin, että ehkä siellä on vinkkejä kasvonaamioihin tai hoitoaineisiin, mutta se koko hemmetin kirjan kaikki vinkit olivat tyyliin mene kemialliseen kuorintaan, mene rasvaimuun, mene leikkaukseen :D 

Opettaja oli selkeästi sen verran vanhoillinen, että olisi pitänyt nyt olla naisellisempi ja kasvaa naiseksi, eikä hiihdellä piikkitukkapunkkarina :D 

Ensimmäinen lapseni syntyi marraskuussa ja joululahjaksi sain miehen tädiltä "Kevyet herkut" - keittokirjan.

Sain rippilahjaksi JA ylioppilaslahjaksi isoja kahviastiastoja, vaikka nimenomaan sanoin, että en tarvitse. Selitykset olivat, että kyllä pitää olla, kun menet kihloihin, menet naimisiin, saat lapsen jne. ja niitä pitää juhlia.

Olen melkein 40v. sinkkuvela ja minulla ei edelleenkään ole yhtään kahviastiastoa tai tarvetta niille. 

Halusin joskus silkkisen tai vastaavan yöpaidan ja olin kai siitä maininnut silloiselle miesystävälle. Seuraavana jouluna löytyi paketista hirveän värinen, pitkä ja telttamainen käytetty yömekko mikä oli miehen äidin vanha. Taisinkohan ehkä kerran miehen mieliksi käyttää ja todeta, että ei ollutkaan mun juttu...

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapseni syntyi marraskuussa ja joululahjaksi sain miehen tädiltä "Kevyet herkut" - keittokirjan.

Eli se Valittujen Palojen ilmaiskirja?! Tosin kyllä kyseisen puljun ilmaiskrääsää on moni muukin saanut... ja sitä rahalla ostettuakin krääsää, jotain sikakalliilla myytyä rihkamaa. Varsinkin vanhuksia huijaavat ostamaan tajuttomalla ylihinnalla kamaa, kun uskottelevat että tilaamalla saat varmemmin arvontavoiton.

Appivanhempani saivat yhteislahjaksi lipputangon juhlapäivänään. Kysyin mieheltäni yksi päivä vaan, miks heillä kotipihassa lipputanko mutten ikinä ole siinä tainnut lipppua nähdä liehuvan. Oli kuulemma isommalla porukalla kerätty kunnon lahjaan rahaa ja yllätyksenä viritetty pihamaalle :D  Teoriassa varmaan ollut kiva ajatus mutta eivät kyllä yhtään tykänneet.

Ai että!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapseni syntyi marraskuussa ja joululahjaksi sain miehen tädiltä "Kevyet herkut" - keittokirjan.

Eli se Valittujen Palojen ilmaiskirja?! Tosin kyllä kyseisen puljun ilmaiskrääsää on moni muukin saanut... ja sitä rahalla ostettuakin krääsää, jotain sikakalliilla myytyä rihkamaa. Varsinkin vanhuksia huijaavat ostamaan tajuttomalla ylihinnalla kamaa, kun uskottelevat että tilaamalla saat varmemmin arvontavoiton.

Mä sain Valittujen Palojen kasetin eräältä vanhemmalta sukulaiselta, kun tiesi että pidän klassisesta musiikista. Kasetilla oli näitä kevyitä klassisia ... Sitten kun perheydyin, sain monta vuotta Valittujen Palojen vuositilauksia, joita en koskaan ehtinyt lukea eivätkä kiinnostaneet edes. Joskus sain VP:n lyhennelmä kirjoja myös ... Hohhoijaa.

Alle kouluikäisenä sain kummitädiltäni kaksi saman käden sormikasta. Aika isotkin ne olivat, varmaan aikuiseten kokoa.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä sitä kun näissä usein mainitaan että "*jotain suht halpaa* rikkaalta/paremmin tienaavalta tädiltä/äidiltä/miltä vaan". Onks siis ajatuksena, että rikkaalla ihmisellä on jonkinlainen velvollisuus ostaa kalliita lahjoja? Varsinkin jos kyseessä on joku siskon lapsenlapsi, en paljoa sille plasma-tv:tä ostais.

Et ilmeisesti ymmärrä että tällä tarkoitetaan sitä että paremmin toimeentulevalla olisi mahdollisuus hankkia lahjaksi jotain sellaista (ei välttämättä kallista) joka olisi mieluinen lahjan saajalla sen sijaan että antavat lahjaksi jotain jonka ovat saaneet itse ilmaiseksi (esim lukijalahja kirja, kertakäyttökamera, yöpaita, mainoslippalakki jne) jolla lahjan saaja ei tee mitään. Paremmin toimeentulevilla on vaikka varaa ihan investoida toisen lahjaan se 10€ jotta olisi jotain sellaista josta lahjan saaja ilostuisi. Niillä jotka eivät ole paremmin toimeentulevia ei välttämättä ole sitä 10€ laittaa sukulaislapsen lahjaan jos rahat menee siihen että saa omaan pöytäänsä edes ne pakolliset leivät. Mistään plasma-tv:stä ei todellakaan ole kyse!

Häälahjaksi ystävältäni heidän vanhoja lautasiaan (2 kpl), joita eivät kuulemma tarvinneet.

Samalla sekä surkein, että ihanin lahja: Sain teini-ikäisenä isältäni joululahjaksi palohälyttimen. Juuri ennen Joulua oli ollut tulipalo, jossa kuoli ikäiseni tyttö ja muistan kun isä silmäkulmat kosteina katsoi uutisia siitä. Jo silloin liikutuin kyllä lahjasta, kun tajusin yhteyden, vaikka en nyt silti osannut oikein palohälyttimestä ilahtua.