Surkein lahja, jonka olet saanut?

Olin ensimmäistä kertaa jouluna poikaystäväni kotona. Myös minun äitini oli ostanut poikaystävälleni joululahjan, mutta anoppikokelaani ei ollut hankkinut minulle mitään. Joulupäivänä hän nappasi olohuoneensa hyllystä mitättömän, pienen lasisen kynttilänjalan, johon sopi sellainen kaikkein pienin pallokynttilä. Kiitin lahjasta kohteliaasti; huomasin pian, että hänellä ei aivan kaikki ollut muutenkaan kotona.

Minä sain joululahjaksi lahjakortin, jota ei ollut maksettu, eikä koskaan maksettukaan.

Hieno lahja, paperinpala!

Mun ex oli pihi. Eka joululahja häneltä oli kylpytakki, ostettu jostakin alelaarista, vakuumipakkuksessa, koko XL, karhea kuin mikä. Itse olen S-kokoa. Toinen lahja häneltä oli lapsellinen kultasydän- ilman ketjua. Itse en ole sen tyylisten korujen ystävä ollenkaan, joten ketjua ei ollut omasta takaa, kuten oletus oli. Viimeisin joululahja- vaihdoin työttömyyskassaa ja kun hän ei keksinyt muuta, niin maksoi sen minulle. Onhan se arvokas ja tarpeellinen ja varsinkin käytännöllinen lahja, mutta että joululahjaksi? Itse olen aina ravannut monet kaupat saajansa näköisten lahjojen perässä. No, siinä suhteessa ei ollut romantiikkaa muutenkaan.

Huoltoasemalta ostettu "tipitörppö" made in Hong Kong. Ilmeisesti tarkoitettu lintulaudaksi päätellen pakkauksen kuvasta, jossa keinotekoiset tiput oli rautalangalla köytetty törpön kyljistä pistäviin 5 cm pitkiin, 5 mm paksuihin muovipiikkeihin kiinni.

Törppö oli niin tökerö viritys, että hajosi käsiin jo pakkausta avatessa, maailman paskinta, kovinta ja haurainta muovia.

Tämän sain siis joululahjaksi rakkaalta mieheltäni, joka oli aattoaamuna 1980-luvulla havahtunut lahjoja hankkimaan. Vain huoltoasema oli auki, oli sunnuntai eikä kaupat aina auki kuten nyt.

Kuumailmapallolento exältä. Halusi itse lennolle mutta nuukana kuittasi tuolla 40-vuotispäiväni. (Ihan olisi kakku riittänyt, hän osasi leipoa). Lennosta en paljon nauttinut kun olin sairastunut kliiniseen masennukseen ja lääkkeistä puoliksi koomassa.

Isotätini antoi minulle kulahtaneita, varmaan 30 vuotta vanhoja vaatteitaan. Joukossa oli myös alushousuja ja mummoliivejä. Olin tuolloin muistaakseni 13 tai 14.

Vierailija kirjoitti:

Surkein lahja on satsi hakaneuloja, jotka sain ylppärilahjaksi.

Öööööh... saitko koskaan kuulla, mikä siinä oli ideana?

Niin vanha ketju, etten tiedä, vaikka oma juttuni olisi täällä jossain joukossa, mutta kerron kuitenkin.

Yksi ihminen ei koskaan yllättänyt positiivisesti - kas kummaa että kyseessä oli (nyt jo edesmennyt) anoppi.

Ekana synttärinä sain keittokirjan - koska "Mikko" (poikansa) syö niin paljon.

Seuraavana vuonna sain lasagnevuoan. Arvaatte varmaan miksi.

Tämän jälkeen tuli useamman kerran korruptiolahjana työssään saamiaan kosteusvoide ym. näytepusseja ja pikkupurnukoita.

Lapsenlapsilleen on - niinä harvoina kertoina, kun lahjoja on antanut - kaivanut kesäasunnon vintiltä kasikytluvulta olevan pesemättömän "meikkipussin" sekä "vuosikerta" Aku Ankka pokkareita, joista kellastuneet sivut irtoili, pölyt pöllysi ja kuoriaisten jäänteitä kopisi lattialle, kun lehden avasi.

Kerran saimme ainoana joululahjana perheelle appivanhempien kuvan kehyksissä.

Lisättäkööt vielä, että lasten syntymäpäiviä eivät muistaneet, ei myöskään virallisia nimppareita. MUTTA toisen tyttäremme ja poikamme toisen nimen päivinä muistivat, kun nimet (vaikkei samat olleet kuin anopilla ja apella) olivat samoina nimipäivinä kuin appivanhempien omat.

Esikoisen syntymän jälkeen uskovaiselta isotädiltäni "Morsiamen kirja" -opuksen. Emme olleet siis naimisissa, eikä häitä edes suunniteltu. 

Tädiltä sain ylioppilaslahjaksi rivin lottoa ja tyynyliinan.

40 vuotislahjaksi 2 kk aikaisemmin vanhaksi menneitä lakuja. Olen keliaakikko.

Tyttärelleni samainen täti antoi ylioppilaslahjaksi yhden salmiakin käärittynä servettiin.

Vierailija kirjoitti:

Sain entiseltä miesystävältä kiven. Oli unohtanut syntymäpäiväni, joten kivi käärittynä paperiin oli varmaan parasta mitä keksi. Oli mukana sellainen lappu missä luki: rakkauden kivi :D

Aijaijai nyt lensi teet näytölle :DDDD "rakkauden kivi" mahtava!

Melkein-eksältä sain 24-vuotislahjaksi hänen ilmaiseksi saamansa kaupungin logolla koristellun lippalakin ja marsepaanimakkaran. Vihaan marsepaania, kuuden vuoden jälkeen olisi hän voinut tämänkin tietää. Kaiken lisäksi hän tuli kotiin noin kahdeksan maissa, jolloin olin jo hyväksynyt että kukaan kaveri tai muukaan ei päässyt ravintolaan kanssani. Sellainen syntymäpäivä se, itse olin ostanut hänelle Lontoon lennot hänen syntymäpäiväkseen. Erosimme puolen vuoden päästä tapahtuneesta.

Se on tää mun laulun lahja

Vierailija kirjoitti:

Sellanen keltainen kumiankka jota käytetään kylvyssä. Yleensä lapset sellaisia tarvitsee, mutta en ymmärrä mikä sai kaverini ostaa minulle aikuiselle ihmiselle sellaisen. Kaverin kommentti oli "tätähän sinä tarvitset kun kylvetään niin pirusti. " ja kyllä muuten nauratti aluksi. Enpä jaksanut tuhlata energiaa moiseen mököttämiseen joten otin sen vain huumorilla! :D

Hauska lahja!

Sukulainen oli katkera kun hänellä oli poikia ja itse olin juuri saanut tytön (minulla on myös yksi poika). Lahjaksi vauva sai käytetyn tunikan jonka pohjaväri oli harmaa ja täynnä auton kuvia. Ei siinä mitään, tottakai tyttökin voi käyttää auto vaatteita mutta tuo nyt oli jo läpinäkyvää. Ja kuka ostaa käytettyjä lahjoja ja vielä erikseen mainitsee sen saajalle?

Mun poika sai uuden Lego setin ja uusia vaatteita.

Pussillinen vauvan vaatteita esikoiselleni. Kuulostaa hyvältä eikö?

Avasin pussin ja nenään tulvahti puklun ja lian haju. Sinne karisi se kiitollisuus. Kiitos kun pesit vaatteet ennen niiden antamista.

Vierailija kirjoitti:

C-hepatiitti.

Vieläkö joku väittää, että kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen?

Sait siis huumevedot lahjaksi käytetyistä värkeistä? Ja c-hepa bonuksena.

Vierailija kirjoitti:

Melkein-eksältä sain 24-vuotislahjaksi hänen ilmaiseksi saamansa kaupungin logolla koristellun lippalakin ja marsepaanimakkaran. Vihaan marsepaania, kuuden vuoden jälkeen olisi hän voinut tämänkin tietää. Kaiken lisäksi hän tuli kotiin noin kahdeksan maissa, jolloin olin jo hyväksynyt että kukaan kaveri tai muukaan ei päässyt ravintolaan kanssani. Sellainen syntymäpäivä se, itse olin ostanut hänelle Lontoon lennot hänen syntymäpäiväkseen. Erosimme puolen vuoden päästä tapahtuneesta.

Marsepaani :D

Ihme kun ei marsupaani.

Vierailija kirjoitti:

Kun on elänyt 33-vuotiaaksi saamatta yhdeltäkään ei-sukulaismieheltä yhtä ainuttakaan lahjaa syntymäpäivänä, jouluna tai muuten vaan, alkavat jo kodinkoneet, kivet ja väärän kokoiset alusvaatteetkin tuntua mieluisilta lahjoilta... Kun nyt edes kerran elämässä saisi jotain. Mutta ei. Ei vielä ainakaan :).

Sitä voi elää 46-vuotiaaksikin niin, ettei koskaan saa mieheltä lahjaa, vaikka vaihtaisikin miestä välillä.

Kannattaa lakata toivomasta ja odottamasta ja ostaa itselle se, mitä toivoisi saavansa lahjaksi. Näin olen kaikki koruni, tuoksuni ja kukkani saanut.

Posliininen taulu jossa luki ”Happy Birthday to you” :/