Surkein lahja, jonka olet saanut?

Jatketaan mummot ja alushousut -sarjaa. Mummoltani 11-vuotissynttärilahjaksi pornahtavat ja niukat pitsialkkarit, vaaleansinistä satiinikangasta, jossa etuosa käytännössä kokonaan pitsiä eli kaikki näkyi läpi. En todellakaan siinä iässä käyttänyt sellaisia. Samalla kertaa sain myös onnittelukortin, onnittelut 12-vuotiaalle :D No, en kuulunut mummon suosikkilapsenlapsiin, ja muistaakseni se oli myös ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän kävi synttäreilläni, joten siinä mielessä kai pitäisi olla tyytyväinen, että edes joskus muisti.

Vierailija kirjoitti:

Teinivuosina tuli joka joulu asiallisten lahjojen (kirjat, yöpaita jne.) lisäksi koriste-esineitä. Posliinisia ja metallisia korurasioita, kiikkeriä kynttilänjalkoja ja öljylamppuja ja paristolla toimivia kynttilöitä ym. Tuttavilta sain kerran Eiffel-tornin muotoisen hajuvesipullon. Parfyymi haisi hirveälle (kuten halpa hajuvesi yleensäkin) ja kitschiähän se putelikin oli.

Lahjahan se on tuliainenkin. Muutama vuosi sitten tuli Venäjän Karjalasta ystävyyskoulusta oppilaita ja opettajia viikoksi Suomeen. Sain sikäläiseltä tuttavaltani tuliaisia, mm. suklaata, jonka parasta ennen -päivämäärä oli jo lähes historiallinen, sekä jonkun koriste-esineen. En halunnut loukata antajaa, vaan kiitin kohteliaasti, mutta kotona tuliaiset siirtyivät vieraiden poistuttua mappiin X. 

Tuo on kirjoitettu jo monta vuotta sitten, mutta tiedoksi muille, jotka mahdollisesti on saaneet vastaavanlaista lahjaa:  Venäjällä se päivämäärä on valmistuspäivämäärä.  Viimeistä käyttöpäivää siellä ei merkitä, ellei sitten käytäntö ole ihan juuri muuttunut.  Joku aika sitten oli S-marketeissa myynnissä erittäin hyviä virolaisia jugurttijuomia, joissa myös kaikissa oli päiväysmerkintä sellainen, että se oli ostopäivänä jo ajat sitten mennyt.  Ensin tätä kummastelin, mutta sitten tajusin, että Virossa on edelleen tämä sama merkintäsysteemi.  

Tuo on jossain mielessä jopa parempi systeemi, koska se jättää ostajalle itselleen päätösvastuun.  Meillä taas tunnutaan tuijottavan vähän liikaakin tuohon viimeiseen käyttöpäivään ja kuvitellaan, että tuote on ilman muuta pilalla, jos siitä on päiväys mennyt umpeen.  Sitten tulee sitä hukkakulutusta, kun roskiin heitetään vielä ihan käyttökelpoista elintarviketta.  

Exäni osti minulle aina lahjaksi viinoja.  Siis milloin mitäkin likööripulloja ja olevinaan hienoja lahjoja.  Syy: oli itse jo niin alkoholisoitumassa, että viinalahja oli sen mielestä parasta mitä ihminen saada voi.  Ja tietenkin ne putelit tyhjeni sen itsensä suuhun kaikki.  Minä nimittäin olen aina ollut huono ottamaan alkoholia.  

Viimeisenä yhteisenä joulunamme hän ei edes ollut ehtinyt antaa sitä lahjaa, kun oli jo juonut sen.  Antoi minulle likööripullon, jossa oli vielä vähän jäljellä ja suurieleisesti kaatoi sen juomalasiin minulle lahjaksi.  En juonut sitäkään, piruuttanikaan, vaan laitoin lasin pöydälle, että juonpahan sitten myöhemmin.  Tyhjenihän se lasi lopulta sitten, vaikken minä siitä maistanutkaan.  Että semmoinen mies.

Äidiltäni sain nimipäivälahjaksi (elämäni ensimmäinen nimipäivälahja) jonkun apteekin puikkodeodorantin "kun sanoit kerran, että hikoilet niin kovasti". WHAT?! :D en ole ikinä sanonut! No, mutta kiitos...

Käsittämättömin lahja taitaa olla ex-anopilta saatu joululahja, joka nauratti kyllä jo silloin. Ex-anoppi tykkäsi muutenkin ostella kaikkea turhaa krääsää ja halpahalliposliinitaideteoksia, mutta tämä löytö peittosi ne kaikki.

Vaikea edes kuvailla, mikä se oli, mutta sellainen 40 cm korkea ja 20 cm halkaisijaltaan oleva täysin muovinen kaktus, jossa oli muovista tehty ruskea "ruukku" ja muovinen vihreä kaktuksenmuotoinen yläosa. Mielenkiintoisinta tässä koriste-esineessä oli, että pohjassa oli nappi/kytkin, josta sai päälle valot. Valot olivat sellaiset kaikissa väreissä vilkkuvat jouluvalot, jotka pyörivät kaktuksen sisällä. Samalla tästä todennäköisesti joulukoristeeksi (??) tarkoitetusta muoviesineestä kuului melko erottuva rahiseva ääni, joka ilmeisesti oli kuitenkin tahaton tehoste, ja johtui muovikaktuksen sisällä olevasta ei niin laadukkaasta koneistosta, joka pyöritti valoshowta.

Ei hajuakaan, mistä tämä löytö oli hankittu. Harmi vain, kun se ei enää ole tallella, ex heitti sen aikoinaan roskiin. Oli nimittäin sen verran uskomaton kapistus, että vaikea uskoa ennen kuin näkee :D

Vierailija kirjoitti:

Sain tupaantuliaislahjaksi kaksi ikivanhaa homeista huonekalua kun lapsiperheelliset saivat uusia kodinkoneita ja uusia huonekaluja. Niin on eriarvoisia ihmiset riippuen onko sukua jatkanut vai ei. Sen opettavan kokemuksen jälkeen ajattelin etten osta lahjoja enään kenellekkään. Kummiudet lopetin sillä en ala lahja-automaatiksi ja sijoitin ne rahat omaan eläkerahastooni. Minulta olisi kupattu kamala summa lapsiperheellisten lahjoihin ja niiden jatkuviin juhliin, kissanristiäisistä lähtien vuosittaisiin moniin synttäreihin kun ne ovat niin itserakkaita että nimipäivätkin pitää juhlia. 

Tsempit sulle!  Näin se on tehtävä, muuten olet ikuinen antaja.  Mekin ollaan lapseton aviopari ja ihmiset kyllä tietää, että oltaisiin niitä haluttu mutta ei saatu.  Sitten ollaan maireena esittämässä, kuinka saatte te näitä meidän lapsia hoitaa ja niistä huolehtia, ikään kuin me olisimme halunneet itsellemme ne heidän lapsensa.  Ei, me haluttiin oma lapsi, ei toisen.  

Ja sitten tosiaan ne ainaiset kutsut näitten lasten juhliin, joita järjestettiin tuhkatiheään ja joka asiaa varten.  Ei ne joulut ja synttärit vielä mitään, mutta kun vietetään nimipäiviäkin yhtä isolla intensiteetillä kuin synttäreitäkin, ja kaiken huipuksi yhdessä perheessä sekä etu- että toisen nimen päivää.  Sitten on kouluunlähtökekkeriä, että saadaan koulutarvikkeita ja lasten pikkujouluja mitä ikinä vaan keksitään.  Jossain kohdassa kummin pitää tehdä selväksi, ettei voi olla alituinen antaja.  Lapsetonta paria on helppo nyhtää, kun ihmiset ajattelee, että kyllä niiltä liikenee, kun niillä ei ole lapsia.   Ja ikään kuin siihen olisi vielä joku velvollisuus.

Lapsia saaneet ihmiset olkoot onnellisia lapsistaan.  Lapsettomaksi jääneet olkoot puolestaan onnellisia siitä, että heillä ei niitä ole, eli rahaa tosiaan ei mene sitten niihin lapsiin.  Etunsa kummallakin siis.

Sain parin euron rihkamakorun mieheltä. On muuten nykyään ex.

Isosiskoltani joululahjaksi hänen käyttämät, rikkonaiset kengät.

Itse en paljoa lahjoja ole saanut, mutta kaverin isoveli antoi aikuisiällä vaimoineen kaverilleni vajaan ketsuppipullon lahjaksi tyyliin: "me ei käytetä juurikaan ketsuppia ja sähän käytät". Kaveri oli et "WTF, onko tarkoitus loukata vai oletteko muuten vain moukkia?".

Minulla on kolme kummia. Yhdeltä sain rippilahjaksi pyyhkeen ja kolme lasten suihkugeeliä ( olivat sellaisia pieniä vaaleanpunaisia, todella ällön tuoksuisia) ja toiset kummeista eivät edes tulleet paikalla, mutta lähettivät kolme kymppiä rahaa. Kolmannet kummit toivot rippiristin ( tosin minulla oli jo sellainen). Muita lahjoja olivat erään sukulaisen pieni meikkipussi ja pari näyte hajuvettä, isäni veljen tyhjä valokuva-albumi ja vanhemman sukulaisen meikkipussi ja saippua. Nämä ehkä pahimmat. Muutenkaan lahjojen taso ei päätä huimannut ja paras lahja olikin varmaan saamani satanen. Muita lahjoja olivat mariskooli, pari lasista tuikkukippoa ja rahaa jonkin verran. Ylioppilasjuhlia en pitänyt lainkaan monista asioista johtuen. En silti koskaan ole edes odottanut mitään sellaisia lahjoja, jotka oikeasti olisivat mieleeni, kun sukulaiset lähinnä vaan ostavat jotain. En silti tarkoita, että pitäisi olla kallista, mutta lahjat ovat vähän kuin kiireessä hyllystä napattuja. Arvostaisin sellaista ajatuksella mietittyä.

Minulla on varmasti kaikki lahjat ovat olleet surkeita lapsuuden jälkeen. En juuri koskaan ole saanut mitään ja sitten kun olen niin todella epäsopivia lahjoja. Nykyään en odota mitään.

 Synttärilahjaksi sain kälyltä tiskiharjan, jonka oli laittanut kukkapaketin muotoon ja halusi nähdä ilmeeni +pyysi miestäkin katsomaan kuinka reagoin.Olin aika vaitonainen, ei osunut huumoriini.

En tiedä onko tämä nyt mikään surkein, mutta tilanteeseen nähden aika kurja kuitenkin. Olin 5-vuotias ja kummini kävivät syntymäpäivävierailulla. Eivät yleensä käyneet muutenkaan kuin tämän yhden kerran vuodessa minua katsomassa. No, odotin innolla heitä ja tietenkin toivoin jotain kivaa lahjaa. Tulivat sitten ison paketin kanssa ja katsoin sitä innolla, että sieltä löytyy. Avatessani huomasin, että siellä on joku ihmeellinen pallo jolla jalusta. Maapallohan se oli ,mutta en vielä tuolloin ollut varmaan koskaan nähnyt sellaista ja en edes tiennyt mikä se oli. Lukea on myöskään osannut. Kyllä voi sanoa, että olin ihan todella pettynyt ja äitini otti kuvan minusta maapallon vieressä ja kyllä se kertoo hyvin mitkä fiilikset. En kuitenkaan kilttinä lapsena sanonut mitään etten pitänyt lahjasta ja kiitin kummeja silti. Heidän mielestään se oli ihan hyvä lahja. Tämä maapallo ei ollut edes mikään sellainen lasten versio johon voi liimata tarroja yms vaan ihan se perus.

Myöhemmin he jatkoivat samaa linjaa, mutta alkoivat ostaa minulle vaatteita. Tosin yleensä aina liian pieniä ( en ollut edes mikään lihava lapsi, toisin kuin heidän lapsensa) tai muuten hirveän karheita tai muuten epämukavia sekä väreiltään ikäviä kuten khakivihreä paita minulle, jonka lempiväri oli violetti jne.  Paras oli varmaan eräs hieno yhdistelmä oli vihreä liian pieni paita sekä punainen minihame kuutosluokkalaiselle. Ajattelivatko todella, että menen kouluun sellaisissa. Jotenkin aina ostivat liian pientä vaatetta ja olivat vähintään yhden koon jäljessä, vaikka olin siis todella laiha lapsi. Muuten silti vähän pidempi. Sitten pitää vielä mainita heidän ostamansa paristotähti ja enkeli. Tämän vuoksi en koskaan odottanut heiltä mitään. Muistan vaan, kun sitä punaista minihametta kiskoin päälleni 12-vuotiaana ja kiljuin, että tämä on kamala ja ei se lopulta edes mahtunut. Heille kuitenkin oma lapsi oli itse se ylipainoinen ja äitini joskus ilkeästi totesi, että ole murehdi kun ei se hame heidänkään tytölleen olisi mennyt. Jotenkin ihan kamalaa ostaa liian pieniä vaatteita ja muutenkin laihalle lapselle. Tuli nyt purettua vähän harmia tässä.He ovat varmasti aiheuttaneet eniten pettymyksiä minulle mitä kukaan muu. Muuten ovat ihan "viisaita" ihmisiä ja sekin tekee asiasta aika huvittavan. Riidoissa emme myöskään ole olleet joten varmaan joku piheys ja muu välinpitämättömyys kyseessä-

18-vuotis lahjaksi vanhemmilta siwan keräilytarroilla hommattu pieni maljakko

Joskus olen vastaavaan ketjuun vastannut, mutta laitan silläkin uhalla uudestaan. Sain joululahjaksi joskus vuonna miekka ja kilpi silloiselta anopiltani koon 43 villaiset pohjalliset kenkiin, ne voi kuulemma leikata itse minulle sopiviksi. Tiedän että sellaisiakin pohjallisia on, joissa on erikseen merkinnät mistä leikata, mutta nämä olivat kyllä sitä kokoa 43. Mun kengännumero oli ja on 37.

Exäni osti eräänä syntymäpäivänä lilan fleecehuovan, jossa oli kirjaimia. Nopeasti nyppyyntyi nukkaiseksi.

Toisen kerran ei ostanut mitään lahjaksi, ei raaskinut.

Edelleen paras: mun ex sai sen sukulaistadilta joululahjaksi...rullan joulupaperia, joka oli paketoitu joulupaperiin :D Tama siis 19-vuotiaalle miehenalulle. 

En muista etta itse olisin ikina saanut surkeita lahjoja... Joku mollasi taalla siipalta saamaansa paistinpannua - mina just sain seurustelukumppanilta paistinpannun synttarilahjaksi ja olin ikionnellinen. (Pannu tosin oli valurautamallia ja vahan kalliimpaa sorttia, olin himoinnut sita pitkaan ja rakastan ruuanlaittoa.)

Vierailija kirjoitti:

Olin kai 15-16, juuri oli ensimmäinen poikaystäväkin joka oli meidän perheen kanssa viettämässä joulua ja sain mummilta paketin jonka päällä luki "Minnalle ja Mikolle" (eli siis meille) ja hän antoi sen sillain suoraan käteen muiden näkemättä ja kehotti avata omassa huoneessa. Paketissa oli irstaita pitsipöksyjä pari kolme paria (ainakin tulenpunaiset, yönsiniset) ja kyllä muuten hävetti ja nolotti :D Oltiin kyllä aloitettu jo seksielämä ja oltu jo yli puoli vuotta yhdessä, mutta siis oikeasti mitä helvettiä mummi!

 

Ne alushousut olivat siis sellaisia, että en vielä tänäkään päivänä kolmikymppisenä käyttäisi sellaisia edes missään 'miehen hurmaamis tilanteissa' villeimmissä unissanikaan.

Ymmärrän että tossa voi iskee ihan älytön hämmennys, mutta toisaalta, ajatuksena ihan kiva lahja. Harmi vaan ettei lahjan saajaa miellyytänyt, joten lopulta epäonnistunut.

Yli 30-vuotiaalta miesystävältä Glitterin rihkamakorun.

Rikkinäinen, iso joulukoriste. Vihaan krääsää. Itse ostin sille lahjan antajalle kaulaliinan, koska tiesin hänen sellaisen tarvitsevan.

Jotkut ovat vaan surkeita ostamaan lahjoja :D