Surkein lahja, jonka olet saanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Kuori, jossa sisällä paperi, jossa antaja ilmoitti lahjoittaneensa "minun puolestani" jonnekin kehitysmaahan parikymppisen. 

Mikä tässä on tarkoitus? Kehuskella omalla hyvyydellään? Minä en saanut mitään muuta kuin tiedon, että hän on lahjoittanut johonkin kohteeseen rahaa. 

 

 

ja mistä edes tiedät että on mitään lahjoitaanut??

Kuoressa oli jonkun järjestön virallinen paperi lahjoituksesta.... mutta ei se nyt ole pointti. Miten joku voi ajatella, että antaa toiselle lahjaksi ilmoituksen omasta rahalahjoituksestaan jollekin järjestölle. Ei edes oltu keskusteltu koko asiasta.... esim. jos olisin sanonut, että kannatan tätä järjestöä ja haluaisin tukea sitä. Silloin ymmärtäisin. 

Mutta ei, se oli muistaakseni joitain vuohia kehitysmaalaisille. Ei siinä mitään vikaa, varmasti tarvitsevat vuohia, mutta olisi lahjoittanut ihan itsekseen. Mitä se minulle kuuluu. 

Kyllä minua ehkä kiinnostaisi tietää, että joku on minun takiani antanut lahjoituksen, joka on ehkä pelastanut jonkun ihmisen hengen jossain. On se mielenkiintoisempaa kuin saada kylppärin kaappiin uusi suihkugeeli, kun siellä on jo kaksikymmentä suihkugeeliä jotka on saatu lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kansallispuku.

Ei varmaan ollut Munsalan puku? Ainakaan ei ollut tehty Vantaalla

Vierailija kirjoitti:

Surkein lahja on satsi hakaneuloja, jotka sain ylppärilahjaksi.

Ihan huippuidea😂 Tämä on paras 😂

Saatiin anopilta sellainen kapselikeitin silloin kun ne olivat muodissa. Joku muu olisi varmasti ilahtunut lahjasta, mutta me pyöriteltiin miehen kanssa päitämme. Olemme hyvin ekologisia ja kiinnostuneita käyttämiemme tuotteiden alkuperästä. Kumpikaan meistä ei juo kahvia. Testasimme sitä kerran, kun mukana tuli joitain chaitee-näytteitä. Ihan hirveän makuisia. Pistettiin kiertoon.

Jäi harmittamaan, koska tuli tunne, ettei anoppi tunne poikaansa ollenkaan. Ja tietenkin harmitti, että anoppi käytti rahaa kalliiseen lahjaan jolle meillä ei ollut mitään käyttöä, sen rahan olisi voinut käyttää johonkin paljon hyödyllisempään.

Vierailija kirjoitti:

Fiat Punto, ihan susi autoksi. Vaihtoon meni puolen vuoden jälkeen.

Totta, jos lahjaksi ostetaan italialainen auto niin sen on oltava vähintäänkin Alfa Romeo, mutta mieluiten tietysti Ferrari.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömin lahja taitaa olla ex-anopilta saatu joululahja, joka nauratti kyllä jo silloin. Ex-anoppi tykkäsi muutenkin ostella kaikkea turhaa krääsää ja halpahalliposliinitaideteoksia, mutta tämä löytö peittosi ne kaikki.

Vaikea edes kuvailla, mikä se oli, mutta sellainen 40 cm korkea ja 20 cm halkaisijaltaan oleva täysin muovinen kaktus, jossa oli muovista tehty ruskea "ruukku" ja muovinen vihreä kaktuksenmuotoinen yläosa. Mielenkiintoisinta tässä koriste-esineessä oli, että pohjassa oli nappi/kytkin, josta sai päälle valot. Valot olivat sellaiset kaikissa väreissä vilkkuvat jouluvalot, jotka pyörivät kaktuksen sisällä. Samalla tästä todennäköisesti joulukoristeeksi (??) tarkoitetusta muoviesineestä kuului melko erottuva rahiseva ääni, joka ilmeisesti oli kuitenkin tahaton tehoste, ja johtui muovikaktuksen sisällä olevasta ei niin laadukkaasta koneistosta, joka pyöritti valoshowta.

Ei hajuakaan, mistä tämä löytö oli hankittu. Harmi vain, kun se ei enää ole tallella, ex heitti sen aikoinaan roskiin. Oli nimittäin sen verran uskomaton kapistus, että vaikea uskoa ennen kuin näkee :D

Joskus on ollut pikkujouluissa sellainen (ja hyvin suosittu) pikkujoululahja, että tuo kotoa jotain itsellesi tarpeetonta tavaraa. Tuo valaistu kaktus olisi ollut aivan ihqu ja illan paras! Veisi voiton jopa työkaverin anopiltaan saamista valaistusta muovitulppaaneista, niiden valo kun ei vilkkunut kaikissa väreissä. 😂

Sen aikainen paras ystäväni oli käymässä Afrikassa. Tämä oli meidän piirissä todella harvinaista. Täytin 18 v heti tämän jälkeen. Ko henkilö osti itselleen kaikkea upeaa ja ihmeellistä, krokotiilinnahka laukkuja, -lompakoita. Olin oikeasti kateellinen.

Itse sain häneltä lahjaksi, sieltä Afrikasta ostetun suklaan, valkoista tobleronea, jota sai meidän lähikaupasta.

Antajan mielestä hänen lahja oli upea. Vieläkin muistan harmituksen, kun olisin mielummin ottanut jotain sieltä Afrikasta.

Sain aikoinaan veljeltä lahjaksi kirjan mikä oli pöllitty kirjastosta 😳 Se toisaalta oli kyllä ihan hyvä kirja...

Jatkojohto

Noh. Viimeisin synttärilahja mieheltä. Olin toistanut usein ja selkeästi että haluan tietyn joogamaton. Joo-ga-ma-ton!

Sain pipon. Tokmannilta.

Pipon.

Vierailija kirjoitti:

Alle kouluikäisenä sain kummitädiltäni kaksi saman käden sormikasta. Aika isotkin ne olivat, varmaan aikuiseten kokoa.

Ihana 😂 tää on samaa osastoa kuin se, että oli lapsena vaan 2 lelua ja nekin oli patterin välissä 😂

Omilta vanhemmilta valmistuslahjaksi kahvipaketti ja ruusupegonia, valmistuin tradenomiksi kolmessa vuodessa samalla hoitaen kahta alle kolmevuotiasta, pari kuukautta aikaisemmin silloinen avokki sai vanhemmiltani 1000€ valmistuessaan inssiksi, tyyppi teki opinnäytettään vuoden, eli viiden vuoden vetelä inssi oli tärkeämpi kuin oma tytär

Lottokuponki joululahjaksi anopilta. Oli pelattu yli viikko sitten eikä tietenkään mitään voittoa 😂

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä nyt mikään surkein, mutta tilanteeseen nähden aika kurja kuitenkin. Olin 5-vuotias ja kummini kävivät syntymäpäivävierailulla. Eivät yleensä käyneet muutenkaan kuin tämän yhden kerran vuodessa minua katsomassa. No, odotin innolla heitä ja tietenkin toivoin jotain kivaa lahjaa. Tulivat sitten ison paketin kanssa ja katsoin sitä innolla, että sieltä löytyy. Avatessani huomasin, että siellä on joku ihmeellinen pallo jolla jalusta. Maapallohan se oli ,mutta en vielä tuolloin ollut varmaan koskaan nähnyt sellaista ja en edes tiennyt mikä se oli. Lukea on myöskään osannut. Kyllä voi sanoa, että olin ihan todella pettynyt ja äitini otti kuvan minusta maapallon vieressä ja kyllä se kertoo hyvin mitkä fiilikset. En kuitenkaan kilttinä lapsena sanonut mitään etten pitänyt lahjasta ja kiitin kummeja silti. Heidän mielestään se oli ihan hyvä lahja. Tämä maapallo ei ollut edes mikään sellainen lasten versio johon voi liimata tarroja yms vaan ihan se perus.

Myöhemmin he jatkoivat samaa linjaa, mutta alkoivat ostaa minulle vaatteita. Tosin yleensä aina liian pieniä ( en ollut edes mikään lihava lapsi, toisin kuin heidän lapsensa) tai muuten hirveän karheita tai muuten epämukavia sekä väreiltään ikäviä kuten khakivihreä paita minulle, jonka lempiväri oli violetti jne.  Paras oli varmaan eräs hieno yhdistelmä oli vihreä liian pieni paita sekä punainen minihame kuutosluokkalaiselle. Ajattelivatko todella, että menen kouluun sellaisissa. Jotenkin aina ostivat liian pientä vaatetta ja olivat vähintään yhden koon jäljessä, vaikka olin siis todella laiha lapsi. Muuten silti vähän pidempi. Sitten pitää vielä mainita heidän ostamansa paristotähti ja enkeli. Tämän vuoksi en koskaan odottanut heiltä mitään. Muistan vaan, kun sitä punaista minihametta kiskoin päälleni 12-vuotiaana ja kiljuin, että tämä on kamala ja ei se lopulta edes mahtunut. Heille kuitenkin oma lapsi oli itse se ylipainoinen ja äitini joskus ilkeästi totesi, että ole murehdi kun ei se hame heidänkään tytölleen olisi mennyt. Jotenkin ihan kamalaa ostaa liian pieniä vaatteita ja muutenkin laihalle lapselle. Tuli nyt purettua vähän harmia tässä.He ovat varmasti aiheuttaneet eniten pettymyksiä minulle mitä kukaan muu. Muuten ovat ihan "viisaita" ihmisiä ja sekin tekee asiasta aika huvittavan. Riidoissa emme myöskään ole olleet joten varmaan joku piheys ja muu välinpitämättömyys kyseessä-

En oikein ymmärrä sitä miksi saan niin paljon alapeukkuja. Tietenkin pitäisi olla kiitollinen joka lahjasta, mutta en usko että kaikki teidänkään lapset tykkäisivät jos joka vuosi saisivat jonkun liian pienen vaatteen tai muutenkin sellainen todella väreiltään ikävän. Tämä sama siis jatkui aina ja vaatteet jäivät pitämättä. Sanoimme kyllä heille, että ottaisivat asiaan huomioon, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Ja todellakaan emme muuten pilkkaa ylipainoisia ihmisiä, mutta tuolloin se oli ihmeellistä, kun ostivat niin pieniä minulle, vaikka omakin lapsi iso kokoinen. Tuo maapallokin olisi varmaan ollut kiva lähja jollekin isommalle, mutta silloin aika pettymys. Ehkä sitten jotenkin kirjoitin väärin ja ikävän viestin.

Minä sain joskus rippilahjaksi kavereilta tupakka-askin siinä kun hetken aikaa ehdittiin kirkon edessä jutella ennen kuin lähdin kotiin jatkamaan juhlia. Ongelma oli vaan ettei siinä rippimekossa mitään taskuja ollut ja se piti salakuljettaa kotiin jotenkin pitämällä mekonhelmasta kiinni aski siellä helman alla. Sisälle päästyäni tulivat sitten kaikki sukulaiset onnittelemaan ja halailemaan. Minun piti vastata halailuun vain oikealla kädellä kun vasen käsi oli varattu piilottelemaan tupakka-askia helman alla.

Olihan tuo lahja jo sinällään surkea, vaikka teinille mieluinen, mutta surkeinta oli kyllä täysin ajattelematon antamishetki.

Sain joskus opiskelukaverilta lahjaksi tyttökalenterin. Ok, ymmärrän että oli huumorilahjaksi tarkoitettu, mutta en ihan ymmärtänyt huumoria. Olisi nyt edes ostanut poikakalenterin kun kuitenkin olen nainen. Siinä olisin ymmärtänyt että se olisi ollut hieman pilke silmäkulmassa annettu. Mutta tyttökalenteri.

Jo edesmenneeltä tädiltäni YO- lahjaksi pieni suklaarasia jonka suklaat olivat sellaisia harmaantuneita kun parasta ennen päivä oli tullut ja mennyt. Tuosta on jo 30v aikaa ja vieläkin muistan, koska se on ainoa tapaus elämässäni jossa lahja on todella ihmetyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiat Punto, ihan susi autoksi. Vaihtoon meni puolen vuoden jälkeen.

Totta, jos lahjaksi ostetaan italialainen auto niin sen on oltava vähintäänkin Alfa Romeo, mutta mieluiten tietysti Ferrari.

Fiatit on ihania!

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus opiskelukaverilta lahjaksi tyttökalenterin. Ok, ymmärrän että oli huumorilahjaksi tarkoitettu, mutta en ihan ymmärtänyt huumoria. Olisi nyt edes ostanut poikakalenterin kun kuitenkin olen nainen. Siinä olisin ymmärtänyt että se olisi ollut hieman pilke silmäkulmassa annettu. Mutta tyttökalenteri.

Olitko kenties lesboillut huppelissa? 😉

Setäni uudelta vaimolta sain lahjaksi puisen kyltin jossa luki; Anneli 50 vuotta. Naurettu on porukalla: Minnehän tälläsen kyltin laittais. Ihanko ulko oveen, rinnukseen vai kenties pidän sitä lipaston päällä. Roskiin meni sekin kaiverrus. Oli kuulemma tilannut sen joltain artesaani ystävältä. Hintaakin oli mukavasti maksanut.