Lue keskustelun säännöt.
Surkein lahja, jonka olet saanut?
29.10.2015 |
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
12-vuotislahjaksi kaverilta tämän äidin käytetty huulipuna...
Tuli tästä mieleen, että ehkä kaverisi on halunnut kuitenkin antaa sinulle edes jotain. Minulla oli (on vieläkin 30 vuoden jälkeen sama) ystävä, joka antoi vähän mitä sattui. Esim. selkeästi jo moneen kertaan luettuja kirjoja tms. Vasta myöhemmin ymmärsin, että heillä on täytynyt olla todella tiukkaa. Viisi lasta ja perheen isä häipyi, kun ystäväni äiti odotti viidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 15-16 vuotiaana seurustelin ensimmäisen kerran, ja sain ensimmäisen kerran joululahjan silloiselta poikaystävältäni, joka oli samanikäinen. Olin odottanut lahjaa kovasti, ja jouluaattoiltana availin lahjaa huoneessani. Olin ajatellut sen olevan jotain melko henkilökohtaista. Paketissa oli 3 esinettä jotka olivat Mikki Hiiri -lelulla varustettu (lasten) suklaarasia, käytetty ja likainen vaaleasävyinen pieni pehmolelu, sekä yksittäinen pelikortti. Vähiten tajusin sitä pelikortin olemassa oloa.
Täähän oli liikkis. Ei tuonikäinen poika osaa ostaa lahjoja. Täytyy nyt oikeasti puolustella että ajatus (mikä se sitten olikaan) oli tärkein!
Näitä kun lukee, niin näyttää siltä, että ei miehet osaa ostaa lahjoja minkään ikäisinä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuori, jossa sisällä paperi, jossa antaja ilmoitti lahjoittaneensa "minun puolestani" jonnekin kehitysmaahan parikymppisen.
Mikä tässä on tarkoitus? Kehuskella omalla hyvyydellään? Minä en saanut mitään muuta kuin tiedon, että hän on lahjoittanut johonkin kohteeseen rahaa.
ja mistä edes tiedät että on mitään lahjoitaanut??
Minunkin sisko antoin minulle joululahjaksi tiedon, että on lahjoittanut nimissäni kanoja kehitysmaihin. Eikä siitä tullut edes sitä todistusta. Eli ei ollut ostanut edes niitä perkeleen kanoja ;).
Korni ajatus lahjana nämä toisen puolesta lahjoittamiset. Kyllä minä osaan itse tehdä lahjoitukseni haluamiini kohteisiin. Jos edes lahjoitan...
Anopilta tulee toisinaan suht kummallisia lahjoja, en enää edes muista suurtakaan osaa ehkä siksi että ko. lahjat lähinnä huvittaa. mm. sairaalassa ollessani toi tuliaisiksi lehden jota en koskaan lue. Mies oli yrittänyt sanoa ettei kannata sitä ostaa, anoppi täräytti hänelle että tottakai kun se (minä siis) tykkää tästä. Selvisi että lehdessä oli juttu eräästä anopin tuttavasta ja se oli syy lehden ostamiseen.
Ei myöskään ole kovinkaan tahdikas aina näissä lahja jutuissa muutenkaan, useammin kuin kerran on käynyt niin että saa lahjan jonka heti olisi antamassa eteenpäin, siis lahjan antajan läsnäollessa. Esim. vanhempani tapasivat heidät pitkästä aikaa ja toivat tuliaisiksi hyvää punaviiniä. Anoppi tykkää viinistä kyllä, mutta jostain syystä saatuaan pullon, kiitti siitä ja sanoi miehelleni että sinähän voitkin ottaa tämän pullon ja viedä teille juotavaksi. Mun vanhemmat seisoo siinä paikalla myös. Mieheni, joka ei kestä näitä äitinsä tempauksia tokaisi että en ota sehän on teidän lahja.
Jos haluaa lahjan antaa eteenpäin, on se minusta ok, kunhan tekee sen niin ettei antaja saa sitä selville. Käyttäytyä täytyy osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen kaksi euroa maksanut helvetin ruma nallekoriste Tiimarista.
Ensimmäisellä luokalla ei-niin-secret Santa. Minä sain hienon koristekynttilän. Nyt 20-vuotiaana jos saisin samanlaisen, niin olisin oikein iloinen, sillä pidän kynttilöistä, mutta silloin olin 7. Lahjan oli pöydälle laittanut yksi vähän uunompi poika (kyllä, koko luokka otti yhdessä selville, mikä lahja oli keneltäkin), joten uskon, että kynttilän oli valinnut hänen vanhempansa. Minusta on outoa laittaa lahjaksi koristekynttilä, vaikka hieno olisikin, kun kuitenkin tietää, että lahjan saaja on ensiluokkalainen. Saattaisihan se MAHDOLLISESTI miellyttää kyseisen ensiluokkalaisen perheenjäseniä, mutta harva senikäinen itse tuollaisesta ilahtuisi. Ei siis varsinaisesti huono lahja, mutta minusta vähän väärä lahja väärälle kohteelle. Siellä liikkui kyllä muutenkin vähän outoja kamoja, mieleeni jäi ainakin tarjotin, sinitarrapaketti ja minigrip-pussi, jossa oli jotain ruskeaa jauhoa sisällä. Niin, ja yksi tyttö sai astmapiipun. Kai minä sitten pääsin ihan hyvällä lahjalla...
8-vuotiaana sain ihanan, kiinalaistyylisen paidan, joka oli vielä sininen, lempivärini. Rakastuin paitaan ensisilmäyksellä, napsaisin sen Raamatun kokoisen niskalapun irti ja yritin vetää päälleni. Ei mennyt. Paita oli tullut kummitädiltäni, joka oli nähnyt minut kenties 3 kertaa silloin kun olin vauva, joten tietysti vaatelahja menee mönkään. Minulle tuli silti aivan hirveä olo, kun murrosikäni oli kuitenkin alkanut jo todella aikaisin, vartaloni oli oudon muotoinen, olin lihava, vihasin omaa ulkonäköäni ja olin kamalan epävarma itsestäni. Itkin koko illan, kun sain lahjan aikuiselta, joka varmasti kuvitteli sen kokoisen paidan mahtuvan keskiverrolle kakkosluokkalaiselle, ja sitten en saanut sitä vedettyä edes pääni yli. Kirsikkana kakun päällä oli äitini vihaiset moitteet siitä, miten kallista paitaa ei voinut enää käydä vaihtamassakaan, kun olin sen lapun ottanut irti.
18-vuotissyntymäpäivälahjakseni toivoin yhtä lahjaa: sukkia. Yksinkertaisia, valkoisia tai vaaleansinisiä sukkia, kokoa 37-38. Ainoat sukat, mitkä sain, olivat silloiselta poikaystävältä. Ne olivat kyllä valkoiset, mutta kokoa 40 ja liki nylon-sukkahousun paksuiset. No, ajatushan on tärkein, eikö niin? Ehei. Kun poikaystävä alkoi kaivaa näitä paketoimattomia sukkia repustaan, hän alkoi puhua siitä, miten oli melkein "joutunut" ostamaan kalliit viiden euron sukat, mutta olikin kassajonossa huomannut alelaarin, jossa oli ollut kolme sukkapakettia kahdella eurolla. Yksi sukkapaketti minulle, kahdet hänelle. Hän puhui ja puhui siitä ties miten kauan, että olipa hyvä diili ja pääsi niin helpolla ja halvalla. Tämä häiskä ei ihan tajunnut lahjojen ideaa, kun luuli, että lahjatoiveet ovat kirjaimellisia määräyksiä. Eli jos joku toivoo sukkia, kynttilää tai CD-levyä, niin lahjan tyylillä tai laadulla ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun ne vain ovat sukat, kynttilä tai CD-levy.
Muutamaa vuotta aikaisemmin olimme yhdessä puhuneet siitä, että minun kannattaisi hankkia web-kamera, että voisimme jutella toisillemme messengerissä kuvapuheluita. 15-vuotislahjakseni sainkin yllätyksekseni häneltä web-kameran, mikä oli kyllä itsessään todella mainio ja napisti valikoitu lahja, mutta lahjanantotapa oli silloinkin hieman latistava. Hän saapui luokseni saatesanoin: "Mun oli tarkotus hakee sulle kamera meiän Alepasta just ennen ku lähin tänne, mut siel ei ollukkaan ja sit melkein myöhästyin bussista et en ehtiny enää keskustaan hakemaan." Sitten kävimme yhdessä kaupassa, missä hän kovaäänisesti selostaen etsi kaikkein halvimman kameran, että ONHAN NYT VARMANA HALVIN, EIKAI MUILLA HYLLYILLÄ OLE VIELÄ HALVEMPAA. Ymmärrän, että 17-vuotiaalla pojalla ei ole käyttää paljoa rahaa, ja on mainiota, että osaa hankkia lahjat oman budjettinsa mukaan. Lahjan hinta ei kuitenkaan minun mielestäni ole kovin mieltäylentävä puheenaihe lahjanantotilanteessa. Sen lisäksi oli vähän ikävä kuulla niin suoraa selostusta siitä, että hän oli alunalkaenkin aikonut hankkia minun lahjani jostain Alepasta aivan viime tingassa. Olisi kunnollista hankkia lahja hyvissä ajoin ja paketoida se, mutta jos lahjan hankkii viime tingassa Alepasta, niin sitä ei tarvitse sanoa ääneen.
Joskus tulin kyllä itsekin antaneeksi tälle samalle poikaystävälle itseompelemani nukkeversion itsestäni. Minusta se oli söpö idea. Poikaystävän mielestä ei ollut, kun hän avasi paketin ja sanoi "aika kamala". Olimme kai molemmat hieman hölmöjä siinä tilanteessa, minä lahjoineni ja hän reaktioineen :)
Sitten vielä se, minkä pikkusiskoni sai isoisältä ja isoisän vaimolta. Sisko täytti 11-lahjaksi tuli lautapeli, jonka ikäsuositus oli 6-7-vuotiaille. Isoisän vaimon saatesanat, kuiskaten äidilleni: "Te isommat sitten varmaan autatte *Siskoa*, ettei vain käy liian hankalaksi." Isoisä vaimoineen ovat kyllä oikein mukavaa porukkaa, eli tuossa oli kyse vain viattomasta ajattelemattomuudesta, eikä tahallisesta ilkeilystä.
Ja lopuksi kaikkein pahin. Tsekatkaas mammat tämän viestin pituus. Minä puhun tässä viestissä seitsemästä lahjasta, ja kirjoitin siitäkin vähästä näin halvatusti tarinaa. Siinähän käytätte koko iltanne tämän lukemiseen. Tässä minun paska lahjani av:lle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahtoisin tietää, mitä liikkuu semmoisen ihmisen päässä, joka antaa kiven lahjaksi. Ja jos kyseessä on joku suht random kivi, eikä mikään koristekivi/ametisti. Ja sellaiselle henkilölle, joka ei kiviä kerää.
311, no älä :D Luultavasti sen pään sisältö on tasoa kivi.
t: Se joka odotti korua ja sai harmaan soikean kiven korurasiassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolta TUKISUKKAHOUSUT kun olin 15 v ja KALANMAKSAÖLJYKAPSELEITA 10 v:nä. Molemmat joululahjoiksi.
Sain sukulaistädiltä Koskenkorvapullosta tehdyn joulupukin. Pullon päälle oli kudottu ja jostain huovasta liimattu vaatteet, oli naruvyö, parta pumpulista, kulkunen tonttulakissa jne. Oli jossain eläkeläisten kerhossa värkännyt sen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain joululahjaksi wokkipannun ja astioita.
Olisin saattanut arvostaa niitä enemmän, jollen olisi ollut tuolloin 12-vuotias. Vähän pisti harmittamaan, kun mitään ikäiselleni sopivaa en saanut.
Kun muutin omilleni 18-vuotiaana, wokkipannu paljastui ihan roskaksi. Muutaman käyttökerran jälkeen pinnoite alkoi kuoriutua pois :D Lahja ei siis lämmittänyt mieltä 6 vuoden jälkeenkään.
Pupujen itsemurhakirja joululahjaksi, olin päässyt kuukautta aiemmin osastolta itsemurhayrityksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain sukulaistädiltä Koskenkorvapullosta tehdyn joulupukin. Pullon päälle oli kudottu ja jostain huovasta liimattu vaatteet, oli naruvyö, parta pumpulista, kulkunen tonttulakissa jne. Oli jossain eläkeläisten kerhossa värkännyt sen:)
Ai kauhee :'D Oliko edes täysi pullo?
Posliinimuki jossa oli valmiiksi korva irti.
( ei ollut älynnyt laittaa täytettä mukin ympäri, ni oli särkynyt ).
Hymyilen kirjoittaessani tätä, mut sillon olin todella raivona kun aukasin lahjan.
Exälläni ei ollut tapana tuoda tuliaisia, mutta jostain syystä aina odotin niitä kuitenkin (olimme parissakymmenissä).. Kerran hän taas lähti jonnekin ja mainitsin, että olisi kiva saada jotain. Ja hänhän toi! Kinder-munan ja hammasharjan...
Vierailija kirjoitti:
Posliinimuki jossa oli valmiiksi korva irti.
( ei ollut älynnyt laittaa täytettä mukin ympäri, ni oli särkynyt ).Hymyilen kirjoittaessani tätä, mut sillon olin todella raivona kun aukasin lahjan.[/quote
Kun luin tämän, kahvit purskahti ruudulle, anteeksi vanhingoniloisuuteni.
Mikä ihmeen fetissi miehillä on noihin kiviin?!
Se oli suloista, kun tytär toi tarhasta kiven joka oli huolellisesti maalattu, mutta jos saisin mieheltäni samanlaisen..
Kun on elänyt 33-vuotiaaksi saamatta yhdeltäkään ei-sukulaismieheltä yhtä ainuttakaan lahjaa syntymäpäivänä, jouluna tai muuten vaan, alkavat jo kodinkoneet, kivet ja väärän kokoiset alusvaatteetkin tuntua mieluisilta lahjoilta... Kun nyt edes kerran elämässä saisi jotain. Mutta ei. Ei vielä ainakaan :).
Minä rakastan noita kehitysmaalahjoja, siis itselle saatuna. Tulee hyvä mieli eikä jää mitään ryönää pyörimään nurkkiin. Jos itselleni tarvitsen jotain, voin ostaa sen.
Huonoin lahja on joku niistä loputtomista turhista tavaroista, joita olen saanut vuosien mittaan. Lähestulkoon kaikki koriste-esineet, kankainen seinäkalenteri, liian pieni leivonta-alusta jne.