Lue keskustelun säännöt.
Surkein lahja, jonka olet saanut?
29.10.2015 |
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
2-vuotiaamme sai anopilta joululahjaksi valikoiman jääkaappimagneetteja, anopin oman jääkaapin ovesta. Ja kaikki sen kokoisia, että lapsi olisi voinut niellä ne.
Tämä nyt ei varsinaisesti ollut lahja, mutta kun isäni kuoli, appiukko soitti minulle 2 tuntia hänen kuolemansa jälkeen (olin vielä sairaalassa, ihan järkyttyneenä), että josko voisin itse kipaista ostamassa heidän surunvalittelukukkansa kukkakaupasta, hän maksaa ne sitten joskus myöhemmin. En kipaissut eivätkä he myöskään kukkia koskaan toimittaneet minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätini osti minulle ja serkulleni samanlaiset, samankokoiset pyjamat joululahjaksi ollessamme ehkä noin 10 vuotiaita. Ainut vaan, että siinä missä itse olin alipainoinen kiitiäinen, serkkuni käytti aikuisten vaatekokoa L. En tiedä, kummalle tuo lahja oli näpäytys.
Jännä juttu miten näissä tarinoissa aina se serkku on läski ja kirjoittaja itse tietenkin xs.
Olimme mieheni kanssa saaneet anopilta kuorimaveitsen joskus 10 vuotta sitten. Se oli oikein hyvä kuorimaveitsi, anopilla oli samanlainen. Hyvä, kevyt kuoria. No, anopin kuorimaveitsi sitten hajosinja yksi sunnuntaiaamu hän seisoi ovellamme ja vaati antamaan sen hänen ostamansa kuorimaveitsen heti takaisin. No, sai pitää anoppi veitsensä :)
Jokainen lahja on saajalleen arvokas. Näin se vaan menee, tykkäs rouva eli ei!
En muista saaneeni oikeasti surkeita lahjoja, mutta valitettavasti joudun tunnustamaan antaneeni sellaisia todella usein. Varsinkin nuorempana, alta parikymppisenä omillaan asuvana opiskelijana annoin perheelle uskomattoman paskoja lahjoja. Näistä on siis liki 15 vuotta aikaa.
Isä, joka ei ole koskaan ollut lukumiehiä, sai kirjastosta pöllityn (kyllä, häpeän suunnattomasti!) vitsikirjan, aiheena tietokonevitsit. Kerran neuloin isälle kaulahuivin. Käsityönumeroni on aina ollut 6. Anteeksi iskä. <3
Äiti sai myös kirjastosta pöllityn kirjan. Sisko sai kirjan jonka ostin Citymarketin alelaarista parilla eurolla. Aihe taisi olla "haluatko pop-tähdeksi". Siskolla ei ollut mitään intressejä pop-tähteyttä kohtaan.
Läheinen joka inhoaa suklaata sai tietenkin Pandan Juhläpöydän konvehteja ja euron kynttilän.
Hemmetti, olen kyllä tänä vuonna ansainnut todella paskat lahjat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus 15-16 vuotiaana seurustelin ensimmäisen kerran, ja sain ensimmäisen kerran joululahjan silloiselta poikaystävältäni, joka oli samanikäinen. Olin odottanut lahjaa kovasti, ja jouluaattoiltana availin lahjaa huoneessani. Olin ajatellut sen olevan jotain melko henkilökohtaista. Paketissa oli 3 esinettä jotka olivat Mikki Hiiri -lelulla varustettu (lasten) suklaarasia, käytetty ja likainen vaaleasävyinen pieni pehmolelu, sekä yksittäinen pelikortti. Vähiten tajusin sitä pelikortin olemassa oloa.
Täähän oli liikkis. Ei tuonikäinen poika osaa ostaa lahjoja. Täytyy nyt oikeasti puolustella että ajatus (mikä se sitten olikaan) oli tärkein!
Toisesta ketjusta inspiroituneena: Tallink-Siljan "lahjakortti". Aiheuttaa kiukkua ja vitutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain viime jouluna äitiltä kaurahiutaleita. Alku-merkkisiä. Ja vitaminiporetabletteja. Kumpaakaan en voi sietää. Äiti katto hölmönä ku minä kierin lattialla ja ulvoin naurusta. 😂 noh olenhan minä opiskelija ja kaikkee, mutta mieluummin olisin silti ottanu esim. Pentikin mukeja niinku sisarukset 😁
Vierailija kirjoitti:
Eksällä oli tapana aikoinaan huolellisesti merkkailla suosikkinsa kirjakauppojen aleluetteloon kirja-alejen alettua. Kuinka ollakaan, nämä samaiset tyyliin "Laitesukelluksen salat" ja "Airbrush-pin-upit" löytyivät minun lahjapaketeistani.
Äitienpäivänä vakiolahja oli poikamme, jonka päähän oli sidottu rusetti.
Olen toki itsekin mokannut :D Eräs jouluaatto olin töissä viimeiseen asti ja tarkoitus anoppilaan joulun viettoon muiden perässä. Junan lähtöön 20 min ja stockan pahimmassa ryysiksessä anopille siinä lahjaa, kun eksä ei ollut "ehtinyt" hankkia sitä. Nappasin kivannäköisen hedelmätelineen, kiittelin itseäni näppärän lahjan löytämisestä ja eikun viime tipassa junalle. Illalla anoppi, jolle tuota huumorintajuakaan ei ollut juuri muutenkaan siunattu, veti glögit henkitorveen kun paketista kuoriutui joulun hittilahja, jonka nimi oli osuvasti "Banana Hammock". http://www.joesbananahammock.com/banana-hammock-definition-what-is-a-ba…
Sain kuulla siitä vuosia, mutta plussana eipähän tarvinnut enää anopin lahjoista huolehtia exän puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies kysyi, että mitä haluaisin joululahjaksi, kun hän ei oikein osaa mitään hankkia. Olin nähnyt lähikaupassa ihan kivoja pyjamia, ja tiesin, ettei mies kuitenkaan lähikauppaa kauemmas ole ostoksille menossa, joten sanoin, että sellainen kaksiosainen pyjama olis ihan kiva (imetin silloin vauvaa, eli olisi ollut myös kätevä).
No, mies lähti tuulispäänä kauppaan jouluaattona puolenpäivän jälkeen, ja illalla paketista paljastui nilkkoihin asti ylettyvä trikoopötkylä yöpaita, vaaleanpuna-valkoraitainen ja ihan helvetin kapea ja epämukava. Vaaleanpunainen on mun inhokkivärikin vielä kaikenlisäksi. Vieläkin puistattaa sekä mies että yöpaita.
Nuorena plikkana (taisin olla 18v ja ensimmäinen joulu poikaystävän kanssa yhteisessä kodissa) toivoin joululahjaksi yöasua. Sellaista romanttishenkistä, babydolltyylistä, jotain kivaa materiaalia ja ehkä musta tai punainen ja pitsiäkin saisi olla. Olinhan minä aikuinen nainen kun kerran asuttiin yhdessä ja kaikkea. Siis aikuiselle naiselle sopiva viehättävä yöasu. Vihjailuista huolimatta ex osti Citymarketista halpispyjaman joka oli sininen (ei mikään lempiväri) ja siinä oli jotain nukkumatin kuvia. Olin hyvin pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksällä oli tapana aikoinaan huolellisesti merkkailla suosikkinsa kirjakauppojen aleluetteloon kirja-alejen alettua. Kuinka ollakaan, nämä samaiset tyyliin "Laitesukelluksen salat" ja "Airbrush-pin-upit" löytyivät minun lahjapaketeistani.
Äitienpäivänä vakiolahja oli poikamme, jonka päähän oli sidottu rusetti.
Olen toki itsekin mokannut :D Eräs jouluaatto olin töissä viimeiseen asti ja tarkoitus anoppilaan joulun viettoon muiden perässä. Junan lähtöön 20 min ja stockan pahimmassa ryysiksessä anopille siinä lahjaa, kun eksä ei ollut "ehtinyt" hankkia sitä. Nappasin kivannäköisen hedelmätelineen, kiittelin itseäni näppärän lahjan löytämisestä ja eikun viime tipassa junalle. Illalla anoppi, jolle tuota huumorintajuakaan ei ollut juuri muutenkaan siunattu, veti glögit henkitorveen kun paketista kuoriutui joulun hittilahja, jonka nimi oli osuvasti "Banana Hammock". http://www.joesbananahammock.com/banana-hammock-definition-what-is-a-ba…
Sain kuulla siitä vuosia, mutta plussana eipähän tarvinnut enää anopin lahjoista huolehtia exän puolesta.
Ei hemmetin hemmetti, meinasin saada kahvit väärään kurkkuun kun katsoin tuon linkin. Tuo mies kuvassahan on Rob Maschio. Minä tapasin hänet syyskuussa ja vielä flirttailin sen kanssa. Oli luonnossa todella hyvännäköinen mies... :D
Vierailija kirjoitti:
Tapailin joskus 16-17 vuotiaana kundia, jolta sain joululahjaksi Jyskissä kaikille asiakkaille ilmaisena jaetun setin, jossa lumiukkokuvioidussa kahvimukissa oli pehmonalle. Kiittelin ylpeydestä puhkuvaa kundia ja hautasin hirvityksen kaappiin.
Kolmosluokalla saimme ekaluokkalaisista nimetyt "kummilapset" itsellemme. Joskus piti tuoda kouluun pikkulahja vietäväksi kummilapselle. Mä olin unohtanut tyystin, joten hätäisesti askartelin välitunnilla hänelle jotain pahvikoristeita. Skidin ilme lahjani avattuaan oli varsin pettynyt, vaikkei hän mitään sanonutkaan. Sanoin hänelle unohtaneeni, ja että hankin hänelle jotain muuta myöhemmin. En hankkinut ikinä.
Nykyään pidän itseäni aika hyvänä lahjan antajana, mutta minulla on vähän itsekäs taipumus hankkia miehelleni asioita, joita haluan meille. Kirjoja, joita haluan itsekin lukea, levyjä, joita haluan itsekin kuunnella ja niinpoispäin. Joskus olen tehnyt vähän läpinäkyviäkin hankitoja, sellaisia, jotka ovat selkeästi vähän enemmän minulle. Toisaalta puolustuksekseni sanottakoot, että mies ei ikinä toivo mitään, joten mun on hankittava sitten jotain, mistä pidän edes itse.. [/
Olet aika itsekäs. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lahjakortit" vien sut syömään tai vien lapsesi leffaan, yksikään näistä ei ole toteutunut koskaan ja monen vuoden kokemus. Esim pojan kummi ja mun sisko harrastaa näitä
Ovatko siis kieltäytyneet toteuttamasta lupauksiaan vai oletko vain jättänyt lahjakortit käyttämättä? Meillä homma on toiminut niin, että lahjakortin saaja ilmoittaa, kun tahtoo sen käyttää, ja sitten katsotaan yhdessä sopiva aika sille. :)
Onhan niitä väärän kokoisia (joskus liian leveitä, joskus liian lyhyitä ja joskus kokonaisuudessaan ihan liian isoja) paitoja kummien paketeista lapsena paljastunut. Mutta eipä noista mitään traumoja ole jäänyt, vaikka hetken harmittikin :)
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä väärän kokoisia (joskus liian leveitä, joskus liian lyhyitä ja joskus kokonaisuudessaan ihan liian isoja) paitoja kummien paketeista lapsena paljastunut. Mutta eipä noista mitään traumoja ole jäänyt, vaikka hetken harmittikin :)
...mutta enimmäkseen saamani lahjat ovat kyllä olleet kivoja. Että elkää ihmiset tämän ketjun takia pelätkö lahjojen antamista! Melkein mikä tahansa lahja (pois lukien käytetyt alushousut, seksilelut, tavallinen kivi yms.) on hyvä, kunhan sen vain antaa sopivalle ihmiselle.
Voi luoja noita poikaystäviä/exiä jotka on antaneet koruakin toivoneille tyttöraukoille lahjaksi kiviä :D Ai kamala.
12-vuotislahjaksi kaverilta tämän äidin käytetty huulipuna...
Tätä ketjua on ollut mielenkiintoista seurata.Lukiessa on kuitenkin tullut koko ajan voimakkaammin esiin se, kuinka vaikeaa lahjan antaminen voi olla ja se, että lahjan antaminen ei todellakaan ole tärkeintä. Joissakin tapauksissa, ainakin aikuisten kesken jouluna lieneekin parasta olla antamatta lahjaa ollenkaan. Toisaalta taas lahjakortit saajan suosikkikauppaan tai johonkin ravintolaan tms. ovat myös hyvä vaihtoehto.
Itselläni on voimistunut ajatus siitä, että ostan siskolleni lahjaksi sen Trivial Pursuitin kun on Citymarketissa tarjouksessa. Sitten pitää keksiä vielä jotain muuta. Todennäköisesti ostan "lajakassain", johon tulee mustia sukkia, erittäin pehmeää wc-paperia, kahvia ja suklaata.
T: 65
Juu oli se hauskaa - ekalla kerralla. Varioi se kerran teemaa ja sitoi sen rusetin kikkeliinsä.