Surkein lahja, jonka olet saanut?

Vierailija kirjoitti:

Usein lueskelen palstaa, mutta harvoin kommentoin, nyt kuitenkin pakko...

Mulla on huhtikuussa synttärit ja mies missasi ne aivan totaalisesti (ei korttia eikä lahjaa), no puhui itsensä pälkähästä sillä, että lupasi ostaa yhdistettynä äitienpäivälahjana mulle kuivausrummun ja perusteli, että tietää mun olevan tosi tarkka, joten ajatteli antaa mun valita mieleiseni (ja btw mä en niin välitä lahjoja saada, rakastan antamista, mutta esim. jouluna oon tyytyväinen, jos saan mieheltä yöpaidan, joten mua ei yhtään haitannut tuo käytännöllinen lahja), suurin murheeni oli puuttuva kortti, sillä itse rakastan askartelua ja annan AINA omatekemäni kortin, joka on saajansa näköinen...

No sitten tuli äitienpäivä (ja olin useamman kerran muistuttannut, että toivoisin ajatuksella tehdyn tai edes kaupasta ostetun kortin, tässä vaatimuksena, että joku kaunis runo, ei huumorijuttu), en saanut minkäänmoista korttia (ei ollut mies kuulemma ehtinyt kauppaan) ja siis lahjaksi tuo kuivausrumpu, jonka itse kävin valitsemassa...

Aika pettyneenä asiasta huomautin (lue: itkin ja olin aika marttyyri), niin mieheni sitten iltapäivällä päätti yrittää korjata asian; googlen kuvahausta kopioi jonkun tekemän äitienpäiväkortin kuvan (joka oli ruma! tai no jonkun mielestä nätti, kun oli sellaisen tehnyt, mutta minua ei miellyttänyt), tulosti sen A4:lle ja kirjoitti alle hyvää äititienpäivää (huomaa kirjoitusvirhe), eikä edes sitä runoa viitsinyt siihen etsiä... Eikä tosiaan ymmärtänyt, ettei tämä ele juuri lepyttänyt minua...

Viime äitienpäivänä oli delegoinut äitini ostamaan kortin mulle (tiedän sen siitä, että a. mukaan oli tulostettu ja liimattu runo, mitä mieheni ei tekisi, b. se ei ollut yhtään sinnepäinkään, mitä olin kuvaillut)...

Täällä pohdin leipoako edes kakkua huomiseksi, mutta taidanpa kuitenkin, lapset odottaa kovasti isänpäivää, ovat ensimmäistä kertaa itse hoidossa askarrelleet isälle kortit ja lahjat, joten en viitsi heiltä pilata iloa... (ja siis mä olen saanut yhtenä äitienpäivänä kaupan valmispohjasta tehdyn kakun, muulloin oon leiponu ite tai syönyt jommankumman vanhempien luona vasta kakkua)...

Jumalaton nillittäminen jostain kortista?!? En nyt ihan käsitä...

Mä sain mieheltäni virranjakajankannen. Muutakin autokamaa olen saanut. En ymmärrä autoista mitään.:)))))

Olemme mieheni kanssa molemmat M-kokoa ja anoppi on aina ostanut minulle xs-kokoisia vaatteita(kauhean värisiä) ja miehelle xl-kokoisia.

Kaikille sukulaisille on antanut rippi- ym.lahjoiksi lehtitilauksista saatuja kylkiäiskoruja.:))))

Ex-mies kysyi, että mitä haluaisin joululahjaksi, kun hän ei oikein osaa mitään hankkia. Olin nähnyt lähikaupassa ihan kivoja pyjamia, ja tiesin, ettei mies kuitenkaan lähikauppaa kauemmas ole ostoksille menossa, joten sanoin, että sellainen kaksiosainen pyjama olis ihan kiva (imetin silloin vauvaa, eli olisi ollut myös kätevä).

No, mies lähti tuulispäänä kauppaan jouluaattona puolenpäivän jälkeen, ja illalla paketista paljastui nilkkoihin asti ylettyvä trikoopötkylä yöpaita, vaaleanpuna-valkoraitainen ja ihan helvetin kapea ja epämukava. Vaaleanpunainen on mun inhokkivärikin vielä kaikenlisäksi. Vieläkin puistattaa sekä mies että yöpaita.

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppini on todellinen hamstraaja, eikä mielellään heittäisi mitään pois. Nyt viime vuosina hän on kuitenkin hurahtanut sisustamiseen ja se luonnollisesti vaatii hieman karsintaa jo olevasta omaisuudesta. Ja mikä olisikaan sen ihanampi vanhan rojun loppusijoituskohde kuin pikkulapsiperhe, niissä kun aina joudutaan kituuttamaan!

Niin, paitsi että silloin, kun pikkulapsiperheen muodostavat yksi viisivuotias ja kaksi 33-vuotiasta, on sitä elettyä elämää jo jonkin verran takana ja omasta takaakin löytyy oman maun mukaiset kodinkoneet, sisustusesineet, huonekalut, verhot sun muut. Yritä siinä nyt sitten pokkaa pitää, kun anoppi innoissaan hössöttää juuri lahjaksi sinulle antamastaan 15 vuotta vanhasta mikroaaltouunista, kun kuumennat vastaremontoidun keittiösi integroidussa mikrossa kinuskikastiketta joulujälkiruuan kyytipojaksi. Mutta tietysti, tuolla tavalla pääsee kyllä kätevästi kierrätysmaksuista - pojan perheen huoleksi vaan :D   

Sähkölaitteiden kierrätys ei maksa mitään ja ehjät laitteet kelpaavat keirrätyskeskuksiin myytäväksi. viekää kaikki ylim. sinne, niin joku tarvitseva saa edullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoin mieheltä monta vuotta sellasta nahkaista koulureppua kun yliopistoa kävin. Toivoin sitä jouluina ja synttäreinä. Aina osti jotain muuta, kivaa kylläkin ja jotain mistä pidin oikeasti. MUTTA en voinut mitään, että itku tuli kun valmistujaislahjaksi toivomani korun sijaan hän olikin hankkinut tuon nahkaisen koulurepun. Olin jo aloittanut työt ja päivittäiset tavarat avaimet, lompakko, känny ja kannettava kulkee kätevästi käsilaukussa. Mitä mä enää teen koulurepulla, toivoin ja olisin halunnut käyttää sitä ne 5 vuotta kun kävin koulua :(. 

Miksi ihmeessä et ekan pettymyksen jälkeen ostanut sitä reppua itse :o? Eihän tuossa ole mitään järkeä, ettei voi itse hankkia jotain joka olisi tarpeellista, ja jota toinen ei "älyä" ostaa lahjaksi... Vuosia vain odotit ja odotit sen sijaan että olisit mennyt kauppaan ja ostanut itse!

Isäni toi minulle sairaalaan lukemista: uusimman Suosikin kanttiinista. Harmi vain, olin kolmikymppinen ja juuri synnyttänyt viidennen lapseni.

14-vuotiaana toivoin äidiltä (selvästi kertoen ja lapulle kirjoittaen) joululahjaksi Stephen Kingin uusinta romaania. Sain hömppäromaanin. Muistan siitä joulusta hirmuisen pettymyksen. Olen ollut ilmeisesti hyvin vaativa nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Strap-on dildo, jossa tosi iso dildo emättimeen (jonka sisään mahtuu miehen penis) ja pienempi dildo anaaliin. Sellainen todella rajusta seksistä pitävien ihmisten seksilelu, jota en ikinä suostuisi käyttämään. En edes pidä isoista dildoista, saati haluaisi että minuun tungetaan 2 liian isoa dildoa yhtä aikaa. Olin kaiken lisäksi synnyttänyt joitain kuukausia sitten, eikä seksihaluni olleet muutenkaan vielä normalisoituneet. Tämä lahja tuli joululahjana ihanalta aviomieheltäni, joka oikeasti kuvitteli minun tykkäävän siitä. Suuttui kun sanoin, etten halua tälläistä käyttää ja kysyin, voisiko sen vielä palauttaa. Sanoin, että seksilelut pitää valita yhdessä, enkä halua niitä enää lahjaksi. On ostanut niitä silti myöhemminkin minulle. Ei sentään enää noin rajuja leluja, vaan ihan sellaisia, joita voi käyttääkin.

Ei oo todellista :D

Sain kerran arse/face -saippuan. Noi tekstit siis luki eri puolilla saippuapalaa. Arse-puoli oli ruskea. Eh... Köntti päätyi hirvien pelottimeksi taimikkoon.

Miesystävä antoi lahjaksi suhteen alussa harmaan collegepaidan ... huh, romantiikka oli siitä kaukana. :D Onneksi nykyään saa parempia lahjoja, kun tunnemme toisemme.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain mieheltäni virranjakajankannen. Muutakin autokamaa olen saanut. En ymmärrä autoista mitään.:)))))

Sarjassa "keilapallo lahjan antajan sormiporauksilla" a'la Homer Simpson :D

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä antoi lahjaksi suhteen alussa harmaan collegepaidan ... huh, romantiikka oli siitä kaukana. :D Onneksi nykyään saa parempia lahjoja, kun tunnemme toisemme.

Toihan kuulostaa hyvältä lahjalta o_O

Vierailija kirjoitti:

Mä sain 19-vuotiaana ERITTÄIN ujolta poikaystävältäni tuliaisiksi Erotiikka-messuilta valtavan kokoisen, pinkin, peniksen näköisen tikkarin. Oltiin oltu 4 kk yhdessä, eikä vieläkään oltu suudeltu...Järkytyin ihan tosissani. En voinut tavata poikaystävääni pariin päivään.

Myöhemmin sain samalta mieheltä (nyt ex-puoliso) kaktuksen vuosipäivänä. Sen piti kuvata rakkautemme kestävyyttä. Ei ehkä ihan kauneimmat saamani kukat, mutta ihminen oli/on niin ihana, että ymmärsin kyllä hänen ideansa. Sen sijaan kun joku vuosipäivä tuli muovikukka (!), niin huomautin ystävällisesti, että "oikeissa kukissa on sitä jotain" : )

4 kuukautta yhdessä ja ette olleet suudelleet?wtf?? :D

Yhdet sukulaiset antoivat minulle aina jouluisin Yves Rocherin kaupanpäällislahjoja: Surkeita rumia yksittäisiä pikku pyyheliinoja, polyesterisiä pussukoita, joihin ei mahdu mitään ja kuumaa kestämättömiä pannulappuja. Onneksi yksissä juhlissa sukulaismies kännissä haukkui kaikki, eikä enää tarvinut sen jälkeen vaihdella joululahjoja.

Kun täytin kymmenen, sain Oiva Toikan mälsän lasilinnun. Lahjan antaja sanoi: "Tämä ei ehkä nyt ole sinusta kovin erikoinen, mutta osaat sitten arvostaa kun täytät 30. Kohta tulee 40 täyteen, mutta lintu on vieläkin paketissaan jossain vanhempieni vintillä. Ehkä pitäisi katsoa, mitä semmosista nykyään maksetaan, jos vaikka arvostus heräisi.

Mä oon aina kovasti tykännyt noista " puolestanne lahjoitettu xx summa köyhille lapsille" tjv. Surkein lahja oli käytetyt alushousut, jotka olivat ihan likaiset. Sain nuo 16 v kaverilta joka ei liiemmin pitänyt hygieniastaan huolta.

Ex-poikaystävälle olin kehunut koruliikkeessä yhtä kaulakorua ainakin kymmenen kertaa kun oli vakkarikauppamme yhteydessä tuo koruliike.

Syntymäpäivänä varmaan loistin kilometrin päähän onnesta kun hän antoi korurasian. Siellä oli hänen lomamatkaltaan tuomansa kivi. Ihan tavallinen, soikion muotoinen. Itku pääsi vaikka nyt jo naurattaa tuon tilannetaju :D

Eksällä oli tapana aikoinaan huolellisesti merkkailla suosikkinsa kirjakauppojen aleluetteloon kirja-alejen alettua. Kuinka ollakaan, nämä samaiset tyyliin "Laitesukelluksen salat" ja "Airbrush-pin-upit" löytyivät minun lahjapaketeistani.

Äitienpäivänä vakiolahja oli poikamme, jonka päähän oli sidottu rusetti.

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivänä vakiolahja oli poikamme, jonka päähän oli sidottu rusetti.

:D

Joskus 15-16 vuotiaana seurustelin ensimmäisen kerran, ja sain ensimmäisen kerran joululahjan silloiselta poikaystävältäni, joka oli samanikäinen. Olin odottanut lahjaa kovasti, ja jouluaattoiltana availin lahjaa huoneessani. Olin ajatellut sen olevan jotain melko henkilökohtaista. Paketissa oli 3 esinettä jotka olivat Mikki Hiiri -lelulla varustettu (lasten) suklaarasia, käytetty ja likainen vaaleasävyinen pieni pehmolelu, sekä yksittäinen pelikortti. Vähiten tajusin sitä pelikortin olemassa oloa.