Lue keskustelun säännöt.
muita työpaikan kummajaisia, hiljaisia small talkin vihaajia?
08.09.2018 |
olen työpaikan kummajainen, hiljainen, small talkin vihaaja.. onko muita samanlaisia ja millä alalla??
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön, mutta mahdollinen työpaikka tiedossa. Innolla odotan tienaamaan pääsyä, mutta kauhulla odotan juurikin sitä kanssakäymistä työkavereiden kanssa. Töihin menen koska tarvitsen rahaa, kaverit on sitten muualla.
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön, mutta mahdollinen työpaikka tiedossa. Innolla odotan tienaamaan pääsyä, mutta kauhulla odotan juurikin sitä kanssakäymistä työkavereiden kanssa. Töihin menen koska tarvitsen rahaa, kaverit on sitten muualla.
ole vain puhumatta:)
En vihaa small talkia ja haluaisin puhua enemmän, mutta olen niin ujo. Kahden kesken on helppo jutella, mutta kahvipöydässä en saa oikein sanottua mitään. Joskus sanon jonkun kommentin, mutta en osaa kertoa asioistani. Haluaisin kertoa vaikka viikonlopustani niin kuin muutkin, mutta pelkään, ettei ketään kiinnosta. Muut kertovat niin luonnollisesti käyneensä eilen jossain kaupassa tai ostaneensa verhot ym. tuollaista normaalia. Minun on jotenkin vaikea kertoa asioistani, vaikka haluaisin.
Mä olen vielä opiskelija (tuleva insinööri). Olen oikeastaan aika puhelias, mutta kyllästyttää kun porukka puhuu päälle. Jossain vaiheessa vaan vaikenin kun ei kiinnosta enää. Ei kukaan kuuntele, eikä anna puhua loppuun kuitenkaan.
Pahinta on, kun toiset kesken selityksen "täydentää loput itse" ja se menee täysin metsään, enkä saa tilaisuutta korjata asiaa. Sitten mua pidetään vielä tyhmempänä kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viha small talkia. Mutta jos päivässä on paljon sosiaalisuutta, väsyn. Jotkut ihmiset töissä ovat liian avuliaita ja tyrkyttämässä seuraansa tauoilla, ei kiva. Mutta pahempi olisi jos kiusattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vielä opiskelija (tuleva insinööri). Olen oikeastaan aika puhelias, mutta kyllästyttää kun porukka puhuu päälle. Jossain vaiheessa vaan vaikenin kun ei kiinnosta enää. Ei kukaan kuuntele, eikä anna puhua loppuun kuitenkaan.
Pahinta on, kun toiset kesken selityksen "täydentää loput itse" ja se menee täysin metsään, enkä saa tilaisuutta korjata asiaa. Sitten mua pidetään vielä tyhmempänä kuin olen.
varsinkin hoitoalalla vanhemmat hoitajat täydentävät nuorempia hoitajien raportteja käyttämällä "lääkäri-termejä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja joskus kun olen kertonut vaikka ostaneeni verhot, niin keskustelu tyrehtyy aiheesta saman tien. Kukaan ei oikein vaikuta kiinnostuneelta. Jos joku muu ostaa verhot, keskustelu lähtee soljumaan luonnollisesti eteenpäin. Kiusallista.
Aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa ja kummasti tarvitsen kaikki tauot tehtävien tekoon. Ehtisin ne kyllä tehdä kotonakin, mutta olen havainnut tavan tehokkaaksi sekä oppimisen että small talkin välttelyn kannalta ja hyvä tekosyy vetäytyä joutavasta. Työasioita suostun puhumaan tauoilla, en muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ulospäinsuuntautunut ainoastaan muiden introverttien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisessä työpaikassa pienen tiimin lähin työkaveri inhosi small talkia eikä antanut itsestään mitään. Oli _todella_ raskasta tehdä töitä, kun hän vain "mökötti". Taisin muutenkin olla sellainen, ettei hän pitänyt tyylistäni, sillä minua kohtaan hän tuntui olevan tylympi kuin muille. Asiasta puhuttiin työnohjauksessa, mutta tilanteeseen ei tullut muutosta. Hän oli suuri syy siihen, että vaihdoin työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa small talkia ja haluaisin puhua enemmän, mutta olen niin ujo. Kahden kesken on helppo jutella, mutta kahvipöydässä en saa oikein sanottua mitään. Joskus sanon jonkun kommentin, mutta en osaa kertoa asioistani. Haluaisin kertoa vaikka viikonlopustani niin kuin muutkin, mutta pelkään, ettei ketään kiinnosta. Muut kertovat niin luonnollisesti käyneensä eilen jossain kaupassa tai ostaneensa verhot ym. tuollaista normaalia. Minun on jotenkin vaikea kertoa asioistani, vaikka haluaisin.
Totta puhuen mua ei koskaan kiinnostakaan muiden kaupassa käynnit ja viikonlopputekemiset. Menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sen sijaan on aina kiva kuunnella muutamaa työkaveria, jotka juttelevat enemmän mielenkiintoisista asioista ja mielipiteistään kuin jostain omista arkisista tekemisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisessä työpaikassa pienen tiimin lähin työkaveri inhosi small talkia eikä antanut itsestään mitään. Oli _todella_ raskasta tehdä töitä, kun hän vain "mökötti". Taisin muutenkin olla sellainen, ettei hän pitänyt tyylistäni, sillä minua kohtaan hän tuntui olevan tylympi kuin muille. Asiasta puhuttiin työnohjauksessa, mutta tilanteeseen ei tullut muutosta. Hän oli suuri syy siihen, että vaihdoin työpaikkaa.
olinkohan se minä...
Vierailija kirjoitti:
Aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa ja kummasti tarvitsen kaikki tauot tehtävien tekoon. Ehtisin ne kyllä tehdä kotonakin, mutta olen havainnut tavan tehokkaaksi sekä oppimisen että small talkin välttelyn kannalta ja hyvä tekosyy vetäytyä joutavasta. Työasioita suostun puhumaan tauoilla, en muuta.
Mä olen tuo aikaisemmin kirjoittanut insinööriopiskelija. Musta pahinta on käytävillä odottelu porukassa. Ei voi oikein vajota omiin ajatuksiinsakaan, kun joku voi sanoa mulle jotain, mutta rupeaa tympimään, jos keskustelua ryhtyy seuraamaan enemmän kun lopulta haluaisin kuitenkin usein heittää jotain väliin, mutta joku puhuisi kuitenkin päälle ja päätyisin vain örähtelemään epätoivoisesti yrittäessäni puhua.
Mulla on pakopaikkoja, joihin menen varsinkin pidemmille tauoilla tekemään tehtäviä. Isosta laitoksesta löytyy aina hiljaisempia paikkoja.
6
Itse yritän edes kuuntelijana osallistua, mutta se verhojuttujen kuunteleminen saa minut joskus lähes koomaan. Olen ujo, enkä osaa kääntää juttua johonkin kiinnostavampaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän edes kuuntelijana osallistua, mutta se verhojuttujen kuunteleminen saa minut joskus lähes koomaan. Olen ujo, enkä osaa kääntää juttua johonkin kiinnostavampaan.
mitä muut ajattelee jos yksi vain kuuntelee eikä sano sanaakaan
Töissä en yleensä puhu mun omista asioista sitten yhtään. Työkavereille puhun vain työjutuista jos tarvitsee koska töissä pitää tehdä työtä eikä vaan seurustella tai juoruta. Mutta kun ei, yks työkaveri kysy miks en puhu. Sillee öö, mitä mun pitäis puhua? Kyllä mä sille puhun työasioista jos tarvitsee mutta näköjää ei riitä vaa haluaa kuulla mun omista asioista jotai.
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän edes kuuntelijana osallistua, mutta se verhojuttujen kuunteleminen saa minut joskus lähes koomaan. Olen ujo, enkä osaa kääntää juttua johonkin kiinnostavampaan.
Oot niin s++tanasti muita fiksumpi, että jutut tylsistyttää sut koomaan, mutta et sit kuitenkaan osaa jutella mitään kiinnostavampaa?
Sossusta, päivää.