Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

Vierailija kirjoitti:

Luulin aina että se on typerä klisee että pikkujouluissa petetään, mutta näiden juttujen perusteella se ei näyttäisi olevan tuulesta temmattu. En ole ikinä ymmärtäny miten jotkut alkavat päihtyneenä lähennellä ihmisiä joihin ei kannata kajota!

Kannattihan se, kun kerran kävi flaksi.

Olin nuorena töissä lestadiolais valtaisessa "ostoskeskuksessa". Pikkujoulut alkoivat ihan rauhallisissa merkeissä, aluksi syötiin hyvin ja kaikille oli juomista tarjolla, rohkeimmat uskaltautuivat jopa tanssilattialle. Pieni tietovisakin pidettiin.

/

Muutama juoma lisää, ihmiset alkavat humaltua ja samaan tahtiin tanssilattia täyttyä. Eikä aikaakaan, kun ensimäiset kiiihkeät humalaiset suudelmat vaihdettiin ja kotona odottavat puolisot unohdettiin. Tanssi alkoi muuttua toistensa hinkkaamiseksi -"kuivapanoksi"

Loppuillasta arkisin hartaimmatkin uskovaiset näyttivät lähinnä irstaan elokuvan roolihahmoilta. Suurperheiden isät ja äidit harrastivat estoitta seksiä muiden ympäröimänä, häveliäimmät löysivät sentään itselleen pimeän nurkan tai vessan.

Viikonlopun jälkeen kukaan ei katsonut toisiaan silmiin,toivottavasti kirkossa sentään olivat muistaneet käydä sunnuntaina.

Olin töissä valtion  lafkassa nimeltä Yleisradio  :D.  Pikkujoulut olivat aina monta kuukautta etukäteen suunniteltu tapahtuma ja jengi oli siellä aivan perseet olalla. Muistan ensimmäiset pikkujouluni kyseisessä firmassa.

Olin just ehkä 20-vuotias ja samanikäisen kollegani kanssa oltiin todella panostettu ulkonäköön ja pukeutumiseen. Tuolla oli tapana muutenkin panostaa pikkujouluissa outfittiin, juhlat olivat kaikintavoin hulppeat. Vaikka olin siihen ikään mennessä ehtinyt nähdä vaikka mitä, niin en ollut KOSKAAN nähnyt niin saatananmoisessa kunnossa olevaa jengiä. Oli maljakoihin oksentelevaa uutiankkuria, tanssilattialla itkupotkuraivareita jalat ilmassa ulvovaa näyttelijää, ravintolanpöydässä kollegaa avoimesti sormettavaa työkaveria..

No tulin tietysti itsekin tosi känniin, poltin pilveä pomoni kanssa hotellihuoneessa. Paikalla oli mm. vaatekaappiin sammunut eräs todella iso pomo, aggressiivisesti käyttäytyvä kollega joka rikkoi ikkunan heittäessää siitä tuolin läpi, kylpyhuoneessa nussivat kollegat.

Meidät heitettiin ymmärrettävästi ulos hotellista, mentiin minun luokseni jatkoille kun asuin melko keskustassa ja heräsin aamulla siihen että ulko ovi rappukäytävään asti oli auki, musiikki pauhasi. Eteiseni lattialla makasi sammuneena eräs kameramies, olkkarin lattialta heräili eräs ohjaaja ja minä siis heräsin puoliksi sängystä, puoliksi lattialta.

Noi taisi olla viimeiset koko firman yhteiset pikkujoulut mitä ylellä järjestettiin, tai ainakin seuraavana vuonna juhlia ei ollut. Itse olin jo rekrytoitunut muualle töihin.

Ei noi nyt karmeat kekkerit olleet, ikimuistoiset vaan ja sain muuten varotuksen vielä järjestämistäni jatkoista.

Erään pikkufirman maailman paskimmat pikkujoulut. Omistaja oli aina muutenkin meille alamaisilleen ilkeä ja ikävä ihminen, mutta alkoi firman ensimmäisen aukiolovuoden päätteeksi hehkuttaa pikkujouluja vähintään kk ennen h-hetkeä. Pyysi useita kertoja erikseen, että me myyjät laittaisimme ehdottomasti ykköset sitten päälle pikkujouluihin (hänellä oli aina muutenkin töissä tapana puuttua erittäin pikkutarkasti pukeutumiseemme, meillä oli mm. farkkupakko, koska farkut eivät sopineet yrityksen maineesen). Että "nyt tytöt laitatte kerrankin kunnon juhlavaatteet ja iltapuku on jokaisella oltava". Me tietysti oltiin ihan että wau, kerrankin se naakka (=omistaja) palkitsee meidät raatamisesta ja järjestää jotain tosi hienoa, kun aina mainostaa muutenkin olevansa niin hieno ihminen itse. Päät puhki mietimme kaikkia hienoja ravintoloita, minne hän meidät veisi.

Tuli sitten se kauan hehkutettu pikkujoulupäivä. Laitettiin liike kiinni ja vedettiin siitä suoraan takahuoneessa meikit + ykköset päälle juhlatunnelmassa. Omistajakin sitten saapui aikanaan miehensä kanssa paikalle hienoissa  vaatteissa itsekin. Ilta alkoi sillä, että omistaja istutti meidät iltapuvuissa liikkeen (paskaiselle) lattialle rinkiin. Ohjelman nimi oli työntekijöiden haukkuminen. Kuka mitäkin virhettä oli tehnyt ja jättänyt pölyt pyykinättä, henkarit suoristamatta, aasialaiset/romanit ajamatta pois liikkeestä (juu, tämä oli ko. firman policy) ja kuka mitäkin olematonta. Olimme huonoja, hitaita, vääränlaisia. Miksi emme vois olla enemmän yrittäjähenkisiä ja hienoja ihmisiä kuten hän? Aivan järkyttävää tekstiä omistaja suolsi meistä ja asiakkaista. Olimme aivan haavi auki, koska ikinä en ole sellaista kohtelua saanut. Kaikki jähmettyivät paikoilleen, eivätkä uskaltaneet sanoa mitään.  Minun oli pakko saada opiskelijana pitää tämä työ, joten vaikenin muiden mukana. Omistajan mies näytti kyllä myös kovasti kärsivältä, mutta antoi vaimonsa haukkua meidät täysiksi nolliksi, vaikka olimme koko vuoden ahkeroineet HÄNEN liikkeensä menestykseksi. Että haistakaa paska vaan tästä vuodesta. Selvisi siinä sitten kyllä samalla yhden valveutuneen kollegan toimesta, että meille oli maksettu koko vuosi alle minimipalkan. Eipä paljon ihmetyttänyt - maksettiinhan meille ylityökorvauksetkin pimeästi.

Kun olimme järkyttyneinä kuunnelleet omistajan raivoamista, oli the grand finalen eli luxus-illallisen aika. Meidät vietiin iltapuvuissamme suoraan liikkeestä Itäkeskuksen ravintolamaailman räkäisimpään kuppilassa, jossa meille tilattiin kaksi yhteispitsaa. Näitä odoteltiin yli tunti. Mutta saatiin oikein 1 juoma per nenäkin. Hiphei ja tiptap.

Koskaan ei selvinnyt, miksi meiltä vaadittiin iltapukuja. Minimipalkasta valittanut henkilö siirrettiin muuten sittemmin toiseen liikkeeseen.

Itse lopetin liikkeessä työskentelyn pian tämän jälkeen, koska omistaja oli niin hirveä, enkä halunnut millään muotoa hänen bisnestään enää edistää. Nyttemmin onkin lopetettu koko paska, miksiköhän ;-DDD?

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä valtion  lafkassa nimeltä Yleisradio  :D.  Pikkujoulut olivat aina monta kuukautta etukäteen suunniteltu tapahtuma ja jengi oli siellä aivan perseet olalla. Muistan ensimmäiset pikkujouluni kyseisessä firmassa.

Olin just ehkä 20-vuotias ja samanikäisen kollegani kanssa oltiin todella panostettu ulkonäköön ja pukeutumiseen. Tuolla oli tapana muutenkin panostaa pikkujouluissa outfittiin, juhlat olivat kaikintavoin hulppeat. Vaikka olin siihen ikään mennessä ehtinyt nähdä vaikka mitä, niin en ollut KOSKAAN nähnyt niin saatananmoisessa kunnossa olevaa jengiä. Oli maljakoihin oksentelevaa uutiankkuria, tanssilattialla itkupotkuraivareita jalat ilmassa ulvovaa näyttelijää, ravintolanpöydässä kollegaa avoimesti sormettavaa työkaveria..

No tulin tietysti itsekin tosi känniin, poltin pilveä pomoni kanssa hotellihuoneessa. Paikalla oli mm. vaatekaappiin sammunut eräs todella iso pomo, aggressiivisesti käyttäytyvä kollega joka rikkoi ikkunan heittäessää siitä tuolin läpi, kylpyhuoneessa nussivat kollegat.

Meidät heitettiin ymmärrettävästi ulos hotellista, mentiin minun luokseni jatkoille kun asuin melko keskustassa ja heräsin aamulla siihen että ulko ovi rappukäytävään asti oli auki, musiikki pauhasi. Eteiseni lattialla makasi sammuneena eräs kameramies, olkkarin lattialta heräili eräs ohjaaja ja minä siis heräsin puoliksi sängystä, puoliksi lattialta.

Noi taisi olla viimeiset koko firman yhteiset pikkujoulut mitä ylellä järjestettiin, tai ainakin seuraavana vuonna juhlia ei ollut. Itse olin jo rekrytoitunut muualle töihin.

Ei noi nyt karmeat kekkerit olleet, ikimuistoiset vaan ja sain muuten varotuksen vielä järjestämistäni jatkoista.

Joko huomasit itse ristiriitaisuudet kivassa tarinassasi?

Olin mukana järjestämässä työpaikan pikkujouluja. Teemana oli (kerrankin) pikkujoulut eivätkä naamiaiset eli paikalla oli joulukoristeluja, joulukuusi ja jouluhenkisiä tarjoiluja.

Joku valopää (ts. mies) oli palkannut paikalle virolaisia tanssijoita, ts. strippaajia.

Useampi työpaikan naimisissa oleva tai avoliitossa elävä mies osti kyseisiltä naisilta seksipalveluja juhlien jälkeen.

Arvostan uskollisia parisuhteita, joten käsitykseni kyseisistä miehistä romahti entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen työpaikka ja pihi järjestäjä. Syötiin taukotilassa järjestäjän itsensä keittämää riisipuuroa, jälkkäriksi joulutorttu (1 kpl per hlö) ja kuppi kahvia, omakustannehintaan. Taustalla soi Vesa-Matti Loirin joululauluja. Mantelin puurosta saanut voitti rasian Juhlapöydän konvehteja.

Meillä sama viime vuonna, ja kaikkien pakko osallistua, koska oli työaikaa ja sosiaalitilassa! Kuinka noloa! Ollaakohan samassa firmassa töissä... :D

Oisko perjantai-illan viihteeksi näitä lisää?

Eikö?

No oishan noita tarinoita, mut en ny viitti, kun joku voi vaikka ihan saada sätkyn ja valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ynnä pressalle ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Menimme mökille keskelle Korpea ja rupesime juomaan alkoholia runsaasti ja taisin sammua jossakin vaiheessa iltaa ja aamulla heräsin housut kintuissa ja jotakin valkoista nestettä huulillani ja ympäri kehoani

Hei kandee vielä vähän harjoitella noiden eroottisten tarinoiden kirjoittamista.

Lisää!

Lähdettiin laivalle pikkupikkujouluja viettämään, siis reilusti ennen joulua, kun saatiin lupa pitää tyhypäivä. Oli todella tylsää. Jouduin samaan hyttiin noin 60 v. työkaverin kanssa, joka ilmoitti jo illallisella buffetissa, että lähtee syönnin jälkeen nukkumaan, kun on niin kova päänsärky. Pyysi minua hiipimään hiljaa hyttiin sitten kun tulen nukkumaan. Kävin vaihtamassa pikkumekon päälle ja lähdin ryyppäämään. Jossain vaiheessa huomasin, että hytin avainkortti unohtui vaatteidenvaihdon yhteydessä hyttiin. Niin päädyin sitten noin klo 3.30 paukuttamaan hytin ovea. Hakkasin varmaan vartin, kukaan ei avannut. Infosta sanottiin, että eivät avaa ovea, jos kerran tiedän, että sisällä on matkustuskumppani. Pääsin onneksi työkavereitten lattialle nukkumaan kolmeksi tunniksi. Niska oli sen jälkeen niin jumissa, että pää ei kääntynyt. Kotimatkalla se hyttikaveri paljasti kuulleensa huutelun ja koputtelun ovelta, mutta ei omien sanojensa mukaan uskaltanut avata, kun oli yksin hytissä ja keskellä yötä paukutetaan. 

Työpaikka jossa porukka oli enimmäkseen lähellä 30:tä molemmilta puolilta ja pikkujoulujen järjestäjä oli keksinyt, että ohjelma on se, että lähdetään bussilla Keskiselle ostoksille (Tampereelta) ja työpaikka tarjoaa matkalla kahvit huoltoasemalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti? Me käytiin just syömässä lauantaina. -- Pointtina vaan, että alle 60 eurolla saa ihan hyvin alkupalat, pääruuan ja jälkkärin sekä viinin! Ja minusta se on kallista. Itse en käy syömässä tuolla tavalla kuin synttäreitteni kunniaksi. Pyörtyisin, jos oma lasku olisi 85 euroa!

Pikkujouluaikaan on ryöstöhinnat ja halvalla selvisit. Sesonkiajan ulkopuolella on tietysti halvempaa kuten esim. matkailussa.

Miten jotkut ees pystyy vitunmoisissa viinakänneissä harrastaa seksiä. Mulla ei boolin runsaan juonnin jälkeen kule ajatus munan ja aivojen välillä.

Tunnelma oli suorastaan jäätävä eräissä pikkujouluissa. Naisilla oli pikkumustat ja hienot kampaukset jne, mutta yllätyksenä järjestävä taho oli päättänyt hankkia pääruuaksi vartaassa paistettua sikaa!!! Juhla oli hienossa juhlasalissa, jossa oli hienot lisukkeet, mutta sitten yhtäkkiä valtavat roudausovet avattiin ulos, ja ilmoitettiin, että lihan saa jokainen hakea itse lautaselleen ulkoa olevasta teltasta, jossa tosiaan joku yrittäjä paistoi sikaa vartaassa.. mainittakoon, että pakkasta oli 27 astetta ja valtava tuuli.. en ole ikinä palellut niin paljon. Ovia jouduttiin pitämään auki niin kauan, että juhlasalissa oli koko loppuillan lämpöä ehkä 12 astetta. Paskat juhlat. Ai niin, mitään muuta alkoholitonta juomaa ei ollut tarjolla kuin tavallista hanavettä rumassa kannussa, muuten oli kyllä lonkkua, siideri, kaljaa, punkkua, valkkaria tarjolla, mutta alkoholitonta ainoastaan hanaveden muodossa.

Saunailtapikkujoulut: yksi pomo sammui sauna pukkariin ilman rihmankiertämää. Kollegat saivat nerokkaan idean ottaa tästä valokuva. Kuva kiersi sitten kaikilla. 
Yök, too much information...
Ai niin jos luulette että pomo nosti tästä metelin myöhemmin, niin höpsis. Ihan jees oli hänelle. Oli kova bilettäjä ja viuhahteli vaikkei ollutkaan sammunut.

Kenties ne pikkujoulut, jotka vietin kun vielä mieheni kanssa ei seurusteltu vaan tapailtiin. Järjettömän komea mies vikitteli koko illan. Tanssilattialla yritti suudella, mutta viime hetkellä katsoin miehen nimettömään. Myönsi ihan peittelemättä että oli naimisissa. Hymyili vielä päälle, että kotona on lisäksi parin kk ikäinen vauva!

Järjetön morkkis, itseinho ja vitutus iski päälle. No, niissä bileissä alalle tyypilliseen tyyliin ei viinaksia säästelty, ja keskityin loppuillan järjettömään juomiseen. Lopulta menin työhuoneeseeni ja soitin miehelleni, joka tosiaan siinä vaiheessa oli todella tuntematon vielä, nähty muutaman kerran. Hän herrasmiehenä hoiti minulle taksin paikalle, kertoi kuskille osoitteen (sekä lupasi, että jos yrjöän, hän vastaa) ja haki minut lähes sammuneena taksista. Hänen kämpillään sitten oksentelin tyllihameessani hänen kylppärissään ja makasin tukka yrjössä lattialla. Mies kävi välillä tarkistamassa onko kaikki ok.

Opinpa siitä jatkossa käyttämään kohtuullisesti. Lisäksi tajusin, että miehestäni kannattaa pitää kiinni. Nyt olemme olleet lähes 10 v yhdessä, kaksi lasta.

Sen verran mies maksoi potut pottuina että oli ottanut kuvan minusta kylppärinsä lattialla. Mukamas siksi, että en muuten uskoisi. Ehkä se oli hyvä  nähdäkin. Että sattuu sitä ns. kiltille tytöllekin.

Käykö pikkujoulujen sijaan kauppiksen vuosijuhlat? Sain sinne kutsun mieheltä, johon oli tutustunut pari viikkoa aiemmin baarissa. Olin kuvitellut miehen olevan homo, joten ihmettelin kun mies pyysi treffeille ja juhliin.

Jätin oman tiedekunnan juhlat väliin päästäkseni tuntemattoman miehen ja hänen  snobahtavan  kaveriporukkanssa kanssa bileisiin. Pitkin iltaa joku vihjaili kaikenlaista kaapista ulos tulemisesta, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota kuin vasta jälkikäteen.

Olin satsannut bileisiin täysillä, eli hankkinut uuden iltapuvun, silkkihanskat (ah tuo 90-luku), käynyt kampaajalla.

Edellisenä yönä valvoin tenttiin lukien täysin, joten juoma kävi pahemman kerran päähän. Juhlat olivat hienot iltapukujuhlat tyylikkäässä ravintolassa. Yritin kaikkeni tehdä hyvän vaikutelman. Ennen kahvia lähden puuteroimaan nenääni. Puoliksi nukahdin, puoliksi sammuin vessanpöntöllä istuen. Onnistuin kuitenkin ihme ja kumma sievästi oksentamaan niin, että vaatteet, hiukset ja meikki olivat moitteettomat. Purkka vaan suuhun ja takaisin. Vaan juhlasalissa bileet olivat jo loppumassa. Olin ollut tunteja poissa ja minua oli etsitty. Deittini oli ympäripäissään, koska joku vihjasi, että olen lähtenyt toisen miehen matkaan. Huusi kännissä rakkaudentunnustuksia miespuoliselle kaverilleen. Siinä vaiheessa tapasin tuttavani, joka kysyi, että enkö tosiaan tiennyt, että mies ei ole ehkä ihan hetero.

Ilta päättyi baariin jatkoille. Siellä homohuhuista huolimatta (tai niiden vuoksi) imuttelimme näyttävästi tanssilattialla. Kotiin yksin kebabin kautta. Söin silkkihanskoilla ranskalaisia.