Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?
Jaa pahin pikkujoulumuistosi. Mikä meni pieleen, itsellä tai muilla tai järjestelyissä?
Kommentit (1197)
Päätettiin pitää omat pikkujoulut työporukan kaa. Ennen lähtöä alettiin riitelemään, osa meni kotiin ja osa joi perskännit. 2 ei tullut aamulla töihin ja toiselle heistä tuli potkut.
Seuraavalla viikolla oli viralliset kemut, firma tarjosi illallisen. Meidän poppoo oli vieläkin riidoissa ja vain yksi osallistui. Kurjuutta jatkui kunnes porukka vähän vaihtui ja toinen Riidankylväjä jäi sairaseläkkeelle.
No, eihän tämäkään ketju kauaa kivana pysynyt, kun joidenkin piti päästä vääntämään ja pätemään jostain niinkin turhasta kuin ravintolalasku. :(
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä erään firman hallinnossa, porukka oli hiljaista ja kilttiä naisvaltaista sorttia .
Pikkujoulut pidettiin firman saunatilassa, ruokana oli eineslohikiusausta ja koppa kaljaa. Juhlat alkoivat heti töiden jälkeen.
No kun ilta eteni niin joku halusi avata telkkarin, koska sieltä tuli kauniiden ja rohkeiden tärkeä jakso.
Siinä sitten katseltiin katseltiin telkkaria ja syötiin lohikiusausta.
Pomo sanoi, että hän ei kyllä Ridgelle pärjää ja lähti kotia, kuten meikäläinenkin
...
Tämä ehkä suosikkini. Ihan sueluni silmillä näen, kun joku kaunareiden aikana vielä anteeksipyydellen kaivaa kutimen esiin. Hurja meininki.
Heh, duunari maksaa firmalle 50 000 € vuodessa eli firman talous on aika tiukilla on, jos ei pysty pistämään pikkujouluihin 0,2% tuosta eli 100 €....
Kunnon firmoissa pikkujouluihin budjetoidaan muutama satanen per nuppi ja yleensä menee enemmänkin.
Ja ihan hyvä, että tosikot yms. nirppanokat jäävät kotiin eivätkä tule pilaamaan muidenkin juhlafiilistä.
Karmeimmat pikkujoulut ovat jokaisessa duunipaikassa olleet ne, joissa varatut miespomot eivät lainkaan huomioi, flirttaile, tanssi sekä lopulta hässi firman vessassa nuoria, viimeisimpänä tulleita innokkaita typyjä. Ei mitään seurattavaa eikä juoruttavaa seuraavalle viikolle.
Tästä on jo aikaa, silloin erään suuren suomalaisen terveyspalveluja tarjoavan ketjun töissä. Hallintoylilääkäri antoi minulle ja työtoverilleni tehtäväksi järjestää kunnon pikkujoulut alueemme suosittuun hiihtokeskukseen (paljon ohjelma- ja ravintolatarjontaa). Tarkoitus oli, että henkilökunta kolmesta kaupungista tulisi samaan juhlaan.
Valmisteltiin sitten kaikki, bookattiin ravintola, kierrätettiin menuehdotukset ja kerättiin osanottajalistat, saatiin valita orkesteri ja esiintyjä (stand-uppia), järjestettiin ja varattiin bussikuljetukset kaikille työyksiköille jne..jne.. Paljon työtä varsinaisen työn lisäksi. Sitten, ehkä reilu viikko ennen h-hetkeä, pidettiin firman yhden uudistetun toimitilan avajaisia ja siellä tämä hallintoylilääkäri puheessaan toivotti samalla kaikki tervetulleiksi "näihin pikkujouluihin, jotka ovat juuri tässä ja nyt, samassa tilaisuudessa, siirtykää noutopöydän ääreen hetken kuluttua..." WTF?
Äijä ei ollut sanallakaan maininnut meille, että hän itse oli järkännytkin asian näin. Minä ja työtoveri kiehuttiin hiljaisesti penkeissämme kun tajuttiin, että meidän yli käveltiin nyt täysin kylmästi, kaikki suunnitelmat ja järjestelyt turhaa, kauhea homma perua koko paletti jne..
No, mul**u se tyyppi olikin, en pitkään enää siinä firmassa viihtynyt. Tämä pomo oli sellainen despootti, että yhden vaivaisen lampun vaihtamiseenkin piti herra isopomolta kysyä lupa. Ja kerran muistan hänen selventäneen meille sairaanhoitajille toimenkuvaamme: "Ainoa syy siihen, miksi olette täällä töissä, on että teidän tulee tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille.". Jep, tottahan se.
Pelottava mies terveyspalveluyrityksen aluejohdossa. Mihin jäi tavoite tuottaa laadukkaita terveydenhuoltopalveluja asiakkaille? Siinä arvomaailmassa ei ollut hyvä tehdä työtä.
Meillä kesti töissä yt.neuvottelut yhteensä 7 vuotta. Koko ajan oltiin löysässä hirressä. Itse olen ollut aina järjestämässä juhlia ja kerran taas pomo kysyi osallistunko pikkujoulujen järjestämiseen. Tietenkin.
Teimme kaikki järjestelyt 3 pekkaan ja samalla viikolla kun pikkujoulut pidettiin, nämä 2 muuta saivat kenkää. Ei työssäolovelvoitetta.
Ravintola ei tietenkään hyvittänyt enää, loppusumma piti olla sama. Irtisanottujen ruuat vaihdettiin viineiksi, oltiin aika humalassa. Sen jälkeen ei pikkujouluihin enää ollut varaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi silleen, että pomo kuukauden päivät hehkutti, että pikkujoulut 1.12. Sitten pidetään hauskaa!
No, pikkujoulupäivä koitti. Tehtiin duunit pitkin viikkoa jo osa etukäteen, että perjantaina kello 14.00 ollaan nätteinä, kun pomo tulee.
H-hetki koitti ja pomo tuli nolona paikalle. Siinä ruoes kahvinkeitto puuhiin ja tarjosi meille neljään pekkaan fazerin sinisen levyn.Siinä kauniina natusteltiin suklaata ja kuunneltiin häpeän pomon selityksiä. Hän oli viimeiseen saakka yrittänyt saada rahaa juhliin, kuten ennenkin vaan ei.
Itse tuumasin, että mikäs hätä tässä, vieressä on alepa eikun ostoksille tai mennään syömään edes yhdessä - omakustanteisesti. Ei kelvannut vanhemmalle väelle, kun kusetetuksi tultiin.Hirveen älämölön kanssa hävisivät pois ja me pomon kanssa kaksin käytiin syömässä. Miehemme ja muutamia kavereita tuli myöhemmin ja hemmetin hauska ilta siitä tulikin.
Naurattaahan tuo nyt. Työpaikan pikkujoulut ja mimmit glittervaatteissa naatiskelee rivit suklaata. ;)
Aika tragikoominen tilanne, mutta mielestäni pomosi rehellisyys siitä, miksi asiat menivät niin kuin menivät, pelasti paljon. Olisi ollut paljon nolompaa, jos hän ei olisi kertonut, miksi pikkujouluista tulikin omakustanteiset tai olisi yrittänyt järkätä jotain viime hetken pelastusyritystä nollabudjetilla.
Vierailija kirjoitti:
Firman toimitusjohtaja haukkui ensin, lähenteli sitten. Jälkipyykki meni niin ikävästi, että lopulta minä vaihdoin työpaikkaa. Ja ei, en provosoinut -haukkuja tai lähentelyjä.
Lääpitty haluaa vielä todeta, että siinä firmassa oli aina todella hulppeat juhlat ja erilaisia tilaisuuksia monta kertaa vuodessa eikä rahaa säästelty. Harmi vain, että ilmapiiri ja tunnelma olivat ihan karmeat aina ja esimerkiksi tuo mitä minulle tapahtui, ei edes ollut tavatonta. Siinä vain osoitettiin suorittavalle portaalle oma paikkansa. Myöhemmässä työpaikassa pikkujoulut olivat nyyttikestikahvitteluja, joissa oli tietovisailuja tai muuta pientä, mutta tunnelma ihan eri tasoa kuin ekassa!
Mun kohdalle ei ole osunut mitään suurempia katastrofeja, mitä nyt joku tappelu, josta pari joutui sairaalaan, mutta oli niin äijäala, ettei siitäkään kauaa jaksettu puhua.
Tästä tulee pitkä romaani :D
Olin valmistumiseni kynnyksellä kansainvälisessä firmassa trainee-ohjelmassa ja saimme toisen traineen kanssa osallistua osastomme pikkujouluihin. Pikkujoulut järjestettiin toisessa maassa tasokkaassa ravintolassa ja reissuun sisältyivät tietenkin lennot ja hotellit. Olimme innoikkaina odottaneet reissua tämän toisen traineen kanssa ja jutelleet mm pukukoodista yms. Lentokentällä kaikki vaikutti vielä lupaavalta - kilistelimme Suomen tiimin kanssa kuohuvaa ennen koneeseen nousua. Koneessakin taisin yhden juoman juoda. Saavuttuamme määränpäähämme huomasin tämän toisen traineen olevan jo aika tuiskeessa - no ei siinä, vielä olisi onneksi runsaasti aikaa valmistautua hotellilla illallista varten ja selvittää hieman humaltuneen päätä.
Hotellilla minulle selvisi, että huonekaverini aikomuksena ei ollutkaan pään selvitys, koska näähän on pikkujoulut. En tiedä, millaisiksi hän oli kuvitellut tämänkaltaisia firman pikkujouluja, mutta lentolaukusta esiin kaivautui maailman minimittaisin syväänuurrettu glittermekko ja oikein kunnon platformilla varustetut korkokengät. Työpaikallamme oli melko tiukka pukukoodi ja esimerkiksi miehet olivat aina töissä puvut päällä. Olin itse tulkinnut soveliaan asun pikemminkin kauniiksi juhlamekoksi kuin bilemekoksi ja näin olivat pukeutuneet myös muut naiset.
Siinä sitten lähdimme seurueemme kanssa läheiseen loungebaariin tapaamaan muiden maiden tiimejä ja nauttimaan yhdet juomat ennen ravintolaan siirtymistä. Tämän toisen traineen esiintyminen oli jo sillä kohtaa luokkaa "ooooooh I'm soooooooo superduperglaaaaaad that I finallyyyyyyyy met youuuu", mutta vielä hän sentään pysyi omilla jaloillaan. Ravintolassa en itse saanut koskaan pääruokaa nenäni eteen, sillä heti alkuruuan jälkeen tämä toinen trainee oksensi ensin vesikarahviin, jonka jälkeen syliinsä ja hänet potkittiin ravintolasta ulos. Huonekaverina minusta tehtiin luonnollisesti hänelle saattaja hotellille. Loppuseurue sai onneksi jäädä pienen neuvottelun jälkeen illallistamaan ravintolaan, mikä oli kyllä todella ihme.
Olin todella vihainen siitä, että tämä toinen pilasi meidän maineemme ja kaikkien pikkujoulutunnelman, mutta todellinen märkä rätti päin kasvoja tuli siitä, että tietysti yrityksessä alkoi leviämään juorut sen ja sen osaston harjoittelijan pikkujouluista. Meitä oli tietysti todellisuudessa kaksi, mutta noin suuressa yrityksessä ei nyt valtaosa ollut perillä yhden osaston trainee-ohjelmaan osallistujista, joten todella nolotti esitellä itseään tai lähettää sähköpostiviestin allekirjoituksen välityksellä tieto, että tämä nyt tod näk oli se mokannut trainee...
Kaikkeahan sitä on kuullu vuosikymmentaen aikana. Itse en käy pikkujouluissa. Rakastan joulua mutta minulle riittää oikea Joulu. Mielestäni Joulu ja alkoholi ei kuulu yhteen.
Naisvaltainen työpaikka, mun ensimmäinen sellainen. Työkaveri oli ehkä hitusen ihastunut yhteen miekkoseen siellä, joi jo alkuillasta ihan liikaa ja alkoi sitten roikkua tämän miehen kannoilla selittämässä miten haluaa olla vaan kaveria. Se mies lähti ärsyyntyneenä aikaisin pois kemuista ja mä taluttelin hädintuskin tolpillaan ja huonoissa fiilareissa olevaa työkaveriani kunnes päätin sitten itsekin lähteä kotiin.
Se vielä, että olin itsekin ihastunut samaan tyyppiin salaa. En vaan koskaan antanut sitä ilmi. :D
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee pitkä romaani :D
Olin valmistumiseni kynnyksellä kansainvälisessä firmassa trainee-ohjelmassa ja saimme toisen traineen kanssa osallistua osastomme pikkujouluihin. Pikkujoulut järjestettiin toisessa maassa tasokkaassa ravintolassa ja reissuun sisältyivät tietenkin lennot ja hotellit. Olimme innoikkaina odottaneet reissua tämän toisen traineen kanssa ja jutelleet mm pukukoodista yms. Lentokentällä kaikki vaikutti vielä lupaavalta - kilistelimme Suomen tiimin kanssa kuohuvaa ennen koneeseen nousua. Koneessakin taisin yhden juoman juoda. Saavuttuamme määränpäähämme huomasin tämän toisen traineen olevan jo aika tuiskeessa - no ei siinä, vielä olisi onneksi runsaasti aikaa valmistautua hotellilla illallista varten ja selvittää hieman humaltuneen päätä.
Hotellilla minulle selvisi, että huonekaverini aikomuksena ei ollutkaan pään selvitys, koska näähän on pikkujoulut. En tiedä, millaisiksi hän oli kuvitellut tämänkaltaisia firman pikkujouluja, mutta lentolaukusta esiin kaivautui maailman minimittaisin syväänuurrettu glittermekko ja oikein kunnon platformilla varustetut korkokengät. Työpaikallamme oli melko tiukka pukukoodi ja esimerkiksi miehet olivat aina töissä puvut päällä. Olin itse tulkinnut soveliaan asun pikemminkin kauniiksi juhlamekoksi kuin bilemekoksi ja näin olivat pukeutuneet myös muut naiset.
Siinä sitten lähdimme seurueemme kanssa läheiseen loungebaariin tapaamaan muiden maiden tiimejä ja nauttimaan yhdet juomat ennen ravintolaan siirtymistä. Tämän toisen traineen esiintyminen oli jo sillä kohtaa luokkaa "ooooooh I'm soooooooo superduperglaaaaaad that I finallyyyyyyyy met youuuu", mutta vielä hän sentään pysyi omilla jaloillaan. Ravintolassa en itse saanut koskaan pääruokaa nenäni eteen, sillä heti alkuruuan jälkeen tämä toinen trainee oksensi ensin vesikarahviin, jonka jälkeen syliinsä ja hänet potkittiin ravintolasta ulos. Huonekaverina minusta tehtiin luonnollisesti hänelle saattaja hotellille. Loppuseurue sai onneksi jäädä pienen neuvottelun jälkeen illallistamaan ravintolaan, mikä oli kyllä todella ihme.
Olin todella vihainen siitä, että tämä toinen pilasi meidän maineemme ja kaikkien pikkujoulutunnelman, mutta todellinen märkä rätti päin kasvoja tuli siitä, että tietysti yrityksessä alkoi leviämään juorut sen ja sen osaston harjoittelijan pikkujouluista. Meitä oli tietysti todellisuudessa kaksi, mutta noin suuressa yrityksessä ei nyt valtaosa ollut perillä yhden osaston trainee-ohjelmaan osallistujista, joten todella nolotti esitellä itseään tai lähettää sähköpostiviestin allekirjoituksen välityksellä tieto, että tämä nyt tod näk oli se mokannut trainee...
Miksi tuli mieleen, että onko työkaverisi ollut Tukiainen :DD
Miesvaltaisella alalla Euroopassa. Saimme melko mukavan summan X käytettäväksi pikkujouluun ja yleiseen virkistykseen. Vuokrasimme auton ja kävimme hakemassa Andorrasta sen täyteen verovapaata viinaa. Hyvä potti tuli jokaiselle ja siitä riitti joulumieltä vielä pitkälle seuraavaan vuoteen! Lämmöllä muistelen pomoa.
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltaisella alalla Euroopassa. Saimme melko mukavan summan X käytettäväksi pikkujouluun ja yleiseen virkistykseen. Vuokrasimme auton ja kävimme hakemassa Andorrasta sen täyteen verovapaata viinaa. Hyvä potti tuli jokaiselle ja siitä riitti joulumieltä vielä pitkälle seuraavaan vuoteen! Lämmöllä muistelen pomoa.
Ja nämä olivat sinun tyäpaikan karmeimmat pikkujoulut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltaisella alalla Euroopassa. Saimme melko mukavan summan X käytettäväksi pikkujouluun ja yleiseen virkistykseen. Vuokrasimme auton ja kävimme hakemassa Andorrasta sen täyteen verovapaata viinaa. Hyvä potti tuli jokaiselle ja siitä riitti joulumieltä vielä pitkälle seuraavaan vuoteen! Lämmöllä muistelen pomoa.
Ja nämä olivat sinun tyäpaikan karmeimmat pikkujoulut?
Jos on katsos kristillissiveellisen kasvatuksen saanut tunnollinen työntekijä, niin kaikki muu paitsi lipeäkala aiheuttaa valtavia omantunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltaisella alalla Euroopassa. Saimme melko mukavan summan X käytettäväksi pikkujouluun ja yleiseen virkistykseen. Vuokrasimme auton ja kävimme hakemassa Andorrasta sen täyteen verovapaata viinaa. Hyvä potti tuli jokaiselle ja siitä riitti joulumieltä vielä pitkälle seuraavaan vuoteen! Lämmöllä muistelen pomoa.
Ja nämä olivat sinun tyäpaikan karmeimmat pikkujoulut?
Jos on katsos kristillissiveellisen kasvatuksen saanut tunnollinen työntekijä, niin kaikki muu paitsi lipeäkala aiheuttaa valtavia omantunnontuskia.
Tai sitten verovapaa viina ja Suomen talousahdinko on aiheuttanut jälkikäteen painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen osuus oli jaoteltu, ja minä jouduin maksamaan Visa creditillä 85 euroa omista ruuista ja juomista, koska minulla ei ollut tilillä niin paljon käyttörahaa.
Pomo selvästi reilukerhon jäsen, mutta 85 euroa/pää ei kyllä ole "sikamaisen kallista".
T. 250 euron lasku vähän samanlaisessa tilanteessa... ;)
Just olin sanomassa, että 85 euroa kolmen ruokalajin illallisesta juomineen kuulostaa erittäin edulliselta!
No, ehkä kirjoittaja ei ole yhtä varakas kuin te, tai hän on vaikkapa päätoiminen opiskelija.
Minulle esimerkiksi 85 euroa olisi " sikamaisen kallis" lasku pelkästään yhdestä ravintolakäynnistä, se on kuitenkin minun tuloillani koko viikon ruokabudjetti. Eli sen jälkeen saisi todellakin kiristellä vyötä.
Ravintolan hintataso määräytyy muiden vastaavien ravintoloiden suhteen. Ei jonkun random-mamman lompakon paksuuden mukaan.
pikkujoulut meni ihan kivasti. Oli hyvää ruokaa, kiva mökki ja mukavaa seuraa. Muut meni jo nukkumaan, kun erään miehen kanssa päätettiin lämmittää sauna. Reippaat löylyt ja pieni känni teki sen, että pyörryin saunakamarin lattialle. Onneksi mitään ei käynyt. Mutta nolotti niin perhanasti maata siinä alasti kun tämä mies herätteli..