Mitä hittoa? Miehen sisko herne nenässä joululahjasta?

Vierailija kirjoitti:

Täytyykin alkaa lapsia valmistelemaan kovaan maailmaan. Kun kysyvät, että koska tehdään kynttilöitä, niin täytyy vastata, että tänä vuonna ei enää tehdäkään, kun Maikki-tädille tulee niistä niin kovin paha mieli.
Ap

:DDD Ihan mahtava marttyyriasenne!! Mitä enemmän luen ap:n kommentteja, sitä enemmän ymmärrän kälyä. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyykin alkaa lapsia valmistelemaan kovaan maailmaan. Kun kysyvät, että koska tehdään kynttilöitä, niin täytyy vastata, että tänä vuonna ei enää tehdäkään, kun Maikki-tädille tulee niistä niin kovin paha mieli.
Ap

Kovaan maailmaan kyllä, mutta jos vakavasti puhutaan, niin kannattaa miettiä millä lailla. Kuten vaikkapa, että meitä on moneen junaan, eikä siitä kannata loukkaantua, tai silloin on omassa antamisessa kuitenkin jonkinlainen "ostamisen maku". Sekin on hyvä huomata itsessään, että minäpäs nyt yritin liikaa tätä henkilöä kohtaan, ja että miksi? Haluanko jotain ja tykkäänkö itse, jos muut haluavat minulta sitä jotain? Ja jos tykkäänkin, niin olenko varma, että muut tykkäävät kun minä haluan? (Esim. ajatuksia, että on se ap niin ihana tms.)

"mä näkisin tän niin että siskon mielestä on epäreilua että hän saa mielestään paskoja itsetehtyjä juttuja jotka ei maksa paljon mitään, kun ite hän käyttää rahaa arvokkaampiin kaupan tuotteisiin."

Minä en taas muuta haluakkaan kuin "itse tehtyjä juttuja", kun osaamista ja taitoa ei ole, eikä omaa omena-ja marjatarhaa. Ja jos haluan kaupan tuotteita, voi niitä ostaa ihan itse, mutta ystäväni tekemiä juttuja en, en edes suurella rahalla kaupasta ja siksi niiden arvoa ei voi mitata edes rahassa, vaan paljon suuremmassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö hän ymmärrä että sullakin menee rahaa hillojen valmistamiseen ja purkkeihin.. plus vaiva mitä siihen käytät joten aika turhasta valittaa.

Valitus koskikin sitä, että älä panosta niin paljon. Iloinen panostaja ei olis siitä loukkaantunut. 

No voiko suorempaa sanoa että sinun ei tarvitse antaa heille mitään lahjaa?

Miksi AIKUISET ihmiset napisee siitä millaisia lahjoja saavat? Ymmärtäisin jos tulisi lapsen suusta mutta eiihhh... itse en kehtaisi vaatia lahjaksi tollasessa tilanteessa yhtään mitään ja ilahtuisin jos saisin ihan mitä vaan. Ja jos olisi sovittu että lahjoja annetaan niin en koe, että minun täytyisi hirveästi rahaa laittaa aikuisen ihmisen lahjaan, oman mieheni lahjaan voisin laittaa enemmänkin rahaa mutta että mieheni siskolle nyt pitäisi antaa joku kallis koru tms. niin ei. Aikuinen ihminen voi ostaa sellaiset ihan itsekin. Mulle riittäisi lahjaksi vaikka vaan se yksi viinipullo tai vaikka suklaalevy, ihan sama :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä menisi hillot roskiin, en uskalla syödä omatekoisia säilykkeitä. Villasukat olisi kiva lahja ja viini nyt toimii aina, sen voi viedä jatkossa tuliaisiksi jos ei itse juo. Ymmärrän että tuo kori ei ehkä joka vuosi toistuvana ole kälyn mieleen. Silti aikuisen on tosi tökeröä valittaa saamastaan lahjasta. Lahjahevosen suuhun ei katsota jne. Meillä miehen veli vaimoineen ostaa tosi typeriä lahjoja mutta ei tulisi mieleenkään siitä sanoa.

Ettekö ymmärrä lukemaanne? Se kori ei ole samanlainen. Siellä ei ole ollut vuodesta toiseen muuta samaa tuotetta kuin se viinipullo. Ap on ilmoittanut sen varmaan jo ensimmäisellä sivulla ja edelleen käydään samaa keskustelua täällä. Lisäksi ap on kertonut, että on saanut kehua mm. leivästä ja pipareista ja miehen sisko on pyytänyt niistä reseptinkin. Ei siis ole ollut mikään epäonnistunut lahja ja ilmeisesti on ollut mieleen, vaikka nyt toisin ilmoittikin.

Minä saan vuodesta toiseen miehen siskolta herkkukorin ja joka joulu jännitän, mitä kaikkea kivaa sieltä löytyykään. Viime vuonna löytyi mm. itsetehtyä saippuaa, itsetehtyjä joulukarkkeja ja leffaliput. Edellisvuonna oli syömispuolena erikoiskahvia ja -teetä, itsetehtyjä pannulappuja ja itsetehty koru. Joku joulu oli hilloja ja itsetehtyä leipää ja joulu-cd jne. Ei ole ollut samoja tuotteita, vaikka itse on niitä väsäillytkin ja aina silloin tällöin on ollut jotain ostettua ja arvokastakin esim. erilaisia voiteita tai jalkatuotteita.

En ole aina kaikesta pitänyt mutta se ei ole koskaan poistanut iloa siitä, että toinen on valinnut juuri minulle jotain tai tehnyt jotain minua ajatellen. Olen iloinen siitä, että miehen sisko saa iloa ja joulumieltä tehdessään näitä lahjoja itse enkä koe olevani siinä asemassa, että minun onneni ja tyytyväisyyteni riippuisi hänen valitsemistaan tuotteista. On hienoa, että hän osaa ja uskaltaa tehdä itse, ja se tässä on tärkeintä, ei se, että minä saan maksimaalisen hyödyn hänen antamastaan lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko koskaan ajatellut niin päin, että se halu antaa lahjoja on kiusallista toisille. Minullakin on kaveri, joka haluaa sitkeästi laittaa lahjan minulle ja lapsillemme. Ne lahjat ovat yleensä jotain krääsää. Ilahduttavat toki häntä, mutta totta kai hän odottaa vastineeksi lahjoja myös. Vituttaa oikeasti joulun alla kiireessä miettiä sitten lahjoja hänelle ja hänen lapsilleen. Niitä hemmetin herkkukoreja nyt jouluna lahjoitellaan sitten vuorotellen toinen toisillemme. Leivotaan hiki hatussa kiireessä työpäivän jälkeen sitä limppua ja sitten pakataan koriin krääsän kanssa ja vaihdellaan sitten näitä limppu-ja villasukkakoreja keskenämme ja ollaan kiitollisen näköisiä, että voi ihana, en olisi ikinä arvannut, että saan sulta tällaisen ihanan herkkukorin, missä on limppua ja villasukat ja servettejä ja lapsesi väkertämiä piparikaakkuja. Mikä ihana yllätys.

Jos jättää laittamatta takaisin sitä krääsäkoria, niin jo on kaveri heti turpa viturallaan, että hän uhrautui näin ja ei edes saanut lahjaa takaisin."

Voi tätä ihmisen pienuutta. Ihmettelen, miksi juuri ystävän antama lahja pitäisi olla jotenkin erityisen mieleinen tai hyödyllinen, vaikka lahja on ystävyyden ja rakkauden osoitus  ja onko se mieluinen vai ei, on toisarvoinen.

Ja toisekseen, useimmat meistä ihan itse ostavat kaupasta tuotteita ja myöhemmin huomaamme, ettei ne olleetkaan ihan hyvä valinta. Lukemattomia kertoja olen ostanut uutuus viinipullon, joka on osoittautunut pettymiseksi, mutta eipä ole tullut edes mieleen haukkua myyjää väärästä valinnastani ja kertoa juhlani menneen pilalle yhden viinipullon takia. Ja ihan itse olen ostanut sukkia, vaikka kaapissani on ollut lukemattomia ehjiä sukkia, puhumattakaan muista ostamistani tavaroista, joita kaapit ovat pullollaan ja käyttämättä, oman virhevalintani vuoksi.

Mutta auta armias, jos joku erehtyy antamaan lahjan, siitä oletetaan saavan mahdollisimman suuri hyöty ja ilo, eikä virhevalintoja sallita, vaikka se tapahtuisi vain kerran vuodessa, jolloin lahjanantajan syyksi voi laittaa pilalle menneen joulun, jopa elämän ja lahjanantajaa voi haukkua mielensä mukaan, jopa arvostella hänen osaamistaan ja tyylitajua, kun ei ole osannut antaa mieleistä lahjaa, vaikka omatkaan ostovalinnat eivät ole aina menneet nappiin, kun monella meistä on aivan liikaa epäonnistuneita ostoksia, joista haluamme päästä eroon.

Monella näyttää olevan aivan ylisuuret odotukset lahjan suhteen, eikä ihme jos se tuottaa pettymyksen ja pilaa juhlat, kun lahjanantajakin on vain ihminen, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Kiitos vastauksestasi. Kaverini ajattelee varmaan samoin. Joten jatkan sitten hänelle ja hänen lapsilleen lahjojen ostoa ja käyn ennen joulua hakemassa kaupoista hänelle hassun "työnteko rasittaa"-mukin ja joulupukkiservettejä ja lapsille parin euron hyrrän ja kiinan halpatyöläisten tekemän auton, josta lähtee renkaat irti tunnin käytön jälkeen.

Otan vastaavan lahjan hymyillen vastaan ja laitan tekstarin aattona, että ihanaa, juuri tällaista viidettä halpa-hallista ostettua lasivaassia olen aina halunnutkin. Ja lapset oli niin ilahtuneita siitä nukesta, mistä tarttui käsiin väriä ja siitä parin euron lelusta, mistä pää oli jo valmiiksi irti. Tärkeintä on, että me saamme lahjoja ja ostaa lahjoja.

Me olemme sukulaisten kesken sopineet ruokalahjoista. Eli sisareni tekee meille, veljelleni ja vanhemmilleni(ja tietenkin itselleenkin) haukiterriinin ja mantelipikkuleivät. Veljeni tekee kaikille lasimestarinsilliä ja sinappisilakoita, minä maksapateeta ja punasipulihilloketta.

Aatonaattona kokoonnutaan vanhempien luo joulusaunaan ja vaihdetaan siellä ruuat. Äiti tekee kaikille hedelmäkakut ja rosollin ja isä imelletyn perunalaatikon.

Minusta meidän joulumme on helppo, kun vain osa ruuista tarvitsee tehdä itse; samalla vaivalla teen neljä maksapateeta kuin yhdenkin. Tosin teen niitä viisi, koska viemme yhden anopille, jolta saamme savustettua poronpaistia ja hilloja(Lapin tuliaisia).

PS. Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin minä ymmärsin kälyn tarkoittaneen, että hänestä tuntuu huonolta, koska ei kykene antamaan yhtä arvokasta(itse tehty) lahjaa kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Meillä menisi hillot roskiin, en uskalla syödä omatekoisia säilykkeitä. Villasukat olisi kiva lahja ja viini nyt toimii aina, sen voi viedä jatkossa tuliaisiksi jos ei itse juo. Ymmärrän että tuo kori ei ehkä joka vuosi toistuvana ole kälyn mieleen. Silti aikuisen on tosi tökeröä valittaa saamastaan lahjasta. Lahjahevosen suuhun ei katsota jne. Meillä miehen veli vaimoineen ostaa tosi typeriä lahjoja mutta ei tulisi mieleenkään siitä sanoa.

 

 

Ettekö ymmärrä lukemaanne? Se kori ei ole samanlainen. Siellä ei ole ollut vuodesta toiseen muuta samaa tuotetta kuin se viinipullo. Ap on ilmoittanut sen varmaan jo ensimmäisellä sivulla ja edelleen käydään samaa keskustelua täällä. Lisäksi ap on kertonut, että on saanut kehua mm. leivästä ja pipareista ja miehen sisko on pyytänyt niistä reseptinkin. Ei siis ole ollut mikään epäonnistunut lahja ja ilmeisesti on ollut mieleen, vaikka nyt toisin ilmoittikin.

Minä saan vuodesta toiseen miehen siskolta herkkukorin ja joka joulu jännitän, mitä kaikkea kivaa sieltä löytyykään. Viime vuonna löytyi mm. itsetehtyä saippuaa, itsetehtyjä joulukarkkeja ja leffaliput. Edellisvuonna oli syömispuolena erikoiskahvia ja -teetä, itsetehtyjä pannulappuja ja itsetehty koru. Joku joulu oli hilloja ja itsetehtyä leipää ja joulu-cd jne. Ei ole ollut samoja tuotteita, vaikka itse on niitä väsäillytkin ja aina silloin tällöin on ollut jotain ostettua ja arvokastakin esim. erilaisia voiteita tai jalkatuotteita.

En ole aina kaikesta pitänyt mutta se ei ole koskaan poistanut iloa siitä, että toinen on valinnut juuri minulle jotain tai tehnyt jotain minua ajatellen. Olen iloinen siitä, että miehen sisko saa iloa ja joulumieltä tehdessään näitä lahjoja itse enkä koe olevani siinä asemassa, että minun onneni ja tyytyväisyyteni riippuisi hänen valitsemistaan tuotteista. On hienoa, että hän osaa ja uskaltaa tehdä itse, ja se tässä on tärkeintä, ei se, että minä saan maksimaalisen hyödyn hänen antamastaan lahjasta.

Ja missä luki, että käly ajatteli niin? Mitä kaikkea sinun itsesi pitääkään antaa tuolle jolta saat herkkukorin, että joko olette tasoissa tai millainen itsetunto omata, että kehtaat itse ottaa lahjan vastaan, mikäli panostuksesi ei yllä samalle tasolle? 

Käly ei ehkä vain ole lahjojatyyppiä ja sanoi toki tökerösti ap:lle, mutta kyllä tässä on nyt useampi kirjoittaja sanonut, että käly puhui RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEESTA KÄSIN, ei epäkiitollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

"mä näkisin tän niin että siskon mielestä on epäreilua että hän saa mielestään paskoja itsetehtyjä juttuja jotka ei maksa paljon mitään, kun ite hän käyttää rahaa arvokkaampiin kaupan tuotteisiin."

 

 

Häh... mistä luulet kaupan tuotteiden sitten tulevan?  Kyllä ne on joku ihan omin kätösin valmistanut, usein lapsityövoimalla ja huonoissa epäinhimillisissä työolosuhteissa, ympäristöä saastuttaen.

Itsetehtyjen lahjat ovat eettinen valinta ja kuormittavat usein luontoa paljon vähemmän, kuin tehotuotanto. Monelle muut arvot kuitenkin merkitsevän enemmän kuin pelkkä raha tai sen arvo.

Vierailija kirjoitti:

Näin kyllä kaupassa sellaisen tyhjän paketin, missä luki "hänelle jolla on jo kaikkea" :D Se olisikin hyvä lahja.
Ap

Ai, mikä ihana marttyyri. Nyt heti mietitään sopivaa kostoa ja näpäytystä ja nautitaan ajatuksesta, että mitä ei ole onnellinen minun tekemistä lahjoista, niin täräytän nyt koston oikein olan takaa ja hah hah, siitäs sai. 

Siis haluan ensin sanoa kuinka ihana ajatus on mielestäni antaa joululahjaksi herkkukoreja, jonka sisällöt ovat/ovat suurimmaksi osin itsetehtyjä!:) Ne vaativat työtä ja aikaa jonka takia vastaanottajan kyllä kuuluisi arvostaa niitä ja uskon todella että kyllä niistä oikeasti pidetään. Suurin osa lukemistani kommenteista haukkuu kiittämättömäksi tai vastaavaksi, jos ilmoittaa ettei pidä kyseisestä itsetehdystä lahjasta. Tai sanotaan että ollaan vain kateellisia kun ei itse osata tehdä herkkukoreja tai itsetehtyjä lahjoja ylipäätään. Onko siinä jotain väärää jos ei halua joka vuonna täysin samaa lahjaa? Esim. Miettikää jos vaikka saisitte lahjaksi omenamehua josta perheen, ettekä itsekkään pitäisi, joka vuosi? Kyllähän se hieman saattaa harmittaa/ottaa päähän jos itse ostaa joka vuonna erilaisen lahjan kun haluaa tuottaa iloa kyseiselle henkilölle. Ja nyt minulle sanotaan että pyyhi perseesi sillä jos ei kelpaa. Eikö jouluna kuulu tuottaa iloa toisille? Rakastan antaa lahjoja, mutta vielä enemmän rakastan antaa lahjoja joista he oikeasti pitävät! Miksi lahjoja annetaan jouluna? Jotta vastaanottajat saisivat iloa siitä, joten mitä järkeä antaa lahja josta vastaanottaja ei pidä. Kannattaa vaikka kysyä, että minkälainen lahja olisi mieleen. Tiedän, että tulen saamaan vastauksia että olen itsekäs ja pitäisi hävetä, mutta eikö teistäkin ole kivaa saada lahjoja joista pidätte? Jos saisitte identtisen pyyhkeen joka syntymäpäivänänne niin varmaan alkaisi ärsyttää kun tulee sellainen olo että lahjan antaja ei jaksa ajatella vaan periaatteen vuoksi antaa saman lahjan joka kerta ,kun jotain pitää antaa, vaikka näin ei oikeasti olisi. Mielestäni tänä vuonna kannattaa ostaa vaikka leffaliput tai missä nyt hintaluokka ikinä liikkuukaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis haluan ensin sanoa kuinka ihana ajatus on mielestäni antaa joululahjaksi herkkukoreja, jonka sisällöt ovat/ovat suurimmaksi osin itsetehtyjä!:) Ne vaativat työtä ja aikaa jonka takia vastaanottajan kyllä kuuluisi arvostaa niitä ja uskon todella että kyllä niistä oikeasti pidetään. Suurin osa lukemistani kommenteista haukkuu kiittämättömäksi tai vastaavaksi, jos ilmoittaa ettei pidä kyseisestä itsetehdystä lahjasta. Tai sanotaan että ollaan vain kateellisia kun ei itse osata tehdä herkkukoreja tai itsetehtyjä lahjoja ylipäätään. Onko siinä jotain väärää jos ei halua joka vuonna täysin samaa lahjaa? Esim. Miettikää jos vaikka saisitte lahjaksi omenamehua josta perheen, ettekä itsekkään pitäisi, joka vuosi? Kyllähän se hieman saattaa harmittaa/ottaa päähän jos itse ostaa joka vuonna erilaisen lahjan kun haluaa tuottaa iloa kyseiselle henkilölle. Ja nyt minulle sanotaan että pyyhi perseesi sillä jos ei kelpaa. Eikö jouluna kuulu tuottaa iloa toisille? Rakastan antaa lahjoja, mutta vielä enemmän rakastan antaa lahjoja joista he oikeasti pitävät! Miksi lahjoja annetaan jouluna? Jotta vastaanottajat saisivat iloa siitä, joten mitä järkeä antaa lahja josta vastaanottaja ei pidä. Kannattaa vaikka kysyä, että minkälainen lahja olisi mieleen. Tiedän, että tulen saamaan vastauksia että olen itsekäs ja pitäisi hävetä, mutta eikö teistäkin ole kivaa saada lahjoja joista pidätte? Jos saisitte identtisen pyyhkeen joka syntymäpäivänänne niin varmaan alkaisi ärsyttää kun tulee sellainen olo että lahjan antaja ei jaksa ajatella vaan periaatteen vuoksi antaa saman lahjan joka kerta ,kun jotain pitää antaa, vaikka näin ei oikeasti olisi. Mielestäni tänä vuonna kannattaa ostaa vaikka leffaliput tai missä nyt hintaluokka ikinä liikkuukaan.

Minusta on taas tyhmää, jos joku jota en niin hyvin tunne alkaa kysellä, mitä haluaisin. Siis joku jolta en välttämättä odota saavani edes lahjaa. Wtf? Ostan itse ne asiat mitä haluan. Koitan itsekin miettiä, mistä toinen pitää, enkä anna lahjaa vain se mielessä, mikä minusta on kiva antaa, tai se hankkiminen on tasapainoilua näiden kahden välissä. Jos on vaikeaa keksiä mitä antaa, niin mieluummin sopisin, ettei vaihdeta lahjoja ollenkaan. Ei se ole lahjan saamista, jos minä kerron toiselle mikä minua miellyttäisi ja toinen hankkii minulle sitä. Minusta siinä on yksi ihan turha välivaihe; se että se toinen maksaa sen. 

Äidin kanssa olemme joskus (huom.  ei aina) kyselleet, mitä haluaisit, mutta se on minusta eri asia, koska olisi kurja jäädä ilman lahjaa äidiltä ja hänellekin haluaa antaa jotain, niin mieluummin sitten kysellen. Mutta joku käly? Ei se tartte edes lahjaa, jos mitään en keksi. Enkä minä sen verran etäisiltä ihmisiltä myöskään. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Näin kyllä kaupassa sellaisen tyhjän paketin, missä luki "hänelle jolla on jo kaikkea" :D Se olisikin hyvä lahja.
Ap

 

 

Ai, mikä ihana marttyyri. Nyt heti mietitään sopivaa kostoa ja näpäytystä ja nautitaan ajatuksesta, että mitä ei ole onnellinen minun tekemistä lahjoista, niin täräytän nyt koston oikein olan takaa ja hah hah, siitäs sai. 

hiukan huumoria nyt kehiin, Ap heitti ton vitsillä.. 

Mä olen sitä mieltä, että annetaan saajan näköinen lahja. Mulla menee oikeasti aikaa ja vaivaa miettiä sitä lahjaa. Joskus se on omatekemä, joskus kaupasta ostettu, mutta pointti on se, että pyrin nimenomaan miellyttämään saajaa.

Toki ymmärrän, että lapsiperheessä voi joskus olla tiukka rahatilanne, jolloin omatekemät lahjat ovat ainoa vaihtoehto.

Minkä ikäinen sisko? Ennen aikaan varsinkin syrjäseuduilla väheksyttiin kaikkea itsetehtyä, piti olla ostettua. Silloin pistettiin polttopuiksi isoisän omin käsin nikkaroimat huonekalut ja hävitettiin mamman kutomat raanut ja matot. Niiden sijaan ostettiin vaikka kiertäviltä huonekalukauppiailta tai postimyynnistä uudet "hienot" huonekalut ja tekstiilit.

Mutta eihän tuo ostamisvaatimus mitään haittaa tee. Jostain huutokaupoista ja poistomyynneistä löytyy aivan oivallisia lahjoja, ja mikä tärkeintä, uusia ja ehdottomasti ostettuja eikä itse tehtyjä.

En minä siksi tee villasukkia ja hilloja joululahjoiksi, että odotan niistä ylenpalttista kiittelyä. Olen vaan oppinut pienestä pitäen arvostamaan käsin tehtyä ja tiedän, että noita myös myydään ja moni on valmista maksamaan niistä. Minun mielestäni Maijan tekemät villasukat ovat paljon arvokkaammat kuin jotkus made in Bangladesh-angorasukat.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itsetehtyjä lahjoja vihaavat annatte ystävillenne lahjaksi? Mun ystäväpiirissä kukaan ei oikeasti tarvitse/halua mitään erityistä, mutta koska on kiva muistaa jouluna jotenkin, ruokajutut ja itsetehdyt pienet asiat on kivoja. Mun yksi ystävä tekee joululeipää meille joka vuosi, toinen neuloo sukkia (molempia rakastan!). Mä annan herkkukoreja, koska niiden sisältöä on helppo vaihdella ja niissä on kulutustavaraa, ei siis mitään turhaa esinettä tms. Viiniä, suklaita, kynttilöitä, leivonnaisia, voiteita, karamelleja, kahveja, mausteita, öljyjä, milloin mitäkin, ja suurin osa itse tehtyjä. Ainakin tähän mennessä ystäväni ja lähipiirini on ottanut lahjat kiitollisina ja iloisina vastaan, jopa kehuneet (mikä on tietysti tosi mukavaa). Itse annan lahjoja, koska se on minusta kivaa ja saan siitä nautintoa, en kerjää kiitoksia kuitenkaan.

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että se halu antaa lahjoja on kiusallista toisille. Minullakin on kaveri, joka haluaa sitkeästi laittaa lahjan minulle ja lapsillemme. Ne lahjat ovat yleensä jotain krääsää. Ilahduttavat toki häntä, mutta totta kai hän odottaa vastineeksi lahjoja myös. Vituttaa oikeasti joulun alla kiireessä miettiä sitten lahjoja hänelle ja hänen lapsilleen. Niitä hemmetin herkkukoreja nyt jouluna lahjoitellaan sitten vuorotellen toinen toisillemme. Leivotaan hiki hatussa kiireessä työpäivän jälkeen sitä limppua ja sitten pakataan koriin krääsän kanssa ja vaihdellaan sitten näitä limppu-ja villasukkakoreja keskenämme ja ollaan kiitollisen näköisiä, että voi ihana, en olisi ikinä arvannut, että saan sulta tällaisen ihanan herkkukorin, missä on limppua ja villasukat ja servettejä ja lapsesi väkertämiä piparikaakkuja. Mikä ihana yllätys.

Jos jättää laittamatta takaisin sitä krääsäkoria, niin jo on kaveri heti turpa viturallaan, että hän uhrautui näin ja ei edes saanut lahjaa takaisin.

kuulostatte tosiystäviltä,melkein tulee jo kateus.. Eiku

 

 

Siis ihan oikeastiko sinusta on ihanaa, kun kaverisi sitkeästi haluaa joka vuosi laittaa sinulle ja lapsillesi lahjoja. Parin euron autoja, jotka hajoaa heti. Pipareita herkkukorissa. Halpiskorista ostettuja servettejä yms.

Takaisin on pakko laittaa samanlaista krääsää, ettei kaveri loukkaannu. Eikö oikeasti olisi helpompi sopia, että jokainen laittaa lahjoja vain omalle perheelleen ja ei ennen joulua aloitettaisi sitä jokavuotista rumbaa, että viime tingassa laukotaan kaupassa etsimässä jotain halpaa krääsää ja leivotaan kiireessä niitä pipareita sitten takaisin.

No jokainen tavallaan. Minä voisin ilolla luopua näistä tyhjänpäiväisistä lahjoista eli halpismukeista ja makukahveista parin euron autoista. Tyhjää roskaa, kun maailma muutenkin hukkuu jätevuoriin

ihan oikeasti mä uskallan sanoa ystävälläni mistä tykkään ja mistä en (tosin hän tuntee minut jo niin hyvin että tietää) uskallan ehdottaa että teeppäs tänä jouluna vaikka puolukkahilloa kun toi omenamarmelaadi menee meillä hukkaan.

uskallan sano että töissä on kiirettä enkä jaksa väkisin leipoa sulle herkkukoria mutta tässä sun lemppari kahvia/suklaata tms.

ja kerran vuodessa saatu vääränlainen servettipaketti ei saa mun vitutuskäyrää nousemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä, että annetaan saajan näköinen lahja. Mulla menee oikeasti aikaa ja vaivaa miettiä sitä lahjaa. Joskus se on omatekemä, joskus kaupasta ostettu, mutta pointti on se, että pyrin nimenomaan miellyttämään saajaa.

Toki ymmärrän, että lapsiperheessä voi joskus olla tiukka rahatilanne, jolloin omatekemät lahjat ovat ainoa vaihtoehto.

Ei se ole kaikille vaihtoehto, esim. itse en voisi kuvitellakaan väkeräväni joitain lahjoja itse vaikka minulla onkin lapsia tai oikeastaan juuri siksi. Sinkkuna oli paljon enemmän aikaa vaikkapa neuloa. Ei lapset muuta sitä asiaa mitenkään. Enkä altista omia tekemisiäni muiden arvostelulle vaikka mulla on lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itsetehtyjä lahjoja vihaavat annatte ystävillenne lahjaksi? Mun ystäväpiirissä kukaan ei oikeasti tarvitse/halua mitään erityistä, mutta koska on kiva muistaa jouluna jotenkin, ruokajutut ja itsetehdyt pienet asiat on kivoja. Mun yksi ystävä tekee joululeipää meille joka vuosi, toinen neuloo sukkia (molempia rakastan!). Mä annan herkkukoreja, koska niiden sisältöä on helppo vaihdella ja niissä on kulutustavaraa, ei siis mitään turhaa esinettä tms. Viiniä, suklaita, kynttilöitä, leivonnaisia, voiteita, karamelleja, kahveja, mausteita, öljyjä, milloin mitäkin, ja suurin osa itse tehtyjä. Ainakin tähän mennessä ystäväni ja lähipiirini on ottanut lahjat kiitollisina ja iloisina vastaan, jopa kehuneet (mikä on tietysti tosi mukavaa). Itse annan lahjoja, koska se on minusta kivaa ja saan siitä nautintoa, en kerjää kiitoksia kuitenkaan.

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että se halu antaa lahjoja on kiusallista toisille. Minullakin on kaveri, joka haluaa sitkeästi laittaa lahjan minulle ja lapsillemme. Ne lahjat ovat yleensä jotain krääsää. Ilahduttavat toki häntä, mutta totta kai hän odottaa vastineeksi lahjoja myös. Vituttaa oikeasti joulun alla kiireessä miettiä sitten lahjoja hänelle ja hänen lapsilleen. Niitä hemmetin herkkukoreja nyt jouluna lahjoitellaan sitten vuorotellen toinen toisillemme. Leivotaan hiki hatussa kiireessä työpäivän jälkeen sitä limppua ja sitten pakataan koriin krääsän kanssa ja vaihdellaan sitten näitä limppu-ja villasukkakoreja keskenämme ja ollaan kiitollisen näköisiä, että voi ihana, en olisi ikinä arvannut, että saan sulta tällaisen ihanan herkkukorin, missä on limppua ja villasukat ja servettejä ja lapsesi väkertämiä piparikaakkuja. Mikä ihana yllätys.

Jos jättää laittamatta takaisin sitä krääsäkoria, niin jo on kaveri heti turpa viturallaan, että hän uhrautui näin ja ei edes saanut lahjaa takaisin.

kuulostatte tosiystäviltä,melkein tulee jo kateus.. Eiku

Siis ihan oikeastiko sinusta on ihanaa, kun kaverisi sitkeästi haluaa joka vuosi laittaa sinulle ja lapsillesi lahjoja. Parin euron autoja, jotka hajoaa heti. Pipareita herkkukorissa. Halpiskorista ostettuja servettejä yms.

Takaisin on pakko laittaa samanlaista krääsää, ettei kaveri loukkaannu. Eikö oikeasti olisi helpompi sopia, että jokainen laittaa lahjoja vain omalle perheelleen ja ei ennen joulua aloitettaisi sitä jokavuotista rumbaa, että viime tingassa laukotaan kaupassa etsimässä jotain halpaa krääsää ja leivotaan kiireessä niitä pipareita sitten takaisin.

No jokainen tavallaan. Minä voisin ilolla luopua näistä tyhjänpäiväisistä lahjoista eli halpismukeista ja makukahveista parin euron autoista. Tyhjää roskaa, kun maailma muutenkin hukkuu jätevuoriin

 

 

ihan oikeasti mä uskallan sanoa ystävälläni mistä tykkään ja mistä en (tosin hän tuntee minut jo niin hyvin että tietää) uskallan ehdottaa että teeppäs tänä jouluna vaikka puolukkahilloa kun toi omenamarmelaadi menee meillä hukkaan.

uskallan sano että töissä on kiirettä enkä jaksa väkisin leipoa sulle herkkukoria mutta tässä sun lemppari kahvia/suklaata tms.

ja kerran vuodessa saatu vääränlainen servettipaketti ei saa mun vitutuskäyrää nousemaan.

Eli tilaat mitä haluat :)  Itse en kehtaisi!