Mitä hittoa? Miehen sisko herne nenässä joululahjasta?

Itse rakastaisin tuollaista lahjaa! Sinapit, hillot sunmuut ovat herkullisia itsetehtyinä. Käsin tehdyt villasukat ja kynttilät tuovat aina mieleen lahjan antajan ja ovat minusta osoitus välittämisestä. Minulle tulee joka joulu paha mieli siitä, että maailma kohta uppoaa tähän muovikrääsään jota ostetaan näinä kaupallistettuina juhlapäivinä paljon.

Onko väärin sanoa että ei halua samanlaista lahjaa joka vuosi? Sisko olisi voinut sanoa sen nätimmin. Mä olen mieluimmin ilman lahjaa kuin saisin aina samanlaisen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta sitten joku valmislahja jos se kerran lahjansaajaa ilahduttaisi. Vaikka konvehtirasia tai ne jo ehdotetut leffaliput.

En osta. Jos ei välitä, niin kuten tuossa jo edelliselle kirjoitettiin, pyyhkikööt vaikka perseensä ja heittäkööt vittuun herkut, jos ei kelpaa. 

Tuntuu, että sulla on tää lahjan antamisen idea vähän hakusessa. Ei pointtina ole se, minkä hankkiminen/valmistaminen/järjestäminen on susta kivaa, näppärää ja kaikinpuolin ihanaa, vaan se että muistat läheistäsi jollain sellaisella, minkä uskot tuottavan hänelle iloa. Missään tapauksessa kyse ei ole kunniasi ja ylpeytesi hyvittelystä tai jonkin sortin statementin tekemisestä. Mitä iloa siitä on kenellekään, että annat perinteisen lahjakorin viime kädessä ihan vain kuittaillaksesi ja säilyttääksesi omat joulurutiinisi?

 

 

Ylläoleva vastaus ei ollut minun, vaan jonkun muun joka ketjuun on kirjoittanut.
Olen ihan rehellisesti uskonut, että tämä lahja tuottaa iloa. Miehen sisko on pyytänyt muutenkin välillä lapsille lisää villasukkia ja aina meillä käydessään toivoo esimerkiksi sitä täällä parjattua leipää. Jonain vuonna laitoin koriin niitä "hirveitä" pipareita, halusi reseptin seuraavana jouluna. En jaksa uskoa, että vika on tuotteissa (ainakaan niissä kaikissa ), että ne olisi oikeasti niin paskoja, että koko joulu menee pilalle.
Ap

Ok, käsitin väärin :) Tuolla taustalla luulisi tosiaan herkkukorin olevan tervetullut, mutta jos käly on nyt kerta ilmaissut ettei arvostakaan sellaista lahjaa, niin korin antaminen ei liene tänä vuonna oikein jouluhengen mukaista. Ehkä joku lahjakortti esim. kylpylään tai vapaaliput teatteriin/leffaan olisi kiva (tai minkä hintaluokan lahjoja teillä nyt yleensä vaihdetaankaan). En pidä oikein järkevänä antaa samoja/samanhenkisiä tavaroita kaupasta ostettuna ja lahjakortista ei ainakaan tulisi turhaa roinaa nurkkiin pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mitä te itsetehtyjä lahjoja vihaavat annatte ystävillenne lahjaksi? Mun ystäväpiirissä kukaan ei oikeasti tarvitse/halua mitään erityistä, mutta koska on kiva muistaa jouluna jotenkin, ruokajutut ja itsetehdyt pienet asiat on kivoja. Mun yksi ystävä tekee joululeipää meille joka vuosi, toinen neuloo sukkia (molempia rakastan!). Mä annan herkkukoreja, koska niiden sisältöä on helppo vaihdella ja niissä on kulutustavaraa, ei siis mitään turhaa esinettä tms. Viiniä, suklaita, kynttilöitä, leivonnaisia, voiteita, karamelleja, kahveja, mausteita, öljyjä, milloin mitäkin, ja suurin osa itse tehtyjä. Ainakin tähän mennessä ystäväni ja lähipiirini on ottanut lahjat kiitollisina ja iloisina vastaan, jopa kehuneet (mikä on tietysti tosi mukavaa). Itse annan lahjoja, koska se on minusta kivaa ja saan siitä nautintoa, en kerjää kiitoksia kuitenkaan.

 

 

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että se halu antaa lahjoja on kiusallista toisille. Minullakin on kaveri, joka haluaa sitkeästi laittaa lahjan minulle ja lapsillemme. Ne lahjat ovat yleensä jotain krääsää. Ilahduttavat toki häntä, mutta totta kai hän odottaa vastineeksi lahjoja myös. Vituttaa oikeasti joulun alla kiireessä miettiä sitten lahjoja hänelle ja hänen lapsilleen. Niitä hemmetin herkkukoreja nyt jouluna lahjoitellaan sitten vuorotellen toinen toisillemme. Leivotaan hiki hatussa kiireessä työpäivän jälkeen sitä limppua ja sitten pakataan koriin krääsän kanssa ja vaihdellaan sitten näitä limppu-ja villasukkakoreja keskenämme ja ollaan kiitollisen näköisiä, että voi ihana, en olisi ikinä arvannut, että saan sulta tällaisen ihanan herkkukorin, missä on limppua ja villasukat ja servettejä ja lapsesi väkertämiä piparikaakkuja. Mikä ihana yllätys.

Jos jättää laittamatta takaisin sitä krääsäkoria, niin jo on kaveri heti turpa viturallaan, että hän uhrautui näin ja ei edes saanut lahjaa takaisin.

Miksi ajattelet, että hän "odottaa lahjaa takaisin"? Mikä olisi pahinta, mitä hän voisi kohtuudella tehdä, ellet anna lahjaa takaisin? Puhua pahaa selän takana? Mahdollista, mutta ei ole kohtuullista. Olla antamatta lahjaa? Problem solved.

Minä haluan mieluummin olla näissä lahja-asioissa hirveän itsekäs ja olla antamatta lahjaa, jos ei siltä tunnu, sillä muita ajattelevana miellyttäjänä ei ole kivaa. Ihmiset tekevät näistä asioista jotenkin liian vaikeita. Tosin en mä kyllä omasta mielestäni ole hirveän itsekäs, jos ajattelen itseäni, vaan ainoastaan oikeamielinen.

Ehkäpä tänä vuonna vain kauniisti koristeltu lasipurkillinen itse säilöttyjä herneitä? :)

Näin kyllä kaupassa sellaisen tyhjän paketin, missä luki "hänelle jolla on jo kaikkea" :D Se olisikin hyvä lahja.
Ap

mä näkisin tän niin että siskon mielestä on epäreilua että hän saa mielestään paskoja itsetehtyjä juttuja jotka ei maksa paljon mitään, kun ite hän käyttää rahaa arvokkaampiin kaupan tuotteisiin.

"Oletko koskaan ajatellut niin päin, että se halu antaa lahjoja on kiusallista toisille. Minullakin on kaveri, joka haluaa sitkeästi laittaa lahjan minulle ja lapsillemme. Ne lahjat ovat yleensä jotain krääsää. Ilahduttavat toki häntä, mutta totta kai hän odottaa vastineeksi lahjoja myös. Vituttaa oikeasti joulun alla kiireessä miettiä sitten lahjoja hänelle ja hänen lapsilleen. Niitä hemmetin herkkukoreja nyt jouluna lahjoitellaan sitten vuorotellen toinen toisillemme. Leivotaan hiki hatussa kiireessä työpäivän jälkeen sitä limppua ja sitten pakataan koriin krääsän kanssa ja vaihdellaan sitten näitä limppu-ja villasukkakoreja keskenämme ja ollaan kiitollisen näköisiä, että voi ihana, en olisi ikinä arvannut, että saan sulta tällaisen ihanan herkkukorin, missä on limppua ja villasukat ja servettejä ja lapsesi väkertämiä piparikaakkuja. Mikä ihana yllätys.

Jos jättää laittamatta takaisin sitä krääsäkoria, niin jo on kaveri heti turpa viturallaan, että hän uhrautui näin ja ei edes saanut lahjaa takaisin."

Voi tätä ihmisen pienuutta. Ihmettelen, miksi juuri ystävän antama lahja pitäisi olla jotenkin erityisen mieleinen tai hyödyllinen, vaikka lahja on ystävyyden ja rakkauden osoitus  ja onko se mieluinen vai ei, on toisarvoinen.

Ja toisekseen, useimmat meistä ihan itse ostavat kaupasta tuotteita ja myöhemmin huomaamme, ettei ne olleetkaan ihan hyvä valinta. Lukemattomia kertoja olen ostanut uutuus viinipullon, joka on osoittautunut pettymiseksi, mutta eipä ole tullut edes mieleen haukkua myyjää väärästä valinnastani ja kertoa juhlani menneen pilalle yhden viinipullon takia. Ja ihan itse olen ostanut sukkia, vaikka kaapissani on ollut lukemattomia ehjiä sukkia, puhumattakaan muista ostamistani tavaroista, joita kaapit ovat pullollaan ja käyttämättä, oman virhevalintani vuoksi.

Mutta auta armias, jos joku erehtyy antamaan lahjan, siitä oletetaan saavan mahdollisimman suuri hyöty ja ilo, eikä virhevalintoja sallita, vaikka se tapahtuisi vain kerran vuodessa, jolloin lahjanantajan syyksi voi laittaa pilalle menneen joulun, jopa elämän ja lahjanantajaa voi haukkua mielensä mukaan, jopa arvostella hänen osaamistaan ja tyylitajua, kun ei ole osannut antaa mieleistä lahjaa, vaikka omatkaan ostovalinnat eivät ole aina menneet nappiin, kun monella meistä on aivan liikaa epäonnistuneita ostoksia, joista haluamme päästä eroon.

Monella näyttää olevan aivan ylisuuret odotukset lahjan suhteen, eikä ihme jos se tuottaa pettymyksen ja pilaa juhlat, kun lahjanantajakin on vain ihminen, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Miten joillakin voi olla näin vaikea elämä. Ette osaa antaa vastalahjoja. Lasketteko te muutenkin aina kaiken just tasan ettette varmasti jää velkaa? Minä annan joka joulu itse tehtyjä lahjoja enkä välitä vaikka en itse saisi mitään. Mä tykkään tehdä ja ilahduttaa ihmisiä. Tänä vuonna käly saa virkatun parisängyn päiväpeiton jollaista ihasteli yhdessä käsityölehdessäni ja toinen käly saa rannekorun ja kaulakorun hopeasta ja ametisteista ja sormuksen johon on istutettu ametisti.

Vierailija kirjoitti:

mä näkisin tän niin että siskon mielestä on epäreilua että hän saa mielestään paskoja itsetehtyjä juttuja jotka ei maksa paljon mitään, kun ite hän käyttää rahaa arvokkaampiin kaupan tuotteisiin.

Oletko mahdollisesti mieheni sisko vai hänen hyvä ystävänsä tms kun tiedät, mitä hän meille lahjaksi antaa?


Ap

Vierailija kirjoitti:

Näin kyllä kaupassa sellaisen tyhjän paketin, missä luki "hänelle jolla on jo kaikkea" :D Se olisikin hyvä lahja.
Ap

Miksi on niin kovin vaikeaa sopia, että aikuiset ihmiset eivät toisiaan enää lahjo.

Itse olisin keksinyt veljelleni ihan oikeita hänelle sopivia lahoja, mutta hänen puolisoaan en niin hyvin tunne, että makumieltymykset ovat ihan tuntemattomia.

Sen jälkeen pariskunnan yhteispaketit olivat aika äkkiä jotain syötävää eli tylsää.

Jossain vaiheessa sovittiin, että lahjoja saavat vain lapset. isovanhemmille ostetaan myös jotain.

Kannattaa ehdottaa, ettei enää vaihdella lahjoja, kun niistä tulee paha mieli. Joulukortti riittää, jos sekään nyt tarpeen on, kun ilmeisesti niistäkin voi mielensäpahoittajat  pahoittaa mielensä niin että koko joulu on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

mä näkisin tän niin että siskon mielestä on epäreilua että hän saa mielestään paskoja itsetehtyjä juttuja jotka ei maksa paljon mitään, kun ite hän käyttää rahaa arvokkaampiin kaupan tuotteisiin.

 

 

Oletko mahdollisesti mieheni sisko vai hänen hyvä ystävänsä tms kun tiedät, mitä hän meille lahjaksi antaa?
Ap

no mitä hän antaa

Täytyykin alkaa lapsia valmistelemaan kovaan maailmaan. Kun kysyvät, että koska tehdään kynttilöitä, niin täytyy vastata, että tänä vuonna ei enää tehdäkään, kun Maikki-tädille tulee niistä niin kovin paha mieli.
Ap

Eikö hän ymmärrä että sullakin menee rahaa hillojen valmistamiseen ja purkkeihin.. plus vaiva mitä siihen käytät joten aika turhasta valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyykin alkaa lapsia valmistelemaan kovaan maailmaan. Kun kysyvät, että koska tehdään kynttilöitä, niin täytyy vastata, että tänä vuonna ei enää tehdäkään, kun Maikki-tädille tulee niistä niin kovin paha mieli.
Ap

no höpöhöpö, ainahan niitä voi tehdä muttei tarvii lahjaksi antaa. eikä tarvii lapsille siitä mitään numeroa tehä.

Vierailija kirjoitti:

Miten joillakin voi olla näin vaikea elämä. Ette osaa antaa vastalahjoja. Lasketteko te muutenkin aina kaiken just tasan ettette varmasti jää velkaa? Minä annan joka joulu itse tehtyjä lahjoja enkä välitä vaikka en itse saisi mitään. Mä tykkään tehdä ja ilahduttaa ihmisiä. Tänä vuonna käly saa virkatun parisängyn päiväpeiton jollaista ihasteli yhdessä käsityölehdessäni ja toinen käly saa rannekorun ja kaulakorun hopeasta ja ametisteista ja sormuksen johon on istutettu ametisti.

No huh... Itse olen saanut tuon "tasoisia" lahjoja tosin rahaksi muutettuna (eli ihan mielettömiä) vain mummiltani, joka on varakas ihminen. Hänellekään ei tarvitse antaa yhtä arvokkaita lahjoja takaisin, en edes kykenisi, mutta minun olisi vaikea luottaa tähän tunteeseen muiden kanssa. Mutta sikäli hyväksyn kyllä ajatuksen "yksipuolisesta lahjan annosta", jos se on hyvä niin molemmille. Kun tuntuu, että usein ihmiset eivät halua saada mitään, ilman omaa takaisinantamista. Mä kyllä haluan, jos toinen on ylivertainen aidosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta sitten joku valmislahja jos se kerran lahjansaajaa ilahduttaisi. Vaikka konvehtirasia tai ne jo ehdotetut leffaliput.

En osta. Jos ei välitä, niin kuten tuossa jo edelliselle kirjoitettiin, pyyhkikööt vaikka perseensä ja heittäkööt vittuun herkut, jos ei kelpaa. 

Tuntuu, että sulla on tää lahjan antamisen idea vähän hakusessa. Ei pointtina ole se, minkä hankkiminen/valmistaminen/järjestäminen on susta kivaa, näppärää ja kaikinpuolin ihanaa, vaan se että muistat läheistäsi jollain sellaisella, minkä uskot tuottavan hänelle iloa. Missään tapauksessa kyse ei ole kunniasi ja ylpeytesi hyvittelystä tai jonkin sortin statementin tekemisestä. Mitä iloa siitä on kenellekään, että annat perinteisen lahjakorin viime kädessä ihan vain kuittaillaksesi ja säilyttääksesi omat joulurutiinisi?

Ylläoleva vastaus ei ollut minun, vaan jonkun muun joka ketjuun on kirjoittanut.



Olen ihan rehellisesti uskonut, että tämä lahja tuottaa iloa. Miehen sisko on pyytänyt muutenkin välillä lapsille lisää villasukkia ja aina meillä käydessään toivoo esimerkiksi sitä täällä parjattua leipää. Jonain vuonna laitoin koriin niitä "hirveitä" pipareita, halusi reseptin seuraavana jouluna. En jaksa uskoa, että vika on tuotteissa (ainakaan niissä kaikissa ), että ne olisi oikeasti niin paskoja, että koko joulu menee pilalle.



Ap

Olisit heti sanonut tämän. Yksinkertaisesti lahjassa ei ole vikaa vaan sisko kokee antavansa aina huonomman lahjan ja ilmaisi asian ehkä liioitellusti. Itse ratkaisisin asian niin että kysyisin tahtooko aikuiset edes lahjaa ja tekisin herkkukorin tai muunlaisen lahjan vain lapsille.

Meillä menisi hillot roskiin, en uskalla syödä omatekoisia säilykkeitä. Villasukat olisi kiva lahja ja viini nyt toimii aina, sen voi viedä jatkossa tuliaisiksi jos ei itse juo. Ymmärrän että tuo kori ei ehkä joka vuosi toistuvana ole kälyn mieleen. Silti aikuisen on tosi tökeröä valittaa saamastaan lahjasta. Lahjahevosen suuhun ei katsota jne. Meillä miehen veli vaimoineen ostaa tosi typeriä lahjoja mutta ei tulisi mieleenkään siitä sanoa.