Lue keskustelun säännöt.
Puuduttava laastarisuhde
17.10.2015 |
Olen tässä n. 6kk tapaillut miestä joka on eronnut. Ero tapahtui tuon puolen vuoden aikana eikä se johtunut minusta,sillä alussa olimme vain ystäviä. Enkä hyökännyt heti eronneen miehen kimppuub vaan tilanteeseen ajauduttiin.
Ongelmaksi on muodostunut se, että ex-vaimo on aika hyvin saanut miehen itsetunnon kolajtamaan. Ja koskee myös jalkojen väliä..naisena kiinnostaisi tietää, että onko oikeasti vaikea päästä yli siitä jos miehisyyttä on loukattu? En ole munahaukka joka heti on kaluun käymässä kiinni, vaan ehdottomasti haluan että miehestä tulee ensin ehjä. Ei ole minun hommani häntä parantaa, mutta en aio säästellä sanoja ulkonäön kehumisen suhteen, koska hän on hottis ;)
Tiedostan, että on sellainen mies jonka seurassa viihdyn. Peittoa emme ole heilutelleet, mutta on puhuttu ja pussattu jne...
Sanotaan etyä hyvää kannattaa odottaa, mutta kuinka pitkään?"
En usko että hän juuri nyt kaipaa mitään vakavampaa suhdetta ja onkin kuva vaan olla hänem vierellään. Mutta onko miehillä niin että jos se miehisyys on kokemut kovan kolahduksen..on viisari vaikea laittaa pystyyn vaikka olisi kostea kissa vieressä?
:)
Kommentit (76)
Jos mun vikani on läheisriippuvuus ja mustasukkaisuus. Niin mistä apua? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla sellaiset puoli vuotta suhteen päättymisen jälkeen on alkanut tapahtua. Olen valmistautunut elämään sinkkuna tuossa ajassa ja sitten tuleekin joku ihana mies yllättävästä paikasta kohdalle.
Nyt tuli ap:n pelkäämä päivä ! -ei viestiä..vaikka huimaan että on whatsapissa....kun luen tätä viestiketjua, huomaan kuinka lapsellinen olen ja toisaalta miten paljon mustasukkaisuus mua vaivaa. Ehkä tämä päivä olisi hyvä viettää kirjastossa ja tutustua aiheeseen. Mutta kyllä mulla tässä taustalla on menettämisen pelko - mutta sekin on jätettävä herran haltuun, mä en voi siihen vaikuttaa varsinkaan ahdistelemalla viestein!
Ehkä nyt on aika kasvaa henkisesti!
Ap kiittää kaikkia kommentoijia!
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli ap:n pelkäämä päivä ! -ei viestiä..vaikka huimaan että on whatsapissa....kun luen tätä viestiketjua, huomaan kuinka lapsellinen olen ja toisaalta miten paljon mustasukkaisuus mua vaivaa. Ehkä tämä päivä olisi hyvä viettää kirjastossa ja tutustua aiheeseen. Mutta kyllä mulla tässä taustalla on menettämisen pelko - mutta sekin on jätettävä herran haltuun, mä en voi siihen vaikuttaa varsinkaan ahdistelemalla viestein!
Ehkä nyt on aika kasvaa henkisesti!
Ap kiittää kaikkia kommentoijia!
Kommentoin tuolla jo aiemmin eli jätä koko mies ajatuksistasi. Ottaa se ajastaan yhteyttä, jos haluaa, mutta sinä päätät, vastaatko hänelle vai et. Olen elänyt samanlaista aikaa 2kk ja odottanut viestiä, iloinnut niistä (ajatellut, että mies on kiinnostunut ja haluaa jotain kanssani). Kun nyt rehellisesti myönnän, on aikaani mennyt ihan hukkaan. Jos mies olisi todellisesti kiinnostunut juuri minusta olisi asiat edenneet paljon nopeammin. Onko sitten varattu tai epävarma tai mitä lie toimiessaan noin. Mutta arvostan itseäni sen verran, että täytän elämäni muulla kuin odottelemalla merkityksettömiä viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli ap:n pelkäämä päivä ! -ei viestiä..vaikka huimaan että on whatsapissa....kun luen tätä viestiketjua, huomaan kuinka lapsellinen olen ja toisaalta miten paljon mustasukkaisuus mua vaivaa. Ehkä tämä päivä olisi hyvä viettää kirjastossa ja tutustua aiheeseen. Mutta kyllä mulla tässä taustalla on menettämisen pelko - mutta sekin on jätettävä herran haltuun, mä en voi siihen vaikuttaa varsinkaan ahdistelemalla viestein!
Ehkä nyt on aika kasvaa henkisesti!
Ap kiittää kaikkia kommentoijia!Kommentoin tuolla jo aiemmin eli jätä koko mies ajatuksistasi. Ottaa se ajastaan yhteyttä, jos haluaa, mutta sinä päätät, vastaatko hänelle vai et. Olen elänyt samanlaista aikaa 2kk ja odottanut viestiä, iloinnut niistä (ajatellut, että mies on kiinnostunut ja haluaa jotain kanssani). Kun nyt rehellisesti myönnän, on aikaani mennyt ihan hukkaan. Jos mies olisi todellisesti kiinnostunut juuri minusta olisi asiat edenneet paljon nopeammin. Onko sitten varattu tai epävarma tai mitä lie toimiessaan noin. Mutta arvostan itseäni sen verran, että täytän elämäni muulla kuin odottelemalla merkityksettömiä viestejä.
Tää on vaikeeta...nyt tuli viesti. Mutta oikeasti en mitenkään voi olla nro 1 hänen elämässään...olen jpku mutta mikä - sitä en tiedä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailet mun eksää.
Ei se ole koskaan ollut naisista kiinnostunut "sillä tapaa". Omien sanojensa mukaan on hänellä aina vaikeaa, stressiä ja huono itsetunto. Ex-anoppi sen tappoi kai jo alkuunsa. Nykyään syyttää tietenkin ex-vaimoa, helpoimmallahan sillä pääsee.
Ei kai täysin mahdotonta ole, että mies kokee jonkun seksuaalisen heräämisen vaikka viiskymppisenä, mutta mä en jäänyt sitä enää odottelemaan, kun vuosia kärvistelin puutteessa. Hyvä alku olisi kai, että mies lopulta myöntäisi ongelmansa eikä syyttelisi muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli ap:n pelkäämä päivä ! -ei viestiä..vaikka huimaan että on whatsapissa....kun luen tätä viestiketjua, huomaan kuinka lapsellinen olen ja toisaalta miten paljon mustasukkaisuus mua vaivaa. Ehkä tämä päivä olisi hyvä viettää kirjastossa ja tutustua aiheeseen. Mutta kyllä mulla tässä taustalla on menettämisen pelko - mutta sekin on jätettävä herran haltuun, mä en voi siihen vaikuttaa varsinkaan ahdistelemalla viestein!
Ehkä nyt on aika kasvaa henkisesti!
Ap kiittää kaikkia kommentoijia!Kommentoin tuolla jo aiemmin eli jätä koko mies ajatuksistasi. Ottaa se ajastaan yhteyttä, jos haluaa, mutta sinä päätät, vastaatko hänelle vai et. Olen elänyt samanlaista aikaa 2kk ja odottanut viestiä, iloinnut niistä (ajatellut, että mies on kiinnostunut ja haluaa jotain kanssani). Kun nyt rehellisesti myönnän, on aikaani mennyt ihan hukkaan. Jos mies olisi todellisesti kiinnostunut juuri minusta olisi asiat edenneet paljon nopeammin. Onko sitten varattu tai epävarma tai mitä lie toimiessaan noin. Mutta arvostan itseäni sen verran, että täytän elämäni muulla kuin odottelemalla merkityksettömiä viestejä.
Tää on vaikeeta...nyt tuli viesti. Mutta oikeasti en mitenkään voi olla nro 1 hänen elämässään...olen jpku mutta mikä - sitä en tiedä! Ap
Oletko kysynyt mieheltä itseltään, mitä merkitset hänelle? Jätä pois turhat spekulaatiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n teksti kuulostaa samalta kuin tilanne on omalla kohdallani. Odotan viestejä toisinaan epätoivoisena ja joskus sorrun laittamaan niitä itse. Mies vastaa kyllä nopeasti, mutta sävy vaihtelee viileästä polttavaan. Ilmeisesti vaikeaa tunteittensa kanssa.
Jos en itse laita viestejä 1-2 päivän aikana, tuntuu, että mies kiinnostuu enemmän ja kyselee tarkkaan kuulumisiani. On välillä alakuloisen oloinen ja silloin kyllä ottaa yhteyttä. Jotenkin vaikea itselleni, kun en tiedä, missä mennään. En halua painostaa viesteillä tai olla tunkeileva. Olemme kyllä paljon jutelleet kaikesta mahdollisesta. Hän tietää, että olen kiinnostunut ja on minulle päin sanonut samaa. Kuitenkin tuollainen aaltoilu tuntuu minusta pahalta ja sekin, etten tiedä omaa rooliani. Olenko tukea antava ystävä vai en sitäkään.
Tuli selvyys. Oli tavannut muita naisia. Haluaa mista ystävän..koska se merkkaa hänelle enemmäm kuin parisuhde. Jaaa..onks toi nyt sit hyvä vai huono juttu :*( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli selvyys. Oli tavannut muita naisia. Haluaa mista ystävän..koska se merkkaa hänelle enemmäm kuin parisuhde. Jaaa..onks toi nyt sit hyvä vai huono juttu :*( ap
Ap, nyt kohti uusia suuntia. Unohda tuo mies kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli selvyys. Oli tavannut muita naisia. Haluaa mista ystävän..koska se merkkaa hänelle enemmäm kuin parisuhde. Jaaa..onks toi nyt sit hyvä vai huono juttu :*( ap
Ap, nyt kohti uusia suuntia. Unohda tuo mies kokonaan.
Jos haluat parisuhteen itsellesi = tuo on huono juttu.
Jos haet itsellesi ystävää = tuo on hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tapaillut miestä, jonka erosta aikaa reilu vuosi. Silti mies on välillä tekemisissä tuon entisen vaimon kanssa, ei lapsia. Minusta ihan ok, että ovat jonkinlaisissa väleissä. Olen itsekin puheväleissä miehen kanssa, jonka mukana elin yli 10 vuotta. Tuntuu kuitenkin, että miehellä on edelleen tunteita tuota naista kohtaan ja ei siis ole "täysillä" kanssani. Tuo nainen ei tiedä minusta, joten tulee väkisin tuntu, että mies käyttää minua hyväkseen (tietää, että haluan olla hänen kanssaan) ja lemppaa sitten minut elämästään, kun saa entisensä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mul vähän sama tilanne. Paitsi että peitto kyl heiluu, siihen ei oo vaikuttanu. Mut muuten mies ihan hajalla. Eihän tos oikeen muuta varmaan voi kuin olla kärsivällinen ja rakastava. Ja, sen oon oppinut, pitää huolta ihan siitä sun omasta hyvinvoinnista. Ettet tosiaan vahingos rupee terapeutiks oman elämäs kustannuksella. Erosta toipuminen kestää ainakin vuoden. MInkäslaiset välit siihen exään on nyt? Meinaan vaan että jos on ollu tuollaisia ongelmia, ne sairaat riippuvuussuhteet voi olla siellä pinnan alla täysin olemassa, eikä mies ole siis tunnetasolla eronnut ollenkaan. Ihmissuhde voi olla tosi vahva vaikka se olis pelkkää riippuvuutta ja kurjuutta. Ja siitä on tosi vaikee päästä irti ilman apua.
Ihan asialliaet, mutta paljon vihaa ollut. Oma naiseus vaan kokee kolahduksen..kun ei saa kalua nousemaan "mä oon niin surkee" -ajattelua -ap
Itse olin sellaisessa suhteessa yli vuoden (vuosia jo aikaa), jossa mies oli oikein herttainen, mukava hyvännäköinen ja ajattelevainen.
Itse olen aina ollut sellainen että tykkään käydä kaupoissa, nähdä kavereita ja mennä joka paikkaan yhdessä. Eka tälläset jutut onnistu ja olin iloinen ja onnellinen. Mieskin vaikutti olevan. Olimme olleet 3kk yhdessä harastamatta itse yhdyntään, kaiken näköstä muuta oli. Kuukausien varella ehdottelin touhujemme lomassa josko voisimme jo siirtyä itse asiaan. Hän ei halunnut. Samalla hän muuttui sellaiseksi että ei enään poistunut kotoaan mihinkään, oli tosi herkillä, rupesi valvomaan kaikki yöt ja meni nukkumaan aamulla. Oli koko ajan väsyny ja sellanen apaattinen. No minä jatkoin normaalina minänä olemista ja liikuin, tapasin ystäviä kävin kaupassa. Sitten hän rupesi hirveästi halailemaan/ripustautumaan minuun, joka oli aika ahistavaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä mistä tämä johtui? Ihmettelin miksi hän oli niin kiinni minussa ja "rakastunut" mutta ei silti halunnu harrastaa seksiä. Kun olimme olleet n. Puol vuotta yhdessä ja mitään ei ollut tapahtunut puhuin kavereilleni asiasta ja sanoin mitä tunnen, että minua ahdistaa kaikki se lirkuttelu ja ripustautuminen ja ei kuitenkaan ole seksiä. He sitten kysyivät minulta, että entä jos hän on oikeasti homo? Minäpä nauroin kakkaset naurut kavereilleni.
Mutta kun mitään edistystä ei asiassa tapahtunut, vaikka yritin keskustella miehen kanssa asiasta jonka vastaus oli vaan: pitääkö aina panna? Niin rupesi tuo ajatus päätäni kalvamaan.
Kun olimme olleet vuoden yhdessä ja emme vieläkään olleet mitään tehneet, niin aloin jo olla aika loppu. Mies alkoi sitten syyttelemään minua että minulla on vispilä kauppaa hänen parhaan kaverinsa kanssa, jonka kanssa juttelin paljon aina kun hän kävi kylässä. Asia kärjistyi vielä enemmän kun sitten puhuin tälle hänen ystävälleen mieheni mietteistä. Siitähän se soppa sitten syntyi. Kaiken tuon keskellä hän sitten minut vieläpä jätti. Voisin kyllä sanoa että se oli ehkä elämälleni helpotus, koska samalla kaikki se ahdistuneisuus ja mitättömyyden tunne hävisi ja pystyin taas nauttimaan elämästä, vaikkakin useita kuukausi ensiksi olin surkeana. Olen vieläkin kuitenkin miettinyt että mikähän mahtoi olla syy tälle seksittömyydelle? Oliko hän oikeasti homo? neitsyt? Entiset naisystävätkö tehneet paskat? Vai häpesikö hän itseään?
Koen kuitenkin että parasta oli kun erottiin niin säästin itseni kaikelta masennukselta ja ahdistukselta.
:( kurja tilanne kun tavallaan ei aaa miin paljon kun haluaa