pakko-oireinen häiriö vie tunteja päivästä

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten paheksutaan miksi mt-ongelmainen ei kelpaisi seurustelukumppaniksi

Miksi ei kelpaisi!? Kyllä monet pakko-oireisetkin seurustelevat ja elävät parisuhteissa. ap

Mutta miten ikinä pääsisit edes treffeille?

Käynhän minä nytkn sairaanhoitajan luona, kuntouttavassa toiminnassa ja kaupassa. Se lähteminen vain kestää. Treffithän voi järjestää kotonakin. Tai jopa kertoa treffikumppanille etukäteen, että on tälläinen juttu että jos olen myöhässä niin johtuu siitä.... ap

 

Valitan ! Minä vihaan myöhästeleviä naisia.
M

 

OK :) Suurin osa miehistä kuitenkin onneksi ymmärtää asian kun heille selittää mistä se johtuu. Eikai kaikki kaikille soville, mutta on ihan turha luulo, että mt-ongelmaisen pitäisi sairautensa takia olla yksin koko elämänsä. Niin monet ihmiset seurustelevat diagnoosistaan huolimatta. ap

Mitä jos repäiset ja tarkistat kerran ja kävelet ulos ovesta . Mitä tapahtuisi ? Oletko kokeillut siedättää itseäsi ?152

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos repäiset ja tarkistat kerran ja kävelet ulos ovesta . Mitä tapahtuisi ? Oletko kokeillut siedättää itseäsi ?152

Olen kokeillut. Minulla se vain sitten alkaa oireilla jonakin toisena. Esim nytkin lähes kaikkiin toimintoihin liittyy pakko-oire/ajatus. Tämän takia tarvitaan sitä psykoterapeuttia jotta voisin irrottautua kaikesta kerralla. Ahdistushan tulee olemaan niin kovaa, etten voi etukäteen tietää, että kestääkö psyyke sitä. ap

Vierailija kirjoitti:

Odotan koko ajan että joku tulee tähän ketjuun kommentoimaan "Taas sinä!" tjsp...

Ei kyllä oireista päätellen ole se sama käsienpesijä joka aina spämmää palstaa :D

Vierailija kirjoitti:

OK :) Suurin osa miehistä kuitenkin onneksi ymmärtää asian kun heille selittää mistä se johtuu. Eikai kaikki kaikille soville, mutta on ihan turha luulo, että mt-ongelmaisen pitäisi sairautensa takia olla yksin koko elämänsä. Niin monet ihmiset seurustelevat diagnoosistaan huolimatta. ap

Seurustelkoot aivan rauhassa, mutta minäkin inhoan naisia joiden kanssa lähteminen kestää viikon tai sitten ovat aina myöhässä. Ei sellaisia jaksa katsella.

Toinen Mies

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Odotan koko ajan että joku tulee tähän ketjuun kommentoimaan "Taas sinä!" tjsp...

 

Ei kyllä oireista päätellen ole se sama käsienpesijä joka aina spämmää palstaa :D

 

aika ikävää haukkua sairaita ihmisiä. Kelle tahansa voi tulla pakko-oireinen ja pakko-oire voi keskittyä lähes mihin tahansa. Itse olen vertaistukiryhmissä tavannut monenlaisia pakko-oireisia. ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

OK :) Suurin osa miehistä kuitenkin onneksi ymmärtää asian kun heille selittää mistä se johtuu. Eikai kaikki kaikille soville, mutta on ihan turha luulo, että mt-ongelmaisen pitäisi sairautensa takia olla yksin koko elämänsä. Niin monet ihmiset seurustelevat diagnoosistaan huolimatta. ap

 

 

Seurustelkoot aivan rauhassa, mutta minäkin inhoan naisia joiden kanssa lähteminen kestää viikon tai sitten ovat aina myöhässä. Ei sellaisia jaksa katsella.

Toinen Mies

Ok, no sinä et sitten ota sellaista naista? Mutta ihan turha kuitenkaan ajatella, että mt-ongelmainen olisi huono puoliso. Ja tiesitkö muuten, että vaikka alkaisit seurustelemaan terveen kanssa ja perustaisit tämän kanssa perheen niin hänkin voi sairastua sitten esim juuri pakko-oireiseen häiriöön? Tai onko mielessäsi käynyt, että sinäkin voit sairastua? Koska vain. Ei kukaan ole immuuni. ap

Mulla ollut vuosia samoja oireita todella pahoina, mutta nykyään voin lähteä kotoa melkein normaalisti. Aiemmin saatoin vain tarkistaa hellaa ja hanoja esim tunnin putkeen, ja silti olla todella ahdistunut. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. En usko että terapia on ainoa joka auttaa, ei ainakaan mua ikinä ole auttanut.

Meillä oli suvussa mies joka oli kyllästynyt vaimonsa myöhästelyyn. Oli sitten ottanut tavakseen, että auto lähtee pihasta sillä kellonlyömällä kun oli sovittu. Jos klo 12:00 oli sovittu lähtö, niin odotteli siihen saakka autossa ja löi kaasun pohjaan kun kello oli 12. Saattoi vaimo jäädä eteiseen vain katselemaan pölyvanaa, kenkiä jalkaan laittamasta.

Isäni piti miestä hieman liian tiukkapipona, mutta ilmeisesti mies oli kyllästynyt vaimon myöhästelyyn. Asuivat maalla, joten sitten sinä lauantaina ei ollut vaimolla asiaa kaupoille. 

No vaimo tästä otti opikseen ja alkoi tehdä lähtövalmisteluita jo puolituntia ennen lähtöä. Viimeiset minuutit odotti isäntää eteisessä istumassa kengät jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut vuosia samoja oireita todella pahoina, mutta nykyään voin lähteä kotoa melkein normaalisti. Aiemmin saatoin vain tarkistaa hellaa ja hanoja esim tunnin putkeen, ja silti olla todella ahdistunut. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. En usko että terapia on ainoa joka auttaa, ei ainakaan mua ikinä ole auttanut.

Ihanaa lukea näitä selviytysmisviestejä!! :) Joo, suunta voi olla vain ylöspäin :) ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli suvussa mies joka oli kyllästynyt vaimonsa myöhästelyyn. Oli sitten ottanut tavakseen, että auto lähtee pihasta sillä kellonlyömällä kun oli sovittu. Jos klo 12:00 oli sovittu lähtö, niin odotteli siihen saakka autossa ja löi kaasun pohjaan kun kello oli 12. Saattoi vaimo jäädä eteiseen vain katselemaan pölyvanaa, kenkiä jalkaan laittamasta.

Isäni piti miestä hieman liian tiukkapipona, mutta ilmeisesti mies oli kyllästynyt vaimon myöhästelyyn. Asuivat maalla, joten sitten sinä lauantaina ei ollut vaimolla asiaa kaupoille. 

No vaimo tästä otti opikseen ja alkoi tehdä lähtövalmisteluita jo puolituntia ennen lähtöä. Viimeiset minuutit odotti isäntää eteisessä istumassa kengät jalassa.

Toi ei vain toimi pakko-oireisen kohdalla..Koska se ahdistus on niin suurta, että jos ei voi tarkistella, niin sitten mieluumin jää kotiin. Esim  itse en halua myöhästyä mutta sairaus pakottaa tarkastamaan uudestaan ja uudestaan. Ei siis auta vaikka alkaisin valmistautumaan viittä tuntia ennen sillä tarkistelu vaan jatkuu ja jatkuu ihan viimeisille minuuteilla asti. ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten paheksutaan miksi mt-ongelmainen ei kelpaisi seurustelukumppaniksi

Miksi ei kelpaisi!? Kyllä monet pakko-oireisetkin seurustelevat ja elävät parisuhteissa. ap

Mutta miten ikinä pääsisit edes treffeille?

Käynhän minä nytkn sairaanhoitajan luona, kuntouttavassa toiminnassa ja kaupassa. Se lähteminen vain kestää. Treffithän voi järjestää kotonakin. Tai jopa kertoa treffikumppanille etukäteen, että on tälläinen juttu että jos olen myöhässä niin johtuu siitä.... ap

 

Valitan ! Minä vihaan myöhästeleviä naisia.
M

 

Ocd ei ole sama kuin krooninen myöhästelijä. Mulla on ocd ja lähteminen kestää, mutta osaan ennakoida ja alkaa valmistautua niin että pääsen oikeana aikana ovesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

 

Toi ei vain toimi pakko-oireisen kohdalla..Koska se ahdistus on niin suurta, että jos ei voi tarkistella, niin sitten mieluumin jää kotiin. Esim  itse en halua myöhästyä mutta sairaus pakottaa tarkastamaan uudestaan ja uudestaan. Ei siis auta vaikka alkaisin valmistautumaan viittä tuntia ennen sillä tarkistelu vaan jatkuu ja jatkuu ihan viimeisille minuuteilla asti. ap

Auttaisko jos tekisit sellaisen check listan, josta aina ruksaisit yli tarkistettavat asiat. Sulla olis lähtiessä lista kädessä ja kaikki tarkistettavat asiat olisit ruksannut tarkistetuiksi. Sitten lähtisit sen listan kanssa pihalle? Niitä listoja printtaisit tietenkin nipullisen kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Toi ei vain toimi pakko-oireisen kohdalla..Koska se ahdistus on niin suurta, että jos ei voi tarkistella, niin sitten mieluumin jää kotiin. Esim  itse en halua myöhästyä mutta sairaus pakottaa tarkastamaan uudestaan ja uudestaan. Ei siis auta vaikka alkaisin valmistautumaan viittä tuntia ennen sillä tarkistelu vaan jatkuu ja jatkuu ihan viimeisille minuuteilla asti. ap

 

 

Auttaisko jos tekisit sellaisen check listan, josta aina ruksaisit yli tarkistettavat asiat. Sulla olis lähtiessä lista kädessä ja kaikki tarkistettavat asiat olisit ruksannut tarkistetuiksi. Sitten lähtisit sen listan kanssa pihalle? Niitä listoja printtaisit tietenkin nipullisen kerrallaan.

Joo, näitä mulla on ollut! Silti pitää katsoa moneen kertaan ja  epäilyttää ja sitten alkaa ne pakkoajatukset. Tää on tosi viheliäinen sairaus. Se keksii aina uuden tavan orjuuttaa. Tätä sairautta on tosi vaikea ymmärtää ulkopuolisen. Altistaminen osaavan psykoterapeutin kanssa voisi olla se juttu. Enää pari vuotta niin voisin hakea uutta jaksoa. Pitää yrittää jaksaa. Ja toivottavasti pitävät mut siellä mielenterveystoimistossa kuitenkin niin kauan. ap

Vierailija kirjoitti:

Ok, no sinä et sitten ota sellaista naista? Mutta ihan turha kuitenkaan ajatella, että mt-ongelmainen olisi huono puoliso. Ja tiesitkö muuten, että vaikka alkaisit seurustelemaan terveen kanssa ja perustaisit tämän kanssa perheen niin hänkin voi sairastua sitten esim juuri pakko-oireiseen häiriöön? Tai onko mielessäsi käynyt, että sinäkin voit sairastua? Koska vain. Ei kukaan ole immuuni. ap

Haasteena se olisi kyllä mielenkiintoinen, että pystyisikö toista auttamaan siinä. Itse olen joskus unohtanut hellan päälle ja lähtenyt töihin. Talosta en olisi niin piitannut, mutta kun oli koira kotona, niin ajattelin koiran terveyttä. Sen jälkeen tuli hellat yms. tarkastettua moneen kertaan, eli ymmärrän kyllä taudin kuvaa. Itse onneksi muistin melkein töissä, että hella on nyt kyllä päällä ja käännyin takaisin kotiin.

Olen silti sitä mieltä, että se jatkuva myöhästely sallitaan itselleen jollain tasolla.

mitä jos ottaa kännykällä kuvan noista huolettavista asioista ja lähtee matkaan. Sitten voi tarpeen tullen tarkistaa kuvasta? Ja tavoite tietty on että ei tarvitse tarkistaa kun tietää että se mahdollisuus on olemassa. -- olet selvästi kypsä asian kanssa, mutta jos Kelan terapia on mahdoton, niin se on. Se ei märehtimällä muutu. Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa? Lääkehoitoa tms? Jotain pieniä keinoja edistyä asiassa? Oletko miettinyt millaisena päivänä oireita on vähemmän ja koittaa lisätä niitä asioita elämässä jotka oireita lievittää?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ok, no sinä et sitten ota sellaista naista? Mutta ihan turha kuitenkaan ajatella, että mt-ongelmainen olisi huono puoliso. Ja tiesitkö muuten, että vaikka alkaisit seurustelemaan terveen kanssa ja perustaisit tämän kanssa perheen niin hänkin voi sairastua sitten esim juuri pakko-oireiseen häiriöön? Tai onko mielessäsi käynyt, että sinäkin voit sairastua? Koska vain. Ei kukaan ole immuuni. ap

 

 

Haasteena se olisi kyllä mielenkiintoinen, että pystyisikö toista auttamaan siinä. Itse olen joskus unohtanut hellan päälle ja lähtenyt töihin. Talosta en olisi niin piitannut, mutta kun oli koira kotona, niin ajattelin koiran terveyttä. Sen jälkeen tuli hellat yms. tarkastettua moneen kertaan, eli ymmärrän kyllä taudin kuvaa. Itse onneksi muistin melkein töissä, että hella on nyt kyllä päällä ja käännyin takaisin kotiin.

Olen silti sitä mieltä, että se jatkuva myöhästely sallitaan itselleen jollain tasolla.

Itse olen ollut hyvin ankara itseäni kohtaan ja soimannut myöhästymisestä itseäni. Sitten minulle on sanottu, että ei pidä ottaa siitäkin vielä stressiä vaan hyväksyä se sairauteen kuuluvaksi. Pyrin aina olemaan ajoissa, en halua myöhästyä, inhoan itsessäni sitä, mutta nykyään myös hyväksyn sen paremmin. Eli omalla kohdallani myöhästelyn hyväksyminen on ollut avain parempaan vointiin, kun ankaruuteni omaa sairauttani kohtaan on _hieman_lieventynyt. Kyllä se silti hävettää olla myöhässä. ap

Vierailija kirjoitti:

mitä jos ottaa kännykällä kuvan noista huolettavista asioista ja lähtee matkaan. Sitten voi tarpeen tullen tarkistaa kuvasta? Ja tavoite tietty on että ei tarvitse tarkistaa kun tietää että se mahdollisuus on olemassa. -- olet selvästi kypsä asian kanssa, mutta jos Kelan terapia on mahdoton, niin se on. Se ei märehtimällä muutu. Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa? Lääkehoitoa tms? Jotain pieniä keinoja edistyä asiassa? Oletko miettinyt millaisena päivänä oireita on vähemmän ja koittaa lisätä niitä asioita elämässä jotka oireita lievittää?

kuvia olen ottanut myös! ja se on hieman auttanut joidenkin asioiden kanssa. Tämänkin asian pilaa sitten pakkoajatukset. Tulee ajatuksia, että olisin vahingossa laittanut hellan päälle kuvan ottamisen jälkeen..vaikka tiedän etten ole, mutta tulee se ajatus ja se ajatus alkaa pyörimään päässä niin ettei sitä saa pois, ellei mene katsomaan hellaa. Ja siinä sitä taas ollaan. ap

Vierailija kirjoitti:

 

Itse olen ollut hyvin ankara itseäni kohtaan ja soimannut myöhästymisestä itseäni. Sitten minulle on sanottu, että ei pidä ottaa siitäkin vielä stressiä vaan hyväksyä se sairauteen kuuluvaksi. Pyrin aina olemaan ajoissa, en halua myöhästyä, inhoan itsessäni sitä, mutta nykyään myös hyväksyn sen paremmin. Eli omalla kohdallani myöhästelyn hyväksyminen on ollut avain parempaan vointiin, kun ankaruuteni omaa sairauttani kohtaan on _hieman_lieventynyt. Kyllä se silti hävettää olla myöhässä. ap

Stressin ottaminen ja itsensä soimaaminen on turhaa. Se juttu on ennemminkin se,että pystyykö parantamaan toimintatapojaan.

Ei ne syyllisyyden tunteet sinua auta, eikä ketään muutakaan.

Mulla oli kanssa.

Peitto piti laittaa ihan oikein, joku lause lukea kirjasta ihan oikein, jos heitin jonkun sen piti tippua oikein, toistoja, toistoja, toistoja. Nyt, kun ei ole enää yhtään, sitä katsoo ihan typertyneenä taakseen ja ajattelee, ei j*malauta, mitä kaikkea sitä tuli tehtyä. Ihan uskomatonta, se määrä, ja enää ei vaan tartte.

Itellä se parantuminen onnistu, koska tolkkuu oli vielä sen verta et pystyin vaa lopettaa. Mieli ja kroppa huus vastaa, ja mont kertaa lankesin takas, mut onnistuin lopulta vakuuttelee ittelleni et joka kerta ku lankeen, ni ruokin vaa sitä ongelmaa, ja siihen että PÄÄSEN siitä ongelmasta ni musta TÄYTYY tuntua pahalta. Ni sillä pystyin hyväksyyn sen et se pakottaminen pois tuntu paskalta, eikä oikeelta, huonolta yms, mutta ku olin sisäistäny sen että jostain halusta pääseminen tuntuu pahalta, tottakai, ni pystyin sit taistelee ulos siitä...

Toivotan onnee matkalle, voin sanoo et kyllä on ihan perhanan mukavaa nyt, kun voi tehä juttuja, eikä jumita.