Lue keskustelun säännöt.
Miksi meidän sukupolvi niin kovasti haluaa äidin hyväksyntää
16.10.2015 |
Ja jota ei välttämättä saa, kuten niin monta ketjua täälläkin ollut.
Vaan tuskin on äitimme tai sukupolvet siitä ylöspäin mitään hyväksyntää saaneet, en tiedä ovatko kaivanneet sitä.
Kommentit (13)
On jääty lapsuudessa ilman vanhempien hyväksyntää.
Moni on syntynyt vielä ei-haluttuna lapsena ennen perhesuunnittelun yleistymistä, ja vanhemmat ovat antaneet sen näkyä lapsuudessa. Kasvatustyyliin on kuulunut se, että lapset on yritetty laittaa tiettyyn muottiin eivätkä lapset ole saaneet näkyä tai kuulua.
Isovanhemmat ym. eivät ole olleet enää mukana elämässä paikkaamassa etäisiä vanhempia, kuten vielä silloin, kun oli yhteisöllisempää (ennen kaupungistumista ja ydinperheen syntymistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä vuosikymmenen sukupolvesta mahtaa nyt olla kysymys?
Vierailija kirjoitti:
On jääty lapsuudessa ilman vanhempien hyväksyntää.
Moni on syntynyt vielä ei-haluttuna lapsena ennen perhesuunnittelun yleistymistä, ja vanhemmat ovat antaneet sen näkyä lapsuudessa. Kasvatustyyliin on kuulunut se, että lapset on yritetty laittaa tiettyyn muottiin eivätkä lapset ole saaneet näkyä tai kuulua.
Isovanhemmat ym. eivät ole olleet enää mukana elämässä paikkaamassa etäisiä vanhempia, kuten vielä silloin, kun oli yhteisöllisempää (ennen kaupungistumista ja ydinperheen syntymistä).
Ja tässä näkyy myös tiukan kasvatuksen vastakohtana täysin vapaa kasvatus, joka oli aikoinaan muodissa. Sekin on lasten huomiotta jättämistä.
Toisena ääripäänä sitten esim. neljän tunnin imetysvälit ja vauvojen huudattaminen jne.
Miksi aina pitää perustella joku epäkohta sillä että ei asiat ennenkään toisin ollut?
Nykyäidit on ensimmäinen sukupolvi, josta suurin osa hoidatettiin laitoksissa. Kun äitiä ei ole elämässä ollut, on tullut tunne, että tämä ei lasta ole hyväksynyt vaan vienyt tarhaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen yleensäkin kaipaa sitä että tulee hyväksytyksi. Jos sitä ei ole saanut edes vanhemmiltaan on aika luonnollista että sitä kaivattaisiin vähintään heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää perustella joku epäkohta sillä että ei asiat ennenkään toisin ollut?
En tiedä onko äidin hyväksynnän kaipaus epäkohta. Aina on kaivattu äidin hyväksyntää. Perustelu liittyy ihmisenä olemiseen.
Voiko sitä paremmin perustella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on sama, joka yli 40 v syyttää äitiään. Jopa siitä ettei välitä lapsistaan. On itse pahempi kuin äitinsä. Mutta haluaa puhua vain itsestään ja äidistään
Niin tulee kaipaamaan nykyiset lapsetkin. Sille voi vielä tehdä jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää perustella joku epäkohta sillä että ei asiat ennenkään toisin ollut?
Ei ehkä perustella, vaan tuoda esiin, ettei se ole mitään uutta auringon alla. Yleensä ihmiset ihmettelevät jotain asiaa nykyaikaisena ilmiönä.
Se että isäni ei välitä minusta tai perheestäni, ei hetkauta minua yhtään, mun äidin sanomisista tai sanomattajättämisistä pahoitan mieleni. Miksi?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä vuosikymmenen sukupolvesta mahtaa nyt olla kysymys?
no niinpä; vähän hankala tällaisen avauksen perusteella tehdä mitään johtopäätöksiä. Eiköhän joka sukupolveen mahdu niitä jotka ovat hyväksyntää saaneet äideiltä/isiltä/ keneltä vaan ja niitä jotka eivät ole saaneet. AP puhuu nyt ilm. omasta puolestaan.
Ovat kaivaanneet, osa on saanut, osa ei, samaa se on meillä ja tulee aina olemaankin.