Lapsen kaverin perheen pitbull-koira... olenko ylihuolehtiva?

En päästäisi lastani tuonne jos aikuisia ei ole kotona. Useissa perheissä, jossa on iso koira, on ihan itsestäänselvyys että kavereita ei tule koulun jälkeen. Ei näköjään kaikilla. Ja ihan koiraihmisenä olen itsekin joutunut näitä pohtimaan.

Vaativan koiran omistajan on tunnettava vastuunsa, jotta ympäristölle ei aiheudu turhaa vaaraa. Jo se, että tässä kuvatussa tapauksessa perheen äiti antaisi lasten olla koiran kanssa keskenään kertoo siitä, että jotain on vialla ja omistajat eivät ole koiransa vaatimusten tasalla. 

Kuten tässä ketjussa on moni kuvannut, pitbullilta on jalostuksella saatu pois varoittavat ja uhkaavat eleet - nämä koirat voivat oikeasti hyökätä ilman mitään ennusmerkkejä. Monenlaiset ärsykkeet voivat laukaista tämän käytöksen - hyvinkin esim. juokseva ja korkealla äänellä kiljuva lapsi voisi toimia riittävänä ärsykkeenä, vaikka yleisemmin ärsyke onkin toinen koira/muu eläin. Lisäksi pitbullissa huomionarvoista on periksiantamattomuus ja puruvoima - siinä missä vaikka kultsu rouhaisee nopeasti ja voi toki tehdä kurjaa jälkeä, pitbull käy koko kidallaan kiinni ja saaliin rimpuillessa pureutuu vain parempaan otteeseen. Youtube on täynnä videoita, joissa saaliin (toinen koira, ihminen jne) kiinni saanutta pitbullia mätetään ties millä astaloilla niin, että koiran luita menee poikki, ja se vaan edelleen puree kovempaa. Nämä ominaisuudet ovat olleet hyödyksi koiratappeluissa ja toki myös laittomassa metsästyksessä, johon pittejä on käytetty. Todella söötti ajatus, että varsin lyhyen aikaa jatkunut vähän tolkullisempi jalostus olisi nämä ominaisuudet poistanut. Siellä ne ovat, jos mahdollista vielä vaarallisempina ystävällisen ulkokuoren alla. Herranjestas, vaikka näyttiscockereilla on edellen monesti ihan kunnolla metsästysviettiä, vaikka niiden esi-isiä ei ole käytetty metsästykseen 60-70 vuoteen. Piteillä on kaikilla todennäköisesti taistelukoiria melko lähellä suvussa. Kaiken lisäksi pittiporukka nyt on mitä on, joten en nyt jalostustyön laadustakaan olisi kovin varma. 

Itselläni on isoja, vartioviettisiä harrastuskoiria. Pitteihin nähden ihan lepsua kamaa. Eivät ole alakouluikäisten kanssa valvomatta, vaikka ovat todella kilttejä ja eläneet aina lasten kanssa. Lukioikäinen treenaa noita koiria, joissain tilanteissa hänen (aktiivinen) valvontansa saattaa riittää, mutta silloinkaan koirien kanssa ei leikitä eikä niitä esim. ruokita. Vahtivietti saattaa laueta ihan yllättäen, vaikka sata kertaa aiemmin olisi mennyt ihan kivasti. Piteilläkin muuten on vahtiviettiä. Siksi riskejä ei oteta. Pitti voi varmasti olla osaavissa käsissä ihan kiva harrastuskaveri ja sopia lapsiperheeseenkin oikein pidettynä, mutta aloituksessa kuvattu tilanne on lähinnä veren kerjäämistä nenästä. Ap:n asemassa en päästäisi lasta todellakaan tuonne kylään ilman valvontaa. 

Ja lisätään nyt vielä, että juu,  chihut ja ties mitkä kiltteinä pidetyt koirat purevat toki myös eikä se ole hyvä ja seurakoiratkin pitäisi kouluttaa, mutta vertailkaapa huviksenne pienen koiran puremaa pitin puremaan - kumman ottaisitte itse mieluummin? Ja juu, kaikki pitit eivät todellakaan rouhi ihmisiä, mutta rotua pitävän on ymmärrettävä rodun hyvin lähellä oleva historia. Riski nyt vaan on erilainen kuin monilla muilla roduilla ja sen kanssa on elettävä ja vastuu kannettava, jos jostain käsittämättömästä syystä pittejä haluaa pitää. (Itse en ymmärrä - vaativan harrastuskoiran vilkkaus ja terävyys, ei voi kisata eikä viettikestävyys varmaan monilla edes kunnon treeniin riitä. No, pittiporukka vedättäkööt renkaita ja tehkööt puruja huonolla tekniikalla ihan rauhassa, onneksi ei tartte osallistua.)

Vierailija kirjoitti:

En päästäisi lastani leikkimään ilman aikuisen valvontaa, enkä välttämättä aikuisen valvonnan allakaan jos omistajan asenne on tuo "meidän rekku on kiltti, miten kehtaat stereotyyppisesti kyseenalaistaa rotua". Pitbullit ja muut "taistelukoirarodut" ovat varmasti ihania lemmikkejä siinä missä ne villakoiratkin, mutta täysijärkisen omistajan täytyy ymmärtää, miksi ihmiset saattavat noihin rotuihin suhtautua varauksella.

Ihmettelen suuresti, miksi pitää heittäytyä puolustuskannalle noin aggressiivisesti, jos se koira oikeasti on kiltti. Ja sitäpaitsi, koiralla kuin koiralla voi naksahtaa päässä, oli se kuinka kiltti tahansa. Rodusta riippumatta. Lapset eivät välttämättä ymmärrä miten koiraa saa koskea ja leikit voi yltyä rajuksi, enkä haluaisi näin käyvän lapsien ollessa keskenään.

Ymmärrän kyllä, jos vierailupaikan emäntä on vastannut samalla tavalla kuin häneltä on tivattu koiran turvallisuusasiaa. Ei ollut varmasti läheskään ensimmäinen vastaava kuulustelu asiasta, jos rotu kerran on pitbull... Suomalaiskansalliseen tapaan on todennäköisesti töksäytelty puolin ja toisin.

Jos lapsesi ei osaa noidattaa ohjeita ja olla koirien kanssa niin en päästäisi lasta kaverinsa luokse missä on mitään eläintä. Oma poika on kasvanut koirien kanssa ja osaa käyttäytyä eläinten vaatimalla tavalla: ei mennä räpeltämään koiraa jos se nukkuu, leikitään vain jos koira pyytää, ei muutenkaan huomioida koiraa jos se ei itse sitä halua, isoa tai äänekästä koiraa ei pelätä eikä sen käytöstä huomioida jnejne. Koira saa vihat päälleen jos lapsesi ei osaa toimia sen kanssa oikein. Kuulostaa kyllä sille että lapsesi saattaa osata toimia kaverinsa luona ihan oikein ja sitten kun sinä menisit sinne niin ryssisit ihan kaiken.

Kertokaapa nyt ihan omakohtaisesti edes summittaiset arviot siitä, miten monta koira puri-tapausta olet kokenut ja moniko niistä on "taistelijakoiran" jäljiltä.

Jos sillä on historiaa puremisesta ja äkkipikainen luonne en päästäisi, pätee minulla kaikkiin chihuahuaa isompiin koiriin. Mikäli se on täyspäinen ja koulutettu niin mikä ettei, ei ne pitbullit lähtökohtaisesti mitään tappikoneita ole vaan ihan mukavia koiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on pitbull/amstaffi mix. Hänellä on myös pieniä lapsia. Ystäväni on kouluttanut koiran viimeisen päälle.

Hän kuitenkin tietää ja "kunnioittaa" koiransa rotuja. Eli jos hänen omat alakouluikäiset lapset ovat kotona ilman aikuisia niin koira on alakerrassa eikä heidän kanssaan. Koira on kiltti mutta muutaman kerran on tullut koiralle tilanne jonka se on tulkinnut väärin. Esim. lapset ja aikuiset ovat keskenään leikki painineet ja kutitelleet toisiaan ja lapsi on hihkunut. Koira on luullut että aikuinen tekee pahaa lapselle ja on muristen tullut kohti.

Koira on myös iso ja saattaa hösätessään kaataa lapsen. Se voi myös livahtaa ulko-ovesta karkuun.

Joku vertasi pikkukoirien yleisempää näykkimistä. Jos perhoskoira näykkäsee niin jälki on aivan eri kuin ison vahvaleukaisen koiran puraisu. Pitbulleilla on vaistoissa se että jos ne purevat niin ne lukitsevat leukansa.

 Jos tämän kiltin koiran on joskus otettava jotain  naamasta kiinni ja retuutetava niin toivon mukaan tekee sen oman perheen jäsenelle, eikä syyttömille sivulliselle.

KAIKKI koirat ovat arvaamattomia rotuun katsomatta. Ja jos lapset eivät ymmärrä miten koiraa käsitellään niin niitä ei voi jättää valvomatta koiran kanssa. Itse olen lapsuudesta asti saanut olla koirien ja kavereideni kanssa miten haluan ja nyt oma lapsi kasvaa koirien keskellä. Ikinä ei ole mitään väärinymmärryksiä tms tullut koska lapsena me ei härkitty pieniä eikä suuria koiria, koirien annettiin olla ja tehtiin jotain muuta. Jos koira pyysi leikkimään niin lelua heiteltiin, ei oltu vetopelejä tms. missä asetelma olisi ollut kilpailuhenkinen. Mutta hyvin vähän oltiin koirien kanssa. Näin olen omallenikin opettanut, että koiraa ei leikitetä jos on kavereita jne. Poikani leikkii koirien kanssa niin rajusti että jos sellaiseen leikkiin laittaa kokemattoman kaverin niin traumat jää kaverille.

Kokeneena koirakouluttajana olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei lapsia ja koiria jätetä koskaan keskenään. Meillä ei omatkaan lapset ole yksin koirien kanssa. Mikäli aikuisia ei ole paikalla, koirat ovat sisähäkissä, tai eri huoneessa.  Ei poikkeuksia.

Vaikka koira olisi koulutettu niin hyvin kuin se yleensä on mahdollista, niin silti edelleen koira on eläin ja sillä on eläimen vaistot.

Yksi maailman turhimmista lauseista on: "Mutta kun se oli niin kiltti..."

Eläin on aina aikuisen vastuulla, eikä sitä velvollisuutta ole oikeutta kiertää, jos eläimen on itselleen ottanut. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sillä on historiaa puremisesta ja äkkipikainen luonne en päästäisi, pätee minulla kaikkiin chihuahuaa isompiin koiriin. Mikäli se on täyspäinen ja koulutettu niin mikä ettei, ei ne pitbullit lähtökohtaisesti mitään tappikoneita ole vaan ihan mukavia koiria.

Lisään vielä, että tietysti myös lapsen on tiedettävä miten koiran kanssa ollaan. Minä oon omilleni opettanut,että eläin ei oo pehmolelu ja jos sörkit nukkuvaa tai syövää koiraa tai muuten härnäät niin oma moka jos se puree. Ikinä ei oo purrut kun osaavat antaa koirien olla rauhassa.

En antaisi lapsen kyläillä tuossa perheessä ilman aikuisen läsnäoloa. Itse olen pitänyt itsestään selvyytenä, että meillä ei vieraita lapsia saa kyläillä sillä välin kun aikuisia ei ole vielä paikalla, vaan jos tulevat koulusta suoraan niin se puoli tuntia on viihdyttävä vaikka leikkipuistossa koska meillä on kotona koira. Tosin kyseessä on niinkin pieni koira kuin kääpiöpinseri joka kasvanut lasten keskellä, mutta hirveän vaikea mennä jälkikäteen sanomaan mitä on mahdollisesti tapahtunut jos ei ole ollut paikalla näkemässä tilannetta jos jotain sattuisi (lapsille tai koiralle).

Kaverilla on bitbulleja ollut parikin kappaletta joten itse rotua vastaan minulla ei mitään ole, mutta onhan se totta että jos kiinni käy niin ne voimat on sellaiset ettei aikuinenkaan välttämättä pärjää saati lapset. Pätee melkeinpä kyllä mihin tahansa rotuun kyllä, ei lapsi osaa tarttua pikku koiraakaan niskasta sillä tavalla ettei osumaa väkisinkin ottaisi.

Koira on luultavasti tottunut lapsiin ja vieraisiin lapsiin! Itselläni on pitbull ja tämä meidän pitti on todella ystävällinen ja haluaisi olla kaikkien kaveri :) tietysti kukaan koira ei ole samanlainen mutta ei kannata olla niin ennakkoluuloinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vaativan koiran omistajan on tunnettava vastuunsa, jotta ympäristölle ei aiheudu turhaa vaaraa. Jo se, että tässä kuvatussa tapauksessa perheen äiti antaisi lasten olla koiran kanssa keskenään kertoo siitä, että jotain on vialla ja omistajat eivät ole koiransa vaatimusten tasalla. 

Kuten tässä ketjussa on moni kuvannut, pitbullilta on jalostuksella saatu pois varoittavat ja uhkaavat eleet - nämä koirat voivat oikeasti hyökätä ilman mitään ennusmerkkejä. Monenlaiset ärsykkeet voivat laukaista tämän käytöksen - hyvinkin esim. juokseva ja korkealla äänellä kiljuva lapsi voisi toimia riittävänä ärsykkeenä, vaikka yleisemmin ärsyke onkin toinen koira/muu eläin. Lisäksi pitbullissa huomionarvoista on periksiantamattomuus ja puruvoima - siinä missä vaikka kultsu rouhaisee nopeasti ja voi toki tehdä kurjaa jälkeä, pitbull käy koko kidallaan kiinni ja saaliin rimpuillessa pureutuu vain parempaan otteeseen. Youtube on täynnä videoita, joissa saaliin (toinen koira, ihminen jne) kiinni saanutta pitbullia mätetään ties millä astaloilla niin, että koiran luita menee poikki, ja se vaan edelleen puree kovempaa. Nämä ominaisuudet ovat olleet hyödyksi koiratappeluissa ja toki myös laittomassa metsästyksessä, johon pittejä on käytetty. Todella söötti ajatus, että varsin lyhyen aikaa jatkunut vähän tolkullisempi jalostus olisi nämä ominaisuudet poistanut. Siellä ne ovat, jos mahdollista vielä vaarallisempina ystävällisen ulkokuoren alla. Herranjestas, vaikka näyttiscockereilla on edellen monesti ihan kunnolla metsästysviettiä, vaikka niiden esi-isiä ei ole käytetty metsästykseen 60-70 vuoteen. Piteillä on kaikilla todennäköisesti taistelukoiria melko lähellä suvussa. Kaiken lisäksi pittiporukka nyt on mitä on, joten en nyt jalostustyön laadustakaan olisi kovin varma. 

Itselläni on isoja, vartioviettisiä harrastuskoiria. Pitteihin nähden ihan lepsua kamaa. Eivät ole alakouluikäisten kanssa valvomatta, vaikka ovat todella kilttejä ja eläneet aina lasten kanssa. Lukioikäinen treenaa noita koiria, joissain tilanteissa hänen (aktiivinen) valvontansa saattaa riittää, mutta silloinkaan koirien kanssa ei leikitä eikä niitä esim. ruokita. Vahtivietti saattaa laueta ihan yllättäen, vaikka sata kertaa aiemmin olisi mennyt ihan kivasti. Piteilläkin muuten on vahtiviettiä. Siksi riskejä ei oteta. Pitti voi varmasti olla osaavissa käsissä ihan kiva harrastuskaveri ja sopia lapsiperheeseenkin oikein pidettynä, mutta aloituksessa kuvattu tilanne on lähinnä veren kerjäämistä nenästä. Ap:n asemassa en päästäisi lasta todellakaan tuonne kylään ilman valvontaa. 

Ja lisätään nyt vielä, että juu,  chihut ja ties mitkä kiltteinä pidetyt koirat purevat toki myös eikä se ole hyvä ja seurakoiratkin pitäisi kouluttaa, mutta vertailkaapa huviksenne pienen koiran puremaa pitin puremaan - kumman ottaisitte itse mieluummin? Ja juu, kaikki pitit eivät todellakaan rouhi ihmisiä, mutta rotua pitävän on ymmärrettävä rodun hyvin lähellä oleva historia. Riski nyt vaan on erilainen kuin monilla muilla roduilla ja sen kanssa on elettävä ja vastuu kannettava, jos jostain käsittämättömästä syystä pittejä haluaa pitää. (Itse en ymmärrä - vaativan harrastuskoiran vilkkaus ja terävyys, ei voi kisata eikä viettikestävyys varmaan monilla edes kunnon treeniin riitä. No, pittiporukka vedättäkööt renkaita ja tehkööt puruja huonolla tekniikalla ihan rauhassa, onneksi ei tartte osallistua.)

Tässä sinun viestissä on paljon sellaista mitä olen miettinyt (vaikka tietenkään en noin paljoa tiedä kun en ole koiraharrastaja)... nimittäin sukulaisilla on seurakoiria rotua, jota aikanaan käytytty metsästykseen, muttei enää aikapäiviin kuulemma. Ja näilläkin koirilla on KAIKILLA järestään tosi kova saalisvietti kuulemma. Olen ihmetellyt, miksi taistelukoiran omistajilla on kauhean kova tarve kieltää että heidän rodunkin kohdalla siltä koiralta löytyy se vietti mihin rotu on jalostettu, eli tappeleminen ja tappaminen, ja että on vaarallista jos se tulee pintaan. Luulisi ettei sellaista koiraa kannata ottaa ollenkaan jos ei voi tosiasioita tunnustaa ja ottaa rotuvalinnastaan sen verran vastuuta. Halutaan hurja koira muttei kuitenkaan myöntää sitä oikeasti, mistä se maine tulee. Ja valitettavasti olen myös näitä Youtubevideoita nähnyt kyllä se mielentila johon se hyökkäävä pitti menee on jotain ihan muuta kuin ei-tappelukoirilla. Pahaa tekee kun ajattelee.

Kiitos vastuullisille vastanneille koiraihmisille. Olen ihan yllättynyt miten monella on sääntönä ettei lapset ole koirien kanssa keskenään vaikka olisi pienikin koira. Voin siis varmaan hyvillä mielin ottaa säännöksi meille että sen pitbullinkaan kanssa ei olla ilman aikuista. Katsotaan mitä lapsi sanoo. Mielestäni ei voi ainakaan ajatella että lasten pitäisi varta vasten olla tälle pittille seuraa pitämässä kuten kaveri o sanonut, toivottavasti ei ole äitinsä toive :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi vittu, sama kuin olettaisi JOKAIKISEN mustaihoisen miehen tai naisen hyökkäävän kimppuun. Kun niistä on kuullut niitä JUTTUJA.

Kaikki raatelutapaukset johtuvat omistajasta, ja jos lapsiperheessä on koira, se todennäköisesti on koulutettu turvalliseksi. Suosittelen silti sanomaan omalle kakaralle ettei mene vetämään hännästä tai pompin päällä, kun siitä ei oikein mikään koira tykkää, oli pitbull tai ei.

Joo lapsen oma syy sitten jos vetää hännästä ja koira käy kurkkuihin kiinni :)

No ihan todellakin on vain ja ainoastaan lapsen oma syy, jos alakouluikäinen menee vetämään hännästä koiraa. 

T. Ei erityisen koirarakas neljän lapsen äiti

Ei näin... 

Lapsiperheessä koiran pitää sietää lasten arvaamattomatkin eleet hyökkäämättä. Eli veti hännästä sitten yksivuotias tai kymmenvuotias tai aikuinen, koiran pitää olla cool. Koira tulee kouluttaa niin, että se on aina alisteinen ihmiseen nähden. Sellainen ihminen, joka tätä ei ymmärrä ja/tai ei sitä pysty toteuttamaan on epäkelpo koiranomistaja. 

Totta kai lapsia pitää ohjeistaa koiran kanssa olemiseen. Se on sitten asia erikseen. Mutta asia on yksiselitteisesti näin ja on lainkin edessä. Onneksi!

-erityisen koirarakas neljän lapsen äiti

Just sunkaltaisten lapsille ne koiranpuremat sitten osuvat.

Koira on elävä olento, jonka ei tarvitse sietää mitä tahansa retuuttamista. Aikuisen vastuulla on pitää silmällä sekä lasta että koiraa, joten sinä olet syyllinen, jos koira puree kun lapsi "vain vähän vetää hännästä".

Hyvä ap, fiksu johtopäätös. Sitä puoltaa myös se, ettei teidän lapsi ole edes tuon pitbullin omaa perhettä, laumaa. Tällöin viettikäytös voi kaikista helpoiten suuntautua juuri sinun lapseesi perheen lapsen sijaan. 

Tässä ketjussa on paljon puhuttu siitä kuinka "koira menee taistelutilaan eikä siinä tilanteessa ole mitään tehtävissä". Voin allekirjoittaa tämän itsekin koiranomistajana. Meillä on noin 6 kg painava, terrierirotuinen koira. Koiramme ei ole luotettava lasten kanssa sillä meillä ei lapsia ole, ei ehkä ole tarpeeksi saanut olla lasten seurassa. Olen aina ÄÄRIMMÄISEN tarkka kun meille lapsia tulee kylään. Tähän on syynä se, että TUNNEN oman koirani. Tiedän, että vaikka se on äärimmäisen alistuva ja nössö minulle ja puolisolleni, se ei sitä ole lapsille. Koira on yrittänyt näykätä lapsia, kokee lapset usein uhkaavina.

Terriereistä on jo jonkun verran kokemusta ja sen perusteella voin sanoa, että kun koira menee siihen "tilaan", mitään ei oikein voi tehdä. Koiralle ei mene viestit perille. Silloin paras keino on napata koira pois tilanteesta. Yleensä näin ei tarvitse tehdä, sillä koira saa metsästää esim. jyrsijöitä. Se on se tehtävä joka sille on rotujalostuksella aikaan saatu. Sama koskee näitä pittejä. Niillä on tietyt ominaisuudet, haluaa omistaja sitä tai ei. Kun koiralla vietit ottaa vallan, on ihan sama vaikka omistaja tanssisi ripaskaa päällään, koira ei sitä noteeraa. Se toteuttaa vain sitä mihin se on luotu. Jokainen vietikkään rodun omistaja varmasti tietää mistä puhun. Koirasta näkee kun se on "tulessa", silmiin tulee erilainen katse. Eläin ei ole se sama joka köllöttää sohvalla kainalossa tyytyväisenä tuhisten.

Koira on peto, ja mikään koulutus maailmassa ei sitä tosiasiaa poista. Seurakoirat kestävät enemmän, niillä ei ole esim. vahtiviettiä, metsästysviettiä, tappoviettiä. Rakastan koiraani mutta en koskaan voisi olla niin edesvastuuton, että yrittäisin kieltää nämä tosiasiat. Ap sinä toimit täysin oikein jos et anna lapsesi enää vierailla kyläpaikassa jossa aikuiset eivät valvo koiria ja lapsia. Lapsi ei voi olla vastuussa tuollaisesta koirasta, eikä mielestäni mistään koirasta (ellei kyseessä ole max 3 kg painava lapatossurotu, ei nyt vaan tule yhtään sellaista mieleen). Koira on eläin ja sen reaktiot voivat olla aina arvaamattomia. Joku haju, liike tms ärsyke voi laukaista vietin. Siinä vaiheessa mitään ei voi tehdä jos koira on 25-35 kg täyttä lihasta lukkopurennalla.

Ammattilaiset sanovat, ettei eläimeen voi koskaan luottaa. Koiranomistajat ovat toista mieltä. Silti koirat purevat toistuvasti omistajiaankin, pahimmillaan myös tappavat.

Tervepäinen koira on tervepäinen täsmälleen niin kauan kuin se on tervepäinen. Sitten kuin kasvain jäytää tai sillä on vaikka kipuja, tilanne voi muuttua.

Minusta vahva eläin ei koskaan kuulu yhteen pikkulapsen kanssa, ei hevonen, lehmä tai koira.

"Pit bulls are by far the most dangerous and aggressive breed of dog there is. Pit bulls were responsible for 22 deaths so far in the United States this year. They require extensive and proper training to prevent aggressive outbursts. Many countries around the world have even banned this extremely aggressive breed of dog.

A study released in 1991 found that 94% of the attacks on children by pit bulls were unprovoked. This percentage is significantly higher than that of other breeds, which average 43%."

Pitbull on jalostettu taistelukoiraksi. Se on rotuna aggressiivisempi kuin monet muut rodut ja vaatii jämäkän kouluttajan. Myöskään kaikki Pitbullit eivät sovi perhekoiriksi. Miksi kukaan tavallinen ihminen hankkii tällaisen koiran lapsiperheeseen- en ymmärrä. Minulla on kokemusta kahdesta hyvin koulutetusta pitbullista- molemmissa tapauksissa omistaja oli käyttänyt huomattavasti aikaa ja nähnyt vaivaa koiran kouluttamiseen. Molemmilla koirilla oli myös paljon fyysistä aktiviteettia, mikä ehkäisi häiriökäyttäytymistä. Mutta kumpaakaan ei kovasta yrittämisestä saatu sosialistettua niin, että se olisi tullut edes toimeen toisten koirien kanssa. Eikä kumpikaan elänyt lapsiperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon puhuttu siitä kuinka "koira menee taistelutilaan eikä siinä tilanteessa ole mitään tehtävissä". Voin allekirjoittaa tämän itsekin koiranomistajana. Meillä on noin 6 kg painava, terrierirotuinen koira. Koiramme ei ole luotettava lasten kanssa sillä meillä ei lapsia ole, ei ehkä ole tarpeeksi saanut olla lasten seurassa. Olen aina ÄÄRIMMÄISEN tarkka kun meille lapsia tulee kylään. Tähän on syynä se, että TUNNEN oman koirani. Tiedän, että vaikka se on äärimmäisen alistuva ja nössö minulle ja puolisolleni, se ei sitä ole lapsille. Koira on yrittänyt näykätä lapsia, kokee lapset usein uhkaavina.

Terriereistä on jo jonkun verran kokemusta ja sen perusteella voin sanoa, että kun koira menee siihen "tilaan", mitään ei oikein voi tehdä. Koiralle ei mene viestit perille. Silloin paras keino on napata koira pois tilanteesta. Yleensä näin ei tarvitse tehdä, sillä koira saa metsästää esim. jyrsijöitä. Se on se tehtävä joka sille on rotujalostuksella aikaan saatu. Sama koskee näitä pittejä. Niillä on tietyt ominaisuudet, haluaa omistaja sitä tai ei. Kun koiralla vietit ottaa vallan, on ihan sama vaikka omistaja tanssisi ripaskaa päällään, koira ei sitä noteeraa. Se toteuttaa vain sitä mihin se on luotu. Jokainen vietikkään rodun omistaja varmasti tietää mistä puhun. Koirasta näkee kun se on "tulessa", silmiin tulee erilainen katse. Eläin ei ole se sama joka köllöttää sohvalla kainalossa tyytyväisenä tuhisten.

Koira on peto, ja mikään koulutus maailmassa ei sitä tosiasiaa poista. Seurakoirat kestävät enemmän, niillä ei ole esim. vahtiviettiä, metsästysviettiä, tappoviettiä. Rakastan koiraani mutta en koskaan voisi olla niin edesvastuuton, että yrittäisin kieltää nämä tosiasiat. Ap sinä toimit täysin oikein jos et anna lapsesi enää vierailla kyläpaikassa jossa aikuiset eivät valvo koiria ja lapsia. Lapsi ei voi olla vastuussa tuollaisesta koirasta, eikä mielestäni mistään koirasta (ellei kyseessä ole max 3 kg painava lapatossurotu, ei nyt vaan tule yhtään sellaista mieleen). Koira on eläin ja sen reaktiot voivat olla aina arvaamattomia. Joku haju, liike tms ärsyke voi laukaista vietin. Siinä vaiheessa mitään ei voi tehdä jos koira on 25-35 kg täyttä lihasta lukkopurennalla.

Terrierithän juuri ovat alkukantaisia, vaistojensa perässä meneviä otuksia jos mitkä.  Eivät näe eivätkä kuule mitään muuta, kun saavat vainun tai näkevät vaikka kanin. Lasten arvaamattomuus ärsyttää niitä ja ne näykkivät helposti.  Vanhoina ja kipeinä ne ärtsyyntyvät vielä lisää. 

En missään nimessä päästäisi lasta tuonne jos lapset ovat koiran kanssa keskenään . Pittien jäljiltä on jenkeissä useampi kuolemantapaus ja usein uhrina juuri lapset. Itse en antaisi minkäänrotuisen koiran olla valvomatta oman+vieraan lapsen kanssa. Olen koiraihminen ja aktiiviharrastaja enkä koirapelkoin hörhö, sen verran tiedän ettei yhteenkään koiraan voi luottaa 100% ja toisaalta myös lapset voivat kiusata koiraa. Tässä tapauksessa se että pitti on annettu lapsen ulkoilutettavaksi kertoo vanhempien arvostelukyvystä kaiken tarpeellisen.

Kieltäisin lapseni ehdottomasti menemään perheeseen jossa on pitbull.

Parempi varoa kuin katua. Koirahan on jo hyökännyt, ei ole siis tervepäinen koira.

Lisäksi omistajan asenne on anaalista. En edes keskustelisi enää hänen kanssaan.