Lapsen kaverin perheen pitbull-koira... olenko ylihuolehtiva?
Elikä siis. Tilanne on se, että alakoululainen lapseni on alkanut kyläilemään iltapäivisin erään luokkakaverin kotona. Joo, mukavaa, kun on kaveri! Mutta... tän kaverin perheellä on iso vahva pitbull- rotuinen koira, semmoinen aika raisun oloinen, ja nää lapset leikkivät siellä keskenään koirankin kanssa ennenkuin kaverin äiti tulee kotiin töistään.
Kysymys kuuluu, olenko hysteerinen kun mua pelottaa ajatus että lapseni on ilman aikuisia siellä pitbullin kanssa?! Olen kuullut vähän liikaa raatelujuttuja noista koirista ja se MOT dokkarikin on vielä tuoreessa muistissa... ehdotin lapselle että olisivat ip meillä sen sijaan mutta kaverin mukaan on kuulemma hyvä et pitävät seuraa koiralle. Onneksi eivät sentään ulkoiluta koiras omin päin saattavat kyllä laittaa pihalle sen aitaukseen. Hihnaulkoilutus on kielletty lapsilta sen jälleen kun koira oli purrut pahasti yhtä toista koiraa :/
Kaverin äidiltä varovasti kyselin, mitähän koira tykkää et on vieraita lapsia talossa, ja hän vaan tosi kipakan oloisesti vastas et heidän koira on ihan kiltti... selvästi häntä ärsytti mun ennakkoluulot taistelukoiria kohtaan. Mutta kyllähän noi rodut voi olla vaarallisia! Ei kai muuten näitä tapauksia olis maailmalla ja jopa Suomessa vähän väliä ja ei kai rotua ois kielletty monessa maassa... suoraan sanottuna tää kaverin äiti on vähän sellainen wt-henkinen enkä oo varma onko vastuuntuntoisin aikuinen maailmassa...
En kai voi lastani kieltääkään menemästä kaverille sen koiran takia? Typerää murehtia tällaista... mitä mieltä olette?!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, fiksu johtopäätös. Sitä puoltaa myös se, ettei teidän lapsi ole edes tuon pitbullin omaa perhettä, laumaa. Tällöin viettikäytös voi kaikista helpoiten suuntautua juuri sinun lapseesi perheen lapsen sijaan.
Viaton lapsi tosiaankin pois tuosta tilanteesta. Mielummin tuo mahdollinen lukkopurenta koiran omaan laumaan ja syyttömät turvassa kotonaan.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että koira puree omistajaansa. Enkä menisi väliin.
minulla on terrieri ja kääpiöseurakoira. Molemmat kilttejä ja seurallisia ja hyvin koulutettuja ja sosiaalistettuja. En ikinä jättäisi kumpaakaan koiraa lasten kanssa keskenään, ainakaan alle 12-vuotiaiden ja varsinkaan jos lapsia on monta.
lapset voivat keksiä leikkejä joista koira ärsyyntyy.eivät lapset sitä edes välttämättä hoksaa. Terrierin osalta pelkäisin sitä että se "menee mukaan" leikkeihin, ja innostuu niin että ihan raivostuu. Seurakoiran puolesta taas pelkäisin että mitä sille voi käydä, kun se ei todennäköisesti puolustsudu vaan yrittää vaan paeta. Pääsisi lapsilla karkuun tai saisivat sen ihan hermoraunioksi.
lapset eivät tarkoita välttämättä pahaa, mutta eivät myöskään osaa arvioida tekemisiään kuten aikuinen.
Vaikka olenkin samaa mieltä, niin kun katsoo noita jenkkien tilastoja, kannattaa muistaa, että heidän koiran kasvatus ja koulutus ei ole ihan samalla tolalla kuin meillä täällä Suomessa.
Siellä ostellaan koiria eläinkaupasta, eli on iso osa tuotettu pentutehtailulla, jolloin koiran perimästä ei ole välitetty. Voivat olla ihan taistelukoirien pentuja suoraan.
Lisäksi siellä tuo koiratappeluilmiö on isompi.
Kyllä mä uskoisin, että suomalaiset, kennelistä hommatut koirat on hiukan tervepäisempiä. Samalla kun meillä pidetään normaalina sitä, että se koira tosiaankin viedään ulos monta kertaa joka ikinen päivä. Ja että se pitää ylipäätään kouluttaa.
Tietysti ongelmaa pahentaa se, että tietynlaiset ihmiset näitä koiria haalivat. Eivät ne harrastajat, joilla on taitoa ja tietoa. Vaan paljon ihmisiä, joilla on päihdeongelmaa ja muuta, jotka vievät koiran kuin koiran ns. huonoille teille.
Muistuttaisin myös, että sekä kultainen noutaja, että cockerspanieli on myös purutilastojen kärjessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä luottaisin perheen koirakokemukseen ja arvostelukykyyn. Taistelukoiriksi tituleerattuja rotuja on jo ainakin meillä pitkään jalostettu pehmeämpään suuntaan. Toki on aina, kun koirien kanssa ollaan tekemisissä, syytä tähdentää lapsille sitä, miten koirien kanssa käyttäydytään eli ei esimerkiksi juosta ja rynnitä eikä häiritä tarpeettomasti. Lähes koira kuin koira lähtee juoksevan lapsen perään ja voi riehaantua. Varmaan ei niin suosittua sanoa tällaista, mutta olisin itse erityisen varuillani pienten koirien kanssa, ne ovat todella arvaamattomia.
no jos joku pieni koira hyökkää niin todennäköisesti siitä selviää hengissä, toisin kun taistelukoiran hyökkäyksestä. Haloo!! Meillä 8 v lapsi ja ei todellakaan menisi kylään perheeseen jossa kyseisen rotuinen koira asustaa. Ei vaikka vanhemmat kotona, piste.
Meillä on iso vahtiviettinen koira, enkä ikikuunaan jättäisi sitä alakouluikäisten lapsiemme ja heidän kavereidensa kanssa keskenään. Koira on lupsakka ja pitää lapsista, mutta kuten tiedetään, lasten leikkiminen saattaa yltyä melkoiseksi painiksi välillä, ja mikäli aikuisia ei ole paikalla, saattaisi koira katsoa velvollisuudekseen puolustaa lainaa. En kyllä myöskään päästäisi lapsiani kyläilemään paikkaan jossa olisi tuollainen iso koira jolle pitäisi pitää seuraa (?)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on iso vahtiviettinen koira, enkä ikikuunaan jättäisi sitä alakouluikäisten lapsiemme ja heidän kavereidensa kanssa keskenään. Koira on lupsakka ja pitää lapsista, mutta kuten tiedetään, lasten leikkiminen saattaa yltyä melkoiseksi painiksi välillä, ja mikäli aikuisia ei ole paikalla, saattaisi koira katsoa velvollisuudekseen puolustaa lainaa. En kyllä myöskään päästäisi lapsiani kyläilemään paikkaan jossa olisi tuollainen iso koira jolle pitäisi pitää seuraa (?)
* puolustaa laumaa
Pitbullit ovat luonteeltaan ihmis- ja lapsirakkaita. Ja vielä lapsiperheessä kasvatettu. Jotkut valitettavasti ottavat koiran oman egonjatkeeksi ja kouluttavat aggressiiviseksi, siitä tuo maine tullut. Pitbulli on todella hyväluontoinen koira normaalisti. Eli ylireagoit. Tuskimpa äitikään antaisi lapsensa leikkiä ilman valvontaa jos olisi aggressiivinen. Jos olet todella huolissasi, miksi ihmeessä et keskustele perheen äidin kanssa ja varmista koiran ihmisystävällisyyttä? Voit kohteliaasti ja ystävällisesti tiedustella jos painaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitbullit ovat luonteeltaan ihmis- ja lapsirakkaita. Ja vielä lapsiperheessä kasvatettu. Jotkut valitettavasti ottavat koiran oman egonjatkeeksi ja kouluttavat aggressiiviseksi, siitä tuo maine tullut. Pitbulli on todella hyväluontoinen koira normaalisti. Eli ylireagoit. Tuskimpa äitikään antaisi lapsensa leikkiä ilman valvontaa jos olisi aggressiivinen. Jos olet todella huolissasi, miksi ihmeessä et keskustele perheen äidin kanssa ja varmista koiran ihmisystävällisyyttä? Voit kohteliaasti ja ystävällisesti tiedustella jos painaa.
Hups anteeksi, kerroitkin jo kysyneesi kaverin äidiltä. Miten esitit asiasi jos hän vastasi kipakasti ? Ja sait vastauksen, koira on ihmisille kiltti. Ei huolta. Pitbullit ovat muuten usein erityisen lapsirakkaita ! Väärä koulutus ja väärä omistaja (opettaa koiran aggressiiviseksi egonjatkeeksi) aiheuttavat noita raateluita. Ei lapsiperheiden kiltit perhekoirat.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... täytyy siis varmaan uudestaan jutella kaverin äidin kanssa. Mutta en voi hänelle ruveta perustelemaan huoltani esittelemällä pitbullien lapsentappotilastoja koska tällainen rotukritiikki menee hällä selvästi tunteisiin ja muuttuu jyrkäksi ja torjuu jos tulee vihjettäkään että pitbull voi olla erilainen kuin noutaja tms... pitää mirttiä miten puhuisi yleisellä tasolla ja leimaamatta...
Jotenkin se toisen koiran raatelu huolestutti mut uudestaan tän koiran suhteen vaikka tietenkin koira ja lapsi on ihan eri juttu... tää pitti on siis uros ja oli retuuttanut tätä toista koiraa joka on narttu häntä heiluen ja oli vaikea saada irti kuulemma :( En ole koiraihminen joten en tiedä tarkkaan mutta ei kai se ole ihan normaalia että uroskoira alkaa suin päin tappaa narttua?! En vaan luota tohon koiraan...
Ap
Monet koirat (minkä rotuiset vaan) ovat epäluuloisia/aggressiivisia muita koiria kohtaan, mutta ihmis-ja lapsirakkaita.
No ei ole normaalia, että uros hyökkää nartun kimppuun. Nimenomaan tervepäinen uros ei koskaan tee niin! Paitsi jos on kyse erittäin epäsosiaalisesta yksilöstä mutta se ei ennusta mitään hyvää.
Itse en päästäisi koiraani naapurin tuttia lussivan kakaran luokse kauhea peto
Minä olen sydämestäni koiraihminen, mutta silti ikinä koskaan ei lapset ole keskenään koiran kanssa valvomatta! Edes oman, silloin kun meillä oli koira. Koiran kuoleman jälkeen uutta ei ole otettu nimenomaan siitä syystä, että lapset ovat varttuneet pikku koululaisiksi ja olisivat iltapäivät keskenään koiran kanssa.
Vaikka kuinka sitä omaa lemmikkiä rakastaa ja sen tuntee, niin aina se on silti eläin. Lapsi ei useinkaan osaa lukea koiraa, vieras lapsi vielä vähemmän.