Äitini haukkuessa minua tekee mieli luovuttaa

Vierailija kirjoitti:

Hanki selkäranka ja lopeta äidin nöyristely, jos tunnet pärjääväsi, katakaise välit äitiisi ja toimi kuten parhaaksi näet.

En tiedä miten se hankitaan ja ei, en tunne pärjääväni. Se on nimenomaan se ongelma, miksi luovutan jos en keksi, miten pärjäisin.

Äidille olen suunnilleen sanonutkin viime keväänä noin, miten eräs kirjoittaja kehoitti tuossa ylempänä. Hänelle on enää turha puhua yhtään mitään. Hänelle ei ole vuosienkaan myötä mennyt mitään perille, miksi menisikään, hän on narsistinen persoona. Ei hänen tarvitse muuttua. Eikä ottaa opiksi. Eikä kuunnella muita. Eikä muuttua tai koittaa hakea apua. Hän on kertakaikkiaan kamala ihminen. En varmasti puhu enää hänelle mitään. Se tuottaa minussa vain itsevihaa. Ja pitäisi opetella rakastamaan itseään. Miten opettelen henkilön, joka koko ajan mollaa, moittii ja haukkuu minua, läheisyydessä rakastamaan itseäni? Rakastattekohan te minun haukkujat itseänne?

Ap

Kerron sinulle salaisuuden: Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi.

Luultavasti tarinan ainoa narsisti olet sinä

Vierailija kirjoitti:

Hanki selkäranka ja lopeta äidin nöyristely, jos tunnet pärjääväsi, katakaise välit äitiisi ja toimi kuten parhaaksi näet.

Ja muutenkin outo lause: jos tunnet pärjääväsi! Jos siis (tai kun) en tunne pärjääväni, minunko pitäisi mennä elämään aikuisenakin äitini kanssa? Tai pitää sen vuoksi yhteyttä? Kyllä minulle on kuitenkin opetettu, että lasten on aikuisina pärjättävä itse, en vain käsitä, miksi äidin piti tehdä siitä minulle niin helvetin hankalaa. Eli ei ole koskaan suhtautunut niin, että voin tukeutua hänen apuunsa, mm. ennen lapsia sanoi aina, ettei hän sitten heitä hoida, että mun tulee varautua siihen, no, en toki sellaista kuvitellutkaan ja sikäli toki ihan viisas ajatus, kun nykyään niin moni varmaan käyttää äitiään hoitajana niin, että äiti uupuu. Tai ainakin ymmärsin sen niin, että tätä ehkäsitääkseen äitini sanoi noin, mutta siis äiti ei anna apua, se on se perusviesti, mutta se on toinen, että se, miten minä sitten tekisin on väärin. No, tyhmähän mä olen ollut sitä uskoessani, mutta jos tuntisitte, mitä ihminen (ja varsinkin vanhemman lapsi) on narsistilta valmis uskomaan itsestään ja omasta huonoudestaan, niin ette pitäisi tyhmänä kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerron sinulle salaisuuden: Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi.

Luultavasti tarinan ainoa narsisti olet sinä

Ai, terapeuttini ei ainakaan todellakaan ole sitä miltä.

Ap

ehkäsitääkseen = ehkäistääkseen

Muistan sinut ja sen ketjun, jossa kerroit sivutolkulla, ettet halua siivota yms. Oikeilla jäljillä olet nyt, kun hait apua itsellesi narsistinen äiti -ongelman kautta. Lue Narskulandiasta lisää aiheesta, niin ymmärrät miksi juuri tässä vaiheessa tunnet noin kun tunnet. Äläkä taas kitise, ettet jaksa lukea. Ota aikuisena vastuuta itse ja selvitä itsesi kuiville narsistin uhrina olosta.

Vierailija kirjoitti:

 

Ehkä jonain päivänä, ei se ole mahdotonta, että teet sen. Jonakin päivänä. Meni minullakin tiettyyn pisteeseen asti ja mulla on mieheni tukena, että sitten kykenin. 

Mutta voi kun joku ns. terve pystyisi sanomaan vielä jotain mitä tehdä sille luovuttamisen tunteelle. Tai joku sen läpikäynyt, onko täällä? Joka olisi vielä tointunut itsenäiseen elämään ilman katkeruutta. 

Ap

Joku psykoterapia ehkä auttaisi? Tai ainakin saisit jotain keinoja joiden avulla pääsisit yli luovuttamisen tunteista. Voi että kun voitais jutella vaikka sähköpostitse, mulla olisi niin paljon sanottavaa sinulle. Mullakin on samanlainen äiti kuin sulla, olen nykyään itse isoäiti. Joka ikinen päivä minäkin koitan selvitä ja olla kuuntelematta sitä äidin ääntä, joka sanoo että sinusta ei ole mihinkään muualle kuin kaatopaikalle kärrättäväksi. Ja minullakin on tytär, mutta aivan erilaiset välit kuin mitä mulla ja äidilläni. Toivon sinulle paljon voimia äläkä luovuta, koska olet ihan varmasti hyvä äiti lapsillesi! <3

Vierailija kirjoitti:

Muistan sinut ja sen ketjun, jossa kerroit sivutolkulla, ettet halua siivota yms. Oikeilla jäljillä olet nyt, kun hait apua itsellesi narsistinen äiti -ongelman kautta. Lue Narskulandiasta lisää aiheesta, niin ymmärrät miksi juuri tässä vaiheessa tunnet noin kun tunnet. Äläkä taas kitise, ettet jaksa lukea. Ota aikuisena vastuuta itse ja selvitä itsesi kuiville narsistin uhrina olosta.

Joo, kiitos. Se narsistinäkökulma on ollut hyvin avartava. Olen tosi kiitollinen teille, jotka otitte sen esille ja komppasitte toisianne, että teitä oli muutamakin, jotka näitte asian sillä tavalla, eikä vain yksi. Lapsen kasvu narsistisen vanhemman kanssa on aihe, josta ei puhuta paljon. Aina on nämä alkkikset ym, tärkeitä nekin toki, mutta narsistinen äitihän ei todellakaan ole mikään sekoileva (=helposti vialliseksi tunnistettava) alkkis. Vaan paljon vaarallisempi. Hänhän on täydellinen. Seuraat vain perässä ja teet justiinsa niin kuin hän niin hyvä tulee. Paitsi ettet milloinkaan kykene tekemään mitään kuten hän, etkä ansaitse kiitoksia. 

Koitan lueskella aiheesta, kiitti vinkistä. Siis Narskulandia? Onko siellä just vanhempi-lapsi suhteista, en koe yhtäläisyyttä parisuhdenarsistien kohtelun kanssa. En kesällä ollut siinä kunnossa, että olisin jaksanut lukea. Nyt alan heräillä siihen varmaan terapian ja elämän (uusilla näkökannoilla) edetessä. 

Kiitos myös isoäidille, kertomasi antaa voimia, saada itsekin terveempi suhde tyttööni kuin äitini ja minun on! Kirjoittaisin sinulle enemmänkin, mutta nyt kutsuu työt...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ilmeisesti ketään. Tyhjänhaukkujia kyllä löytyis, kuten muutaamaan aiempaan ketjuuni... 

Ap

Mietinkin jo aloituksen perusteella, että oletko se sama, joka on joskus monen sivun verran valittanut äidistään. Apuja ei vastaan ottanut, ainut mikä oli pahasta oli äiti. Taisi olla se keskustelu, jossa äitisi kehtasi pyytää sinua ja kummiasi samaan aikaan.

Minua on äitini moittinut myös ja erittäin rankasti. En jaksa ottaa itseeni, tapaamisia olen vähentänyt ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän on lapsille kuitenkin tärkeä, joten välit siksi pidetään.

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Myöskään minun äitini ei koskaan löytänyt minusta mitään hyvää sanottavaa, huonoa kylläkin vaikka loputtomasti. Olin huono ihminen, huono opiskelija, huono äiti, huono puoliso, huono tytär, huono jopa käsitöissä... :-) Pitkään ajattelin, että jaksaisin vaan hymyillä ja antaa hänen paheksuntansa valua kuin hanhen selästä, mutta lopulta mullekin kävi niin kuin sinulle. En vaan enää jaksanut yrittää. Opinnot jäivät kesken, en hoitanut masennustani, kohtelin miestäni huonosti (tavalla jota olin äitini kanssa kasvaessani oppinut pitämään "normaalina"), en jaksanut puolustaa itseäni miehen aggressiivisuutta vastaan, en jaksanut enää keskittyä lapsiinkaan (äitini mielestä olen hirviö, joka kohtelee lapsiaan järkyttävän huonosti, vaikka tosiasia on, että omat lapseni ovat onnellisia ja tasapainoisia itseeni verrattuna - myös lapsena olin hyvin ongelmainen äidistäni johtuen).

Erottuani äitini suosikkivävystä, joka mm. töni ja huusi jatkuvasti ja uhkaili tappaa minut ja lapset, tajusin äitini itkiessä niin ihanan vävyn menettämistä, että minusta ei tässä perheessä välitä kukaan paitsi lapseni. Laitoin välit poikki äitiini ja ylläripylläri kaikki ongelmani alkoivat ratketa kuin itsestään. Jaksoin taas opiskella ja tehdä töitä, tehdä kivoja juttuja lasten kanssa ja muutenkin nauttia omasta elämästäni.

Suosittelen todellakin napanuoran katkaisemista. Minulle tämä tuli maksamaan satojatuhansia euroja, joilla äitini on minua myös kiristänyt. Eli perintö meni, mutta ihan sama. Ainakin olen nyt oma itseni eikä kukaan kiusaa! Harmi että keski-ikä ehti koittaa ennen kuin tajusin mistä jatkuvat epäonnistumiseni johtuivat.

http://narskulandia.blogspot.fi/2014/02/narsisti-aiti.html

http://narskulandia.blogspot.fi/search/label/%C3%A4iti

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsist…

Tästä linkistä löytyy oivallettavaa ja selvitymiskeinojai:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2559/sipila_sall…

Lue ja tutustu aiheeseen toden teolla. Kun sinulla on tarpeeksi tietoa,

ymmärrät omia tunteitasi uhrina. Ja ymmärrät sitä kautta miten pääset koukusta irti, vapaaksi, omaan elämääsi.

.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kerron sinulle salaisuuden: Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi.

Luultavasti tarinan ainoa narsisti olet sinä

 

 

Ai, terapeuttini ei ainakaan todellakaan ole sitä miltä.

Ap

Tuskin muut kuin sinä uskoo, että maailma pyörii sinun ympärilläsi

Onko sinulla ap jäänyt napanuora äitiin katkaisematta ja roikut edelleen hänen essunnauhoissaan? Oletko kovinkin nuori vielä, kun äidilläsi on noin suuri valta sinuun? Jätä nuo äitisi kommentit omaan arvoonsa ja hoitele hommasi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja jätä lukematta kaikki naistenlehtien kyökkipsykologien hömpötykset. Jos haluat ammattilaisten tukea - sitä näyttäisit tarvitsevan - niin ota yhteys perheneuvojaan tai vastaavaan. Miehellesikin keskustelu ammattilaisen kanssa olisi hyväksi, että hän osaisi tukea sinua. Itse sanot, että mies ei tue, mutta hoitaa lapsia. Eikö se ole tukea? Mitä miehesi pitäisi tehdä? On tainnut tässäkin naistenlehdet sotkea päätäsi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Ole aikuinen ja lastesi äiti ja miehesi vaimo. Olkaa yhdessä perhe.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kerron sinulle salaisuuden: Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi.

Luultavasti tarinan ainoa narsisti olet sinä

Ai, terapeuttini ei ainakaan todellakaan ole sitä miltä.

Ap

 

 

Tuskin muut kuin sinä uskoo, että maailma pyörii sinun ympärilläsi

Onpa karu kommentti. Muistuu mieleen äitini, joka kahdenkesken asennoitui minuun samalla tavalla. Ei halunnut kuulla, ei tietää, eikä välittänyt mistään elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ei ilmeisesti ketään. Tyhjänhaukkujia kyllä löytyis, kuten muutaamaan aiempaan ketjuuni... 

Ap

 

 

Mietinkin jo aloituksen perusteella, että oletko se sama, joka on joskus monen sivun verran valittanut äidistään. Apuja ei vastaan ottanut, ainut mikä oli pahasta oli äiti. Taisi olla se keskustelu, jossa äitisi kehtasi pyytää sinua ja kummiasi samaan aikaan.

Minua on äitini moittinut myös ja erittäin rankasti. En jaksa ottaa itseeni, tapaamisia olen vähentänyt ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän on lapsille kuitenkin tärkeä, joten välit siksi pidetään.

Joo, en ymmärrä, miksi minua alettiin HAUKKUA siinä ketjussa? Alkuperäinen kysymys oli se, että olin juuri noin kuukautta aiemmin katkaissut välit äitiini eli kertonut hänelle juuri noin, mitä tämä eräs kirjoittaja kehoitti, että ellei äitini halua minua tukea ja ymmärtää, niin en halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä. Niin mitä tekee äitini? Kysyy minulta kuin ei olisi kuullutkaan mitä sanoin, että kun kummini on tulossa hänen luokseen ja haluaisi (äidin mukaan, kuka tietää, oliko puhunut vielä kummin kanssa minusta mitään, saati että kummi, jonka kanssa olen hyvin vähän tekemisissä olisi itse ehdottanut) tavata minua ja lapsia. Että tulisivatko he meille vai me sinne? 

Se oli aivan käsittämättömän typerää äidiltäni, ei mitään minun kunnioituksen häivääkään. Mutta näinhän narsisti toimii, luulee omistavansa lapsensa. Niin tein aloituksen tänne, että mitä teen, apua. 

Koska en halunnut enää jatkaa äitini talutusnuorassa. Jos kummilleni olisi ollut tärkeää nähdä minut, miksi hän ei ollut suoraan yhteydessä minuun? Miksi jos kummini olisikin todellisuudessa esittänyt kyseisen toiveen äitini ei sanonut, että minä en halua olla äitini kanssa tekemisissä, eikä yhteinen tapaaminen onnistu? Tässä haiskahtaa minulle äidin keksinnöksi se, että miksi hän toimii välikätenä, eikä ohjaa kummiani soittamaan minulle? 

Ei tainnut haluta kummin kuulevan, ettei tytär enää puhu hänelle. Asia ratkesi mikäli nyt oikein muistan, lopulta niin, etten ottanut äitiin mitään yhteyttä  (tai sitten sanoin lyhyellä viestillä, että mietimme asiaa) eikä äidistä tai kummista kuulunut asian tiimoilta sen enempää. Eli niin "tärkeä" tapaamisehdotus se oli. Pikemminkin naurettava. Kummia tapaan mielelläni, mutta en halua sotkea äitiäni siihen. Mutta en ole jaksanut ajatellakaan tässä tilanteessa kummille soittamista, koska en jaksa alkaa selittää hänelle näitä ikäviä asioita ja rasittaa häntä niillä ja koska en toisaalta jaksa esittää, etteikö äidin kesäinen temppu olisi loukannut minua. Mitä sitäpaitsi sanon ihmiselle, jonka ystävä on pahin viholliseni? Niin. En mitään. 

Mutta minua ei olisi pitänyt siinä ketjussa haukkua, se oli täysin käsittämätöntä ja kertoi vain haukkujien itsensä sielunmaisemasta, joka on täysin sanonko mistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap jäänyt napanuora äitiin katkaisematta ja roikut edelleen hänen essunnauhoissaan? Oletko kovinkin nuori vielä, kun äidilläsi on noin suuri valta sinuun? Jätä nuo äitisi kommentit omaan arvoonsa ja hoitele hommasi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja jätä lukematta kaikki naistenlehtien kyökkipsykologien hömpötykset. Jos haluat ammattilaisten tukea - sitä näyttäisit tarvitsevan - niin ota yhteys perheneuvojaan tai vastaavaan. Miehellesikin keskustelu ammattilaisen kanssa olisi hyväksi, että hän osaisi tukea sinua. Itse sanot, että mies ei tue, mutta hoitaa lapsia. Eikö se ole tukea? Mitä miehesi pitäisi tehdä? On tainnut tässäkin naistenlehdet sotkea päätäsi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Ole aikuinen ja lastesi äiti ja miehesi vaimo. Olkaa yhdessä perhe.

Missä mä sanoin, että mies ei tue? 

Ja en ole katkaissut välejä, koska se on niin inhottavaa. Sillälailla minusta saadaan tarinan konna ja hirviö. Näethän itsekin, miten minuun suhtaudutaan. Kun äitini halusi tunkea meille tai saada meidät sinne kun olin jo ilmoittanut, että katkaisen välit niin saan hirveät haukut täälläkin, että minussa on vikaa ja äitini vaikuttaa ihanalta ihmiseltä! 

Äitini tapauksessa on siis ilmeisesti pakko katkaista välit kokonaan jos haluaa napanuoran katkaista. En koskaan ajatellut, että se olisi "osani" elämässä. Kuka nyt haluaisi katkaista välinsä äitiinsä? Eikö sitä ennemmin toivo, että äiti tukee, on hyvä, luotttava, lämmin ja mukava? 

Pitkään ajattelin, että vika on minussa, kun äitini ei ole minulle ja minua kohtaan tuollainen. Se oli virhe. Mutta narsisti muokkaaa kyllä ajatusmaailmastasi sellaisen, että syytät kaikesta itseäsi. Vaikka sisismmässäni en olekaan syyttänyt, niin muiden ihmisten käytös ja äitini on saanut minut melkein luovuttamaan, ettei minussa ole mitään hyvää. Jostain syystä siis tuntuu, kuin minua inhottaisiin. No, en ole itsekään toisiin luottava, paitsi mieheeni luotan sen verran, mitä ylipäätään kykenen. 

Onneksi täällä on joitain ymmärtäviäkin tyyppejä, kiitos teille. Ja te haukkujat, menkää itseenne. Ette edes elä elämääni, mitä se teidän moeltänne kaivaa, millaista minun elämäni on? Lapsianikaan on turha "ajatella" jos siitä palkalsi haukutte MINUA, joka heidän lähellään olen, ettekä TE. Minua se ei auta olemaan lapsilleni rakastavampi YHTÄÄN. Mutta ehkä se on vaan niin vaikea tajuta, mutta miksi se on niin vaikea tajuta? Hauska päästä haukkumaan yhtä, siksikö?

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kerron sinulle salaisuuden: Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi.

Luultavasti tarinan ainoa narsisti olet sinä

Ai, terapeuttini ei ainakaan todellakaan ole sitä miltä.

Ap

 

 

Tuskin muut kuin sinä uskoo, että maailma pyörii sinun ympärilläsi

Tarkoitinkin tuota narsismia. Muuhun en ota kantaa, paitsi olen samaa mieltä kuin se toinen kirjoittaja, joka kommentoi sinulle, että äitini ei välitä minusta. Mutta sinulle se on tietenkin onnenuutinen.

Ap

Niin. Minua haukkuvat ovat jollain kierolla tavalla onnellisia siitä, että minun äitini ei välitä minusta. Kaikki teidän kommenttinne ja suhtautumisenne kumpuaa siitä hyvästä, että saatte olla vahingoniloisia kun minun äitini ei välitä minusta! Siksi minua ja minun ongelmiani saa haukkua, eikä tarvitse kuvitellakaan antavansa ymmärrystä tai tukea minulle. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi mä raivostun? 

Ap

Olette selvästi vahingoniloista ja ilkeää sakkia kaikki te haukkujat!!!!!!!!!!!

Ap

Luin tämän ketjun ja kysyn, miksi kirjoitat tänne, jos koet, että sinulle vastaavat haukkuvat sinua?

Sinua tuntematta ja pelkästään näiden kirjoitustesi perusteella sanoisin, että mielenterveytesi on pahasti järkkynyt. Terapian lisäksi tarvitset oikean lääkityksen ja ehkäpä sairaalajakso auttaisi myös.