Väsytteko ikinä, taaperoiden äidit??

Väsyttää. Mutta koitan keksiä positiivisia puolia äitiydessä ja lapsissa.

Jos puolitoistavuotias poikani osaisi puhua niin hän sanoisi että äiti leikkii liian vähän. Teen kotitöitä joka päivä ja välillä leikin tai kipasen koneella.

Omasta lapsesta huomaan että mitä tylsempää on sitä enempi tehään tuhmuuksia.



Mää en pidä kiukuttelevaa lasta uhmaikäsenä vaan tylsistyneenä. Kaikilla on joskus huono päivä ja pikkuselle pitää opettaa miten huonosta hetkestä päästään yli.



Lapselleni olen paljon pitkäpinnasempi kuin miehelleni -ei lapsi hae kiukulla kuin apua.

Omat hetket on ihan älyttömän tärkeitä henkireikiä. Mutta mussa taitaa olla hullun vikaa, kun suunnitellaan jo toista! Haluan niin kovasti uskoa siihen, että useampilapsisessa perheessä lapsista on toisilleen seuraa. :)

Meillä 1v9kk tyttö ja vilkas tapaus. Mies tekee tällä hetkellä iltavuoroa, joten myös tyttö on " iltavuorossa" , menee nukkumaan myöhään ja vastaavasti nukkuu myöhään. Eilen nukahti klo23 jälkeen. Tänään jouduttiin heräämään aikaisin kerhon takia ja päikkärit hän nukkui sieltä tullessa, 20 minuuttia ja loppupäivä mentiinkin hurjaa haipakkaa ympäri kämppää... Uloskaan ei oikein tarkene lähteä, käy tuo tuuli niin navakasti. Mutta, paras on kertomatta: Iltaruuan jälkeen tyttö alkoi kiukutella ja " narista" . Minäpä käytin hänet iltapesuilla ja pisuilla, luettiin iltarukous ja juotiin iltamaito ja NYT HÄN NUKKUU!!!!!! Ajatelkaa! Minä voin nyt tehdä kotihommia tai katsella telkkaria tai vaan istua tässä koneella, eikä kukaan roiku eikä känise! Makkarista kuuluu vaan vieno kuorsaus... *syvä huokaus*

Tyttäreni on vajaa parivuotias. Käyn töissä 8-16. Isällään tyttö ei ole koskaan eli olen tytössä kiinni aina (paitsi kun olen töissä). ELi omaa aikaa ei ole kuin illat ja yöt jolloin pitäisi nukkua. Mutta väliaikasta tämä on. En valita vaikka kuulostaisikin silt- :) Elämäni rakkaus on tytössäni :)

Mutta mussa taitaa olla hullun vikaa, kun suunnitellaan jo toista! Haluan niin kovasti uskoa siihen, että useampilapsisessa perheessä lapsista on toisilleen seuraa. :)

jolloin sairaspäiviä oli enemmän kuin terveitä.



Meillä meno on sitä väsyneempää, mitä enemmän ollaan kotona. Silloin ei edes nuku kunnolla päiväunia. Joka päivä tekemistä myös kodin ulkopuolella, se on meidän motto.

Lapselle purkkiruokaa, jos et ehdi kokata. Kaikki astiat kattiloita myöten koneeseen, ei tarvitse tiskata melkein mitään. Osta kuivausrumpu. Ehkä myös siivouspalveluita, tai opettele sietämään epäjärjestystä. Älä odota saavasi päivän aikana tehtyä mitään muuta kuin leikittyä lapsen kanssa - päivän päätyttyä kaikki, mitä olet saanut tehtyä on plussaa, etkä sure tekemättä jääneitä :-)



Mua väsyttää joskus myös, mutta huomaan, että se on oma syy - jos vaan muistan relata, ei väsytä. Lapsia on kaksi, vaativa, mutta ihana 2,5-vuotias ja hurjan helppo vauva 6 kk.

ja nimen omaan henkisesti. Minulla kohta kaksivuotias tyttö ¿ ja vilkas sellainen. Mies auttaa kyllä iltaisin, mutta silloin yritän opiskella, eli olen kahta väsyneempi! Koitetaan jaksaa...

Niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Yöllä ei nukuta hyvin ja päivisin ei tosiaan ehdi tehdä mitään! Tänään laitoin pitkästä aikaa meikkiä piristääkseni hieman mieltäni ja sillä välin (5min) toinen lapsi oli kiivennyt tietokonepöydälle ja meinasi tiputtaa näytön lattialle ja toinen oli kumonnut kissan ruoat vesikippoon ja levittänyt puolet leluista lattialle. Jäi piristys miinukselle kun olin saanut meikit naamaani ja näin kämpän kunnon. Ei tarvitse tämän äidin laittaa taas hetkeen meikkiä, jos on yksin kotona lasten kanssa ja lapset ovat hereillä.

Ei vaiskaan, aina välillä väsyttää.

Uhmaikäisten kaksosten perässä on mentävä haipakkaa.