Kerro joku outo fakta itsestäsi

Join joskus hyvinkin reippaasti. Välillä olin vuosia juomatta ja pari viimeistä vuotta olen ottanut varsin kohtuudella. Vanha tottumus on vaan päällä ja tiukkaa viinaa on pakko ostaa miltei jokaisella kauppareissulla ja sitä sitten onkin kaikki kaapit täynnänsä, koska en pysty juomaan kuin murto-osan siitä mitä tulee hankittua...

Vierailija kirjoitti:

Kiinnyn esineisiin ja paikkoihin tosi voimakkaasti.

Tein "surutyötä" pitkään kun tiesin, että auto on vaihdettava isompaan. Musta tuntuu, että olisin pettänyt sen luottamuksen ja se itkee kun en enää muka halunnut pitää sitä :(

Olen yrittänyt kovettaa itseäni, ettei kaikkea vanhaa roinaa tarvitsisi säästää, koska niille tulee paha mieli. Mutta kuitenkin tekee vähän pahaa ajatella, että vaikka mun vanha sohva olisikin jossain toisessa perheessä "elämässä" elämää, johon mä en kuulu. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan.

Muuten mä olen ihan normaali :D

Kyllä autoilla vaan on tunteet! Olisko jotain sähköilmiötä tms eikös niillä ole "emolevy" moottorissa. Todiste:kun möin autoni huomasin ostajan lähdettyä että autoni oli itkenyt: se oli valuttanut nesteitä siihen parkkipaikalle. Tällaista ei ollut ennen tapahtunut.

Olen homo, ympärileikattu, sinkku, 35-vuotias ja neitsyt. Siinä tuli enemmän kuin yksi. 

Suihkussa seistessäni varvastelen ja ojentelen sääriäni ja poseeraan kuin huippumallit catwalkilla. Peilin edessä teen overeitä Hollywood-hammashymyjä. Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:25"]

Jos teen kaksi voileipää, se toinen siivun on jotenkin tuomittu olemaan huonompi kuin toinen. On esim. pienempi, huonomman mallinen tms. Laitan kahdesta kinkkusiivusta, juustosta, you name it, huonomman sille huonolle leivälle. Tomaatin kanttipalat menevät sille ja kauniit siivut paremmalle leivälle. Syön ensin huonomman leivän pois ja nautiskelen hienosta leivästä.

Mun outouteni on se että säälin tuota huonompaa leipää. 

Vanha aihe, mutta nostan :D

Itse taas "kompensoin" sitä rumaa, ja kyllä, säälittävämpää leipää antamalla sille nätimmät tomaatit tmv. :D

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa seistessäni varvastelen ja ojentelen sääriäni ja poseeraan kuin huippumallit catwalkilla. Peilin edessä teen overeitä Hollywood-hammashymyjä. Olen mies.

Hyh olet soijapoika etkä mies

Olen 100 % suomalainen, syntynyt Suomessa, enkä ole asunut koskaan ulkomailla, mutta olen toisen EU-maan kansalainen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on näitä paljon. Ensinnäkin puhun takaperin, se on iso stressi, kaikki pitää kääntää. Ja ensisijaisesti kaikki rekisterikilvet täytyy kääntää. On hienoa, jos jossain kyltissä on parillinen määrä kirjaimia, silloin se on kunnossa. Jos pariton, pitää miettiä miten sen muuttaisi.

Ostan aina kaikkea kaksi. Siis päivittäistavaroita, ketsuppia, oivariinia, leipää ym. Minulla on kaksi lasta, kaksi koiraa, kaksi autoa, kaksi taloa, toinen aviomies kierroksessa, kaikkea pitää olla kaksi.

Jos kaikkea pitää olla kaksi, onko se toinen esine varalla? Paitsi tietenkään lapsi tai koira ei ole varalla. Joskus ostaessa kaupasta jotain jotkut haluavat kaksi tai enemmän.

Minulla on penis, se on upea ja mahtava.

Viihdyn yksin parhaiten, en tykkää kertoa omista asioistani kenellekään. En luota ihmisiin.

Kirjoitin joskus tällä palstalla työvoimapulan paikkaajista. Sitten olen nähnyt termiä käytettävän muuallakin. Keksin sen itse, en tiedä onko joku muukin sitten omalla tahollaan, mutta tekijänoikeusropoja ei ole näkynyt.

Keksin lapsena myös vitsin siitä, kun fyysikko selitti poliisille ylinopeuttaan, sanomalla että hiukkasen kiihdytin. Sama homma, olen kertonut tuon joskus ehkä jollekin, mutta on se jollekin muullekin saattanut tulla mieleen.

Osaan keittää 2 minuutin pikanuudelit 1 minuutissa ja 57 sekunnissa.

Aavistin usein tulevia asioita. Esim. Dianan kuolemasta sain tunteen pari viikkoa ennen tapahtumaa. Kun mummini kuoli, heräsin yöllä sillä hetkellä ja vain jotenkin tiesin. On monta muutakin saman tyyppistä juttua.

Nyt yli viisikymppisenä se aavistelun tunne on hävinnyt. Ja ehkä hyvä niin.

Mulla on kolme titaanista implanttia.

Tykkään katsoa telkkaria ilman että siinä on ääntä. Myös suomenkieliset ohjelmat ja musiikkiohjelmat.

Olen osannut kävellä käsilläni pitkiä matkoja, kymmeniä metrejä putkeen. Ei onnistu enää.

Syön mielelläni sosekeittoja, smoothieita ja vastaavia, sillä en pidä ruoan pureskelusta.

Haistelen aina uuden kirjan tuoksua lukemisen ohessa, se on vastustamaton.

Tiedän isäni nimen ja hänen perheensä, mutta hän ei tiedä, että minua on edes olemassakaan.