Lue keskustelun säännöt.
Kerro joku outo fakta itsestäsi
12.09.2015 |
Saa olla mitä vain, pysytään kuitenkin asialinjalla.
Itse sanon että tykkään juoda aina vain lämpimiä juomia. Jopa kaljan ja limsankin täytyy olla huoneenlämpöistä.
Kommentit (579)
surrrrrrrsurrrrrrr kirjoitti:
Arvatkaa mikä venäläinen surisee eikä mahdu perseeseen? No venäläinen perseensuristin.
Noin yksinkertainen vitsi, ja senkin mokaa totaalisesti??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän pitkistä hiuksistani mutta nypin niitä, jos ei ole mitään tekemistä. Kaikki irtohiukset ja nyppimäni hiukset kieputan pieniksi keriksi. Nyppimisen takia yksittäiset hiukset saattavat kasvaa karkeammiksi tai albiinoiksi ja ne on taas sen vuoksi pakko nyppiä pois. Huonompina aikoina saatan nyppiä ja hypelehtiä hiuksillani niin paljon, että käsivarret tulee kipeiksi kun ovat jatkuvasti kohoasennossa.
Kuinka asiat muuten....?
"Karvojennyppimishäiriö (trikotillomania) (F95.0)
Lääkärikirja Duodecim
14.11.2015
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen
Karvojen nyppimishäiriölle eli trikotillomanialle on ominaista merkittävään hiusten tai ihokarvojen lähtöön johtava omien hiusten toistuva nyppiminen. Hiusten nyppimistä edeltää jännityksen tunne ja sitä seuraa mielihyvän tai helpotuksen tunne.Useimmiten nyppiminen kohdistuu hiuksiin, kulmakarvoihin tai silmäripsiin, mutta se voi kohdistua mihin tahansa ihon karvoihin. Nyppiminen tapahtuu yksin ollessa joko hetkittäin pitkin päivää tai jopa tunteja kestävissä ajoittaisissa jaksoissa. Joillakin on myös pakonomainen halu nyppiä myös toisten ihmisten ja eläinten karvoja tai esimerkiksi mattojen nukkia.
Yleensä karvojen nyppiminen pyritään salaamaan tai kieltämään, vaikka se olisi johtanut huomattavaankin hiusten, silmäripsien tai karvojen lähtöön. Jotkut trikotillomaniasta kärsivät henkilöt leikkivät repimillään ihokarvoilla tai hierovat niitä huuliinsa tai kasvoihinsa."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Käyn pääni sisällä monologeja joissa olen määrätyn ryhmän keskipiste ja muut kuuntelevat juttujani ihaillen. Todellisuudessa pidän lähinnä miesystäväni seurasta ja muut lähinnä ärsyttävät ellen ole kännissä.
Minulla on pakkomielle vääntää sanoista anagrammeja, kaiken aikaa.
Olen tunneihminen, mutta hyvä shakissa. En silti ajattele siirtojani paria siirtoa pidemmälle.
Tykkään, että minua luullaan tyhmemmäksi kuin olen.
En koskaan piereskele muuten kuin yksinäni vessassa. Viimeisen 20 vuoden ajalta muistan yhden vahinkolaukauksen.
Minulla on epämuodostunut ja epäsymmetrinen alaleuka. Olen kohta kolmekymppinen nainen. Olen jopa harkinnut tästä syystä itsemurhaa. Nyt tutkitaan onko minulla synnynnäinen kehityshäiriö josta johtuen saisin mennä plastiikkakirurgille ja asentaa 3d-printatun tekoleuan verorahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt terveyssiteitä väärin päin jo 35 vuotta! Siis silleen, että teippipuoli on pimppakarvoissa kiinni!!!!!!!!!!
No et varmasti ole!!!!!!!
Yleensä kun luen jotain, saatan jäädä pakonomaisesti toistamaan jonkun kohdan lukemista. Tuntuu kuin siinä kohdassa tai sanoissa olisi jotain magneettista jonka vuoksi pakko lukea rivi tai kohta uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2341 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntoni tavarat ovat monesti epäjärjestyksessä, mutta haarukat, veitset ja lusikat eivät koskaan. Minua ei haittaa sekava vaatekaappi, mutta "väärässä järjestyksessä" olevat aterimet kyllä.
Ollessani vaikkapa kylässä, saatan muiden silmien välttäessä laittaa aterimet "oikeille" paikoilleen, jos ovat mielestäni väärässä järjestyksessä. Niiden pitää siis olla omissa lokeroissaan ja tietyssä järjestyksessä, toisin kuin vaikkapa lautasten ja lasien.Käytän itse myös haa-vei-lua aterimissa. En asettele kylässä niitä, mutta käännän kyllä aina vessapaperirullan paperin tulemaan ylhäältä päin mikäli se tulee sieltä seinän puolelta :)
Et voi tietää, mikä oli kirjoittajan järjestys. Minulla haarukat, veitset ja lusikat ovat järjestyksessa lu-ha-ve.
Tämä oli yksi niistä asioista, jonka eksä määräsi aikoinaan. Lusikkalaatikon piti olla järjestyksessä haa-vei-lu.
Lapset siirsivät sen sitten eron jälkeen meille, enkä osaa sitä vaihtaa vaikka mun järkeenkäypä järjestys olisi haarukat, lusikat keskellä, veitset. Koska haarukat ja veitset on parittomia, lusikat parillisia. Ja kattaessa haarukka vasemmalle, veitsi oikealle, lusikka lautasen taakse.
Kiinnyn esineisiin ja paikkoihin tosi voimakkaasti.
Tein "surutyötä" pitkään kun tiesin, että auto on vaihdettava isompaan. Musta tuntuu, että olisin pettänyt sen luottamuksen ja se itkee kun en enää muka halunnut pitää sitä :(
Olen yrittänyt kovettaa itseäni, ettei kaikkea vanhaa roinaa tarvitsisi säästää, koska niille tulee paha mieli. Mutta kuitenkin tekee vähän pahaa ajatella, että vaikka mun vanha sohva olisikin jossain toisessa perheessä "elämässä" elämää, johon mä en kuulu. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan.
Muuten mä olen ihan normaali :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peitto pitää olla niinpäin että pussilakanan reikä on jalkapäässä, astiakaapissa pitää olla tietty järjestys, lasken rappuset aina kulkiessa, en tykkää katsoa silmiin puhuessa, minun on pakko tarkistaa monta kertaa ettei hella ja kahvinkeitin ole päällä, olen pienestä asti miettinyt miltä tuntuisi kävellä katossa, en kehtaa pitää puhelimessa ääniä päällä julkisella paikalla esim.kaupassa koska vihaan puhelimeen puhumista muualla kuin kotona ja sielläkin vain läheisten kanssa, ahdistun jonoissa, inhoan laittaa kauppaostoksia hihnalle kun mietin että kassa katsoo mitä ostan, enkä keksi tälläisiin kyselyihin yhtä vastausta joten laitan kaiken mitä keksin...
Minä "puhun" mielessäni usein kaikenlaisten keksimieni mielikuvitushahmojen kanssa siten, että se hahmo muka kysyy minulta jonkun kysymyksen (jonka oikeasti kysyn itse itseltäni) ja sitten minä vastaan siihen kysymykseen erittäin pitkästi, perusteellisesti ja monimutkaisesti, mutta se kysymyksen "kysyjä" jaksaa kuunnella kiinnostuneena ja kärsivällisesti minun erittäin pitkää ja yksityiskohtaista selontekoani jostain mielenkiintoni kohteesta, kuten vaikka joidenkin lemmikkien ruokinnasta.
Sitten saatan kuvitella, että minä kerron jollekin yleisölle pitkästi ja yksityiskohtaisesti jostain minua kiinnostavasta asiasta tai että minun elämäntarinani jotain osaa kerrotaan heille erittäin seikkaperäisesti. Tällaisia esitelmiä ja keskusteluja käyn läpi mielessäni esim. kävellessäni paikasta toiseen ja jaksan käydä samaa asiaa mielessäni läpi vaikka kuinka monta kertaa.
Olen varma, että minulla on Aspergerin oireyhtymä ja koska olen muuten melko hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, niin esitän siihen oireyhtymään tyypillisiä pitkiä luentoja erityismielenkiinnon kohteista mielessäni, en juurikaan ääneen. Minulla on muitakin siihen oireyhtymään kuuluvia oireita, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi mennä testaamaan sitä, että onko minulla kyseinen oireyhtymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ennen nukahtamista pidätän henkeä ja puhallan ne ulos jonkun ajan päästä
Osaan puhua sanat/lauseet väärinpäin. Lapsesta asti ollut helppoa, jos minulla on tylsää esim. automatkalla tms. kääntelen kohtaamiani sanoja, nimiä, puhetta jne. väärinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Carmina Burana o Fortunan ulkoa latinaksi. Tykkään siitä sävellyksestä, rupesin joskus tutkimaan sitten huvikseni myös sanoitusta ja päätin opetella sen ulkoa ihan vaan piruuttani. Vahinko, että ihan kauheasti tuosta ei ole hyötyä elävässä elämässä, ja mieluummin ottaisin senkin muistikapasiteetin käyttöön vähän arkisemmissa asioissa :)
Minulla on synestesiaa, näen kirjaimet ja numerot väreinä. Esim. a on punainen, kolmonen on vaaleanvihreä jne. Luulin pitkään että kaikki tekevät näin.
Keskustelen päässäni usein jostakin mielenkiintoisesta asiasta, kuvittelen että minua haastatellaan lehteen tai televisioon. Kuvittelen myös olevani kuuluisa ohjaaja, näyttelijä tai laulaja. En osaa pätkääkään laulaa.
Pelastan kaikki hämähäkit, kärpäset ja hyttyset.
Säälin esim. yksinäisiä tai kumollaan olevia maitopurkkeja ja muita tuotteita kaupassa, joko ostan ne tai järjestän toisten viereen.
Pyydän anteeksi autoltani ja koiraltani jos kiroilen.
En voi nukkua täysin pimeässä enkä selkä huoneeseen päin, pelkään aaveita.
Syön räkää, kuivuneita jalkapohjia ja pissaan suihkuun. Olen 45- vuotias nainen.
Olen tunteeton jos mua ei tuomittaisi nii pystyisin tappaa koko perheeni. Minulla ei ole kavereita (enkä ihmettele)
Mielestäni vanhustenhoito pitäisi lopettaa. Kun kyky huolehtia itsestä loppuu,eivätkä omaiset halua hoitaa,jätetään omilleen.
Vanhustenhoito on helkkarinmoinen bisnes kuolevien ja omaisten kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen todella nälkäinen niin minulle tulee todella huono olo, oksettaa. Tämän jälkeen tulee yksi aivastus ja huono olo on poissa! Kutsun sitä nälkäaivastukseksi.
Olen yli-ihminen. Pystyn siis sellaisiin suorituksiin jotka ovat mahdottomia tavalliselle ihmiselle. Lääkärit on sanoneet samaa.
Ainut syy syödä paahtoleipää on sulattaa voi siihen päälle! Rapsakat reunat ja ihana suolaisen sulan voin pehmittämä keskusta on juuri parasta. Jos en ehdi laittaa voita kuuman paahtoleivän päälle tarpeeksi nopeasti, mielummin lämmitän leivän uudestaan kuin syön kylmän paahtiksen sulamattomalla voilla :).