Onko kenenkää lapselle tullut 5-vuotis neuvolassa

niissä halutaan, niin vois sitten heittää ne 50 termiä synnyttäneelle äidille paperilla eteen, jotta tietäisi, että nää on nyt sitä normaalia elämää eikä se puhekieli, jota meillä kotona käytetään.

Olen ite neuvolaterkkari, kirjottelinkin jo tuolla joskus paljon aiemmin. Mä en ymmärrä mikä ihme polemiikki täällä on syntynyt 5-vuotistarkastuksesta. Se on ikäkausitarkastus muitten joukossa, jossa on tarkoitus arvioida lapsen selviytymistä koulussa, ja mitä alueita olis hyvä kehittää siihen mennessä, jotta pärjäis muitten joukossa.



Kai te nyt sentään haluatte, että lapsi ei tipu heti kärryiltä, vaikka kuinka haluaisitte, että lastanne " ei olla tunkemassa mihinkään muottiin" . On joitakin asioita, mitä on vaan yksinkertaisesti osattava, että pystyy toimimaan muitten kanssa. Esim. just oltava persaus pulpetissa tietty aika, osata odottaa vuoroaan, selviydyttävä vessahommista, osattava puhua ja ymmärrettävä puhetta yms.yms. Ja ne on just niitä juttuja, joita siellä 5-vuotisneuvolassa kysellään.



Itse kyselen aina vanhemmilta tarkemmin, jos tuntuu, että lapsi nyt ei ollenkaan osaa/halua tehdä jotain hommaa, että mitenkäs tämä kotona sujuu. Olen itse 4 lapsen äiti, enkä ole ollenkaan sokea sille asialle, että lapset ON erilaisia, toiset ujoja, toiset vilkkaita, toiset osaa leikata, toiset ei...mutta JOSSAKIN kohtaa se raja menee, mikä on NORMAALIA 5-vuotiaan taitoa...Ja uskokaa tai älkää, häijyyttäni en ketään eteenpäin laita, vaan ihan lapsen parhaaksi.



Mitä ammattitaitooni tulee, se on loistava. Silti maailma muuttuu, ja kaikki kehittyy, joten jatkuvaa koulutusta on hankittava. Mikään koulutuksen määrä ei silti kata sitä, mikä täällä nimettömien kommentoijien mielestä th:n tulis omata.



Äitejä, lapsia ja perheitä on erilaisia. Toiset tykkää hyvää, kun johonkin kehityksen alueeseen puututaan, osa ihan itekin pyytää sitä, ja toiset taas kokee henkilökohtaisena loukkauksena sen, että juuri heidän lapsensa ei olekaan saavuttanut tietyllä osa-alueella " vaadittavaa" tasoa. Sen kanssa on vaan opittava elämään...



th-kätilö ja ylpeä siitä

Sitten kun on oikeaa vikaa niin ei saa lähetettä neurolle kun on niin pitkät jonot näiden terveiden lapsien kanssa.



Kaverilleni kävi niin, että hänellä kuoli mies eli perheen isä. Terkka määräsi tytön ensin puheterapiaan, sitten psykologille, sitten neurolle ja mitään vikaa ei löytynyt, vaikka kuinka yritettiin keksiä . Kun tytöllä nyt täytyy olla jotain vikaa kun isä on kuollut.

Tyttö on nyt luokkansa priimus 4.llä luokalla.



Toinen tapaus oli poikani luokkakaveri. Häntä yritettiin ensin puheterapeutille, seuraavana vuonna fysioterapeutille, sitten psykologille ja vain siksi, että äiti oli yh. Poika menestyy koulussa hyvin ja ei ole ongelmia. Onneksi äiti ei alkanut siihen höpötykseen.

tahdikkuudesta syyttää. Toiset näennäisesti kysyy/kuuntelee vanhempaa, mutta eivät kuitenkaan usko. Mitä te terkkarit olette? Tavallisia ihmisiä, jotkut pikkutarkkoja, toiset suuripiirteisiä ja toivottavasti suurin osa jostain sieltä väliltä.

...ei ammatti-ihmiset takerru tuollaisiin pieniin yksityiskohtiin eikä kunnilla ja kaupungeilla ole sellaiseen varaa!

Kirjoitit todellakin asiaa! Eivätköhän useimmat terkat ymmärrä, että lapsissa on eroja ja että ujo lapsi ei välttämättä puhua pukahda neuvolassa ollenkaan. Kyllä mäkin uskon, että ap:n tapauksessa terkka on nähnyt kokonaisuuden, ei hän näihin muutamiin ole takertunut!



Terkatkin näkevät niin paljon lapsia, että luulen, että osaavat aika hyvin sanoa milloin lapsi " poikkeaa" joukosta.



Itse epäilen tytölläni jotain viivästymää ja pyysin oma-aloitteisesti 4-v neuvolassa jotain lähetettä eteenpäin. Terkkakin oli samaa mieltä, sanoi että oli jo 3v-neuvolassa vähän jotain epäillyt mutta oli halunnut antaa ajan mennä. Itse en kyllä yhtään epäröi viedä lastani " terapiaan" tms. Hyvähän se vain on että selvitetään asiat ajoissa!!

Ihmettelin tätä ihan suunattomasti.

Meillä mies on toisesta EU-maasta. Lapset ovat ihan Suomessa syntyneitä Suomen kansalaisia, jotka puhuvat suomea äidinkielenään ja isänsä kieltä lähinnä ymmärtävät jos viitsivät. Molemmat pantiin kuitenkin maahanmuuttajien kielitestiin, jos vaikka " pääsisivät" valtion maksamaan mamu-erityisopetukseen. Siinä vaiheessa meinasi huumorin kukka lakastua minulla - vain kuolleen ruumiini yli! Testeissä tuli onneksi molemmille täydet pisteet, mihin eivät kaikki umpisuomalaisetkaan yllä.

että mitä olen ajatellut tehdä, kun koulussa pitää puhua, kun opettaja kysyy. Suuni loksahti auki ja olin todella hämmentynyt kysymyksestä. Sitten kun aloin kertoa terkkarille, millaista kehitystä olen havainnut lapsella tuon ujouden suhteen ja että käydään päivittäin kerhossa, avoimessa päiväkodissa tai puistossa, jossa muita äitejä lapsineen runsaasti, eli emme ole jääneet kotiin tms. niin mitä tekee tuo terkkari. Alkaa hyssyttelemään, että ei pidä suuttua, hän vaan sitä ja tätä. Eihän se terkkari edes kuunnellut minua, halunnut edes kuunnella mielipidettäni vaan keskeytti.



Puolustelkaa vaan te terkat ja lto toisianne. Ammatti-ihminenkään ei ole aina oikein sopiva nimitys teistä kaikista. Jotenkin ärsyttää, että täällä kuvitellaan kaikkien terkkarien tosiaan olevan ammattilaisia ja tietävän mitä tekee.

ja olen itse ajatellut olla viemättä tuonne tarkastuksiin, mutta tulipa se aika silti varattua. Heh, onhan se taas komiikkaa, mikä vaiva ihan normaalilla lapsellani tällä kertaa on.



2-vuotisneuvolassa lapsi oli kuuro, kun ei osannut kunnolla puhua - oppi puhumaan hyvin/selkeästi välittömästi 2v.2kk ikäisenä.



Serkkuni lapsi oli 1v.3kk eikä osannut kävellä ja sanottiin, että tuskin koskaan oppii. Meni pari kuukautta ja oppi täydellisesti.



Ex-mieheni taas halusi oman lapsensa testeihin mahd. ADHD-takia, mutta sinne oli mahdottomuus päästä. Villi ja vilkashan lapsen on oltava. Keskittymishäiriöt ym. raivokohtaukset olivat normaaleja. Taas kun sisaren poika villiintyi neuvolakäynnillä oli hänellä ADHD-leima otsassa, vaikkakin nyt jo ekaluokkalainen ja suoriutuu koulusta ja tehtävistä hienosti ja jaksaa jo keskittyä.



Muuten kaikki on poikani kanssa ok, mutta väenväkisin koitetaan löytää aina jotain huomautettavaa - olenhan yksinhuoltaja.

Ja kun käyn hyväpalkkaisessa työssä, enkä rällää ja rietastele ainakaan avoimesti ;-P niin sehän sitä rouvaa harmittaa. Ei millään pahalla, mutta äärimmäisen kieroutunut muutenkin tuo th.



Ystäväni lapsella taas oli itsetunto-ongelmia 5v. kun kertoi myös täällä mainitusta hiiri/norsu-kuvasta tulkintojaan. Tietysti ne ovat aina väärän kokoisia - liian pitkiä, liian lyhyitä, liian laihoja tai lihavia. Ei riitä, että osaa laskea 30-50 vaan pitäisi osata kirjoittaa numerot ja vähintään jo harjoitella yhteenlaskua. Kirjoittaa ja lukeahan tietysti pitää jo 5-vuotiaan osata. Oma poikani osaa jo alkeita (itse oppinut ja olen toki kannustanut hieman), joten viimeistään on käsialan oltava huono ;-) Pyörällä ei osaa vielä ajaa, eikä uida - siihen tarvitsemme ammattiapua :)

näin sanottiin meille. Opetin pojalle sit kotona jotain tiettyjä juttuja mitä ei edes arkielämässä tule mieleenkään.

Ei kai noita nyt joka neuvolassa voi olla! Ei meidän neuvolassa ainakaan ole tuollaista, ettei täti kuuntelisi ja että yrittäisi löytää vikaa lapsesta. Ihan järkevä neuvolatäti meillä on onneksi:))).



Mä en kyllä yhtään usko näihin että psykologin pakeille vietäisiin ihan vain koska " tietty määrä lapsia pitää viedä syyniin" . Paskapuhetta!

Minulla on kolme lasta ja olemme asuneet monen neuvolan piirissä.



Niin 3- kuin 5-v testauksetkin on meidän kohdalla aina ollut ihan läpihuutojuttuja. Niissä on kyselty ihan älyttömän helppoja typerältäkin tuntuvia juttuja. Varsinkin 5-vuotisneuvolassa olen miettinyt joka kerta, että jos nuo mittasivat koulukypsyyttä tai ylipäätään jotain niin ei hyvin mene. Testit ovat olleet sellaisia, että lapsemme ovat osanneet kyseiset asiat jo kauan vaikka ovat todellakin ihan normaaleja.



Kaksi koululaistamme pärjäävät koulussa ihan kivasti, saavat arvioksi siellä hyvä-erittäin hyvä kaikilla osa-alueilla, mutta eivät missään nimessä ole mitään erikoislahjakkaita. Ihan tavallisia innostuneita lapsukaisia!

Totta kai älähdän, jos lähes jokaisessa viestissä soimataan omaa ammattikuntaa. En minäkään alennu siihen, että yleistäisin esim. kaikki postinjakajat tyhmiksi! Aivan varmasti terkkareissa on henkilöitä joiden parempi paikka olis jossakin muussa työssä, mutta esim. tässä meidän kuntayhtymässä on ainakin 15 terkkaria, joista oman tuntemukseni ja asiakkailta saamani palautteen mukaan vain yksi on tällainen. Kaikki muut ovat positiivisia, huumorintajuisia ja lämpimiä ammattitaitoisia ihmisiä. Ja jokainen on sisäistänyt sen asian, että tässä ollaan palveluammatissa, jossa tähdätään koko perheen hyvinvointiin!!!



Minä en todellakaan voi ymmärtää missä näitä kamalia terkkareita sitten näin paljon on???!!! Vai olisko joskus syytä myös katsoa sinne kuuluisaan peiliin. Joillakin ihmisillä on tapana kääntää asiat aina negatiiviseen suuntaan, ja laittaa alulle mitä ihmeellisimpia urbaanilegendoja joistakin pakollisista kunnan asettamista" erityislapsimääristä" tms.



Ja mitä joku edellinen kommentoi järjenjuoksuani, niin voin kyllä vakuuttaa, että juu, aina on mennyt ja tulee menemään niitä ns." turhia" lähetteitä psykologille tai neurologille. Jos ei niitä tulis, niin yhtä hyvin voisin jo täällä ladella diagnooseja lapsille sen paremmin konsultoimatta alansa asiantuntijoita. Eikös niitä nyt just sen takia tehdä, että TUTKITTAISIIN lapsia?? Ja ONNEKSI niitä vääriäkin lähetteitä tehdään ja moni lapsi osoittautuu täysin terveeksi!



Itsekin neljän lapsen äitinä kuulen paljon ystäviltä ja tutuilta kaiken maailman kertomuksia kohtelusta siellä ja täällä ja terveydenhuoltoalan ihmisten moittimista. Monesta tarinasta tietää totuuden, mutta tottakai vaitiolovelvollisuus sitoo olemaan korjaamatta asiaa. Joten kehottaisin myös muita aina olemaan vetämättä henkeensä näitä mitä ihmeellisempiä juttuja, koska joskus asiassa saattaa olla vain puoli totuutta...

Vierailija:

ja olen itse ajatellut olla viemättä tuonne tarkastuksiin, mutta tulipa se aika silti varattua. Heh, onhan se taas komiikkaa, mikä vaiva ihan normaalilla lapsellani tällä kertaa on.

2-vuotisneuvolassa lapsi oli kuuro, kun ei osannut kunnolla puhua - oppi puhumaan hyvin/selkeästi välittömästi 2v.2kk ikäisenä.

Serkkuni lapsi oli 1v.3kk eikä osannut kävellä ja sanottiin, että tuskin koskaan oppii. Meni pari kuukautta ja oppi täydellisesti.

Ex-mieheni taas halusi oman lapsensa testeihin mahd. ADHD-takia, mutta sinne oli mahdottomuus päästä. Villi ja vilkashan lapsen on oltava. Keskittymishäiriöt ym. raivokohtaukset olivat normaaleja. Taas kun sisaren poika villiintyi neuvolakäynnillä oli hänellä ADHD-leima otsassa, vaikkakin nyt jo ekaluokkalainen ja suoriutuu koulusta ja tehtävistä hienosti ja jaksaa jo keskittyä.

Muuten kaikki on poikani kanssa ok, mutta väenväkisin koitetaan löytää aina jotain huomautettavaa - olenhan yksinhuoltaja.

Ja kun käyn hyväpalkkaisessa työssä, enkä rällää ja rietastele ainakaan avoimesti ;-P niin sehän sitä rouvaa harmittaa. Ei millään pahalla, mutta äärimmäisen kieroutunut muutenkin tuo th.

Ystäväni lapsella taas oli itsetunto-ongelmia 5v. kun kertoi myös täällä mainitusta hiiri/norsu-kuvasta tulkintojaan. Tietysti ne ovat aina väärän kokoisia - liian pitkiä, liian lyhyitä, liian laihoja tai lihavia. Ei riitä, että osaa laskea 30-50 vaan pitäisi osata kirjoittaa numerot ja vähintään jo harjoitella yhteenlaskua. Kirjoittaa ja lukeahan tietysti pitää jo 5-vuotiaan osata. Oma poikani osaa jo alkeita (itse oppinut ja olen toki kannustanut hieman), joten viimeistään on käsialan oltava huono ;-) Pyörällä ei osaa vielä ajaa, eikä uida - siihen tarvitsemme ammattiapua :)

Ja vastasi kyllä heti, että ei menisi pilalle. Tarhassa oli tehty tää 5-vuotis testi, siel oli kysytty, et jos kaksi lasta leikkii ja heillä on yksi nukke.... mitä tehdä? Oma lapseni oli kuulema ainoana osanut vastata oikein tähän kysymykseen.



Lapseni ei kuulu niihin " täydellisiin" , pienien vajauksien johdosta. Olen monituiset kerrat saanut juosta erilaisilla terapeuteilla. Kaikilta on tullut yksi ja sama asia erittäin selvästi. Eli ennen erilaisiin " puutteisiin" reakoitiin vasta koulussa, nyt on otettu tiukempi linja ja " puutteet" pyritään korjaamaan jo ennen koulua!



Jota näenkin erittäin terveenä. Että sitten koulussa ei tulisi oppimisvaikeuksia ja kiusaamisia. Kun lapsetkin osaavat olla yllättävän julmia toisilleen-



Joten vanhemmat olkaa tyytyväisiä, jos 5-vuotis neuvolassa otetaan kantaa johonkin poikkeamaan (vaikka hyvin pieneenkin) ja sitä lähdetään eteenpäin tutkimaan. Kaikki vain sinun lapsesi hyväksi!

On ollut vieraskielisessä tarhassa nyt toista talvea eikä osaa vielä sitä kieltä niin hyvin, että testi olisi kannattanut tehdä siellä. Hänellä on taustalla myös elämänsä ekat 3 vuotta ulkomailla ns. kolmannen kielen piirissä eikä millään tällä sekamelskalla ole ollut ainakaan negatiivista vaikutusta hänen kehitykseensä. Kinkkaustestit on tehty kokeilumielessä jo neljävuotiaana neuvolassa ja jopa kolmevuotiaammekin selviää jo niistä. Olen vaatinut esikoiselle lähetettä puheterapeutille jo puoli vuotta sitten, mutta vieläkään ei olla aikaa saatu, koska ongelmia on " vain" r:n ja s:n kanssa. Niitä olemme harjoittaneet kotona jo vuoden neuvolan ohjeilla.



En oikein ymmärrä, miksi meuhkata tällaisesta seulonnasta, joka tehdään vain ja ainoastaan lapsen parhaaksi. Minä ainakin tekisin kaikkeni, että lapseni saisi parasta mahdollista tukea kehitykseensä. En koskaan jättäisi laittamatta lasta johonkin testiin tai pyrkisi " väärentämään" tuloksia menemällä hänelle omasta mielestäni paremmin sopivana ajankohtana tms. Elämä on jatkuvaa testaamista jatkossakin eikä sitä tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa.

Vierailija:

Tarhassa oli tehty tää 5-vuotis testi, siel oli kysytty, et jos kaksi lasta leikkii ja heillä on yksi nukke.... mitä tehdä? Oma lapseni oli kuulema ainoana osanut vastata oikein tähän kysymykseen.

Ei tiennyt onko porkkana hedelmä vaiko vihannes ja ei osannut vastata miksi maitopurkki säilytetään jääkaapissa.

Eikä varmaan tiedä miksi maito kuuluu jääkaappiin. Varmaan vastais että kun se kuuluu sinne...