Onko kenenkää lapselle tullut 5-vuotis neuvolassa

Eikä vain niihin asioihin, mitä hän osaa ja mitä ei. Meidän pojan karkeamotoriset taidot tulevat vähän jälkijunassa, se on tiedossa, koska hän on arka - so what. Kaikki tarvittava on kuitenkin opittu, eikä pojasta tarvi urheilijaa tullakkaan. Jatkotutkimuksiin kuitenkin ja vasta siellä kuunneltiin myös vanhempia. Olisi säästetty paljon rahaa, jos jo neuvolassa olisi viitsitty selvitellä vähän tarkemmin lapsen persoonallisuutta.



Kaikki vaan samaan lokeroon - jos et osaa tätä, tai olet ujo et pärjää elämässäsi.



Kyllä minä uskon että ajatellaan LAPSEN PARASTA, mutta onko se nyt loppupelissä ihan noinkaan kun hyvin kehittyneitä terveitä lapsia ohjataan " hoitoon" ujouden takia tai siksi ettei osaa käyttää saksia???

teitä. Minä ainakin olen tyytyväinen, että syynätään ja toivottavasti oikein tarkasti. Onhan se lapsen parhaaksi, että asiantuntija tekee kokemuksensa ja standardien perusteella testejä koulukypsyyttä ajatellen. En ymmärrä, mitä pahaa voi tässä olla.

Ei vastaa alkuperäiseen kysymykseen mutta kun tuo keskustelu rönsyilee jo muutenkin :)



Kuvittelin, että lamavuodet olisivat jo pistäneet lopun tähän turhan takia juoksuttamiseen.



Itse kiersin ensimmäiset 6v milloin minkäkin syyn takia tarkistuksissa. Alkuperäinen syy oli päänympärys, joka oli liian iso ja se vielä vaihteli! (noh, pienemmäksi se jäi kuin äidilläni ja vaihtelihan se kun toinen mittasi paksujen lettien alta ja toinen päältä :). Vanhempia peloteltiin, että aivot ei kehity ja kallo on halkaistava. No sitten löytyi toki muutakin, olin mm. liian rauhallinen, motorisesti jäljessä ja pituuttakin kasvoin turhan nopeasti.



Lopulta löytyi lääkäri, joka totesi silloin jo suhteellisen paksua mappikasaa selatessaan, että " tehän olette käyneet täällä useamman vuoden ihan turhan takia." Johan loppui testeissä ravaaminen, idiootin leima tosin oli jo otsaa lyöty :)



Aikuisiällä sitten löytyi oikea syy siihen miksi olin aika rauhallinen ja varovainen lapsi. En omaa ollenkaan syvyysnäköä, penskana homma olisi kuulemma korjaantunut, mutta eipä sitä huomattu vaikka näkö tarkastettiin 3kk välein.



Mutta oikeastaan se mitä haluan sanoa, on se, että vaikka lapsenne joutuisikin tuohon rumbaan pienenä, ei se välttämättä tarkoita, että he ovat ihan toivottomia tapauksia. Itse lopettelen opintojani yo:ssa. Lapsena lyöty idiootin leimakin alkaa jo pikkuhiljaa olemaan historiaa, jolle nykyisin voi jo naureskella.



Eli tsemppiä vain kaikille

lapsemme ei sitä läpäise vaan lähete tulee jatkotutkimuksiin...mistäkö tiedän? Siitä että käymme nyt puheterapiassa koska lapsellamme on viivästynyt puheenkehitys eli alkoi puhua vasta 3-vuotiaana. Puheterapeutti on jo " lyönyt leimansa" elikkä alunperin oli kyseessä äännevirheet ja nyt mukamas on jo epäilys dysfasiasta tmv. Ensiksikin puheterapeutti ei tee diagnoosia, sen tekee aina lääkäri ja mielestäni terapeutilla ei ole pätevyyttä lähteä arvioimaan asioita vielä mihinkään suuntaan. Lapsi on hiljainen ja arka, hänellä menee aina aikaa uudessa tilanteessa ennenkuin tottuu ja avautuu. Näin ollen kaikkia tutkimuksia, testejä jne. ei saadakaan tehtyä tuosta noin vaan ja tämä tuntuu olevan se ongelma. Lapsessa täytyy olla jotakin pahasti vialla kun ei suuna päänä ryntää ennakkoluulottomasti joka paikkaan. Ja jos on tarvetta jatkotutkimuksiin niin mitähän siitä mahtaa tulla kun juostaan ihmiseltä toiselle ja ujo lapsi tekee kaikki tehtävät pahasti alle ikätasonsa VAIN sen takia että jännittää ja vierastaa outoja tilanteita ja ihmisiä.... Poika on kotihoidossa, käy seurakunnan kerhossa ja liikkarissa. Kerhossa ei ole huomattu mitään " poikkeavaa" , liikkarissa on jossain määrin ollut ongelmia keskittymisen kanssa mutta tässäkin asiassa parannusta on tullut huimasti kun on käyty jo puolitoista vuotta ja paikka sekä ohjaajat ovat tulleet tutuiksi. En kiistä sitä että etteikö lapseni puheessa olisi viivästymää enkä sitäkään että puheterapia on ollut hyvä juttu. Sitä kritisoin rankasti että nyt kun todettu tämä jonkinlainen " poikkeavuus" niin se todella seuraa lasta joka paikkaan eikä millään voida kuvitellakaan että se olisi ainoa ongelma. Pitää siis tutkia ja tutkia, loputtomasti, jolloin lapsikin huomaa että nyt hänessä on jotakin pahasti vialla ja sulkeutuu entistä enemmän. Minusta on aivan järkyttävää tämä nykyajan lasten normittaminen eikä mikään vaihtelu keskiarvosta ole sallittua vaan heti pamahtaa lähete jatkotutkimuksiin. Lapset eivät enää saa kasvaa ja kehittyä rauhassa vaan kiire on jo kolmevuotiaasta saakka pysyä kehityksessä mukana. Pitäisi treenata kaikenlaisia juttuja pää märkänä ettei vaan käy niin että joku asia onkin epäselvä tai ei niin tuttu josta sitten seuraa epäilys poikkeavuudesta. Ja kun se epäilys kirjataan papereihin niin siellä se on ja pysyy, hitonmoisena riesana koko kouluajankin. Kun merkintä löytyy niin lasta kohdellaan sen mukaisesti, se on ikävä fakta. Itse ainakin haluan todella kunnon perustelut kaikille tutkimuksille joihin meidät määrätään tai siis lapsi määrätään. Minä vanhempana kuitenkin päätän siitä mitä tehdään ja missä määrin. En sulje silmiäni mahdollisilta ongelmilta niinkuin joku tuolla väitti vaan todellakin tunnen lapseni paremmin kuin yksikään th joka lasta näkee kerran vuodessa. Tiedän mihin hän pystyy ja millainen hän on luonteeltaan. Se ei vajaan tunnin käynnin aikana aukene yhdellekään ammattilaiselle. Onhan lapsen vireystaso mm. hyvistä yöunista riippuvainen. Aina ei osu se huippupäivä ja -vire juuri sille päivälle kun on neuvolatutkimus tmv. Mielestäni kaiken kiteyttää puheterapeuttimme ristiriitaiset sanomiset, mitäs olette mieltä seuraavasta: " Alle kouluikäisen lapsen kanssa on käytännössä mahdoton harjoitella puutteellisia taitoja koska halu oppia/opetella vaikeita asioita kehittyy vasta tietyssä iässä. 5-vuotias lapsi ei siis halua tehdä harjoituksia jotka kokee vaikeiksi eikä näin ollen harjoittelu ole mahdollista." Miksi ihmeessä sitten on niin jumalaton kiire näihin terapioihin kun niiden todellinen hyöty saadaan vasta lapsen ollessa 6-7 vuotias???? Että tälläinen mielipide täällä.

on erittäin hyvät valmiudet arvioida dysfasiaa ja kielellisen kehityksen erityishäiriöitä. Valmiudet ovat huomattavasti paremmat, kuin tavallisilla yleislääkäreillä. Toki foniatrit ovat alansa huippua, mutta heti kakkosena tulevat kyllä puheterapeutit. He kun eivät juuri muuta teekään kuin tutkivat työkseen lapsia, joilla on erilaisia kielellisen kehityksen erityishäiriöitä. Kyllä dysfasia sieltä pomppaa erittäin selvästi näkyviin; se kun on laaja-alaisin ja vaikeimpia lasten kielellisistä erityisvaikeuksista.

Mitä ihmeen kamalaa on viedä lapsi psykologille tai puheterapiaan??? Kyllähän se on lapsen EDUKSI kaikki!!

Taidatte tietää itsekin, että lapsenne ei ole ihan ok ja pelkäätte sen tulevan ilmi ja maineenne menevän. Ajattelette vain itseänne. Ette jaksa viedä lasta psykologille tms. Laiskat hävetkää!! Miettisitte lapsen etua! Ei kukaan lapsia kiusatakseen heille lähetteitä kirjoittele!!



Tiedän tapauksia, jossa tietyt vanhemmat vievät pienistäkin asioista lapset hoitoa saamaan. Ja lapset ovat reippaita ja kehittyvät sitten. Koko perhe tukee.



Sitten toiset vanhemmat kieltäytyvät tunnustamasta, että heidän lapsellaan on jotain ongelmaa... Eikä lapsi saa mitään apua ilman diagnoosia...

käykö hän päiväkodissa? sielläkin vierailee kelto ihan rutiinisti pari kertaa vuodessa. Mistä voit olla varma että lapsellasi oikeasti on kaikki ok?



uskotko todella että näiden lapsestasi saatujen tietojen nojalla häntä kohdellaan väärin?



itse olen syntynyt 80 ja ollut kaikissa ns. testeissä mitä on ollut. jäin aikoinaan kiinni kirjaimen puuttumisesta ja sain lähetteen puheterapeutille, kannatti nyt sujuu hyvin se niin kovin vaikea r- kirjainkin.



samoin lukihäiriöni osattiin huomata hyvin varhain ja sain siihen apua juuri ennen koulua ja vielä ala-asteella koulussakin. Hyvä niin koska loput opintoni sujuivatkin paljon paremmin ja helposti.



veljelläni ei osattu huomat samaista lukihäiriötä vasta kun yläasteella, liian myöhään. motivaatio ja itsetunto opiskeluun oli jo kadonnut. veljeni piti ja vieläkin välillä pitää itseään tyhmänä vaikka monet asiat selittyivät lukihäiriöllä.



parempi tutkia ja luottaa edes hieman koululaitokseen, lapsen parasta he ajattevat eivät suinkaan rankkaa lasta mustalle listalle jos on ollut esim. jossain terapiassa.

Laita se terkka terapiaan

Joten mitäs tästä voisi päätellä??



Ehkäpä jossain on vikaa?? esim. syynä voisi olla se että joidenkin mammojen olisi syytä paneutua enempi ns. opetuspuoleen, jos ymmärrätte?



Vaikka mun lapset on kotihoidossa niin siltikin opetan asioita, mun mielestä kaikkein nautinnollisinta on opettaa yksinkertaisia asioita matematiikasta, biologiasta yms.



En todellakaan yleistä, mutta joistakin vastauksista tulee mieleen, että jotkut vanhemmista saisi katsoa peiliin...riittääkö se että lapsi ns. leikkii ja osaa kasata legoista torneja 5-vuotiaana??



Mun mielestä pieni lapsi oppii nopeasti ja helposti asioita, se nyt on suurimmaksi osaksi aikuisesta itsestä kiinni " jaksaako" yhtään mitään opettaa vai odotteleeko koulun opettavan?



t. kolmen äiti, jonka 5v. osaa sanoa mm. a=auto yms.

Olen lto ja meidän kunnassa ei päiväkodissa kyllä tehdä mitään testejä. Sellainen kuponki kyllä päiväkodissa täytetään, joka vanhempien suostumuksella lähetetään neuvolaan 5v. tarkastukseen. Siinä on päiväkodin huomiot eri kehityksen osa-alueilta. Neuvolan terkka kävi meille oikein esittelemässä viime vuonna uutta testiä joka 5v. neuvolassa tehdään. Tosin se terkka on lähetellyt meidän päiväkodin henkilökunnan mielestä täysin normaalisti kehittyneitä lapsia jos niin mihinkin terapioihin ja tutkimuksiin ja diagnosoinut oma toimisesti masennusta yms. lapsille joilla ei meidän mielestä ole ollut mitään ongelmaa. Meitä on kaikenlaisia.

Ja koulussa lukihäiriö. Molemmille tehtiin testit kun koulu vaihtui viidennellä ja sitten olikin jo liian myöhäistä enään korjata huonoa itsetuntoa ja parantaa opiskeluintoa:(

Kolmosen puheviivästymään pyysin itse puheterapiaa. 5v-tarkastuksessa th olisi laittanut neurologille paperit mutta lääkäri osoittikin pojan foniatrille. No siinä olen samaa mieltä, ettei pojalla ole muuta ongelmaa. Ei saa edes raivareita, kun joku ei ymmärrä mitä tarkoittaa vaan yrittää selittää uudellee uusin sanakääntein:)

Tuo 5-vuotiaiden ' testaus' päiväkodeissa ei taida olla käytäntö, vaan kokeilu joillain alueilla. Helsingissä esim. vain jossain piireissä. Kyse on neuvolan ja päiväkodin yhteistyöstä, missä ajatuksena on, että ammattilaiset jotka tekevät työtä lapsen kanssa päivittäin, voisivat konsultoida neuvolaa. Sillä niinkuin täälläkin on kirjoitettu, niin onhan se vaikeaa tehdä johtopäätöksiä vain 45 min. tapaamisella.

En ole enään päiväkodissa töissä, mutta silloin kun olin niin päiväkodilla oli käytössä ' lumiukko-testi' minkä lapsi teki kahden opettajansa kanssa. Lisäksi lapsen ryhmän muut aikuiset yhdessä vastasivat muutamaan kysymykseen ja saivat kirjottaa muutaman vapaan lauseenkin.

Mutta koko ' testi' on vain lisä minkä vanhemmat itse saavat viedä (tai olla viemättä) mukanaan 5v neuvolaan.

Ainakin kerran vanhemmat veivät neuvolaan nämä paperit joiden sisällöstä olisi pitänyt hälytyskellot soida, mutta näin ei käynyt ja nyt lapsi on koulussa ja kuulemma pahoissa ongelmissa:((

alkanut epäillä, että lapsemme olisi jotenkin tyhmä. Lapsen edusthan on kyse noissa kuntouksissa.



Tosin tuo testi tehdään kyllä vähän liian kiireessä (45 minuuttia).

Meillä se aina sekoittaa mm. hedelmät ja vihannekset ja ylipäätään kaiken, mitä ostetaan ruokakaupasta. Eikä ainakaan käytännössä tunnu tietävän, että maitoa säilytetään jääkaapissa. Täytyy varmaan sanoa sille, että jättää väitöskirjan teon vähemmälle, kunnes saadaan perusasiat kuntoon.

pien automaattisesti valehtelevan esim. neuvolassa eikä kuunnella hänellä on sanottavana siitä, miten lapsi on siihen asti kehittynyt. Meilläkin neuvolasta laitettiin toimintaterapiaan, vaikka ongelma oli ilmiselvästi enemmänkin puheen puolella. Mutta kun ei uskota äitiä. Miksi nuo ammattilaiset ovat sitten joka paikassa ensimmäisenä toitottamassa, että äiti sen lapsensa parhaiten tuntee?



Yksikin lto sanoi, että ei ne ammattilaiset voi millään vanhempia uskoa, kun yleensä vanhammat valehtelevat. Onpa hyvä lähtökohta luottamukselliselle potilassuhteelle, jos todellakin automaattisesti ajatellaan kaikista vanhemmista. Mitä järkeä mun olisi valehdella, kun siitä voisi olla vain haittaa lapselle? Mutta jotkut asiat mä todellakin tiedän paremmin kuin joku terveydenhoitaja testeineen.

En ole lukenut koko ketjua, mutta kahden mm. ' ' puhehäiriöisen' ' lapsen äitinä tiedän että toimintaterapiaa usein käytetään kuntoutuksena myös puheen kehityksen häiriöihin. Tuetaan siis kokonaismotoriikan kehitystä jolla on vaikutusta myös puheeseen.

valtaisesti, olisi kyllä huomannut ohjata lapsen ensin puheterapeutin arvioitavaksi eikä toimintaterapeutin. Sehän on sitten eri asia, miten jatkossa edetään ja missä terapioissa käydään, mutta kyllä ensiksi pitää ohjata sinne minne kuuluu.

Se mistä jäi kiinni muka hahmottamisvaikeuksien takia, oli eka tehtävä sarjasta hahmottamistehtäviä. Terkkari itse vielä sanoi, että kun tajusi mistä on kyse, niin loput sujui sitten helposti. Ja silti lapsi laitetaan toimintaterapiaan puheterapian sijasta.



Miksi te epäilette kaikkien täällä vain puolustelevan omaa lastaan ja tekevän vääriä johtopäätöksiä? En mä ainakaan mikään tyhmä ole, kyllä mä nyt itsekkin jotain tajuan.

lapsen tarkalleen pitää 5-vuotiaaksi mennessä osata. Luoja sentään, mikä hemmetin valmis muotti on olemassa, johon kaikki lapset pitää valaa. Mitä sitten, jos lapsi ei tiedä termiä " oikeanlainen" kahdesta samanlaisesta vaatekappaleesta puhuttaessa (mitkä ovat oikeanlaiset housut tuohon paitaa). Kuka puhuu tuolla tavalla normaalissa elämässä? Onkohan noi tehtävien laatijatkaan aina niin järkeviä niitä laatimaan tai ainakaan osaavatko katsoa asioita arkisesti ja lapsen näkökulmasta.

useampaa kun millä oikeasti todetaan jotain vikaa. ja myös joitain tapauksia jää havaitsematta. MUTTA tilastollisesti suurin osa vioista narahtaa seuloissa.