Onko kenenkää lapselle tullut 5-vuotis neuvolassa

tiesin, ettei taatusti olisi yhteistyöhalkukas... Terkkarin mielestä asia OK, kun itse olen terkka ja tiedän mitä kuuluu osata. Kuopusta en vienyt 5-vuotistarkastukseen, kun uuden neuvolan henkilökunta oli niin tympeetä.

Molemmat lapset koululaisia, ei ongelmia...

osannut kirjoittaa numeroita 1-10.

Eskarissa koulukypsyystesteihin, koska oli kotilapsi.

Jokaisessa jatkotutkimuspaikassa minulta kysyttiin, että miksi poika tuotiin sinne. Vastasin, että kun käskivät. Ihmettelivät kun terve poika tuotiin tutkimuksiin.



Naapurin poika oli ollut vuosikkaasta asti päiväkodissa. Läpäisi 5-vuotistestin hyvin ja muutenkin kehuttiin, kuinka on reipas ja hyvä poika. Nyt on todettu, että pojalla on lukihäiriö, hahmotushäiriöt, epäilys ADHD.sta. Nämä huomattiin vasta koulussa.



Siksi pyyhin perseeni näillä testeillä.

ja syy siihen miksi en käyttänyt on, että meillä on idiootti th. ROkotuksetkin olen sen vuoksi otattanut yksityisellä ettei tarvi lapsen kärsiä meidän neuvolan teurastajasta.

En jaksanut lukea ihan koko ketjua, mutta meillä neuvolassa ainakin on käytössä nimenomaan TESTI, joka kantaa nimeä LENE-testi (tai -arvio). On käytössä joissakin kunnissa, valitettavasti myös meillä. Ja siitä sitten th antaa pisteitä suoriutumisesta (ymmärtääkseni niin päin, että mitä alemmat pisteet sen parempi). Lapsen kuullen voivotellaan miten tämäkään ei nyt mennyt niinkuin pitäisi (meillä kyseessä 4v pojan leikkaus- ja piirustustaito) ja taas tuli näitä ei toivottuja pisteitä.. Sain vihat päälleni kun menin kritisoimaan terkkarille ja lääkärille sitä, että joko tämän ikäinen pitää pisteyttää ja saada suoriutumaan, tunti menee _testaamiseen_ eikä sanallaan kysytä tärkeitä: onko lapsi onnellinen, saako hoivaa, rajoja ja rakkautta. Tärkeämpää on, että piirtää kuvansa standardin mukaan ja leikkaa viivaa pitkin. Ja pahinta on se, että terkkari itse on testinsä kanssa ihan hukassa: voikohan tämän nyt _hyväksyä_ ja paljonkohan pisteitä tästä annetaan. Saako sanoa: haistatan paskat koko testille! Toki toivon lapselleni hoitoa ja ohjausta silloin kun sitä tarvitaan, mutta mielestäni tällainen pisteyttäminen ja " normaaliuteen survominen" on sairasta itsessään ja kuvaa kyllä hyvin sitä, mihin nykymaailma on ajautunut. Halusivat uusia testin 4,5 vuotiaana mutta kieltäydyin kohtaliaasti kunniasta, jutella saa ja teettää vapaamuotoisesti tehtäviä, mutta pisteitä ei tarvitse lapselleni tässä asiassa antaa.

Mun isin auto on nopeempi kuin teijän isin auto! -Samanlaista on vanhempien keskustelu. Mistä lie lapset oppii..



Niin kauan on tutkimukset ja käyrät OK kun lapsi niissä pysyy ja kehutaan lasta, mutta jos tulee mutkia matkaan niin johan alkaa rapa lentään, puhutaan näköjään jopa lapsen luonteesta niinkun ketjussa kävi kans ilmi.. ;)



Ihme porukkaa, mää ainakin olisin huolissani enempi jos ei olis kaikenlaisia testejä joitten mukaan noin niinkuin yleensä lapsi kasvaa ja kehittyy!



Oon huomannu ittestänikin että tykkään kun lapseni on kehittyny jossain ikäistään varhasemmin ja otan pulttia miltei jos sanotaan että nyt ollaan vähän jäljessä.. Lapset on joo yksilöitä, mutta jossain tulee raja jollonka ollaan myöhässä " liikaa" .

Ja jotta todellisuus ei unohdu:



Me kaikki vanhemmat ei toimita lapsiemme parhaaksi, jos nyt ei väsyneenä ihan puukoteta niin todellisuuttahan voi aina hieman silotella sillä mitä lapsi kuitenkin osaa.. ?



Tottakai lapsi voi jännittää testaajaa tai testiä, mutta yhtähyvin hän saattaa olla kehityksessä myöhässä ja äiti kertoa satuja.



142

mitä 5-vuotiaan tulisi osata! Eivätkä kaikki vanhemmat edes yritä ottaa selvää mistään asioista. Heti sitten ottavat pulttia siitä, jos joku " ammattitaidoton" terkka kehtaakin mennä sanomaan heidän Niko-Petteristä, ettei kehitys olekaan ehkä mennyt kuten pitäisi!



Olkaa kuulkaa kiitollisia, että nyky-Suomessa tutkitaan ja halutaan auttaa lasta! Ei ollut mitään tuollaista 70-luvulla kun itse olin pieni. Kun nyt taaksepäin asiaa ajattelen, niin olisi se ollut hyvä jos joku terkka olisi munkin vanhemmille tullut sanomaan, että " kuulkaas kyllä tuo Tiina tarvitsisi vähän toisten lasten seuraa välillä, viekää hänet ihmeessä päiväkotiin" tai " Tiinan hienomotorisissa taidoissa olisi kehittämisen varaa" .



Toki mä ymmärrän sen, etteivät kaikki ihmiset voi olla samanlaisia, mutta kuulkaas voi se koulunaloittaminen siltikin olla vaikeaa kaikkine uusine tietoineen, ilman että siihen vielä pitää lisätä kaikki muut puuttuvat taidot.

olen sitä mieltä, että aika pienistä asioista jatkotutkimuksiin kyllä lähetetään. Perheen taustoja ei juuri oteta huomioon (me esimerkiksi emme ole oikein millään mittarilla " tavallinen" perhe, joten tuskin meidän lapsemmekaan ihan " tavallisia" lapsia ovat). Eipä ole meillä tainnut tulla puheeksi, onko porkkana vihannes tai miksi maitoa säilytetään jääkaapissa, sen sijaan he osaavat itsestään selvyyksinä monia sellaisia asioita, joita monet palstalaiset eivät osaa (esim. tunnistavat kymmeniä lintulajeja äänen perusteella).



Minä olen havainnut selvästi, että niin päiväkodissa kuin eskarissa ja vielä koulun jälkeen iltapäiväkerhossakin oikein yritettiin saada lapsesta " erityislapsi" , jolloin hän sai käyttöönsä kahden lapsen paikan ja näin ryhmäkoko pieneni. Meillä ei sinänsä ollut mitään tätä vastaan (olihan se meidänkin lapsen etu), joten emme mukisseet vastaan. Samoin oli ihan mukavaa, että lapsi sai olla mukana leikkiterapiaryhmässä (varsinkin, kun lapsi piti tästä). Siinä vaiheessa kuitenkin pistin kampoihin, kun eskariope oli tekemässä matemaattisesti lahjakkaasta esikoisesta Asperger-lasta. Kävimme kuitenkin lapsen kanssa kiltisti neuropsykologin testeissä, joissa todettiin lapsen olevan selvästi ikätasoaan edellä useimmissa asioissa ja huonoimmin sujuneilla alueillakin täysin normaalin rajoissa.



Olen siis tyytyväinen, että lapseni ovat saaneet tarkkoja tutkimuksia ja asianmukaisia tukitoimia. Silti minua surettaa, että monet todellista apua tarvitsevat lapset joutuvat jonottamaan pitkään hoitoa, koska terveydenhoidon resursseja uhrataan tällaisiin ei-ihan-tavallisiin, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan normaalisti kehittyneisiin lapsiin.

Mun omani ei osannut kunnolla edes piirtää eikä osannut kirjoittaa eskariin mennessä. Kaksi kuukautta eskarissa ja piirsi tosi hyvin, paremmin kuin moni eskarikaverinsa ja osasi kaikki kirjaimet ja kirjoittaa kaikkien eskarikavereiden nimet ym. ym. Into on aivan valtava oppia uutta. On muuten eskariluokkansa paras laskija. Oli ainut, joka osasi ilman neuvoja laskea kaikki tehtävät oikein ja vielä nopeiten.

ei taitais moni päästä testeistä läpi.

Kyllä hiukan epäilyttää joidenkin terkkareiden " ylitulkinnat" asioista jos asioista. Tällaiset testit ovat vain suuntaa antavia, joten monella terveydenhoitajalla ei todellisuudessa ole todellista ammattitaitoa löytää niitä jyviä akanoista, siksi monet epävarmat terkkarit lähettävät lapsia kalliisiin jatkotutkimuksiin " vähän niinkuin varmuuden vuoksi" . Onko se sitten paha? Kerran käy näyttämässä lapsen ammattilaisen luona ja sitten asia on selvä.



Terveydenhuollossa ja kasvatuslaitoksissa on monesti kova halu lyödä leimoja tiettyjen lasten päällee ihan perhesyistä (esim. yksinhuoltajat, taloudelliset ongelmat). Tietty kriittisyys vanhemmilla on hyvä olla. Kaikkeen ei tarvitse suostua, koska kuitenkin huoltajalla on se ensisijainen vastuu lapsensa edusta.