Ilman epiduraalia

Ninni-03:

Fiiniksi, en rupea tappelemaan

mitä häh... jos oli tappelun aihetta meillä kahdella niin multa se on menny totaalisesti ohi :P

Ihan oikeassa olet, kotisynnytyksestä on tehty aivan liian vaikea tavoite niille, jotka sitä haluaisivat. Saa olla kyllä todellinen tehotäti, että sellaisen saisi itselleen järkättyä.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta ihanan positiivisia synnytystarinoita löytyy täältä:

http://www.nic.fi/~hirvoset/kotisynnytys.htm

Mulle iski tänään taas vaihteeksi tuhdin vauvakuumeen päälle, että huhhuijaa... tahtoo synnyttämään!!! :D

Meinasin vain, että kun odottelit niitä kärkkäitä kommentteja... Joissain asioissa olen samaa mieltä, joissain eri mieltä, mutta niinhän sen pitääkin olla. Aina on kiva lukea hvyin mietittyjä ja perusteltuja juttuja (ja ihania synnytyskertomuksia). Näin se ystävänpäivä herkistää ;)

fiiniksi:

Ninni-03:

Fiiniksi, en rupea tappelemaan

mitä häh... jos oli tappelun aihetta meillä kahdella niin multa se on menny totaalisesti ohi :P

Valitettavasti Emilyn asenteessasi olisi parantamisen varaa. Hyökkäät kiihtyneenä niiden kimppuun, jotka varoittavat sinua siitä, ettei elämässä ehkä aina mene niin kuin suunnittelee. Etkä kiittele heitä, jotka ovat sinulle hyviä neuvoja jo antaneet!? Miksi täällä kyselet sitten asioista, jos olet jo niin varma, että tiedät kaiken paremmin kuin muut?



Ja miten ihminen voi olla niin sinisilmäinen, että sanoo, ettei tule ikinä muuttamaan mielipidettään? Näin minäkin luulin, joo joskus kun olin 20-v suuriinpiirtein!

Senorita



Olen edelleenkin kiittänyt monessa kohtaa, joten mistä moinen tarve puhua täyttä pskaa???



Enkä ole sinisilmäinen tai puussa kasvanut, joten maalaisjärkikin jo sanoo, että nämä ovat SUUNNITELMIA, tosin epiduraali asia päätös. Ja on moniakin näkemyksiä, joista olen aivan varma, että olen sitä mieltä nyt myöhemminkin, monista asioista olen ollut samaa mieltä jo 10 vuotta ja mitä syytä muuttaa mielipidettään kun on sen hyväksi todennut!



Kysyt, että miksi kyselen. Minä kyselin vinkkejä RENTOUTUSHARJOITUKSIIN, en missään vaiheessa kenenkään muka-viisauksia siitä, miten heidän mielestään synnytykseni tulee menemään. Kuulostan varmaan hyökkäävältä, koska inhoan ihmisiä jotka tietävät asiani mukamas paremmin kuin MINÄ ITSE.

ja lopettamaan kommentoinnin kokonaan koska asenne on todella agressiivinen ja hyökkäävä- ei voi juuri rennoksi sanoa. En usko että tuollainen asenne on hyväksi synytmättömälle lapsellekaan- nehän aistivat äidin mielialat jo kohdussa. Jos samanlainen meininki jatkuu synnytykseen saakka niin voi olla turha toivoa rentoutunutta synnytystäkään- joku kätilö kun voi jopa erehdyksessä tarjota kivunlievitystä ja siinä voi saada raivarin, kun kätilö luulee tuntevansa ap:n paremmin kuin hän itse. Ja raivokohtaus synnytysalin ovella tuskin auttaa synnytystä sujumaan paremmin.



Tiedän, että tämä kuulostaa ilkeältä, mutta ap:ltakaan ei ole tullut yhtään rakentavaa kommenttia.



No, niin jos palataan _ihan_ alkuperäiseen asiaan, niin itse kuuntelin ennen synnytystä ' Synnytä rentoutunena' - nimistä CD:tä, joka on sisällöltään aika tyypillinen rentoutusharjoitus. Ihan hyvä, mutta ainoa sen hyöty repivien avautumisvaiheen kipujen aikana oli että muisti hengittää syvään ja rauhallisesti- mikä sekin in ihan hyvä juttu- helposti siinä alkaa muuten pidättää hengitystä ja kivut vaan pahenee. Mihinkään transsiin sen avulla en kipujen keskellä kyllä pystynyt. Ennen synnytystä CD kyllä sai nukahtamaan sohvalle.

Vaikka tekstistäni paistaakin suuri ärtymys kaltaisiasi tyyppejä kohtaan, on turha kuvitella että tuhlaisin energiaani " raivokohtauksiin" joittenkin ahdasmielisten, tyhmien palstailijoitten takia. Toki, olette ärsyttäviä ja minua vain naurattaa, miten ihmiset voivat olla noin kireitä päästään! Joten ihan turha alkaa selittää minulle mielialojen vaikutuksista syntymättömään lapseen. Ihmettelen todella, miten kaikille palstoille mahtuu ylimielisiä ihmisiä näinkin paljon. Onneksi sentään tästäkin ketjusta löytyi useampi ihminen, jotka olivat samoilla linjoilla kuin minäkin.



Ja että MINÄ olen hyökkäävä, just - ne jotka alkavat ylimielisesti vähätellä rentoutus ym harjoituksia, eivät suinkaan siis ole hyökkääviä, kun alkavat lässyttää " tietojansa" tosina.



Kätilö voi tarjota ihan mitä haluaa, mutta on se kumma, jos ei mene perille kun paikan päällä sanoo, että epiduraalia en ota ja jos kätilö sitä alkaisi tyrkyttää - kylläpä olisi ammattitaito siltäkin kätilöltä hukassa.



Ja TAAS, kun eivät ihmiset osaa lukea - tämän ketjun aihe oli otsikolla " ilman epiduraalia" ja RENTOUTUSHARJOITUKSET, joten jos joku haluaa vielä leikkiä kaikki tietävää: aloittakaa OMA KETJU AIHEESTA, jooko!?!? Tässä ei ole kyse mistään lääketieteellisistä kivunlievityksistä, olen kaikista odotukseen ja synnytykseen liittyvistä aiheista lukenut joten on todella tylsää lukea näitä tuputtavia lässytyksiä aiheessa, johon ne eivät edes LIITY.

Sinulla on ap erittäin hyökkäävä ja inhottava asenne. Toivottavasti et kohtele kätilöäsi samalla tavoin tulevassa synnytyksessä. Voisi pikkasen mennä sukset ristiin. Toivon sinulle vielä hieman nöyryyttä elämän edessä. On pelottavaa lukea tuollaisesta " minähän en mielipidettäni muuta" -asenteesta. Miten joku voikaan olla noin ehdoton?

Aivan mahtava ketju!

Sä olet Emilyn mun idoli.

Tää on nettiviihdettä parhaimmillaan.

Ensin asiaa, eli rentoutuksesta. Muutama vuosi sitten Liikkula Oy:n Teija-Liisa Ranta piti pääkaupunkiseudulla rentoutuskursseja, ja itse sellaiselle osallistuin. En tiedä, järjestääkö hän näitä edelleen. Kurssilla käytiin läpi erilaisia rentoutustekniikoita ja -apuvälineitä. Itse synnytystä käytiin myös paljon läpi, ja T-L kertoi varsin tarkkaan (tarkemmin kuin neuvolan valmennuksessa), mitä synnytyksen eri vaiheissa tulee tapahtumaan, ja rentoutuskeinoja kokeiltiin ihan käytännön harjoituksina, jumppapalloista mielikuvaharjoituksiin jne.



Kurssi oli oikein hyvä, ja sieltä sai monenlaisia vinkkejä rentoutumiseen. Ja sitten tulee se mutta... Kouluttaja aivan kurssin ensimmäiseksi painotti sitä, että synnyttäjän pitää myös varautua siihen, että kaikki ei sitten mene suunnitelmien mukaan, ja että synnytystä ei todellakaan pysty itse täysin kontrolloimaan. Pettymys voi olla muuten olla hurjan suuri! Tällä hän herätti ainakin meikäläisen miettimään kaikkia niitä asioita, joita synnytyksessä voi tapahtua, ja jollain henkisellä tasolla olin valmistautunut siihen, että kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan. Hyvä niin, sillä kaikki ei tosiaan mennyt.



Ja nyt sitä omaa kokemusta, vaikka tässä ketjussa ei sitä aina taideta arvostaa... Tarkoituksenani ei todellakaan ollut taistella synnytystä läpi ilman kivunlievitystä, vaan avoimin mielin lähteä synnytykseen, ja oppimieni tekniikoiden avulla sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman epiduraaleja ja muita. Kotona olin niin pitkään, että supistuksia tuli 4 minuutin välein, ja sairaalaan päästessä kipu oli jo hurjaa. Ilokaasulla sinnittelin siellä aika pitkään, mutta kipujen yltyessä sille tasolle, että kaikista mahdollisista rentoutumisyrityksistä huolimatta taju meinasi lähteä, pyysin (ei tosiaankaan tyrkytetty) ja sain epiduraalin. Siinä vaiheessa kyllä tuntui, että jos ihan äärimmäinen pakko olisi, niin kyllä senasteisen kivun vielä silti kestäisi, olinkohan noin 6-7 cm auki. Synnytystä en kuitenkaan päässyt viemään loppuun asti, sillä 8 cm kohdalla vauvan sydänäänet heikkenivät, ja niin sitä mentiin kiirenvilkkaa nukutuksen kautta hätäsektioon. Vauvalla oli napanuora kiertynyt pariin kertaan kaulan ympärille. Sektiosta olen kiitollinen, sillä tärkeintä minulle oli vauvan hyvinvointi, ei synnytystapa. Niin, voinette kaikki arvata, että en todellakaan ole mikään kotisynnytyksen puolestapuhuja, oma vauvani olisi siinä tapauksessa ollut vainaja!!!



Sitten vielä siitä kivusta. Olin ollut tätä sektiota ennen kaksi kertaa leikeltävänä sisäelinten osalta, ja se kipu, mikä leikkausten jälkeisiin päiviin liittyi, oli siihenastisen elämäni kamalinta. Esim. toisen leikkauksen jälkeen oli ilmeisesti jäänyt hermo jotenkin puristuksiin tai jotain, ja huusin sitä kipua. Siltikään se kipu ei yltänyt lähimaillekaan sitä kipua, jonka synnytyksessä koin. Ehkä näiden kahden leikkauksen jälkeisen kivun astetta kuvaa se, että kipulääkityksen perusta oli Burana 800mg plus vähän vahvempaa tarvittaessa, ja sillä pärjäsin...



Viimeiseksi vielä sananen asiantuntijoihin luottamisesta. Synnytykseen kannattaa lähteä tosiaankin avoimella asenteella ja luottaen henkilökunnan asiantuntemukseen. Kätilöt ovat siellä paikalla auttaaksesi sinua saattamaan lapsesi maailmaan, eivät heittämässä kapuloita rattaisiin, kuten asenteesi kätilöiden ammattitaidon osalta antaa ymmärtää. Kokemuksensa perusteella kätilöt kyllä pystyvät kertomaan, milloin se epiduraali tai joku muu kivunlievityskeino on tarpeen synnytyksen turvallisesti loppuun saattamiseksi, sillä kipujensa keskellä panikoiva, rentoutumaan pystymätön äiti ei välttämättä saa synnytystä edistymään (tätä ei sitten tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, vaan yleisenä kommenttina, Emilyn!). Sanonpa nyt vielä seuraavankin, vaikka arvatenkin saan vihasi niskoilleni: minunkin mielestäni olet liikkeellä hieman väärällä asenteella, liian itsekeskeisesti. Synnytyksessä pääosassa tulisi olla se syntyvä lapsi, eikä se, suoriutuuko äiti synnytyksestä ilman kivunlievitystä vaiko eikö. Sinä itse toki synnytykseen liittyvistä yksityiskohdista päätät, kuten olet hyvin tehnyt kaikille tiettäväksi, mutta silti sinä olet vain välikappale, jolla ainutlaatuinen elämä saatetaan, tavalla tai toisella, tähän maailmaan. Hölmösti teet mielestäni, jos jo tässä vaiheessa, kun et vielä synnytyskivuista mitään tiedä, päätät olla luottamatta kätilöiden ammattitaitoon ja leimaat etukäteen heidät kaikki epiduraaliin pakottajiksi. Synnytys on arvaamaton ja kontrolloimaton tapahtuma, jossa vaatii suurta rohkeutta antautua toisten autettavaksi. Ja korostan vielä kerran, että henkilökunta on siellä paikalla sinua auttamassa, ei alistamassa!

On kyllä pakko sanoa että tuo " avoimin mielin synnytykseen henkilökunnan asiantuntemukseen luottaen" on aika sinisilmäistä sekin. Minusta on ihan turha uskotella itselleen että henkilökunta aina ajattelisi joka tilanteessa vain synnyttäjän etua tai edes vauvan etua. Vauvan edulla voidaan varmasti perustella melkein mitä tahansa tekniikkaa, toimenpidettä tai asentoa, mutta jos et yhtään ole ottanut asioista selvää eikä sinulla ole mitään muuta kuin se avoin mieli niin siinäpä sitä ollaan. Eipä silloin kyllä kannatakaan muuta kuin hyväksyä ehdoitta kaikki ja kiittää jälkeenpäin vaikka tuntuisi miltä. Toki lapsen henki ja terveys on asia jota ei kukaan kehtaa kyseenalaistaa. Sitä en vaan ymmärrä miksi sen ajatellaan niin useasti olevan äidin toivomusten, edun ja mukavuuden kanssa ristiriidassa. Eihän sen tarvitse ollenkaan olla niin.

Ei ole mikään ihme, että nykypäivän valistuneella synnyttäjällä saattaa olla hiukan epäluuloinen suhtautuminen synnärin henkilökunnan suhteen. Ennenvanhaanhan sitä laitettiin synnyttäjät synnyttämään makuuasennossa, tehtiin automaattisesti välilihanleikkaus, käynnistettiin ilman järkevää syytä, vauva vietiin samantien synnytyksen jälkeen pesulle ja kapalointiin ja vauvalaan ja tuotiin imetettäväksi neljän tunnin välein jne. Ja varmasti näitäkin käytäntöjä perusteltiin äidin ja vauvan edulla. Synnytyskulttuurin uudet tuulet on useinkin saatu läpi vasta kovan taistelun jälkeen. Voi olla, että asiat on nykyään täysin muuttuneet, mutta tuota taustaa vasten tietynlainen epäluuloisuus ja etenkin asioista selvän ottaminen on minusta vain tervettä.

Onpa tullut pitkä ketju, en jaksa lukea kokonaan, mutta laitan oman mielipiteeni:



Minäkin luin kaikki mitä sain käsiini ennen synnytystä ja joo, kokeilin jopa jakkaraa synnytysvalmennuksessa ja päätin haluta sen jne. Eihän synnytystä pysty etukäteen käsikirjoittamaan, mutta on hyvä tietää tarkoin mitä haluaisi, ettei joudu kätilöiden " jyräämäksi" . Luomuna meni sitten koko synnytys, istukan tuloon sain avuksi oksitosiinia kun ei meinannut itsekseen lähteä tulemaan.



Jakkaraponnistus oli minulle nappihomma, ei tullut mitään ommeltavaa ja ponnistus kesti 5min. Jakkaraa ei meinannut toinen kätilö antaa millään ilveellä, mutta mussutin vaan vastaan ja hoin että " mä haluun sen jakkaran" , ja sitten lopulta toinen kätilö sen haki. Eikö ole hullua, että luomusynnytyksestä ainoat asiat mitkä jäi vaivaamaan oli juuri henkilökunnan suhtautuminen! Minä suosittelisin oman kokemukseni perusteella roikkumaan kotosalla mahdollisimman pitkään, jotta saa olla omassa rauhassa ja valita itse oman asentonsa. Minua ei olisi makuulle saanut supistusten alun jälkeen millään ilveellä, tai minäkin olisin kiljunut jotain puudutusta. Muuten helppo synnytys, 5t5min eikä tietenkään mikään huviretki, mutta tosi antoisa kokemus!



Ainakin osa kätilöistä taitaisi mielellään pukata synnyttäjän petiin ja piuhat kiinni, piikkiä pyllyyn ja se siitä. Mielestäni synnytys on niin alkukantainen juttu, että sen pitäisi antaa mennä suurin piirtein omalla painollaan jos ei ole mitään ongelmaa. Normaalit seurannat voidaan tehdä pikaisesti, ilman että synnyttäjää koko ajan makuutetaan piuhoissa. Minulle ainakin itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on pahin uhkakuva, ja turhien toimenpiteiden tekeminen " varmuuden vuoksi" . Tämä saa minut suunnittelemaan seuraavaksi kotisynnytystä, josta on täällä ollutkin jo puhetta aikaisemmin. Homma menee niin, että toiset puoltavat ja toiset syyttävät lapsen ja äidin hengen vaarantamisesta ja toteavat että " jos minuakaan ei olisi leikattu kahden tunnin ponnistamisen jälkeen niin oltais kuoltu molemmat" jne. Riskinsä kaikella, kotisynnytyksessä kätilöllä on vain yksi asiakas ja sairaalaan lähdetään jos epäillään sen olevan tarpeellista, eikä siis olla kotona ponnistamassa kymmentä tuntia;-)

vimputti

vimputti



Viihdytän ja viihdyn jatkossakin xD xD xD

Varmasti onkin hyökkäävä ja inhottava asenne hyökkääviä ja inhottavia ihmisiä kohtaan. Itsepuolustusta nääs ;)

Tuota noin - mistähän sinäkin taas keksit nuo viittaamasi kommentit minuun? Tietysti henkilökunta on auttamassa, mutta en todellakaan ole ketään leimannut epiduraalin tyrkyttäjäksi! Sen tyrkytys sanan mainitsin jonkun kommentin yhteydessä, kun joku oli jostain tilanteesta tänne ensin kirjoittanut.



Sitäpaitsi nämä minun mielipiteeni eivät muodostu omasta pienestä päästäni, vaan olen nimenomaan tutustunut monien asiantuntijoitten lausuntoihin ja näkemyksiin - kun löytyy myös sellaisia, jotka ovat sitä mieltä, että epiduraaliakin " myydään" turhan turvallisena keinona, riskeistä ei aina kerrota ja jos et älyä itse ottaa selville, voit kokeakin yllätykset mahdollisista sivuvaikutuksista. En nyt jaksa tähän toistaa jo jonnekin aiempaan kirjoittamiani syitä ja näkemyksiäni lääketieteen suhteen.



Sitäpaitsi olen itsekin hoitoalalla, joskaan en kätilö, mutta kyllä sitä aika hyvin oman alan kauttakin saa tietoa hankittua jos vaan haluaa.



Senkin olen maininnut vähintään kolmessa eri viestissä, etten ole niin idiootti ettenkö tajuaisi että kaikki ei aina välttämättä mene suunnitelmien mukaan. Mutta on se kumma, jos pitää alkaa jokaisesta suunnitelmasta mainitsemaan, että " eihän tämä välttämättä näin mene" , johan se nimikin sen kertoo; SUUNNITELMA. Tosin kuten joku tuossa äsken edelläkin kirjoitti, jos ei synnytyksessä ole mitään ongelmia, sen voi antaa mennä ihan omalla painollaan. Jotkut täällä tuntuvat unohtaneen, että ihmiset ja kaikki elävät olennot ovat synnyttäneet kautta aikojen. Eipä taida luonnossakaan olla eläimillä hirveämmin mitään epiduraaleja, mutta hyvin pärjäävät. Ja nyt pitää varmaan taas mainita, että joo, tottakai on hyvä että on sitä henkilökuntaa ja tietoa ja taitoa JOS ilmenee ongelmia, mutta kaikki kätilötkään eivät välttämättä ole - kuten joku sanoikin, tarpeeksi huomioonottavia synnyttävän äidin suhteen. Joten on oikein hyvä hankkia tietoa asioista, niin tietää sitten tarvittaessa kyseenalaistaakin jutut.



Sinäkin käytät termiä " ei ollut tarkoituksenani taistella ilman kivunlievityksiä synnytyksen läpi" , miksi se, että ei ota lääkketieteellisiä kivunlievityksiä, koetaan heti jonain ihmeen " taisteluna" . Minä ajattelin ihan vaan synnyttää ja sitä en koe minään taisteluna vaan luonnollisena tapahtumana, niin moni on tälläkin palstalla kertonut synnyttäneensä ilman kivunlievityksiä oikein hyvin, joten luulisi että pikkuhiljaa ihmiset alkaisivat tajuta, että synnytykseen ei automaattisesti tarvitse niitä lievityksiä. Jo aiemmin mainitsemassani keskustelussa joku kysyi otsikolla miksei siitä puhuta, ettei epiduraali välttämättä auta.. Ehkä hänen olisi ollut hyvä selvitellä asioita etukäteen eikä automaattisesti luottaa siihen henkilökuntaan, niin sitä yllätystä ei olisi tullut. Mutta kun nykyään on lähes vallitseva asenne, että teet niinkuin suositellaan tai käsketään. Omaa päätänsäkin on oikeus käyttää.



Ja siis mikä ihmeen " asenteeni kätilöitä kohtaan" siis MISTÄ sinä tuonkin keksit? Kyllä on uskomatonta porukkaa täällä!



Niin ja minä olen siis itsekeskeinen, kun haluan itse tehdä omat valintani??? Siinä tapauksessa olen TOSI itsekeskeinen ja ylpeä siitä!

Tottakai LAPSEN etu on tärkeintä, mutta sinulta on jäänyt nyt taas tajuamatta tämä pointti minkä olen jo varmaan kymmenen kertaa sanonut, että synnytys on LUONNOLLINEN asia, ei ole mikään PAKKO ottaa sitä hemmetin epiduraalia, lapsi ei kyllä ole missään vaarassa KUN synnytän ilman sitä! Enemmän on riskejä siinä, jos sen otan, kun on taipumusta yliherkkyyksiin ja allergisiiin reaktioihin. Että otapa asioista selvää ennen kuin alat sinäkin noita viisauksiasi laukomaan. On se kumma, kun sinun mielestäsi olen itsekeskeinen enkä ajattele lasta, yhden hemmetin kipupiikin välttämisen takia. Just just..!

En lukenut kaikkea, mutta kerron omat hyvät kokemukseni Emilylle kun hä niitä on tahtonut. Ne joita sapettaa se, että jollakulla on helppo synnytys niin ei tarvitse lukea.



Ekaan menin avoimin mielin! Ajattelin ottaa tarvittaessa mitä tarjotaan. Kesto 6h, ei epiduraalia, vain paracerv. ja pudenduspuudute laitettiin. Avautuminen 3-8senttiä oli tosi nopeaa, joten epiduraalia ei olisi ehtinytkään.



Toiseen menin asenteella, että lääkitystä vain aivan äärimmäisessä tapauksessa. Synnytys 2h, josta sairaalassa 45min. Ei toimenpiteitä vaiika kipu olikin hirveää.



Kolmas käynnistettiin cytotecilla, kun ei ollut takeita sairaalaan ehtimisestä ja sen tahdoin. Papereihin oli kirjattu toive luonnollisesta synnytyksestä ja sitä se myös oli jos cytotecia ei lasketa. Olin valmiiksi harjoitellut rentoutus-cdn kanssa, kuvitellut kivun kanssa olemista ilman vastaantaistelua, harjoitellut lantionpyörittelyt jne sekä rytmittänyt mielessäni kipujaksoja laskemalla ääneen nopeasti 1-2-3 päästen 30een kun kipu hellittää. Laskeminen rentouttaa, helpottaa hengittämistä eikä kipu saa huutamaan. Kivunlievitys suihku ja miehen hierominen, synn. kesto 1h. Kivuton ei synnytys silti ollut, mutta sen kanssa tuli toimeen.



Näitä kolmea verraten suosittelen ehdottomasti etukäteen harjoittelua ja psyykkautumista sekä toiveiden kirjaamista ylös kätilöitä varten. Jos sitten joutuukin lääkitystä saamaan tai muita suunnitelmia vastaan tekemään niin lopputulos on silti yhtä hyvä.



Onnea matkaan! Tulee miltei haikea olo kun ei enää saa synnyttää..