Ilman epiduraalia

kommenttini oli siksi vähän kärkäs koska itse ensimmäinen kommenttisi tälle 4 lapsen äidille oli mielestäni aika törkeä. jos 4 lasta on synnyttänyt niin hänen kommenttinsa ei varmaan ollut tuulesta temmattu.

itse lähdin synnyttämään että otetaan kipulääkkeitä sitä mukaan mitä niitä tarvii, ja lääkäri sanoi että epiduraali on varmasti paras tai kivuttomin vaihtoehto mutta sen saaminen saattaa kestää vaikka yli tunninkin joten sain tuota kohdunkaulan puudutusta ja se riitti hyvin.

ja tosiaanki, ne kivut vievät lähemmäs sitä omaa nyyttiä. jos ei mitään kipuja ole niin synnytyskään ei luultavasti etene eteen eikä taakse...

Selenalle; tuo neljän lapsen äiti alkoi ihan turhaan toitottaa minulle omien kokemustensa perusteella, miten pitäisi tehdä.



Ja Oliveralle; ihmettelenpä taas, mistä tempasit tuon Kruunu termin. Kuten jossain kohtaa totesinkin, en pidä ketään luuserina sen vuoksi, jos joku haluaa puudutuksia ottaa, joten ihmettelen miksi meitä, jotka haluavat synnyttää ensisijaisesti ilman puudutuksia ym. aletaan sitten pitää sellaisina, jotka haluavat mukamas jonkun kruunun siitä otsalleen. Siis kertokaapa, mistä te sen ajatuksen oikein tempaatte?? Kyse on vaan yksinkertaisesti omasta henkilökohtaisesta ajatuksesta, että kaikkeen ei tarvitse ensisijaisesti ajatella lääkkeitä, kivunlievityksiä, puudutuksia ym. Jotkut asiantuntija tahotkin ihmettelevät sitä, kun esim. juuri epiduraalia tarjotaan heti ensimmäisenä, ja tälläkin palstalla oli mielenkiintoinen keskustelu siitä, mitä yllätyksiä se oli todella monelle tuonut.



En siis todellakaan ymmärrä, mikä jotakuta niin paljon ahdistaa, että pitää alkaa panetella ihmistä, joka ei yksinkertaisesti vain halua ottaa lääkkeitä tai puudutuksia, jos niitä ilmankin pärjää/voi pärjätä. Linjani on tällainen kaikkia lääkkeitä kohtaan ja kaikissa kivuissa - ensisijaisesti pyrin helpottamaan niitä ilman lääkkeitä. Se, että joku luottaa sokeana kaikkiin lääketieteellisiin menetelmiin, kertoo paljon siitä, ettei niihin asioihin ehkä ole tullut perehdyttyä niinkään paljoa. Jotkut yksinkertaiset apteekissakin myytävä särkylääkkeet voivat aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia - nimimerkillä kokemusta on. Eli lähtökohtani ei ole minkään hemmetin kruunun havittelu - te jotka ette sitä ymmärrä, se on teidän oman tunne-elämänne köyhyyttä.

toivotin sinulle hyvää synnytystä ja kunnioitan päätöstäsi, ja kuten sanoin edellisessä viestissäni meillä kaikilla on oma tapamme selviytyä kivusta ja kunnioitan sinun tapaasi, sen on ihan yhtä hyvä kuin lääkkeellisesti kipulääkitty synnytys. Epiduraali on muuten kuitenkin turvallinen kivunlievitysmuoto, jota on käytetty niin pitkään, että jos sillä olisi jotain pitkäaikaisvaikutuksia vauvaan, ne olisi kyllä havaittu jo aikoja sitten. En myöskään osoittanut sormella ja pitänyt _juuri_ sinua luomusynnytysfanaatikkona (jos niin ymmärsit?). Toivotan edelleen hyvää rentoutunutta synnytystä 30 viikon kuluttua (?), omani oli sellainen ja ihana kokemus :o)

Emilyn: ei tarkoituksena ole " panetella" sinua mitenkään omien mielipiteidesi vuoksi (ovat hyvin tuttuja, osa tekstistäsi voisi olla minun kirjoittamaani ennen eka synnytystä). Synnytyskipu, vaikka onkin " hetkellistä" ei siinä vaiheessa välttämättä tunnu niinkään hetkelliseltä, joten tämä ajatus on toisaalta harhaanjohtava, vaikka toisaalta tosikin. Olen samaa mieltä, että keskittyminen kipuun ja itsensä hallinta on kaiken a ja o, mutta välttämättä kipeimmässä vaiheessa siihen kipuun ei voi kehollaan vastata niinkuin toivoisi, tai supistuskivut saavat sinut esim. oksentamaan tms. joka vie keskittymiskyvyn pois. Itse olin vihainen kaikelle keskittymistäni häiritsevälle, esim. komensin välillä miehen ja kätilöopiskelijan hiljaiseksi, mieli olisi tehnyt myös käskeä epämiellyttävä kätilö ulos huoneesta koska en luottanut häneen. Ainut lohdutus on, että (usein) silloin, kun ottaa kaikkein kipeimpää, se ei kestä enää kauan :) Tätä ystävän lausumaa asiaa käytin mantrana pahimmilla hetkillä, ja siinä ei sitten kannata kelloja katsella...



Onnea synnytykseesi, samoin muille.

eikkuli

Olivera



Ai minä olen herkkä? Mitenkähän täällä olisi reagoitu, jos MINÄ olisi alkanut puhua puudutuksien ottamisesta luuseriutena - saman asian ajoi se, kun sinä aloit puhua kruunusta.



Sanot, että epiduraali on turvallinen kivunlievitysmenetelmä. Ai todellako, 100% turvallinen? Ei kannata sanoa tuollaisia asioita totena, jos ei todellisuudessa ole perehtynyt aiheeseen. Oletko lukenut tältä palstalta keskustelua siitä, otsikolla joku tyyliin " miksi ei kerrota, että epiduraali ei välttämättä auta" . Se ei ole 100% tae turvallisuutensa tai minkään muun kannalta, kuten ei taida olla lähes tulkoon mikään lääketieteeseen liittyvä asia. Kaikissa on riskinsä ja mahdolliset sivuvaikutuksensa. Jos ne olisivat 100% turvallisia, voisin käyttääkin herkemmällä kynnyksellä. Enkä puudutusten suhteen ole epäillyt vaikutusta vauvaan, vaan omaan itseeni.





Luomusynnytysfanaatikko mainintasi ensimmäisessä tekstissäsi todellakin kuulosti selkeältä viittaukselta minuun, mutta minun mielestäni luomufanaatikko on sellainen, joka tuputtaa muillekin omaa tapaansa toimia - sama pätee epiduraalifanaatikkoihin jotka tuputtavat sitä muille ja väittävät sen olevan turvallinen, ilman että mainitaan mitä riskejä siinä on. Monikaan ei niitä tule ajatelleeksi, jos niitä ei erikseen kerrota. Olipa riski kuinka pieni tahansa, se minulle riittää, koska jonkun kohdalle se aina osuu ja kuten mainitsin, omaan allergioita ja yliherkkyyksiä joten en aio varta vasten kokeilla, että tulisikohan siitä epiduraalistakin minulle jotain, kun voin ihan hyvin olla ilmankin.



Ja joku joka sanoi, että vaikka kipu onkin hetkellistä, se ei sillä hetkellä välttämättä siltä tunnu - voin vain todeta että siihenkin voi hyvin paljon vaikuttaa omalla asenteellakin.

mielenkiintoisessa keskustelussa

Kun aloin toista lasta odottamaan, ajatuksena oli etten ottaisi epiduraalia. Ekassa otin sen siksi, että synnytys kesti kauan ja väsyin liikaa. Ilokaasu auttoi hyvin tuolloin. Tämä toinen kerta olikin sitten täysin päinvastainen kokemus, koko homma oli ohi 3 tunnissa ja sairaalaan päästyäni anelin ilokaasua ja puolen tunnin kuluttua spinaalia. Mitään niin kovaa kipua en ollut osannut kuvitellakaan vaikka yhden lapsen olin jo maailmaan saattanut. Ilmeisesti sain tuolloin epiduraalin niin aikaisin että pahimmat kivut jäi kokematta. No enpä enää pienestä hätkähdä.



Joka tapauksessa tarkoitan sanoa, että on hyvä suunnitella ja miettiä miten haluaisi asioiden optimissaan menevän. Kuitenkin on hyvä myös varautua siihen, että mikään ei mene niin kuin haluaisi eikä ota siitä itselleen taakkaa. Näille hommille kun ei loppujen lopuksi mitään voi.



Maaria ja ihana poika 10 päivää

Tiklu



Olet oikeassa ja minun ärsytyskynnykseni on herkkä, kun kyseessä on ihmiset, jotka heittäytyvät muitten näkemysten yläpuolelle ylimielisellä asenteellaan. Pitäisi useammin jaksaa olla noteeraamatta, kuin turhaan ärhäköidä kuuroille korville. Alkuperäinen pointtini kun oli vain yksinkertaisesti saada vinkkejä rentoutusharjoituksien ym osalta :/

Hei!

Voisit kokeilla esim. rentoutus-cd:itä, synnytysvalmennushypnoosia (on myös cd:nä saatavilla, tekijänä Pertamo Väinö) ja mammajoogaan, jossa valmentaudutaan nimenomaan rentoutumiseen, lihaksiston avaamiseen jne. Joogaa (nimenomaan mamma-sellaista) voi harrastaa aina syynytykseen asti omien tuntemusten mukaan ja aloittaa melko pian synnytyksen jälkeen uudestaan.

Emilyn:

Alkuperäinen pointtini kun oli vain yksinkertaisesti saada vinkkejä rentoutusharjoituksien ym osalta :/

Synnytysrentoutus cd:n olenkin jo tilannut, täytyypä tilata tuo Pertamon levykin!

ja pakko oli kommentoida kun on kiinnostava aihe..itselläni yksi synnytys takana ja toinen edessä huhtikuussa..päätin myös esikoista odottaessa että en missään nimessä halua epiduraalia (siksi että en halunnut et mua pisteltäisi neulalla selkään ja muut mahdolliset sivuvaikutukset sekä vaikutus syntymättömään lapseen ym.) ja kuulin kyllä koko odotusajan sellasta tyrkytystä jota jatkui vielä synnärilläkin..

olen aina ajatellut et synnytys on luonnollinen tapahtuma/kokemus äidille ja lapselle ja sellaisena halusin sen kokea, kipuineen kaikkineen..

tätä kummasteltiin ja kritisoitiin, millon vedottiin siihen ettei " olla keskiajalla" ja ties mihin..tuntui että toiveet luonnonmukaisesta synnytyksestä voisi haudata jonnekkin...

odotusaikana luin mm.ton janet balaskasin kirjan sekä michael odent:in kirjan , molemmat mielestäni hyviä ja suosittelen lämpimästi..ja tein mammajoogaliikkeitä ja venytyksiä..viimeisen kk:n öljysin välilihaa rypsiöljyllä..

synnytys käynnistyi vesien menolla, josta sairaalaan (tässä vaiheessa säännöllisiä supistuksia, muttei lainkaan kipuja..kuvittelin et näinkö helppoa tää on..:)..)

synnärillä tympeä kätilö vastassa mun papereiden kanssa(joissa luki siis et toiveena luomusynnytys), kommentit oli just sellasia että kyllä yleensä 90% ensisynnyttäjistä ottaa epiduraalin ja petidiiniä tyylisiä..ja sanopa vielä et kyllä sä niitä tuut vielä rukoilemaan..

no sitten se ronkkin kourineen kohdunsuuta ja totesi yllättyneenä et täähän on auki (en muista oliko 4 vai 6 cm), kommentoi vielä et ei olis ikinä uskonut..teki myös lapsivesitestin kun väitti sitkeesti et olen laskenut alleni..lapsivettähän se oli sitten ollutkin..

no onneksi sen vuoro loppu ja mulle tuli aivan ihana luomuhenkinen kannustava kätilö seuraksi joka kunnioitti täysin toiveitani ja sain keskittyä kipuihini ja koko tapahtumaan rauhassa..

pakko myöntää etten ole kyllä koskaan eläissäni kokenut niin kovia kipuja (olen tosin ollut aina terve, eikä ole luitakaan murtunut..)

mutta kummasti ne kesti kun ajatteli et joka hetki tuo lapsen lähemmäksi.. siinä sitten vaikersin, hengittelin ja puristin miehen käden mustelmille..kävelin ja pysähtelin..

sitten iski kova ponnistuksen tarve..ponnistelin mutta lapsi ei liikkunut lainkaan, pää oli väärässä tarjonnassa, kätilö yritti auttaa kädella vetämällä kohdunsuulta, muttei tehonnut...sitten iski kauhee pissahätä..kävin vessassa kävellen ja tulin takasin ponnistamaan, lapsi oli kääntynyt oikeeseen tarjontaan ja tulikin sitten kahdella ponnistuksella, terve ärhäkkä poika, joka oli ensi hetkensä pirteä kun mikä, tapitteli ensi tunnin vuoroin äitiä ja vuoroin isää..ja söi tissiä..

(synnytyksen kesto 6 ja 30 min kaikkineen)



mä sain 2 tikkiä ristiin pikku nirhamaan (jota mielestäni ei olis tarvinut edes tikata niin pikku naarmu se oli) ja ne synnytyskivut ne loppui kun veitsellä leikaten kun lapsi syntyi..se oli käsittämätöntä..

ja ne endorfiinifiilikset jotka lapsen syntymä aiheuttaa..ne on niin mahtavat et niihin vois takuulla jäädä koukkuun..mikään tunne ei ole niin kokonaisvaltainen hyvänolon tunne..niin hyvä fiilis et vois synnyttää vaikka joka viikko..ja sellanen energia et tekis mieli vaan päästä heti kotiin..sen sijaan et makailis sairaalassa ja kuuntelis kun kaikki valittaa kipujaan ja rouhii särkylääkkeitä..



toivon tosiaan et menee samaan malliin tää toinenkin (la 24.4)

ja toivon sulle myös mukavaa synnytystä ja sun toiveita kunnioittavia kätilöitä..

t. anni





kyllä mulla ainakin oli niin hieno kokemus tosta ensimmäisest

Kerro sitten miten meni toinen synnytys! Itsekin kyllä tulen sitten kertomaan kokemukseni, LA 28.8.



Toivottavasti tulee vastaan sellainen kätilö, jolla on mielessä vielä ne koulussa opetetut asiat ja jo luonteessakin se, että potilaan/asiakkaan tahtoa kunnioitetaan. Näinhän sen kuuluu mennäkin. Olen itsekin hoitoalalla ja kun on tämä tarvittaessa ärhäkkä luonnekin, tiedän ainakin pitäväni puoleni jos sitä piikkiä aletaan tyrkyttää :D



Synnytyshän on todellakin luonnollinen tapahtuma, eikä minunkaan mielestäni se ole mitään keskiaikaa, jos ei halua heti ensimmäisenä olla ottamassa pillereitä, piikkejä tai puudutuksia.

..ite oli ajatellu synnyttää eka lapsi " luomuna" . siinä vaiheessa oli pakko antaa periksi kun synntys oli jatkunu kotona 1,5 vuorokautta ja synnärillä 10 h. jos en ois ottanu sitä epiduraalia en olisi jaksanu loppuun asti. ja siinä välissä oli vielä pakko ottaa petidiini kun en ollu nukkunu yhtään ton ajan ja olin ihan poikki. sen jälkeen kun olin saanu hieman levättyä olin taas valmis jatkamaan ja siihen asti meni taas ihan " ok" kunnes vedet meni ja kipu yltyi sellaseks etten pystyny liikkuu enkä edes saanu silmät auki enää. en ois jaksanu loppuun asti ponnistaa ellen olisi saanu rankempaa lievitystä.



toka meni sit ihan luomuna alusta loppuun koska en ehtiny saada mitään ja samaa uskon tästäkin. kaasutkin jätän ottamaatta koska en halua olla " kännissä" kun lapsi syntyy ja ehkä muistankin jotain siitä. =) ihan niin kuin tokassa.



Tsemppiä tulevaan!



my_selene ja Frööken rv 24+4

2 synnytystä takana, eka kesti n. 8 tuntia ja sain epiduraalin. Mahtavan hieno kokemus, kun kivut olivat siedettävät epiduraalin ansiosta. Kivunlievitys meni nappiin ja ihana tyttö palkkona " helpon" synnytyksen jälkeen. Poika sitten syntyi puolitoista vuotta myöhemmin. Koko synnytys kesti vesien menosta 2 ja puoli tuntia. Sairaalassa ehdin olemaan tunnin ja synnytys oli KAMALA! Mitään kivunlievitystä en ehtinyt ottamaan ja synnytys oli niin hurja, että meinas tajua lähteä ja mopo karata käsistä!! Supparit tulivat tauotta ja kipu oli järkyttävä. Poika suorastaan rusahti synnytyskanavan läpi ja voitte vaan kuvitella, miltä se tuntuu....



Siinä lyhyt kuvaus mun synnytyksistäni ja pointti on kai se, että tuo sinun ajatukseni luomu synnytyksestä on tosi hieno, mutta toivoisin, ettet liian kärkkäästi arvostelisi muita, kun et synnyttämisestä vielä mitään tiedä. Äläkä nyt vedä hernettä nenään, kun en halua tässä mitenkään sinua ja vakaumustasi arvostella...



Onnea siis synnytykseesi, kun sen aika on ja toivotaan, että se menee niin kuin olet suunnitellut. Omalla kohdallani toisella kerralla ei käynyt niin...

Ihmetyttää miten yksinkertaisia jotkut ihmiset tuntuu olevan... Tuntuu olevan ihan yleinen kuvitelma, etät jos synnyttää lapsensa ilman lääkkeitä, niin sen tekee siksi, että pääsisi elvistelemään toisille äideille. Mä en ainakana ole koskaan kohdannut yhtäkään luomusynnytysfanaatikkoa, ellei määritelmä sitten ole vain se, että ei halua piikkiä selkärankaan... Yleensä ihmiset haluavat synnyttää ilman lääkkeitä aika moninaisista syistä, omiani olivat esim seuraavat:



- lähipiirissä vaarallisestikin epäonnistuneita epiduraalipuudutuksia

- en halunnut luottaa epävarmaan asiaan ts. epiduraali ei aina tehoa, ja mulla ei tehoa esim. hammalääkärissä puudutteet, kun pelkään siellä niin paljon. En siis halunnut ottaa riskiä samasta asiasta synnytyksessä

- Puolitoista vuotta ennen esikoisen syntymää jouduin selkäydinpunktioon, ja se oli todella epämiellyttävä kokemus ja antoi hyvän kuvan siitä miten herkkä alue on kyseessä (siis selkäydin, multa mm. " katosi" toinen jalka vähäksi aikaa kun piikillä tökättiin vähän hassusti), että en halua vapaaehtoisesti sitä sörkittävän.

- Halusin olla jalkeilla ja aktiivinen omassa synnytyksessäni

- Halusin taata mahdollisimman turvallisen ja hyvän syntymän lapselleni, en mahdollista lääkepöhnää heti alkuun.

- Muut pienet ja suuremmat riskit joita epiduraaliin liittyy



Ei vaan oikeasti, antakaa nyt toisen suunnitella rauhassa synnytystään ja valmistautua siihen, johan hän on monta kertaa sanonut ettei kuvittele, että kaikki menisi juuri niinkuin hän toivoisi.

Saritta:

2 synnytystä takana, eka kesti n. 8 tuntia ja sain epiduraalin. Mahtavan hieno kokemus, kun kivut olivat siedettävät epiduraalin ansiosta. Kivunlievitys meni nappiin ja ihana tyttö palkkona " helpon" synnytyksen jälkeen. Poika sitten syntyi puolitoista vuotta myöhemmin. Koko synnytys kesti vesien menosta 2 ja puoli tuntia. Sairaalassa ehdin olemaan tunnin ja synnytys oli KAMALA! Mitään kivunlievitystä en ehtinyt ottamaan ja synnytys oli niin hurja, että meinas tajua lähteä ja mopo karata käsistä!! Supparit tulivat tauotta ja kipu oli järkyttävä. Poika suorastaan rusahti synnytyskanavan läpi ja voitte vaan kuvitella, miltä se tuntuu....

Tähän on pakko kommentoida, että minulla on takana kaksi synnytystä, molemmat ILMAN kipulääkkeitä ja kokemukset silti samantapaiset kuin sinulla. Ensimmäinen oli miellyttävä kokemus kovasta kivusta huolimatta, mutta toinen synnys oli ihan kamala. Pistän tämän kyllä käynnistyksen, nopeuden (kesto 4,5 h) ja ison lapsen (yli 4kg) piikkiin. Eli ei se epiduraali ole mikään autuaaksi tekevä asia, kyllä positiivisen synnytyskokemuksen voi saada ihan luomunakin. Tärkeää on, että kipu pysyy hallinnassa.

Minulla ei jälkimmäisessä synnytyksessä meinannut ihan pysyä. Miksi aina ajatellaan, että nopea synnytys on helpompi kuin pidempi? Minulla ainakin oli ihan toisinpäin. Oli ihan hirveää, kun supisti tauotta. Ei voinut todellakaan " levätä supistusten välissä" , kun mitään välejä ei ollut. No, hengissä selvittiin kaikki, vaikka jälkeenpäin mietin, että JOS olisin tiennyt, miten erilainen tämä toinen synnytys on, niin olisin kyllä harkinnut vakavasti kipulääkkeitä...

Taidat olla erityisen suunnitelmallinen henkilö kun nyt jo mietit synnytysasentoja yms. Kolmen lapsen äitinä (1 alatiesynnytys ja 2 sektiota) kehottaisin tutustumaan mahdollisimman moniin kivunlievitysmenetelmiin ja synnytysasentoihin ja valitsemaan sitten h-hetkellä sen mitä tunnet tarvitsevasi.



Synnytys on niin erikoinen tapahtuma kipuineen kaikkineen, ettei kukaan tiedä etukäteen miltä se tuntuu tai kuinka kukin sietää tuntemuksiaan. Jos suunnittelet kaiken erityisen tarkkaan niin voit tulla pettymään kun et pystynytkään pysymään suunnitelmassasi. Tarkoitan, että pidä mieli avoimena - suunnitelmat saavat muuttua!



Sektioon ei yleensä ryhdytä huvikseen ja usko pois, että jos lapsesi tai oma henkesi on vaarassa niin turvallisin keino valitaan. Omalla kohdallani esikoinen vammautui synnytyksessä sillä hän oli liian suuri mahtuakseen lantiostani turvallisesti. Hänelle tuli vaikea ja laaja erbin pareesi - olkahermopunoshalvaus (toinen käsi halvaantui osittain). Kaksi seuraavaa lastani syntyivät sektiolla. Kumpikin sektio oli erilainen sillä toisessa kivunlievitys onnistui täydellisesti ja toisessa epäonnistui lähes täysin. Sellaista sattuu - myös itsestä riippumatta!



Synnytystapahtumaan vaikuttaa liian moni asia ollakseen täysin suunniteltavissa.

Saritta



En ole missäään vaiheessa arvostellut muitten synnytyksiä, mutta sitä kylläkin, kun minulle aletaan tuputtaa omia kokemuksia tyylillä " näin se sinullakin menee!"



Että älä turhaan ala jauhaa minulle tuosta arvostelemisesta, sen ovat kyllä muut täällä tehneet!

RiTa_2



Synnytysasennon päätin jo kun eräällä kurssilla, opettajanani toiminut vuosien kokemuksen omaava kätilö kyseistä asentoa suositteli ja kertoi, ettei perinteinen asento sängyllä ole kovin käytännöllinen, kun siinä joutuu ponnistamaan ylöspäin.



Kiitos muistutuksesta, mutta tapanani ei ole muodostaa mielipiteitä ja valintoja ilman, että ottaisin asioista selvää, eli olen jo ehtiny perehtyä erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin. Enkä taida enää tähän toistaa sitä, miksi en puudutuksia ja lääkityksiä kannata.



Viestisi kuulosti muutenkin sellaiselta, ettet ole tainnut kaikkia kommenttejani lukea, joten en tähän niitäkään enää toista, kun kaikki lukee jo aiempana.



Miksi ihmeessä jotkut muuten pitävät itseään synnytysasiantuntijoina pelkästään sen takia, että ovat itse synnyttäneet vaikka kolme tai neljä lasta? Omalta kohdaltanne voitte tuntemukset tietääkin, mutta ette muitten.



Joku muuten mainitsi jossain, että miksi nopeaa synnytystä pidetään helpompana. Juttelin tänään töissä yhden neljän lapsen äidin kanssa ja hän sanoi omalta kohdaltaankin, että nopea synnytys oli vaikein/kivuliain ja että mieluummin olisi synnyttänyt 10 tuntia kuin nopeasti ja tuskaisesti. Tosin tämäkin on yksilöllistä tietysti, mutta mainitsin vain hänen kokemuksensa tuohon lisäksi.



Kiitokset Rekkalepakolle kommenteista!



Harmittaa kun tälläkin keskustelupalstalla on paljon tätä, että pitää alkaa arvostella muita sellaisten valintojen takia, jotka ovat erilaisia kuin itsellä. Mutta joillekin se on vaan niin vaikeaa ymmärtää, että asiat voi tehdä eri tavalla.



Ja rentoutus ym. harjoituksien päälle ymmärtäville (ne, jotka eivät ymmärrä keskittyvät vain haukkumaan ja ylimielistelemään); eilen yllätin itseni ja tsemppasin hammaskivun pois. Se oli aika uskomaton tunne, koska hammas on vihoitellut enkä ole päässyt vielä hammaslääkäriin ja siinä vaiheessa kun sen kivun jomotus alkaa, on ollut myöhäistä enää syödä varovasti, koska se kipu on vain pahentunut ja pahentunut. Olin juuri käymässä nukkumaan ja ajattelin, että siihen meni yöunet. Pää tyynyllä suljin silmät, hengitin syvään ja ajattelin " minä hallitsen kipua" toistuvin lausein. Särky alkoi helpottaa heti ja nukahdin, heräsin vasta myöhemmin eikä hammasta sen jälkeen särkenyt. Hypnoosirentoutus cd:tä odotellessa :D

No vedit sitten kuitenkin herneen nenään... Mä en kirjoittanut, että arvostelisit muiden synnytyksiä! Luepa uudestaan... Tarkoitin vaan, ettei kannata ehkä turhan kärkkäästi kommentoida, kun et vielä ole synnyttänyt. Voi olla, että ole täysin eri mieltä asioista sen jälkeen.



Edelleen toivon sinulle mukavaa raskautta ja hyvää luomu synnytystä.