Voiko pitää paikkaansa, että osalla perheistä ei ole nk. pahan päivän vararahastoa, siis minkäänlaista?

lisää ajatuksia aiheesta?

Omakotiasujana en uskaltais olla pitämättä rahaa varastossa jos katto alkaa vuotamaan, pakastin hajoaa, sauna kaipaa uusimista, puutarhakatos lahoaa............

tällä hetkellä ei vararahastoa, pakko uskaltaa kun ei muuta mahdollisuutta, ne vararahastot kun häviää aika ajoin.

vaikka meillä tosin omistusasunto kerrostalossa, mutta ihan samalla tavalla kusessa olisimme nyt, jossei olisi ollut varasuunnitelmaa: taloyhtiöön tulee putkiremontti (5-10v aiemmin kuin aiemmat suunnitelmat oli) ja meidän osuus siitä on 40000e, joka tarkoittaa aikamoista korotusta kuukausittaisiin asumismenoihimme (lainanlyhennys, vastike ja nyt siis putkiremonttilainan lyhennys mukaan).

Pakko on aina varautua johonkin isompaan menoon, ja kokemus on opettanut että aina sattuu ja tapahtuu.

Toisaalta mammat täällä vertailee keskenään asuntolainojaan jotka pyörii 200000-300000e tienoilla ja kertovat ostelevansa Ticketin haalareita, Bambamin vaatteita ja Urban Jungle-vaunuja.

Lievää ristiriitaa sanoisin!

Että ap:n kanssa vahvasti samoilla linjoilla vastuuntunnosta ja taloudellisuudesta!!

Itsellä nyt 10.000 vararahasto ja miehellä varmaan tuplasti kun on niin pihi ja ajattelevainen.......



Minun rahastoni kyllä hupenee ensi vuonna uuteen autoon kun vanha tulee vaihtoikään ! Eikä riitäkkään, vielä täytyy säästää uuteen Saabiin =)

Rahaa ei jää latin latia säästöön, mutta ollaan kyllä pärjätty ihan kivasti. Karkkipussi ostetaan joka perjantai, että saadaan jotain " ekstra" kivaa viikonlopun kunniaksi. sen rahan jos pistäisi säästöön, siitä ei nyt ihan kamalasti säästöjä kertyisi. Ja kyllä köyhälläkin pitää jotain hupia olla elämässään.



Lapsille otettiin vakuutukset, joihin säästettiin kesätyörahoista. Ne otettiin nimenomaan pahaa päivää ajatellen, ja ovat maksaneet itsensä moneen kertaan takaisin. En mnä valita, tämä on yksi elämänvaihe, ehkä se tästä vielä helpottaa kun mies valmistuu. Opiskelujen ohessa ei paljon töitä tee, kun opiskelee tkk:lla ja kauppakorkeessa samaan aikaan.



Ollaan kai sitten kamalan vastuuntunnottomia, mutta onnellisia sellaisia, ja se kai tässä elämässä merkitsee jotain. Mikähän nyt sitten voisi olla niin kamalan iso paha juttu, että siihen tässä yhteiskunnassa pitäisi ihan kamalasti säästää? Kertokaapa se? Jos toinen sairastuu, tulee maksukatto aika pian kunnallisessa vastaan. Myydään sitten vaikka huonekaluja tai lastenrattaita. Ehkä ei kuitenkaan kannata viettää hautajaisi ennen kuin joku on kuollut.

Meillä ei vararahastoa ja vuokralla asutaan kun ei ole tullut " sitä oikeaa" OK-taloa vielä eteen. Heti ostamme oman talon kun sellainen löytyy. Ja sen jälkeen on rahat vielä tiukemmalla eli ei tule olemaan rahastoja jatkossakaan.

Vastuuntunnossa ei vikaa mutta perheen tulot niin pienet ettei ole mahdollista kerätä säästöjä.

tai jos elää niin voi mielestäni syyttää vain itseään. Täällä kuitenkin asiat ihan eri tolalla kuin esim.USAssa...

Olemme pienituloisia ja meillä on vararahasto, sellainen on itsestäänselvyys!

Vierailija:

Tai jotain pahan päivän suunnitelmaa, plan B:tä?

Tuli tällainen kysymys mieleen kun olen lueskellut näitä juttuja täällä, kysellään että milloin tuet tulee ja porukka kuulostaa elävän kädestä suuhun. Mutta eihän se voi pitää paikkaansa, kyse kuitenkin aikuisista ihmisistä ja lapsiperheistä, eli vastuuntunnon PITÄISI olla kohdallaan. Vai miten on?

Elämässä voi sattu mitä vain, kaikkein pahimpiin ei mitkään vararahastot auta. Me elämme päivä kerrallaan ja lapset tienatkoon aikanaan itse omat rahansa, meiltä ei perintöä jää.

Ihan vastuuntuntoisia olemme, mutta rahaa tulee niin vähän, ettei siitä jää säästöön pahan päivän varalle. Minä olen työtön, mies hyvässä virassa, mutta yhden palkasta ei vain säästellä.

Eli ei mitään erityistä säästötiliä ole olemassa, mutta jos tiukka tilanne tulee voimme aina myydä jotain. Meillä siis 2 autoa, 2 mönkijää, moottoripyörä, crossimopo, kannettava, videotykki ym elektroniikkaa, oma talo jonka arvo suurempi kuin laina summa. Miksi ei nauttisi elämästä kun on nuori, ainahan noista edellä mainituista voi luopua ja ennemmin niistä tinkii kun ruuasta tai muusta oikeasti tärkeästä. Kumpikin meistä on meinaan todella huonoja säästäjiä.

Meillä ainakin tilit tyhjenee sitä mukaa, kun niitä tulee, eikä mitään vararahastoja ole, mutta pankista saadaan kyllä lainaa ihan tasan sinä päivänä, kun sitä tarvitaan, eikä korkokaan päätä huimaa...

En keksi yhtään sellaista hätätilannetta, että rahaa pitäisi olla just sinä sekuntina tuhansia euroja käteisellä antaa

yhteiskuntamme turvaverkko pitää siitä huolen, jos vain osaa aktiivisesti avun hakea.

Mielestäni vararahaston ei tarvitse olla määrältään suuri, lähinnä tarkoitin sellaista pahan päivän suunnitelmaa tai jotain mihin tukeutua (raha on siinä hyvä olla olemassa) jos/kun jotain odottamatonta sattuu.

Ja kyllä siinä on vastuuntunnosta kyse, kun puhutaan aikuisista ihmisistä, joiden täytyy huolehtia myös muista kuin itsestään, varsinkin lapsista jotak ovat itse HALUNNEET ts.ottaneet heistä vastuun itselleen.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan tai siitä pahaa sanottavaa, jos joku yksinäinen itsellinen aikuinen haluaa römpöttää menemään ja elää kädestä suuhun, mutta lasten vanhemmille tällainen ei kuulu, se lienee moraalisesti itsestään selvää. Vastuulliselle aikuiselle kuuluu miettiä myös pahan päivän suunnitelma.

Käsittämätöntä jos tämä ei ole kaikille itsestäänselvää...



ap

Herranen aika, ei kaikki ole niin hyvätuloisia!



Mä olen 22, mies 23, molemmat ollaan opiskelijoita. Itse olen ollut kohta kaksi vuotta kotona, ja toinen lapsi tulossa. Kysyn vaan, että miten tämän ikäisenä olisi mitään ehtinyt säästää, tai miten näillä meidänkään nykyisillä tuloilla mitään säästetään???



Kelasta saadaan normaalit tuet, asumistuki, opintotuki, kotihoidontuki ja opintolainaa nostetaan. Ja nippanappa pärjätään. Jos tulee jotain isompaa rahantarvetta, niin varakkaat vanhemmat LAINAA meille, ja lainaa luonnollisesti lyhennetään joka kuukausi. Nytkin oli pakko ostaa isommalle lapselle sänky, että toinen saa pinniksen. Maksellaan vanhemmille 30 euroa kuussa sänkyä takaisin siihen asti että se on maksettu.



Lasten sairastumistapauksissa ja lääkekuluissa ovat luvanneet auttaa ilman lainaamisia ;) Mutta muuten eivät mitään lapsille laita, siis isompaa. Joskus ostavat jonkun vaatteen tai lelun, kuten moni muukin isovanhempi.



Ja hei pliis, ei sitten mitään ihmettelyjä miksi tämän ikäisenä tai tällaiseen tilanteeseen pitää lapsi tehdä. Eka oli vahinko ja kun ekan kanssa pärjättiin ihan jees taloudellisestikin, niin ajateltiin tehdä toinenkin perään, kun mies ensi jouluna valmistuu ja pääsee töihin ;) Tietty mitään isoja ja yllättäviä menoja ei saa tulla, tai muuten menee talous ihan kuralle. Mutta kaiken voi yleensä maksaa osissa.



Ja kyllä pienilläkin tuloilla pärjää, jos vaan haluaa ja viitsii suunnitella rahankäyttöä. Ne jotka täällä kyselee joka kuukausi, että " milloin tulee lapsilisä?" ja " miten ostan viikon ruuat nelihenkiselle perheelle 12 eurolla?" on juuri niitä luusereita, joilla ei ole suunnitelmallisuutta eikä järkeä laskea rahojensa riittävyyttä ja ostaa vain oleellista ja käyttää rahojansa niin että saavat ruokaa pöytään ja laskut maksettua. Pienetkin tulot riittää, jos haluaa vain olla järkevä. Ei tarvitse täällä kysellä tyhmiä! Meillä riittää ihan hyvin 370 euroa kuussa kahteen puhelinlaskuun ja ruokaan, pyykkipulveriin, shampooseen, vaatteisiin ym. Lapsellekin ostetaan kaikki vaatteet uutena kaupasta... Ei tämä ole mitään muuta kuin hyvää taloudenpitoa ja järjeselmällisyyttä! Hyvin tullaan toimeen!

ellei sitten todellakin elä pelkästään yhteiskunnan tuilla (ja niistäkin jotkut onnistuvat säästämään ulkomaanmatkoja).



Meillä kurjimpinakin ajanjaksoina on aina laitettu vähän säästöön, vaikka 10 euroa kuukaudessa jos enempää ei ole irronnut, mutta joka kuukausi kuitenkin jotakin. Euron säästö päivässä on vuodessa jo 365 euroa, vajaan kolmen euron päiväsäästöllä kertyy vuodessa 1000 euroa.



Paljon kalliimmaksi tulee käyttää kulutusluottoa tiukassa paikassa! Jos sille tielle lähtee, niin ei ihme, ettei säästöä jää. Meillä on aina ollut sen verran rahaa syrjässä, että äkilliset pesukonekuolemat tai hampaan lohkeamiset on saatu hoidettua ilman ylimääräisiä luottokuluja.

Miten nuo liittyy toisiinsa mitenkään? Aika tyhmä aloitus ylipäätään, voiko joku olla oikeasti noin yksinkertainen kuin ap?



Meillä on välillä ollut vararahasto ja välillä ei. Riippuen siitä taloudellisesta tilanteesta. Ollessamme kahden opiskelijan talous säästimme kesätyörahoista talven varalle suuren osan. Tuo vararahasto käytettiin sitten opintovuoden aikana, sillä kumpikaan ei tehnyt töitä opiskelujen ohessa paitsi siis kesäisin. Kesällä taas säästettiin seuraavaa opintovuotta varten. No, kun meistä tuli opiskeleva yhden lapsen perhe ei jostain syystä rahaa enää niin säästöön jäänyt... 2 vuotta noin elimme ihan kädestä suuhun. Tyhjästä oli paha nyhjästä. Jos edellisen kuun rahoja oli 10 euroa jäljellä ennen seuraavan kuukeuden tulojen tulemista oli kyseessä ihme...



Miten niin kenenkään Suomessa ei tarvitse elää kädestä suuhun? Mistä ihmeestä sellaista olet saanut päähäsi? Ei meillä ainakaan jäänyt yhtään mitään säästöön kun minä sain minimiäitiyspäivärahan (joka oli silloin reilut 10 euroa päivässä...) ja mies opintorahan 259e/kk sekä asumistuen 300 euroa kuussa. Miehen opintoraha ja asumistuki kokonaisuudessaan meni vuokraan, sitten jäkin mun minimiraha+lapsilisä ruokiin ja laskuihin. Että max. 400 euroa jäi vuokran jälkeen. Siitä ruoka, vakuutukset, vaatteet, puhelin, lapsen lääkkeet jne. Ei paljoa jäänyt säästöön.



Minulla on ap sinulle kysymys: voiko tosiaan pitää paikkaansa, että näin tyhmiä ihmisiä vielä löytyy?

Tilanne on siksi tällainen, koska elelimme nuorempina huoletta, emmekä tajunneet säästää. Sitten tuli sairaus, mikä esti työnteon kokonaan, jolloin kaikki raha kului lääkäreihin, lääkkeisiin ja ruokaan. Sossu avusti kerran. Tämän jälkeen olemme käyttäneet rahat paremman taloudellisen tilanteen toivossa, eli suoraan sanottuna olemme maksaneet velkoja. Velkataakka alkaa olla kohta ohi, jolloin aloitamme " vararahaston" keräämisen.



Tiukkoina kuukausina pitää jättää jugurtit ja kinkkusuikaleet ym. kalliit kauppaan.

Mahtaa ap olla kaukana todellisesta elämästä. Ja miten siinä sosiaaliturva auttaa, maksaako se meidän ruuat kun me haluamme laittaa rahat mielummin hätävararahastoon?